Yks’ tavallinen Virtanen
| Yks’ tavallinen Virtanen | |
|---|---|
 Elokuvan suomenkielinen mainosjuliste |
|
| Ohjaaja | Ville Salminen |
| Käsikirjoittaja | Reino Helismaa |
| Perustuu | Tatu Pekkarisen näytelmään Insinööri Kallion romanssi (1951) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Pääosat |
Leni Katajakoski Martti Katajisto Pirkko Mannola Göran Cederberg |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1959 |
| Kesto | 80 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Yks’ tavallinen Virtanen on Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama elokuva vuodelta 1959. Sen on tuottanut T. J. Särkän Suomen Filmiteollisuus. Elokuva pohjautuu Tatu Pekkarisen musiikkinäytelmään Insinööri Kallion romanssi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Insinööri Kalle Kallio (Göran Cederberg) etsii uraania apulaisinaan Joltinen ja Pummi (Hannes Häyrinen ja Eemeli). Hän haluaa esiintyä tuntemattomana, jotta hänen kiinnostuksensa ei paljastuisi ennenaikaisesti alueen maanomistajille. Siksi hän kertoo olevansa ”vain yksi tavallinen Virtanen”. Kallio lähettää apulaisensa postiin nostamaan miljoonaa maakauppoja varten, mutta he joutuvat virkailijan (Pentti Viljanen) pidättämäksi, koska seudulla liikkuu Kalliona esiintyvä huijari.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Leni Katajakoski | … | Anni Lehtelä |
| Martti Katajisto | … | taidemaalari Väinö Virtanen |
| Pirkko Mannola | … | Sirkka Mäkelä |
| Göran Cederberg | … | insinööri Kalle Kallio |
| Toivo Lahti | … | Edward ”Eetu” Lehtelä |
| Siiri Angerkoski | … | Mammi Lehtelä |
| Hannes Häyrinen | … | Joltinen |
| Eemeli | … | Pummi |
| Pentti Viljanen | … | postivirkailija |
| Ari Laine | … | poliisi Kumpulainen |
| Heikki Savolainen | … | kansanedustaja Pitkänen, taidesäätiön hallituksen jäsen |
| Veikko Linna | … | kauppaneuvos Lihavainen, taidesäätiön puheenjohtaja |
| Masa Niemi | … | maanmittari Pätkänen, taidesäätiön hallituksen jäsen |
| Ville-Veikko Salminen | … | autonkuljettaja |
| Pirkko Alatalo | … | vyöruusu |
| Jouni Brännare | … | pärinäpoika |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laulaja Pirkko Mannola teki elokuvassa ensimmäisen elokuvaroolinsa, mutta hän ei saanut esittää Toivo Kärjen säveltämiä kappaleita, koska hänellä oli sopimus toisen levy-yhtiön kanssa[1].
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva oli yleisömenestys, mutta kriitikot eivät sille lämmenneet. Aikalaisarviot olivat osin myönteisiäkin, mutta myöhemmät kritiikit kauttaaltaan nuivia[2]. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1985 sen olevan pakkopullaa, josta ei löydy suurennuslasillakaan mitään hyvää sanottavaa. ”Tällaisia köhelöitä rimanalituksia tuotettiin paniikissa 50-luvun loppupuolella, kun televisio oli murtautunut ihmisten koteihin ja elokuvissakäynnit laskeneet romahdusmaisesti. Etsittiin viisasten kiveä iskelmästä ja kilvoittelusta. Ei löytynyt.”[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 14.8.2012.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.8.2012, s. D 7.
- ↑ Fränti, Mikael: Yhdentekevien ja huonojen elokuvien suma. Helsingin Sanomat, 28.9.1985, s. 59. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yks’ tavallinen Virtanen Elonet.