Eila Pellinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eila Pellinen (oik. Eila Reima, 6. elokuuta 1938 Sulkava10. huhtikuuta 1977 Espoo) oli suomalainen iskelmälaulaja.[1]

Muutettuaan Helsinkiin 1956 Pellinen aloitti lauluopinnot. Toivo Kärki keksi hänet vuonna 1957 koelaulutilaisuudesta ja antoi hänelle levytysmahdollisuuden samana vuonna. Pellinen levytti useita Kärjen sävellyksiä, joista tunnetuimpia on "Onni jonka annoin pois". Hän liittyi Ossi Runnen yhtyeeseen 1950-luvun lopulla. Pellinen esiintyi myös elokuvissa sekä lauluäänenä lukuisille näyttelijöille.

Pellisellä oli oma orkesteri 1960-luvulla. Uudet tuulet musiikkirintamalla vähensivät kuitenkin levytyksiä sekä myös esiintymisiä. 1970-luvulle tultaessa hän esiintyi enää oikeastaan pääkaupunkiseudulla. Viimeisen levynsä hän julkaisi vuonna 1975. Eila Pellinen kuoli syöpään 38-vuotiaana.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuula ja Eila (1957)
  • Eila ja Jorma (1959)
  • Eri esittäjiä: 16 tähteä – 16 iskelmää (1975)
  • Eila Pellinen (1977)
  • Unohtumattomat (1993)
  • 20 suosikkia: Kultaiset korvarenkaat (1998)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Latva, Tony - Tuunainen Petri: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.