Åke Lindman
Sivulta puuttuu | Åke Lindman | |
|---|---|
 Åke Lindman elokuvassa Valkoinen peura (1952). |
|
| Syntymäaika | 11. tammikuuta 1928 |
| Syntymäpaikka | Helsinki |
| Kuolinaika | 3. maaliskuuta 2009 (81 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Espoo |
| Oikea nimi | Åke Leonard Lindman |
| Muut nimet | Åke Järvinen |
| Ammatti | näyttelijä, jalkapalloilija |
| Puoliso | Helena Kaja (1949–1953) Anneli Sauli (1956–1962) Pirkko Mannola (1968–2009) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Åke Leonard Lindman (vuoteen 1948 Järvinen[1], 11. tammikuuta 1928 Helsinki – 3. maaliskuuta 2009 Espoo[2]) oli suomalainen näyttelijä ja elokuvaohjaaja. Lapsuudenkodissaan hän oppi täydellisesti sekä suomen että ruotsin kielet ja tekikin koko uransa ajan töitä molemmilla kielillä[1]. Lindman näytteli kuutisen vuosikymmentä kestäneellä urallaan 79 elokuvassa ja televisiosarjassa. Lisäksi hän ohjasi kymmenen elokuvaa, neljä televisioelokuvaa ja kymmenen televisiosarjaa.
Suomalaisten elokuvien lisäksi Lindman toimi yhdysmiehenä monissa kylmän sodan aikaisissa Suomessa kuvatuissa amerikkalaissa elokuvissa, joissa hän näytteli myös pieniä rooleja. Näistä merkittävin lienee luutnantti Alexandrovin rooli Don Siegelin elokuvassa Puhelin (1977).
Lindman oli nuoruudessaan maajoukkuetason jalkapalloilija.
Sisällysluettelo |
Lapsuus[muokkaa]
Åke Lindman syntyi kuorma-autoilijana työskennelleen Väinö Järvisen perheeseen. Väinö Järvinen kuoli, kun Lindman oli neljän vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen äitinsä Edit Järvinen ja Gösta Lindman menivät naimisiin. Åken sukunimi vaihtui aikuisiällä Lindmaniksi, kun Gösta Lindman adoptoi hänet.[3][4] Lindman päätti jo 12-vuotiaana tulevansa filmitähdeksi ja jalkapallosankariksi. [5]
Urheilu-ura[muokkaa]
Lindman oli nuorempana maajoukkuetason jalkapalloilija ja osallistui puolustajana muun muassa Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Kaikkiaan hän edusti Suomen maajoukkuetta 26 A-maaottelussa ja 3 B-maaottelussa. Seuratasolla Lindman edusti helsinkiläisseura HIFK:ta ja voitti Suomen mestaruuden vuosina 1947 ja 1959 sekä SM-pronssia vuonna 1958. Vuonna 1959 hän pelasi Suomen Cupin loppuottelun hävinneessä joukkueessa.[6]
Näyttelijäura[muokkaa]
1950- ja 1960-luvuilla Lindman näytteli monissa elokuvissa. Usein hänellä oli elokuvan konnan rooli. Tunnetuimman roolisuorituksensa Lindman teki Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan Lehtona vuonna 1955. Ensimmäisen kerran Lindman esiintyi valkokankaalla Teuvo Tulion elokuvassa Hornankoski (1949), jossa hän oli pahan veljen roolissa. Kansainvälisesti palkitussa Valkoisessa peurassa (1953) hän näytteli tarinaa epäilevää metsänhoitajaa.
Lindman sanoi haastatteluissa kokevansa tiettynä rasitteena sen, että hän joutui aina esittämään elokuvissa pahan miehen roolia. Kun Laine alkoi kuvata Tuntematonta sotilasta, Lindman toivoi, että hän olisi saanut näytellä Koskelan roolin. Hänet valittiin kuitenkin näyttelemään synkkää ja vihaista alikersantti Lehtoa, joka muistutti Lindmanin lukuisia konnarooleja muissa elokuvissa. Rooli johti Lindmanin aloittamaan tupakoinnin, jonka lopettaminen vei vuosikymmeniä. Hän olisi mieluusti jättänyt väliin myös muuan muassa 1980-luvulla Suomessa kuvatun TV-sarjan Mustan Lohikäärmeen salaisuus, jossa hän esitti peripahaa Siperian kuvernööriä.
Ohjaajaura[muokkaa]
Elokuva ja televisio[muokkaa]
1960-luvun alusta lähtien Lindman alkoi myös ohjata elokuvia. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli Kertokaa se hänelle (1961). Lindmanin tunnetuimpia ohjauksia ovat televisiosarja Myrskyluodon Maija (”Stormskärs Maja”) sekä Harjunpää-filmatisoinnit televisiolle ja elokuvaksi. Lindmanin viimeisiksi töiksi jäivät suurelokuvat Lapin kullan kimallus (1999), Etulinjan edessä ("Framom främsta linjen", 2004) ja Tali-Ihantala 1944 (2007).
Ooppera[muokkaa]
Lindman ohjasi Viimeiset kiusaukset -esityksen Nilsiän Aholansaareen kesinä 2000–2003.
Kunnianosoituksia ja palkintoja[muokkaa]
Åke Lindman sai betoni-Jussin mittavasta elämäntyöstään vuonna 2008.[7]. "Tavalliset" Jussi-palkintonsa Lindman ansaitsi roolistaan Tuntemattomassa sotilaassa 1956 sekä ohjausansioistaan Myrskyluodon Maija -televisiosarjasta 1976 ja Den förtrollande vägen -televisiosarjasta 1988.[8]
Ruotsin kuningas myönsi Lindmanille Pohjantähden ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin vuonna 2007.[9]
Pro Finlandian Lindman sai 1982. Professorin arvonimi pitkän uran elokuvantekijälle annettiin 2000; Åbo Akademin kunniatohtori hänestä tuli 2005.[8]
Yksityiselämä[muokkaa]
Lindman oli naimisissa kolmesti: Helena Kajan (1949–1953), Anneli Saulin (1956–1962) ja Pirkko Mannolan (vuodesta 1968) kanssa. Hänellä on kaksi lasta, Tom ja Heidi.
Lindman menehtyi 81-vuotiaana pitkällisen sairauden uuvuttamana 3.3.2009.[10]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Kari Uusitalo: Lindman, Åke (1928 - 2009) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 13.3.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Åke Lindman pääsee taiteilijakukkulalle Ilta-Sanomat. 13.3.2009. Viitattu 13.3.2009.
- ↑ HIFK
- ↑ Lilli Earl, Jenni Laurila: ”Siinä meni kyllä varsinainen lohkare hautaan” uusisuomi.fi. 3.3.2009. Viitattu 3.3.2009.
- ↑ HS-STT: Åke Lindman on kuollut HS.fi. 3.3.2009. Viitattu 5.3.2009.
- ↑ Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 184. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- ↑ Åke Lindmanille Betoni-jussi Iltalehti. 4.2.2008. Viitattu 3.3.2009.
- ↑ a b Åke Lindmanin uran vaiheita Iltalehti. 3.3.2009. Viitattu 3.3.2009.
- ↑ Ruotsin kuningas palkitsi Åke Lindmanin Viitattu 4.12.2007.
- ↑ Åke Lindman on kuollut HS.fi. 3.3.2009. Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 3.3.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Åke Lindmanin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Etulinjanedessä.fi:n profiili
- YLE Elävä arkisto: Åke Lindman 1928-2009
- YLE Elävä arkisto/Arkivet: Åke Lindman
- YLE Elävä arkisto/Arkivet: Intervju med Åke Lindman
- YLE Elävä arkisto/Arkivet: Åke Lindmans Stormskärs Maja
- YLE Elävä arkisto/Arkivet: Åke Lindmans Harjunpää och antastaren
Olavi Laaksonen | Åke Lindman | Stig-Göran Myntti | Veikko Asikainen | Esko Valkama | Erik Beijar | Aulis Rytkönen | Kalevi Lehtovirta | Jorma Vaihela | Nils Rikberg | Olof Stolpe | | Varamiehet: Mauno Rintanen | Kurt Martin | Seppo Pelkonen | Sulo Parkkinen | Tapio Pylkkönen | Åke Pettersson | | Valmentaja:Aatos Lehtonen
