Teuvo Tulio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teuvo Tulio
Teuvo Tulio.jpg
Syntymäaika 23. elokuuta 1912
Syntymäpaikka Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuolinaika 8. kesäkuuta 2000 (87 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Nuoret ystävykset Valentin Vaala ja Teuvo Tulio.

Teuvo Tulio (alun perin Theodor Antonius Deroschinsky-Tugai[1], 23. elokuuta 1912 Pietari, Venäjän keisarikunta – 8. kesäkuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja, -leikkaaja, -käsikirjoittaja ja -näyttelijä. Juuriltaan hän oli latvialainen.[2] Tugain perhe muutti Suomeen hänen ollessaan vielä nuori. Hän käytti omaa nimeään Theodor Tugai alkuvuosien näyttelijäuran varrella, mutta siirtyessään elokuvien ohjaukseen hän otti käyttöön suomalaisemman Teuvo Tulio -taiteilijanimen.

Sisällysluettelo

Varhaiset vuodet[muokkaa]

Theodor Tugai syntyi 1912 turkkilais-puolalais-persialais-latvialaisista vanhemmista Riiasta Pietariin matkalla olleessa junassa. Hänen äitinsä oli balettitanssija Helena Garschin. Theodor varttui Latvian maaseudulla.[3] Theodor muutti äitinsä mukana Helsingin Katajanokalle vuonna 1922. Teinivuosinaan hän ystävystyi kolme vuotta vanhemman luistinratakumppanin Valentin Vaalan kanssa. He molemmat olivat opiskelleet samassa suomalais-venäläisessä Tabunovin koulussa, ja Theodor Tugai oli jatkanut opintojaan Helsingin Saksalaisessa koulussa.[4]

Näyttelijä[muokkaa]

Nuoret Vaala ja Tugai ryhtyivät työstämään yhteisiä elokuvia. Vuonna 1929 valmistui Mustat silmät, jonka Vaala ohjasi ja pääosaa näytteli Tugai. Käsikirjoitus oli ystävysten yhteisesti tekemä. Samana vuonna valmistui myös selvästi tunnetumpi teos Mustalaishurmaaja. Näyttelijänä Tulio mainittiin yhtä kertaa lukuun ottamatta aina alkuperäisellä nimellään Theodor Tugai.

Tugai jatkoi näyttelijänä vuonna 1931 valmistuneessa elokuvassa Laveata tietä, joka oli Vaalan ohjaus. Elokuvassa nähtiin Tugain tuleva elämänkumppani Regina Linnanheimo. Pari ei koskaan avioitunut. Tugai piti muutenkin yksityiselämäänsä kirjaimellisesti yksityisenä eikä esimerkiksi antanut haastatteluja lehdistölle juuri koskaan. Viimeisen näyttelijäsuorituksensa Tugai teki vuonna 1935 elokuvassa Fredlös.

Ohjaaja[muokkaa]

Vuonna 1936 Tugai aloitti elokuvien ohjaamisen, ja hän otti käyttöön suomalaisemman Teuvo Tulio -nimen. Hänen ensimmäisen elokuvaohjauksensa oli Taistelu Heikkilän talosta, jonka pääosissa olivat Pentti Viljanen, Matti Lehtelä ja Regina Linnanheimo. Elokuvan luultiin tuhoutuneen kokonaan elokuvayhtiö Adams-filmin tulipalossa vuonna 1959. Tulio teki elokuvasta uusintafilmatisoinnin vuonna 1947 nimellä Intohimon vallassa, naispääosassa jälleen Regina Linnanheimo. Elokuva-arkistosta löytyi kuitenkin maaliskuussa 2007 kela, jossa on pätkät elokuvan alusta ja lopusta.[5]

Seuraavan elokuvansa Nuorena nukkunut Tulio sai valmiiksi vuonna 1937. Hän jatkoi lähes poikkeuksetta Linnanheimon käyttämistä naispääosissa, niin myös tässä elokuvassa. Elokuva perustui Nobel-voittaja Frans Emil Sillanpään samannimiseen romaaniin. Jack Witikka ohjasi kertomuksesta oman versionsa vuonna 1956 nimellä Silja – nuorena nukkunut.

Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) on edelleen tunnetuin Tulion ohjauksista. Elokuva sai Suomessa 730 000 katsojaa. Se on Johannes Linnankosken samannimisen romaanin kolmas filmatisointi.

1940-luvun lopulla Tulio oli yhteydessä Paramount-pomoon Adolph Zukoriin, ja syntyi sopimus elokuvasta, johon Tulio teki käsikirjoituksen. Eri vaiheiden jälkeen sopimus kuitenkin peruttiin, kun tuottaja Carl P. York yllättäen kuoli.[6]

Tulion viimeinen ohjaus oli vuonna 1973 valmistunut Sensuela, joka sai Suomessa K-18-ikärajan. Vuonna 1983 hänet palkittiin Veteraani-Jussilla, joka on hänen ainoa elokuva-alan palkintonsa. Vuonna 2006 hänen elokuviaan julkaistiin ensimmäistä kertaa DVD:nä. Sarjaan kuuluu 12 DVD:tä, julkaisijoina olivat Suomen elokuva-arkisto ja Finnkino.[5]

Käsikirjoittaja ja leikkaaja[muokkaa]

Todellisen auteur-ohjaajan tavoin Tulio myös leikkasi lähes kaikki elokuvansa ja toimi useassa käsikirjoittajana. Milloin Tulion elokuvalla oli joku toinen käsikirjoittaja, se oli useimmiten hänen vakiopääosanäyttelijänsä Regina Linnanheimo, joka teki hänelle neljä käsikirjoitusta.[7]

Viimeiset vuodet[muokkaa]

Uran päätyttyä Tulio eli erakkona. Hän antoi noin vuosi ennen kuolemaansa yhden laajan haastattelun. Aiemman, kohtuuttomana pitämänsä kritiikin vuoksi hän kielsi viimeisen elokuvansa jälkeen elokuviensa esittämisen todeten, että hän oli jo yleisönsä saanut. Tosin 1960-luvun lopussa ennen kieltoa esitettiin televisiossa ruotsinkielisinä versioina kaksikin hänen elokuvaansa: Unelma karjamajalla ja Intohimon vallassa. Molemmissa loistaa upeana Tuliolle ominainen yksityiskohtien ja erityisesti luonnon kuvaus. Samoin viimeksi mainitun elokuvan melodramaattinen toteutus kyttyräselkäisine haudankaivajineen ja kostoa himoavine aaveineen on suomalaiseksi poikkeuksellisen vaikuttava.

Ennen kuolemaansa Tulio lauhtui. Hän antoi luvan esittää elokuviaan ja tehdä niistä myös myyntikopioita.

Filmografia[muokkaa]

Näyttelijänä
Ohjaajana

Lähteet[muokkaa]

  • Kimmo Laine, Matti Lukkarila & Juha Seitajärvi: Valentin Vaala (2004), ISBN 951-746-562-9

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Laine, Lukkarila & Seitajärvi, sivu 25
  2. ↑ SEA
  3. ↑ Laine, Lukkarila & Seitajärvi, sivu 33
  4. ↑ Laine, Lukkarila & Seitajärvi, sivu 22
  5. ↑ a b Helsingin Sanomat 16.3.2007 s. C1 ja HS Tulion elokuvasta
  6. ↑ Hollywood Dreams, 25.brinkster.com, viitattu 5.7.2012 (englanniksi)
  7. ↑ Teuvo Tulio Elonetissä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Kirjallisuutta[muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Teuvo_Tulio&oldid=12849656