Reino Helismaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reino Vihtori Helismaa
Reino Helismaa 4.jpg
Syntynyt 12. heinäkuuta 1913 Helsinki, Suomi
Kuollut 21. tammikuuta 1965 Helsinki (51 vuotta)
Taiteilijanimet Orvokki Itä, Rainer Kisko, Rauni Kouta, Aarne Lohimies, Jukka Roine, Väinö Karras, Repe
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Aktiivisena 19471965
Tyylilajit rillumarei
kupletti
iskelmä
huumorimusiikki
Laulukieli suomi
Ammatit kuplettilaulaja, sanoittaja, viihdetaiteilija ja käsikirjoittaja
Soittimet laulu, kitara
Levy-yhtiöt Fazer Music
MusicBrainz

Reino Vihtori ”Repe” Helismaa, vuoteen 1934 Helenius,[1] (12. heinäkuuta 1913 Helsinki21. tammikuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen sanoittaja, säveltäjä, kuplettilaulaja, viihdetaiteilija, elokuvanäyttelijä ja käsikirjoittaja. Erityisesti hänet muistetaan yhteistyöstään Toivo Kärjen, Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen kanssa. Helismaa muistetaan noin viidestätuhannesta sanoituksestaan, joista 1 500 levytettiin. Hän oli tuotteliaimpia suomalaisia sanoittajia yhdessä Sauvo Puhtilan, Vexi Salmen ja Juha Vainion kanssa.[2] Hän teki myös muun muassa radiokuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia (muun muassa Pekka ja Pätkä -elokuvat) ja näytelmiä.

Helismaa oli 1950-luvun alusta lähtien hedelmällisessä yhteistyössä säveltäjä Toivo Kärjen kanssa. Tapio Rautavaara levytti monet Helismaan sanoittamista kappaleista. Rautavaaran lisäksi Helismaan sanoituksia ovat vuosien varrella levyttäneet muun muassa Olavi Virta, Esa Pakarinen, Henry Theel ja Eemeli. Helismaa teki elämänsä aikana kahdeksan näytelmää, kymmenen revyytä, 104 radiohupailua, 32 elokuvakäsikirjoitusta ja noin 5 000 laulutekstiä. Helismaa käytti oman nimensä lisäksi salanimiä Orvokki Itä (samaa nimeä käytti myös Toivo Kärki), Aarne Lohimies, Rainer Kisko, Väinö Karras, Jukka Roine ja Rauni Kouta.

Tunnetuimpia Helismaan sanoittamia kappaleita ovat ”Sinun silmiesi tähden”, ”Hopeinen kuu”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Kulkuri ja joutsen”, ”Reissumies ja kissa” sekä ”Meksikon pikajuna”.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Vihtori Helenius syntyi Helsingissä 12. heinäkuuta 1913 Maria ja Vihtori Heleniukselle. Hän oli Ullanlinnassa asuneen kahdeksanhenkisen perheen pojista nuorin. Isä Vihtori oli ammatiltaan puuseppä. Hän kuoli Suomen sisällissodan aikaan huhtikuussa 1918, kun hänet ammuttiin kadulla vaikkei ollut sotimassa eikä edes aseistettu. Perhe lähti pakoon Laukaaseen, jossa Maria-äidillä oli sukulaisia. Samana vuonna he muuttivat Lahteen äidin veljen Augustin luo. Reino kävi Lahdessa neljä vuotta kansakoulua sekä Lahden Lyseossa keskikoulun. Vuonna 1931 hän suoritti armeijan lentokonekorjaajana Viipurissa. Näihin aikoihin hän kiinnostui huumoripitoisista kupleteista ja osti haitarin.[3]

Konelatojaksi ja Helismaaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiselta ammatiltaan Helismaa oli konelatoja.

Päästyään armeijasta Reino työskenteli aluksi lautatarhalla ja myöhemmin sähköyhtiössä mittarinlukijana. Vuonna 1935 hän aloitti enonsa Augustin omistaman kirjapainon konelatojana, aluksi harjoittelijana. 1930-luvulla hän oli myös jonkin aikaa Lahden sosialidemokraattien nuoriso-osastossa ja työskenteli myös pankin vahtimestarina.[3]

Tuona aikana oli tapana muuttaa sukunimi suomalaiseksi. Niin teki myös Reino Helenius, joka päätti vuonna 1934[1] vaihtaa nimensä Helismaaksi. Helismaa meni naimisiin lahtelaisen Lempi Turusen (29.5.1915–4.7.1983)[4] kanssa 13. syyskuuta 1936. Pariskunta muutti Viipuriin, josta Helismaa sai vakituisen työpaikan Karjalan kirjapainossa.[3]

Vuonna 1937 Helismaat saivat ensimmäisen lapsensa, Arto-pojan. Tytär Satu syntyi vuotta myöhemmin vuonna 1938.[5]

Konelatojana ansaitut rahat eivät kuitenkaan riittäneet, joten Helismaan piti löytää myös jokin toinen ansiotulo. Hän rupesi kirjoittamaan Lukemista kaikille ja Seikkailujen maailma -lehtiin nimimerkeillä Rudi Halla, Masa Palo ja Eemil Harsa. Lisäksi hän alkoi esiintyä erilaisissa tilaisuuksissa kitaransa kanssa. Rahat riittivät lopulta viipurilaisen omakotitalotontin varaamiseen 1939.[3] Viipurissa Helismaa tutustui jo silloin näyttelijöinä ja muusikkoina tunnettuihin Masa Niemeen ja Kale Teuroseen, joiden kanssa hän esitti ohjelmaa paikallisten kirjaltajien juhlissa ja iltamissa.[6]

Vuonna 1939 Helismaa joutui kuitenkin lähtemään ylimääräisiin sotaharjoituksiin. Talvisota alkoi marraskuussa, ja Helismaa komennettiin ilmatorjuntaan. Sota loppui vuoden 1940 maaliskuussa ja Helismaa kotiutui toukokuussa. Viipuri menetettiin Neuvostoliitolle, joten Helismaa menetti kotinsa ja työpaikkansa. Edessä oli muutto takaisin Lahteen, jossa Helismaa sai työpaikan ravintolan vahtimestarina. Pian pariskunta kuitenkin muutti Helsinkiin, kun Helismaa sai työpaikan konelatojana Maalaiskuntien Liiton kirjapainossa; häntä pidettiinkin erittäin nopeana latojana. [7] [3]

Kirjoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisota oli päättynyt, ja Helismaa ryhtyi kirjoittamaan novelleja ja pakinoita Isku-nimiseen lehteen, jota hän Olavi Kanervan kanssa päätoimitti.[7] Kesällä alkoi kuitenkin jatkosota ja miehiä tarvittiin rintamalla. Tällä kertaa Helismaa joutui etulinjaan. Pian hänen taitonsa riimittelijänä ja laulajana huomattiin, ja hänet siirrettiin viihdytysjoukkoihin. Sota päättyi 1944 ja Helismaa palasi takaisin kirjapainoon. Sota oli kuitenkin väsyttänyt häntä ja hän haaveili tavallisesta perhe-elämästä. Esiintymiset rajoittuivat lähinnä kirjapainon omiin juhliin. [3] Vuonna 1945 Helismaan perheeseen syntyi poika Markku. Samaan aikaan Helismaat perustivat kotinsa silloisen Helsingin maalaiskunnan Puistolaan, joka kuitenkin jo vuoden 1946 alussa liitettiin Helsinkiin. [5]

»Helismaan runontekotaito tuli ilmi painossa, kun Helismaa nopeaan tahtiin latoi tekstiä ja samalla keskusteli jonkun toisen kanssa runosta, jota tämä tuli pyytämään ystävättären häihin tai kastetilaisuuteen, mihin tarvittiin nopeasti jokin sopiva runonpätkä. Hän kirjoitti nopeasti tekstin latomakoneella ja otti tavallisesta, työn alla olevasta palstasta yhden vedoksen ja ojensi sen tilaajalle: se oli pikapalvelua. Jos sävel oli ennakolta tiedossa – se saattoi olla kansanlaulu tai tuttu iskelmä – Helismaa lauloi tekstin latomakoneensa ääressä. Työkaverit sanoivat, että koska Helismaalla oli noin paljon sivuhommia, pitäisi latomoon kai saada parempi akustiikka.»
(Kirjasta Reino Helismaa, jätkäpoika ja runoilija[3])

Ensimmäiset levytykset ja tutustuminen Kärkeen ja Rautavaaraan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Kärki ja Reino Helismaa työpöydän ääressä.

Tapio Rautavaaraan Helismaa tutustui Puistolan työväentalolla. He olivat kuulleet toisistaan jo sodan aikaan, sillä he olivat taistelleet samassa rykmentissä, JR 4:ssä, mutta eivät olleet vielä tuolloin tavanneet. Rautavaara oli kutsuttu esiintymään Puistolan työväentalolle, jolloin hän huomasi Reino Helismaan istuneen eturivissä. Rautavaaran kertoman mukaan Helismaa tuli näyttämön puolelle, paiskasi Rautavaaran kanssa kättä ja sanoi: ”Mä olen sitten se Helismaa.” [8]

Helismaa tuli tunnetuksi sodan jälkeen esittämällä J. Alfred Tannerin kupletteja. Ensimmäinen levytys tehtiin vuonna 1947 Rautavaaran kanssa kappaleella ”Yhteinen Susannamme”.[9] Vuonna 1948 Helismaa levytti yksinään J. Alfred Tannerin kappaleita, muun muassa ”Kekkerit Mäkelän kanatarhassa” ja ”Nujulan talkoopolkka”.[10][11]

Säveltäjä Toivo Kärki oli sodan aikana tykästynyt hänelle täysin tuntemattoman Helismaan runoon ”Unta ja totta”, joka oli julkaistu Olavi Paavolaisen toimittamassa rintamamiesten runoantologiassa, ja otti yhteyttä Helismaahan sodan jälkeen. Kärki tunsi heti löytäneensä sukulaissielun; Helismaa oli impulsiivinen henkilö, joka suorastaan pulppusi ideoita.[12] Heistä tuli työkavereita, ja menestyksekäs yhteistyö jatkui aina Helismaan kuolemaan saakka. Vuonna 1948 heidän yhteistyönään syntyi ”Suutarin tyttären pihalla”, jonka Helismaa esitti. Vihjailevan sanoituksensa takia kappale oli kaksitoista vuotta esityskiellossa.[9][13]

Sotien jälkeen Helismaa esiintyi erityisesti myös Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen kanssa, mutta Rautavaara sanoutui irti kiertueporukasta 1950.[9] Rautavaara perusteli lähtemistään sillä, että isolla porukalla palkkiorahat pitää jakaa eikä kenelläkään jää juuri mitään. Rautavaaran lähtö porukasta oli Helismaalle aluksi kova paikka, mutta myöhemmin hän myönsi Rautavaaran tehneen oikean ratkaisun.[8] Tämän jälkeen yhteistyö Kärjen kanssa tiivistyi. Kappaleita syntyi tiiviillä tahdilla: ”Katuviertä pitkin”, ”Linjuripolkka”, ”Rovaniemen markkinoilla”, ”Imatran Inkeri”, ”Kaksi vanhaa tukkijätkää”, ”Neljän tuulen tiellä”, ”Reppu ja reissumies”, ”Muhoksen Mimmi”, ”Kaksi ystävää”, ”Kievarin Kirsti”, ”Kulkurin iltatähti”, ”Rekiretki”, ”Lentävä kalakukko” – nämä kaikki ja monta muuta pelkästään vuonna 1951. Vuonna 1951 hän sai levylle kaikkiaan 46 tekstiään.[14] Laulajina olivat Helismaan itsensä lisäksi muun muassa Esa Pakarinen, Jorma Ikävalko, Justeeri (Kauko Käyhkö), Veikko Sato, Erkki Junkkarinen ja Matti Louhivuori. Helismaan oma laulutuotanto rajoittui vain humoristisiin kupletteihin.[9]

Rautavaara levytti paljon Helismaan kirjoittamia lauluja. Muutamat klassikoiksi muodostuneista kappaleista hän levytti vasta Helismaan kuoltua. Aiemmin Rautavaara ei erityisesti ollut innostunut Helismaan iskelmistä, sillä hän itse suosi iskelmän sijasta laulelmaa. Yhteistyö kaksikon välillä jatkui kuitenkin 1960-luvun taitteessa aina Helismaan kuolemaan saakka. [15]

Työskentely elokuvien parissa: Rillumarei ja Pekka Puupää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautavaaran lähdettyä Pakarisen (vas.) ja Helismaan (kesk.) kiertueporukasta hänen tilalleen otettiin Jorma Ikävalko (oik.)

Rillumarei”-elokuvat saivat alkunsa, kun ohjaaja Toivo Särkkä ehdotti yhteistyötä Helismaan, Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa. Vuoden 1951 elokuva Rovaniemen markkinoilla oli kansan suosikki mutta kriitikoiden vihaama. Elokuvaa seurasi joukko muita nopeasti kuvattuja rillumarei-elokuvia. Elokuvien käsikirjoitukset tehtiin nopeasti. Tarinat olivat romanttisia, mutta niiden rinnalla kulki huumorijuoni, ja elokuvat sisälsivät runsaasti iskelmiä.[9] Kriitikot vihasivat elokuvia, mutta kansa kuitenkin otti rillumarein avosylin vastaan, ja myöhempi arviointi on osoittanut sen olleen ainakin parhaimmillaan aitoa ja rehellistä katoavan maaseutumaisen elämänmuodon, tukkijätkien ja kulkureiden maailman kuvausta. Kärki ja Helismaa joutuivat armottoman ryöpytyksen kohteeksi, ja heitä pidettiin suomalaisen musiikkimaun pilaajina.[9] Vaikka heidän tuotteistaan vain pieni osa oli rillumareita, kaikki muutkin heitettiin ”virallisen” kritiikin taholta samaan roskakoriin. Kärki puolusteli Helismaata ja hänen töitään, välillä myös silloin kun hän oli arvostelijoiden kanssa osittain samaa mieltä.[8]

Samoihin aikoihin tehtiin runsaasti elokuvia, joihin Helismaa teki käsikirjoituksen ja Kärki musiikin. Lähes kaikki näistä lytättiin suoralta kädeltä, koska tekijänä oli Helismaa. Esimerkiksi Helismaan salanimellä kirjoittamaa näytelmää aluksi kehuttiin, mutta kun selvisi, että nimen takana olikin Helismaa, sen esittäminen lopetettiin.[8] Moni silloinen suosikki-iskelmä oli joko elokuvasta peräisin tai antoi elokuvalle aiheen. Pekka Puupää -elokuvien pitkä sarja alkoi 1953.[16] Suosittu elokuvasarja sai kuitenkin päätöksen vuonna 1960, kun Pätkää näytellyt Masa Niemi teki itsemurhan.[16]

1950-luvun alkupuolen tuotantoa olivat lisäksi muun muassa kappaleet ”Minä soitan sulle illalla”, ”Lauluni aiheet”, ”Laivat puuta – miehet rautaa”, ”Me tulemme taas”, ”Vanhan myllyn taru”, ”Odotin pitkän illan”, ”Hiljainen kylätie”, ”Muista minua”, ”Ohi on”, ”Lapin jenkka”, ”Mummon kaappikello”, ”Virta toi – virta vei” ja ”Keskiyön tango”.[17] Tuotannossaan Kärki ja Helismaa olivat johdonmukaisesti tavallisen kansalaisen puolella ”nappiherroja” vastaan.

Kärjen sävellysten lisäksi Helismaa teki myös muun muassa ulkomaalaisiin kappaleisiin suomenkielisiä sanoja. Hän kirjoitti tekstejä niin kupletteihin, tangoihin, iskelmiin kuin myös rakkauslauluihin. [9]

Helismaan 1960-luvun elokuvakäsikirjoituksia olivat muun muassa Oho, sanoi Eemeli, Pekka ja Pätkä neekereinä ja Se alkoi omenasta.

Kuunnelmat Yleisradiolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1945–1964 Helismaa käsikirjoitti Yleisradiolle – vuodesta 1948 lähtien pääjohtaja Hella Wuolijoen aloitteesta perustetulle Radioteatterille – alun toistasataa radiohupailua, joista tunnetuimpia oli useana jaksona vuodesta 1954 esiintynyt Villi länsi -aiheinen Laiska-Lassi. Lisäksi hän teki sketsejä ja lauluja muiden käsikirjoittamiin kuunnelmiin. [18] Helismaan ensimmäinen radiolle käsikirjoittama hupailu oli Härkätaistelu Tiritombassa vuodelta 1945, joka oli myös ensimmäinen radion viihdetoimituksen hoitajaksi juuri samana vuonna tulleen Antero Alpolan hyväksymä käsikirjoitus. Alpola piti tätä myös ajanvietetoimituksen ohjelmapoliittisena linjauksena. [19] Rakenteeltaan Helismaan kirjoittamat hupailut olivat Alpolan mukaan ”jonkinmoista operettia”, jossa oli melko niukasti repliikkejä, mutta runsaasti musiikkia. Repliikki saattoi ehkä jatkua lauluna tai laulu jatkua repliikkinä; samoin repliikkiin voitiin vastata laululla tai lauluun repliikillä. Myös Helismaalla itsellään oli jokaisessa hupailussaan esitettävänään jokin rooli.[20] Vuodesta 1958 lähtien esitetyn Kankkulan kaivolla -hupailun käsikirjoittamiseen Helismaa ei kuitenkaan osallistunut, vaikka eräissä sen arvioinneissa tätä veikkailtiinkin. [21] Helismaan kirjoittamia hupailuja ohjasivat vuorotellen mm. Marja Rankkala, Mauno Hyvönen, Oke Tuuri ja Kauko Käyhkö. Kankkulan kaivolla -sarjan tavoin Helismaa oli tarkoittanut hupailunsa nimenomaan harmittomaksi ajanvietteeksi eikä niissä otettu kantaa politiikkaan tai yhteiskunnallisiin ongelmiin; tämän Helismaa teki lauluparodioissaan (esimerkiksi ”Meiltä ja muualta”, ”Ajankohtaista loiskiehuntaa” ja ”Repen nykyaikaiset kansanlaulut”). Helismaa itse luonnehti kuunnelmien käsikirjoittamista:

»Ei radioonkaan kirjoittaminen niin helppoa ole. Täytyy ajatella mitä kirjoittaa, muuten kirjoittaa helposti mitä ajattelee – ja se ei mene läpi. [22]»

Reino Helismaan radiouran alkuaikoina Yleisradion ohjelmaneuvosto suhtautui häneen erittäin kielteisesti ja Antero Alpola muisteli myöhemmin pitäneensä häntä väkipakolla ohjelmistossa. Alpola puolusti Helismaata eräässä Yleisradion ohjelmakokouksessa vuonna 1949:

»Ruma ääni, sellainen Helismaalla varmaankin on. Minusta se on kumminkin hyvin pieni vika kuplettilaulajalle. Miehen esityksissä ei ole epävarmuutta hänen puhutellessaan lauluineen kuulijaa. Hänellä on hyvin selvä tekstinlausunta eikä hän koketeeraa äänellään, vaan laulun sisältö on pääasia ja sen hän vie tehokkaasti perille. [23]»

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Helismaa oli kova tupakoimaan,[8] ja hän kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana vuonna 1965. Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Helismaan muistotilaisuudessa lausuttiin:

»Hän oli kansanmies, kansanrunoilija; hänen tukkijätkänsä ja äijänsä ovat yhtä aitoja kuin Haanpään koristelemattomuudessaan ja rentoudessaan. Kyllä Helismaa totisesti osasi ottaa myös ilon irti, ja hänen ilonsa oli vapauttavaa, rentouttavaa ja estotonta, hänen riiminikkariutensa virtuoisista. Aivan toisenlaisen Helismaan tapaamme monissa vakavissa lauluissa. Niissä on jo syviä äänenpainoja, mietteliästä elämänviisautta, herkkää lyriikkaa, hiljaista pohdintaa...[24]»

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellaista miestä kuin Reino Helismaa oli, ei ole vielä tässä maassa ollut tällä alalla – ja kestää kauan ennen kuin toinen hänenlaisensa tulee. Mielestäni hän oli ajanvietetyössä nerouden rajoilla ja kun menee aikaa ja tulee välimatkaa häneen, hänen neroutensa kyllä huomataan.

– Tapio Rautavaara[25]

Helismaan kuoltua hänen paikkansa Toivo Kärjen hovisanoittajana otti Juha Vainio, jota Helismaa ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tavata. Myös Vainio kuoli suhteellisen nuorena kuten Helismaakin: 52-vuotiaana vuonna 1990[2].

Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa 1950-luvulla. Moni Helismaan kirjoittama kappale päätyi Rautavaaran levytettäväksi, mutta varsinaiset Helismaan tekemät klassikot hän levytti vasta Helismaan kuoltua.

Helmikuussa 1979 järjestettiin Helismaata kunnioittava muistokonsertti, jonka juonsi Peter von Bagh. Konsertissa esiintyivät muun muassa Esa Pakarinen ja Tapio Rautavaara.[26][27]

Vuonna 1984 Helsingin Puistolassa nimettiin katu Helismaan mukaan Reino Helismaan tieksi.[5] Vuonna 1987 julkistettiin Puistolan torilla Helismaan muistomerkki, jonka teki Gunnar Uotila.[28]

Vuodesta 1989 on jaettu Helismaan nimeä kantava sanoittajapalkinto ansioituneille suomalaissanoittajille. Palkintoa jaetaan viiden vuoden välein, ja sen ovat saaneet Vexi Salmi 1989, Jaakko Teppo 1994, Saukki 1999, Martti Syrjä 2004 ja Hector 2009.[29]

Vesa-Matti Loiri levytti albumillisen Helismaan kappaleita, jotka julkaistiin levyllä Vesku Helismaasta vuonna 1977.[30] Myös Hector on levyttänyt Helismaan lauluja, ja ne julkaistiin albumilla Helismaan pikajuna vuonna 2001.[31] Yksittäisiä Helismaahan viittaavia myöhempiä kappaleita ovat muun muassa Juha Vainion ”Repen muistolle”, Jope Ruonansuun ”Repe kirjoitti” ja Samuli Putron ”Helismaa”.

Peter von Bagh ohjasi vuonna 1979 Helismaasta henkilökuvan Repe – Pirstaleita Reino Helismaan elämästä.[32] Timo Koivusalo ohjasi Helismaan, Rautavaaran ja Pakarisen kiertue-elämästä kertovan elokuvan Kulkuri ja joutsen vuonna 1999. Elokuvassa Helismaata esittää Martti Suosalo.[33] Samana vuonna julkaistiin postimerkki, jossa olivat Helismaa ja Kärki.[34]

Luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni tunnetuista suomalaisista sanoittajista on tunnustanut Helismaan esikuvakseen sanoittajana. Heitä ovat muun muassa Juice Leskinen,[35] Hector[36] ja Gösta Sundqvist.[37]

Helismaan mukaan sanoituksissa piti olla mukana ajatuksen lisäksi myös tekniikkaa, mutta hän tinki itse ennemmin tekniikasta kuin ajatuksesta. Lisäksi hänen mielestään nimi on kappaleessa ”melkein A ja O”, sillä yleisö katsoo ensin levyn nimeä. Helismaa katsoi, että kappaleen melodian laadun oli oltava selvillä sanoitusta tehdessä. Muuten ei synny kunnon tekstiä. Teksti oli kuitenkin kirjoitettava ennen sävelmää.[38] Helismaan teksteissä on runsaasti loppusointuja. Hänen suosikkiaiheitaan olivat muun muassa Lappi, Villi länsi ja tukkilaistarinat.[9] Peter von Baghin mukaan Helismaan parhaat tekstit ovat tasoa, jolle suomalaisessa runoudessa ovat yltäneet vain Eino Leino ja Lauri Viita.[24]

Helismaa oli työssään nopea. Kun idea välähti, hän toteutti sen saman tien. Samalla tavalla työskenteli myös Toivo Kärki, ja muun muassa siksi heidän yhteistyönsä sujui niin hyvin. Lisäksi Kärjen mukaan he olivat samalla aaltopituudella ja ymmärsivät toistensa ajatukset ennen kuin niitä oli sanottu ääneen. [8]

Helismaan taitavaan kielenkäyttöön vaikutti muun muassa se, että hän luki paljon erityisesti suomalaista kirjallisuutta.[8]

Elokuvakäsikirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmalevyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suuri tietosanakirja, s. 227. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  2. a b Juha Vainio Pomus.net. Viitattu 6.8.2010.
  3. a b c d e f g Reino Helismaa – tunnettu viihteen tekijä, tuntematon konelatoja Viestintäliitto. Viitattu 5.8.2010.
  4. Kuva Helismaiden hautakivestä Juha Nummela. Viitattu 5.8.2010.
  5. a b c Puistolan asukasilta 29.11. kaupunginosat.net. Viitattu 5.9.2010.
  6. Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: Reino Helismaa: jätkäpoika ja runoilija, s. 41. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994.
  7. a b Iskelmänikkari Reino Helismaa oli myös lännenkirjailija 7.10.2009. Yle. Viitattu 6.8.2010.
  8. a b c d e f g Peter von Bagh: Repe – Sirpaleita Reino Helismaan elämästä (1979)
  9. a b c d e f g h Reino Helismaa Pomus.net. Viitattu 6.8.2010.
  10. Hakutulos kappaleelle Kekkerit Mäkelän kanatarhassa Suomen äänitearkisto. Viitattu 5.9.2010.
  11. Hakutulos kappaleelle Nujulan talkoopolkka Suomen äänitearkisto. Viitattu 5.9.2010.
  12. Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 95. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
  13. Pennanen & Mutkala, 1994, s. 49.
  14. Sadan vuoden syke: Reino Helismaa – Parooni ja jätkä Yle. Viitattu 18.8.2010.
  15. Peter von Bagh: En päivääkään vaihtaisi pois – Tapio Rautavaara 1915–79, s. 27. Fazer Records, 1995.
  16. a b Esa Pakarinen Pomus.net. Viitattu 25.8.2010.
  17. Ikivihreät Toivokarki.net. Viitattu 5.9.2010.
  18. Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: Reino Helismaa, jätkäpoika ja runoilija, s. 460–465. Porvoo: WSOY, 1994.
  19. Antero Alpola: Viihdevuosien vilinässä: radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945–1960, s. 25–26. Hämeenlinna: Karisto, 1988.
  20. Alpola 1988, s. 49–51.
  21. Paavo Oinonen: Pitkä matka on Tippavaaraan: Suomalaisuuden tulkinta ja Yleisradion toimintaperiaatteet radiosarjoissa Työmiehen perhe, Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja Kankkulan kaivolla, s. 285. Helsinki: SKS, 2004.
  22. Pennanen & Mutkala, 1994, s. 201.
  23. Alpola 1988, s. 50–51.
  24. a b Peter von Bagh: Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina: Helismaa Reino Yle. Viitattu 6.8.2010.
  25. Peter von Bagh: En päivääkään vaihtaisi pois – Tapio Rautavaara 1915–79, s. 28. Fazer Records, 1995.
  26. Tapio Rautavaara laulaa Repeä YLE/Elävä Arkisto. Viitattu 21.8.2010.
  27. Severi Suhonen: Kylymässä mualimassa YLE/Elävä arkisto. Viitattu 21.8.2010.
  28. Julkiset veistokset Taidemuseo.fi. Viitattu 24.8.2010.
  29. Hector sai Reino Helismaa -palkinnon 1.9.2009. Yle. Viitattu 6.8.2010.
  30. Hakutulos levymerkille Fazer finnlevy fcd 11 (cd) Suomen äänitearkisto. Viitattu 24.8.2010.
  31. Hector: Hectobox. Kaikki singlet 1965-2005. CD-boksin liite. EMI, 2005.
  32. Sirpaleita Reino Helismaan elämästä Yle. Viitattu 18.8.2010.
  33. Kulkuri ja joutsen 19.2.1999. Film-o-holic. Viitattu 6.8.2010.
  34. Postimerkkiluettelo Suomi Datafun.fi. Viitattu 24.8.2010.
  35. Juice Leskinen Pomus.net. Viitattu 6.8.2010.
  36. Hector: Helismaa-palkinto kannustaa jatkamaan 1.9.2009. MTV3. Viitattu 6.8.2010.
  37. Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry 1996. Pomus.net. Viitattu 6.8.2010.
  38. Repen ralleja Yle Elävä arkisto. Viitattu 6.8.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivo Kärki (toim.): Reino Helismaan lauluja. Musiikki Fazer, 1967.
  • Jukka Pennanen, Kyösti Mutkala: Reino Helismaa, jätkäpoika ja runoilija. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19595-2.
  • Helismaa, Reino: ... ja reikärauta-Brown. Toimittanut Juri Nummelin. Jyväskylä: Book studio, 2001. ISBN 951-20-5968-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reino Helismaa.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Reino Helismaa -sitaatteja.