Pirkko Mannola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirkko Mannola Eurovision laulukilpailun karsinnassa 15. tammikuuta 1964.

Pirkko Martta Irmeli Mannola (s. 27. joulukuuta 1938 Sääksmäki) on suomalainen iskelmälaulaja ja näyttelijä. Hän on Miss Suomi vuodelta 1958.[1]

Missi ja laulaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkko Mannola aloitti uransa teini-iässä 1950-luvun loppupuolella Suomen Trikoo Oy:n jumpperi- ja uimapukumallina Tampereella. Hänen veljensä Tomi Mannola lähetti kuvia sisarestaan Miss Suomi -kilpailun järjestäjille 25 000 markan löytöpalkkio mielessään, minkä seurauksena Mannola sai kutsun vuoden 1958 kilpailuun Helsinkiin. Mannolasta tuli 23 kilpailijan kesken käydyn kisan yllätysvoittaja 2. helmikuuta 1958 Messuhallissa. 28. kesäkuuta oli vuorossa Miss Eurooppa -kilpailu Istanbulissa Turkissa, josta tuliaisina oli neljännen perintöprinsessan titteli. Voittajaksi valittiin Itävallan Hanni Ehrenstrasser. Kilpailussa sijoittuminen toi Mannolalle ylimääräisen lähes kahden kuukauden edustuskiertueen Ranskassa.

Seura-lehden toimittaja Olavi Sääksjärvi otti juttuideaa miettiessään yhteyttä Levytukun kapellimestari Kullervo Linnaan ja sopi Mannolalle koelaulun, vaikkei edes tiennyt, osaako Mannola laulaa. Mannola sai viikon aikaa harjoitella ja kolme laulutuntia Eero Väreeltä ennen lähtöään Helsinkiin koelauluun. Siellä hän esitti Paul Ankan kappaleen "Diana" englanniksi. Mannolan ensilevynä julkaistiin kappaleen suomenkielinen versio "Rakastan sinua, Gabriel", kääntöpuolella "Hopeakuu". Saman tien alkoivat myös lavaesiintymiset Kullervo Linnan orkesterin kanssa. Levytukulle tehtiin vielä toinen single, "Suukkopanttileikki", jonka jälkeen Mannola siirtyi Scandialle.

Elokuvanäyttelijäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1959 alkoi myös Mannolan elokuvaura Ville Salmisen ohjaamassa musiikkikomediassa Yks' tavallinen Virtanen. Elokuvassa Mannola lauloi muutaman laulun, mutta äänenä toimi Eila Pellinen, koska Mannolalla oli sopimus toisen yhtiön kanssa eikä siksi voinut esittää Toivo Kärjen ja Reino Helismaan materiaalia. Elokuvan muissa pääosissa nähtiin Eemeli (alias Esko Toivonen), Hannes Häyrinen, Göran Cederberg, Martti Katajisto ja Leni Katajakoski. Elokuva sai ensi-iltansa Capitolissa ja Tuulensuussa Helsingissä 14. elokuuta 1959. Samoihin aikoihin Mannola muutti äitinsä kanssa Helsingin Maunulaan.

Loppukesästä kuvattiin Fennada-Filmin elokuvaa Iskelmäketju, jossa Mannola esitti kappaleet "Tshibi-tshibi-tshibi" ja "Olen rakastunut", jotka hän tuoreeltaan myös levytti. Saman tien alkoivat Aarne Tarkaksen ohjauksessa seuraavan elokuvan, Nina ja Erik, kuvaukset Suomen Filmiteollisuudelle. Pääosissa olivat Tauno Palo, Martti Katajisto, Ville-Veikko Salminen ja Mannola, joka esitti elokuvassa kaksi laulua joita ei koskaan levyttänyt. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 12. helmikuuta 1960. Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä vuoden 1959 parhaimmasta kotimaisesta naisnäyttelijästä Pirkko Mannola oli kolmannella sijalla. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti samaisen äänestyksen[1].

Vuoden 1959 lopulla Mannola teki kolmivuotisen elokuvasopimuksen Suomen Filmiteollisuuden kanssa ja siirtyi kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi. Tarkka talousmies, toimitusjohtaja Särkkä, otti Mannolasta kaiken hyödyn irti ja käytti tätä kymmenessä elokuvassa seuraavien vuosien aikana. Ensimmäisenä työn alla oli Aarne Tarkas -komedia Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, jossa pääosissa olivat Hannes Häyrinen ja Leo Jokela. Sivuosassa oli Mannolan tuleva aviomies Åke Lindman. Elokuvassa Mannolan esitti kappaleet "Sydän ohjaa tietäni" ja "Onnenpyörä", jotka julkaistiin myös levyllä. Elokuvan ensi-ilta oli Rexissä 26. helmikuuta 1960. Elokuva sai huonot arvostelut ja laimeahkot katsojaluvut.

Saksaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi oli vuorossa kevyt musiikkikomedia, ohjaajana Ville Salminen. Kaks' tavallista Lahtista -elokuvassa pääosissa olivat Mannola, Tommi Rinne, Leif Wager, Leni Katajakoski, Eemeli ja Vesa Enne. Sivuosassa esiintynyt Masa Niemi teki itsemurhan 3. toukokuuta 1960, pian elokuvan julkaisemisen jälkeen. Elokuvan ensi-ilta oli 20. toukokuuta 1960 Rexissä. Mannola lauloi elokuvassa kappaleet "Cinderella" ja "Sydänyön hetki", joista edellinen päätyi myös levylle. Elokuva sai vaisut arvostelut, mutta veti katsojia vuoden keskitasoa paremmin.

Tuottaja Särkkä päätti lähettää elokuvan edustamaan Berliinin elokuvafestivaaleille. Suomen Filmiteollisuuden PR-päällikkö Olavi Linnuksen ideasta mukaan päätettiin lähettää myös elokuvan laulajatähdet Pirkko Mannola ja Vesa Enne. He esiintyivät Waldbühnen ulkoilmalavalla 20 000 kuulijan edessä. Mannola ei ehtinyt lainkaan harjoitella illan orkesterin kanssa. Hän lauloi Paul Ankan "Dianan". Yleisön joukossa istui kykyjenetsijä Hans Roll, joka kiinnostui suomalaisesta laulajasta. Roll ilmoitti tuntevansa Saksan suurimman levy-yhtiön Teldecin (Telefunken & Decca) levytuottaja-kapellimestari Werner Müllerin. Koelaulu Müllerin kanssa järjestyi, ja Mannola lauloi hänelle kappaleen "Ich tanze mit Dir in den Himmel hinein". Suoritus vakuutti Wernerin ja levytyssopimus solmittiin.

Elokuva-alalla vuorossa oli Aarne Tarkaksen ohjaama komedia Opettajatar seikkailee, jonka pääosissa olivat Tommi Rinne, Leni Katajakoski ja Pirkko Mannola. Tällä kertaa ei laulettu. Elokuva sai ensi-iltansa 28. lokakuuta 1960. Kriitikot olivat viileitä, mutta yleisöä elokuva veti selvästi vuoden keskitasoa paremmin.

Syksyllä kuvattiin jo seuraavaa Tarkaksen ohjaamaa elokuvaa, musiikkipitoista potpuria Tähtisumua. Pääosissa olivat Mannola ja Esko Salminen. Kaksikko näytteli seuraavien parin vuoden aikana useassa yhteisessä elokuvassa, koska molemmat olivat tuolloin Särkän luottonäyttelijöitä. Elokuvassa Mannola esittää kappaleet "Oi mitkä tunteet", "Kuinka rakkaus alkoi", "Pikku pikku bikinissä" ja "Nahkatakkiritari", joista kaksi ensimmäistä myös levytettiin. Elokuvan ensi-ilta oli 13. tammikuuta 1961.

Vuoden 1960 lopulla kuvattiin vielä yksi Tarkas-komedia, Minkkiturkki, jossa Mannolalla oli pieni sihteerin rooli. Kuvaustahti oli niin kova, että Mannola asui hetken alivuokralaisena yhden huoneen asunnossa lähellä SF:n Liisankadun studioita, jotta olisi ehtinyt nukkua edes lyhyet yöunet.

Vuosien 1960–61 vaihteessa Ville Salminen ohjasi musiikkielokuvaa Toivelauluja (vuoden 1961 elokuva)|Toivelauluja]]. Elokuva oli Mannolan ensimmäinen värielokuva ja Salmisen uran viimeinen elokuvaohjaus. Vaikka elokuva oli alusta loppuun pelkkää tanssia ja laulua, ei Mannola esittänyt ainoatakaan kappaletta. Elokuvan ensi-ilta oli 24. maaliskuuta 1961. Elokuva ei ollut yleisömenestys, vaan tuotti runsaasti tappiota. Tämä vaikutti luultavasti siihen, että Suomen Filmiteollisuus pysytteli myöhemmin erossa värifilmikokeiluista.

Pirko Manola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannolan nimestä jätettiin tuplakonsonantit pois, jotta saksalainen yleisö oppisi tuntemaan hänet helpommin äännettävällä Pirko Manola -nimellä. Ensilevytyksenä Saksan markkinoille tehtiin kappaleet "Bam-Schi-Bam" ja "Weil es die Liebe so will", jotka julkaistiin Decca-levymerkillä. Mannolan saksalaisia levyjä ei tuolloin kuultu Suomessa, koska Suomen Decca oli Fazerin alainen merkki ja näin Scandian kilpailija. Mannola keikkaili ahkerasti ympäri Länsi-Saksaa Kurt Edelhagenin ja Hugo Strasserin orkestereiden kanssa. Scandialle Pirkko levytti "Bam-Schi-Bamin" suomeksi nimellä "Maailman paras levy".

Kesällä 1961 kuvattiin taas Suomessa elokuvaa, Aarne Tarkaksen Tyttö ja hattu. Pääosissa näyttelivät Pirkko Mannola, Esko Salminen, Rauha Rentola ja Siiri Angerkoski. Elokuvassa Pirkko esitti kuusi kappaletta, joita ei levytetty. Elokuvan ensi-ilta oli 4. elokuuta 1961. Katsojia oli hieman vuoden keskitasoa enemmän. Samanaikaisesti kuvattiin T. J. Särkän ohjaustyötä Miljoonavaillinki, jossa pääosissa olivat Jussi Jurkka, Helge Herala, Liana Kaarina, Ansa Ikonen ja Pirkko Mannola. Elokuvassa Mannola esitti kappaleen "Cha-Cha-Cha", jota hän ei koskaan levyttänyt. Elokuvan ensi-ilta oli 13. lokakuuta 1961.

Talvella kuvattiin vielä Eemeli-komediaa "Ei se mitään!” sanoi Eemeli, jonka ohjauksesta vastasi Åke Lindman. Pääosissa näyttelivät Mannola, Eemeli, Ismo Kallio, Siiri Angerkoski, Risto Mäkelä, Irja Rannikko ja Pentti Irjala. Tuolloin Mannola ja Lindman jo seurustelivat, mutta suhde salattiin vielä pitkään.

Duettoja ja euroviisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset duettolevytykset olivat kovassa huudossa Saksassa noina vuosina. Mannola duetoi yhdessä laulaja Wyn Hoopin kanssa. Hoop oli ollut muun muassa vuoden 1960 Euroviisuissa edustamassa Saksaa ja sijoittunut neljänneksi. Pari osallistui vuoden 1962 Saksan Euroviisukarsintoihin kappaleella "Mama will Dich sehn" sijoittuen neljänneksi. Connie Froeboess vei voiton. Mannola otti samana vuonna osaa myös Suomen Euroviisukarsintoihin kappaleella "Sitä rakkaus on". Mama will Dich sehn -single myi parissa viikossa yli 50 000 kappaletta ja poiki lisää työtarjouksia: kiertueita Wynin, Heidi Brühlin ja Nana Mouskourin kanssa Hugo Strasserin ison orkesterin säestyksellä.

Kotimaassa kuvattiin T.J. Särkän ohjaamaa elokuvaa Ihana seikkailu. Pääosissa olivat Pirkko Mannola, Ruth Snellman, Siiri Angerkoski ja Stig Fransman. Ruth Snellman sai roolisuorituksestaan isoäitinä vuoden parhaan naisnäyttelijän Jussi-patsaan. Jussi-tilaisuus televisioitiin tuolloin ensimmäistä kertaa.

Saksassa vientiä riitti: radioesiintymisiä Werner Müllerin omassa Magazin-ohjelmassa, tv-esiintymisiä, pesti Vico Torrianin varieteeravintolashow'ssa Hampurissa ja lisää levytyksiä sekä soolona että duettona Wynin kanssa. Välillä Mannola palasi Suomeen sekä tekemään lisää filmejä ja levyttämään että myös keikkailemaan Herbert Katzin ja Kullervo Linnan orkesterin kanssa. Jatkuva keikoilla laulaminen alkoi kuitenkin rasittaa kurkkua, seurauksena äänen käheytyminen ja jatkuvia lääkärikäyntejä. Lopulta kurkussa olleet kovettumat tarvitsivat leikkausta. Operointi suoritettiin Tilkan sairaalassa. Tämä oli ehkä suurin syy Mannolan pitkäaikaisen levy- ja keikkalaulajan uran katkeamiseen.

Vuonna 1963 Suomessa alkoi näyttelijöiden lakko, joka pysäytti lähes kokonaan myös Suomen Filmiteollisuuden tuotannon. Alkutalvesta kuvattiin vielä liittoon kuulumattomien ja amatöörinäyttelijöiden voimin Aarne Tarkaksen ohjauksessa musiikkipitoista hupailua "[[Teerenpeliä [vuoden 1963 elokuva|Teerenpeliä]]", jossa pääosissa nähtiin Mannola, Brita Koivunen, Esa Laukka, Heikki Aarva ja Siiri Angerkoski. Elokuvan valmistuttua SF:n Liisankadun halleilla työt pysähtyivät kokonaan. Kesällä myös Mannolan sopimus irtisanottiin. Pari vuotta Suomen Filmiteollisuus kitui pienimuotoisia mainosfilmejä tehden, mutta hakeutui 1965 konkurssiin ja lopetti toimintansa.

Kesällä 1963 kuvattiin Tommi Rinteen tuottama ja Aarne Tarkaksen ohjaama Villin Pohjolan salattu laakso, viimeinen tuohon aikaan tehdyistä Lappi-westerneistä. Pääosissa olivat Mannolan lisäksi Tommi Rinne, Taneli Rinne, Åke Lindman, Tapio Rautavaara ja Elina Salo. Elokuva oli taloudellinen katastrofi ja jäi Rinteen ainoaksi elokuvatuotannoksi.

Teatteriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1963 Mannola teki uuden aluevaltauksen teatterinäyttelijänä, kun sai pestin Lilla Teaternissa musikaalissa Åttan. Musikaali oli arvostelu- ja yleisömenestys, ja sitä esitettiin 150 kertaa. Esitys vieraili myös Ruotsissa Gösta Bernhardin ABC-teatterissa. Muita Mannolan esityksiä Lilla Teaternissa olivat "Ro, ro" ja Dario Fon "Den som stjäl en fot får tur i kärleken", jonka Fo itse ohjasi. Teatteriesitysten ohessa Mannola esiintyi vielä laulajana muun muassa Kalastajatorpalla ja televison "Sisarukset"-sarjassa Brita Koivusen kanssa. Keväällä 1964 Pirkko kävi vielä kerran yrittämässä Euroviisukarsinnoissa sijoittuen neljänneksi kappaleellaan "Bzzz bzzz bzzz", joka myös levytettiin. Voiton vei Lasse Mårtenson kappaleella "Laiskotellen".

Kesällä 1964 kuvattiin suomalaisamerikkalaista yhteistyöelokuvaa Juokse kuin varas, jonka pääosassa näytteli amerikkalainen tv-sarjanäyttelijä Richard Long. Muissa päätehtävissä nähtiin Pirkko ja Åke Lindman. Elokuva on Helsinkiin sijoittuva kylmän sodan henkinen agenttiseikkailu suuren maailman tyyliin. Elokuva ei kuitenkaan päätynyt yleiseen teatterilevitykseen Yhdysvalloissa. Television puolella Mannolalla alkoi Aarne Tarkaksen "Kuten haluatte" -sketsisarja, jossa esiintyi hänen lisäkseen vakiojoukkona Esko Salminen, Jarno Hiilloskorpi, Leo Jokela ja Brita Koivunen. Sarja pyöri Mainos-TV:ssä kaikkiaan kuusi tuotantokautta.

Lillanin Åttanin Ruotsin vierailu poiki todellisen menestysroolin Mannolalle, kun Gösta Bernhard halusi hänet pääosaan näytelmään En flicka i soppan. Terence Frisbyn alkuperäisnäytelmä There's A Girl In My Soup oli pyörinyt Lontoon West Endissä täysille katsomoille jo pari vuotta. Näytelmä esitettiin Göteborgin Lisberg-teatterissa yli 300 kertaa ja katsojia kertyi yli 130 000. Kun näytelmä Göteborgissa päättyi, siirtyi se 1969 Suomeen Turun Ruotsalaiseen teatteriin, jossa Mannolaa ja Leif Wageria ohjasi tuore aviomies Åke Lindman. Pari oli mennyt salaa naimisiin Tukholmassa joulun alla 1968. Tommi Rinne nappasi vielä Tyttö sopassa -näytelmän Helsinkiin Intimiteatteriin, josta tuli Mannolan pitkäaikainen työpaikka 1980-luvulle asti. Vielä yksi kesä meni Ruotsissa kiertäen Riksteaternin "sopassa".

Vuonna 1971 oli Tukholmassa vuorossa Fri som fjärilen Scala-teatterissa, mutta näytelmä floppasi kokemattoman ohjaajan ja huonojen henkilökemioiden vuoksi. Näytelmä meni Riksteaternin kesäturneella paremmin ja sai Tukholman kaupungilta palkinnon. Tommi Rinne otti tämänkin näytelmän omaan Intimiteatteriinsa, jossa Vapaa kuin perhonen debytoi 1972. Tätä seurasivat Intimiteatterissa muun muassa Tsau!, Pygmalion, Katupeilin takana, Tribadien yö ja Tytöt tyrskyissä. Vuonna 1978 Heidi-tyttären syntymä[1] piti Mannolan hetken aloillaan, mutta vuonna 1980 työ jatkui Intimissä taas Irma LaDoucella.

Intimiteatteri kärsi jatkuvasti vakituisen näyttämöpaikan puutteesta. Kun teatteri 1980-luvun alussa majoittui syrjäiseen Itä-Pasilaan, oli teatterin olemassaolo vaakalaudalla. Tarvittiin räväkämpää materiaalia. 1985 Intiimiin saatiin Jussi Parviaisen rankkana pidetty Valtakunta, joka sisälsi rajua fyysistä näyttelemistä. Mannolalla oli Juskan äidin rooli, josta kriitikot antoivat ylistävät arvostelut. Intimiteatterin taloudellista ahdinkoa näytelmä ei pelastanut, ja 1986 se fuusioitui Penniteatterin kanssa teatteri Pieneksi Suomeksi.

2000-luku alkoi Pirkko Mannolan osalta Åbo Svenska Teaterin Hello Dolly -musikaalin pääosassa. Turussa hän oli myös mukana näytelmissä The Rocky Horror Show, Spelman på taket, Emil i Lönneberga ja Pirkko in på livet. Tätä seurasivat kiinnitykset Komediateatteri Arenassa ja tv-esiintymiset Schlager på lager- ja Presidentit -sarjoissa sekä elokuvassa Onnen varjot. Turun Ruotsalaisesta Teatterista hän jäi eläkkeelle kesällä 2003.[2]

Rouvia kiertueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkän tauon jälkeen alkoi Mannolan laulajanura taas elpyä. 1986 ilmestyi Mannolan ensimmäinen albumi (kaikki 1960-luvun levytykset olivat singlejä) On vanha lempi rinnassain. Vuonna 1991 Pirkko Mannola, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen tekivät konserttikiertueen esittäen vanhoja iskelmiä. Säännöllistä keikkailua jatkui koko 1990-luvun. Kolmikolta ilmestyi 1997 albumi Kulta-ajan tähdet. Brita Koivusen jätettyä keikkailun tuli hänen tilalleen Marjatta Leppänen.

Vuonna 1991 Mannola nähtiin 1960-luvun alun iskelmäelokuvien tyyliin tehdyssä Iskelmäprinssissä. Sen pääosissa Mannolan lisäksi olivat muun muassa Tiina Isohanni, Saija Hakola, Mart Sander ja Tarmo Ruubel. Elokuvassa nähtiin muitakin eilispäivän laulutähtiä, kuten Kai Lind, Umberto Marcato ja jopa Paul Anka. 1990-luvulla Mannola nähtiin televisiosarjoissa kuten Tavaratalo, Varustamo, Klubi, Ihana mies ja Pieni pala jumalaa, sekä elokuvassa Yöjuna.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannola sijoittui 2009 toiseksi television Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minä rakastan sinua Gabriel / Hopeakuu (Triola TS 378 • 1958)
Suukkopanttileikki / Olen rakastunut (Triola TS 400 • 1959)
Viisi viimeistä minuuttia / Cerasella (Nor-Disc ND 01 • 1959)
Autoajelulla / Ole oma päivin (Nor-Disc ND 03 • 1960)
Onnenpyörä / Sydän ohjaa tietäni (Nor-Disc ND 04 • 1960)
Oi mitkä tunteet / Mua aika opettaa (Nor-Disc ND 08 • 1960)
Kuinka rakkaus alkoi / Kotikaupunkini (Nor-Disc ND 10 • 1960)
On vanha lempi rinnassain / Rakkauden rata (Nor-Disc ND 12 • 1961)
Kumipallo / Sinä et ymmärrä (Nor-Disc ND 15 • 1961)
Leikit vain / Villestäin vain selän näin (Nor-Disc ND 18 • 1961)
Cinderella / Paha poika (Nor-Disc ND 20 • 1961)
Weil es die Liebe so will / Bam-Schi-Bam (Decca D 19260 • 1961)
Maailman paras levy / Rakkaus määräsi niin (Nor-Disc ND 23 • 1962)
Kuu-ukko / Tahdon kaikki kirjeet takaisin (Nor-Disc ND 24 • 1962) Four Catsien kanssa
Tagelang - nächtelang / Ringel Dingel Dickie aus Manhattan (Decca D 19314 • 1962)
Tango keskiyöllä / Vaalea vaakanainen (Nor-Disc ND 26• 1962)
Sen suukko maksaa / Kevättuulella (Nor-Disc ND 29 • 1962) Four Catsien kanssa
Billy-Billy Boy / Der Cowboy-Billy kommt aus Bern (Decca D 19367 • 1962)
Luonas vielä hiukan viipyisin / Sun vien äidin luo (Nor-Disc ND 31 • 1963) Eino Grönin kanssa
Pepino / Viime kesän laulut (Nor-Disc ND 32 • 1963) Four Catsien kanssa
Liebe und Mondschein / Morgen wird unsere Hochzeit sein (Decca D 19432 • 1963)
Tee kaikki tuo uudelleen / Pieni punainen auto (Nor-Disc ND 37 • 1963) Four Catsien kanssa
Johnny pitää mikä lupaa / Nasta mesta (Nor-Disc ND 39 • 1964)
Bzzz Bzzz Bzzz (Scandia KS 513 • 1964) B-puolella Vieno Kekkonen
Loistaa loistaa (Scandia KS 526 • 1964) B-puolella Kai Lind
Eurosihteeri / Valkojoutsen (Eurorecords EUROCDS 001 • 1997) Brita Koivusen & Vieno Kekkosen kanssa
Kulta-ajan tähdet / Miten ois vielä kerran / Pieni sydän (Eurorecords EUROCDS 003 • 1997) Brita Koivusen & Vieno Kekkosen kanssa

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On vanha lempi rinnassain (Euros SIN 1034 • 1986)
Maailman paras levy (Cinderella HELP 8004 • 1990) Kokoelma
Pirkko, Brita & Vieno (Fazer finnlevy BCD 06 • 199?) Kokoelma
20 suosikkia: Kuinka rakkaus alkoi (Fazer Finnlevy 0630–14086-2 • 1996) Kokoelma
Kulta-ajan tähdet (Eurorecords EUROCD 001 • 1997) Brita Koivusen & Vieno Kekkosen kanssa

Pirko Manola & Wyn Hoop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet:

Komm ein bißchen näher zu mir her / Mama will dich sehn (Decca D 19281 • 1962)
Küsse im Mondschein / Ukulele-Baby (Decca D 19347 • 1962)
Serenata d'amor / Sieben Tage in der Woche (Decca D 19389 • 1962)
Ich pfeif' auf Gold und Geld / Das groBe Glück (Decca D 19426 • 1963)
Im Frühling / Endlose Reise (Decca D 19454 • 1963)

Albumit:

Küsse im Mondschein (Bear Family Records • 1998) Kokoelma

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pirkko Mannolan elämän jana. Koivunlehti, 2009, nro 3, s. 10.
  2. Hannu-Ilari LampilaPirkko Mannola. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2005. ISBN 951-0-30194-9.
  • Pirkko Mannola: Elämäni kiertueet. Tammi, 1992.
  • Åke Lindman: Åke ja hänen maailmansa. Tammi, 1992.
  • Timo T.A. Mikkonen: Suomen kauneimmat: Missivuodet 1931-2000. WSOY, 2000.
  • Tony Latva, Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004.
  • "Suomen kansallisfilmografia 6: 1957–61", VAPK, 1991
  • "Kaunottaria kilpanäyttämöllä", artikkeli Miss Suomi-kisoista, Eeva, 3/1958

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]