Olavi Virta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olavi Virta
Syntynyt 27. helmikuuta 1915
Sysmä
Kuollut 14. heinäkuuta 1972
Tampere
Syntymäpaikka Sysmä
Aktiivisena 1939–1966
Tyylilajit tango
jazz
iskelmä
Laulukieli suomi
englanti
espanja
Ammatit Muusikko, elokuvanäyttelijä
Soittimet laulu, kitara
Levy-yhtiöt Warner Music Finland

Oskari Olavi "Ola" Virta (vuoteen 1926 Ilmén, 27. helmikuuta 1915 Sysmä – 14. heinäkuuta 1972 Tampere) oli laulaja ja yksi Suomen eniten levyttäneitä artisteja. Hän levytti vuosina 1938—1966 lähes 600 laulua, joista monista on tullut suomalaisen iskelmämusiikin klassikoita. Niihin kuului tangoja (esimerkiksi "Punatukkaiselle tytölleni", "Ennen kuolemaa" ja "Täysikuu"), sekä monipuolista iskelmämusiikkia (muun muassa "Poika varjoisalta kujalta", "Hopeinen kuu", "Eva" ja "Kultainen nuoruus"). Hän oli myös 1950-luvun alussa Kipparikvartetin 2. tenori. Hän sai myös uransa aikana kolme kultalevyä kappaleista "Ennen kuolemaa", "Tulisuudelma" ja "La Cumparsita". Ilmeikkäiden tulkintojensa ja loisteliaan äänenkäyttönsä ansiosta Olavi Virta on saavuttanut aseman, jossa hänelle tunnustavat velkansa niin iskelmän, rockin kuin taidemusiikinkin tekijät.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Musiikillinen tausta

Virta syntyi musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä soitti viulua ja äiti mandoliinia. Olavi itse aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana. Vanhempien erottua oli luovuttava pianosta, jolloin Olavi sai isänsä viulun ja soitti jossakin vaiheessa Sörnäisten seurakunnan kamariorkesterissa. 1930-luvulla hän pääsi opiskelemaan Dallapé-opistoon, ja alkoi keikkailla oppilaista kootun orkesterin kanssa. Tuolloin hän otti myös ensimmäiset laulutuntinsa kanttori Mauno Tammisen ja laulunopettaja Olavi Nybergin johdolla. Virta lauloi 1930-luvun puolivälin jälkeen armeija-aikanaan Karjalan Laulu -nimisessä mieskuorossa ja otti laulutunteja laulunopettaja Nikolai "Ukko" Schmakoffin johdolla. Vuosina 1945-1946 hän sai laulunohjausta oopperalaulaja Thorild Brödermannilta.

[muokkaa] Ura

Ammattimuusikoksi Virta ryhtyi vuonna 1937, armeijasta palattuaan ja saatuaan paikan Rainbow -orkesterista laulajana ja kitaristina. Ensimmäiset levytyksensä "Syysserenadi" ja "Kun öinen kuu kulkee" Olavi Virta teki jo vuonna 1938 Tauno Marttisen Suomen soitin -orkesterin säestyksellä. Seuraavana vuonna Virta levyttikin jo useita kymmeniä kappaleita "Bruno Laakko ja hänen orkesterinsa Lepakot" -salanimellä levyttäneen Dallapen solistina. Noista levytyksistä tunnetuimpia ovat esimerkiksi foksit "Pihapihlaja" ja "Teetä kahdelle" sekä jenkka "Kuljin minä illalla koivikkotietä". Laulajanura kuitenkin keskeytyi sodan alettua. Virta piti rintamalla kitaraa mukana ja toimi samalla jonkinlaisena viihdyttäjänä, vaikka vastaanotto ei aina ollut paras mahdollinen. Vielä välirauhan aikana hän haaveili konserttilaulajan urasta ja suunnitteli jopa opintomatkaa Italiaan, joka jäi taloudellisista syistä toteuttamatta. Jatkosodan aikana Virta oli Kannaksen radiossa muun muassa kuuluttajan tehtävissä. Sodan jälkeen hän kehitti esiintymistaitojaan Suomen Filmiteollisuuden Filmikoulussa sekä revyyteatteri Punaisessa Myllyssä.

1940-luvun puolessavälissä Virta perusti kaksi musiikkiliikettä sekä painolaitoksen. Johtuen liikemiehen toimista ja rooleista Punaisessa myllyssä Virta ei 1940-luvun aikana levyttänyt kovin paljon. Vuonna 1946 hän solmi avioliiton, josta syntyi kolme lasta. Samoihin aikoihin Olavi Virran levytysura lähti toden teolla käyntiin. Laulut "Tähti ja meripoika" (1946) ja "Sua lemmin kuin järjetön mä oisin" (1947) ovat nousseet ikivihreän asemaan.

Virran harvinaisin levytys on La Mer jota on löytynyt yksi ainoa savikiekko Sointu-levymerkillä ja se on julkaistu uudelleen Sointu CD-levysarjassa vuonna 1999.

[muokkaa] 1950-luku

1950-luvulla Virta levytti runsaasti, oli myyntilistojen kärjessä ja esiintyi usein radiossa. Tuona aikana hänen äänensä saavutti tunnistettavan muotonsa, kun hän ryhtyi omien sanojensa mukaan "laulamaan täysijännitteisesti". Aktiivisimmillaan Olavi Virran laulu-ura oli vuosina 1953-1954, jolloin hän vieraili harva se päivä levytysstudiossa. Tunnetuimpia levytyksiä 50-luvulta ovat muun muassa "Täysikuu", "Mustasukkaisuutta", "Sinun silmiesi tähden", "Sokeripala", "Poika varjoiselta kujalta", "Mambo Italiano" sekä Armi Kuuselan Miss Universum-kilpailun voiton kunniaksi sävelletty "Armi" (säv. Erik Lindström), joka toimii edelleen Suomessa järjestettävien missikisojen tunnussävelmänä.

Niilo Saarikko antoi loka-marraskuun vaihteessa 1958 potkut Virralle Levytukun tuotantopäällikön toimesta ja myös Veikko Tuomelle koska he olivat lyöneet vetoa siitä että kumman versio kappaleesta Kwai-joen silta myy paremmin. Kummatkin versiot julkaistiin 5. syyskuuta peräkkäisillä levynumeroilla Philips-levymerkillä. Virta teki omat sanat ja lauloi valmiin filmissä käytetyn taustan päälle ja tulos oli kamala.[1]

Maaliskuussa 1959 Ilta-Sanomissa uutisoitiin Ilomantsissa tapahtuneesta skandaalista. Virta ja hänen orkesterinsa esiintyivät alkoholin vaikutuksen alaisena. Hanuristi Arvo Nyström vietiin aggressiivisen käyttäytymisen johdosta putkaan, jo tuolloin alkoholisoitunut Virta oli tietysti myös vastuussa orkesterinsa kunnosta. Skandaali miltei katkaisi hänen uransa, ja häntä alettiin nimittää mediassa ja yleisön keskuudessa "laulavaksi lihapullaksi". Pian tämän jälkeen myös hänen perheensä hajosi.

[muokkaa] 1960-luku

Virta nousi kuitenkin pian uudestaan huipulle solmittuaan levytyssopimuksen Scandia-yhtiön kanssa ja levyttäen mestarillisia tulkintoja muun muassa aiemmista levytyksistään. Yksi suurimmista klassikoista, "Hopeinen kuu" levytettiin 1960 Vuonna 1962 Virta sai ensimmäisen sairauskohtauksensa, ja hänellä todettiin aikuisiän diabetes ja maksakirroosi. Samoihin aikoihin hän sai kahden kuukauden vankeusrangaistuksen rattijuopumuksesta. Tuomiota suorittaessaan Virta poikkesi levyttämässä muun muassa kappaleet "Kultainen nuoruus" ja "Punaiset lehdet". Viimeinen levytys tehtiin 6. kesäkuuta 1966. Kappaleet olivat "Nyt soita balalaikka" ja "Sateinen ilta". Vakavan alkoholismin ja sokeritaudin aiheuttama terveyden heikkeneminen ei ollut pilannut hänen ääntään. Pian viimeisen levytyksen jälkeen Virta sai halvauskohtauksen ja joutui yli vuodeksi sairaalaan. Tämän seurauksena hän muun muassa joutui opettelemaan kaikkien laulujensa sanat uudelleen. Virta oli asunut Tampereella jo vuodesta 1964 ja muutti vuonna 1967 sairaalasta päästyään Pispalaan, missä hän kuoli 14.7.1972, vain noin kuukausi sen jälkeen, kun hänelle oli ensimmäisenä suomalaisena viihdetaiteilijana myönnetty valtion taiteilijaeläke. Virran viimeisenä vieraana kuolemaa edeltävänä iltana oli laulaja Teuvo Valo, joka oli Virran hyvä ystävä 50-luvun alusta asti. Virta oli pyytänyt Valoa jäämään luokseen yöksi, mutta Valo ei voinut jäädä. Aamulla maestro oli poissa.Virta asui viimeiset vuotensa Hulda Simulan hoivissa,jonka mökkiin hän myös kuoli 14.7.1972. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 90-52-464.

Koko laulu-uransa aikana Olavi Virta levytti myös omia versioitaan suomalaisista ikivihreistä sävelmistä (esimerkiksi "Metsäkukkia") sekä kansainvälisesti tunnetuista tangoista (esimerkiksi "La Cumparsita", "Ennen kuolemaa" (Avant de mourir), "Rakkautta ei se ollut" (Liebe war es nie)). Joskus Olavi Virta levytti oman versionsa aikansa tunnetuimmista hiteistä, mikä saattoi olla kohtalokasta aloittelevalle laulajalle, sillä useimmiten kuuntelijat siirtyivät suosimaan Virran versiota.

Armi sävellyksen Erik Lindström sävelsi omalle vaimolleen, mutta luovutti sen sitten Armin voiton kunniaksi sanoitettavaksi. Erik Lindström on itse haastattelussa näin maininnut.

[muokkaa] Kaikkien aikojen iskelmä

Olavi Virran tulkitsema "Hopeinen kuu" valittiin "Kaikkien aikojen iskelmäksi" YLE Radio Suomen vuonna 2006 järjestämässä yleisöäänestyksessä. Hopeinen kuu sai yli kaksikymmentä prosenttia annetuista äänistä.[2]

[muokkaa] Salanimet

  • Erwin Ovan
  • Ilmen Paul
  • Joki Oskari
  • Lehto Matti
  • Oskari
  • Rio Salvador
  • Ström Pauli
  • Vasa Kaarto
  • Virtanen Kaarto

[muokkaa] Diskografia

Lisäksi Olavi Virta on levyttänyt kaksi kappaletta, joita ei löydy yllä olevilta Kootuilta levyiltä: "Tuntematon tango" ja "Virran rannalla".

[muokkaa] Elokuvaura

Olavi Virta oli myös elokuvanäyttelijä. Hän näytteli seuraavissa filmeissä:

Olavi Virta dokumenttielokuvien esiintyjänä:

  • Iskelmäparaati 1939 (solisti yhtyeessä)
  • Olavi Virta 1972, ohj. Peter von Bagh
  • Olavi Virta 1987, ohj. Peter von Bagh

[muokkaa] Ääninäyte

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Niemi, Tapio: Veikko Tuomen tarina, s. 190. Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-393-6.
  2. ↑ YLE: Kaikkien aikojen iskelmä

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma Olavi Virta -sitaatteja.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Seija A. Niemi: Olavi Virta - Myytin synty (2006) ISBN 951-29-3063-3 (liimasid.)
  • Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa (2005) ISBN 951-20-6914-8 (sid.)
  • Jyrki Hämäläinen: Tangokuningas Olavi Virta: mestari särkyneen toiveen kadulla (Otava, 2005) ISBN 951-1-19994-3 (sid.)
  • Peter von Bagh, Markku Koski, Pekka Aarnio: Olavi Virta - legenda jo eläessään (WSOY, 1995) ISBN 951-0-20343-2

[muokkaa] Muistomerkit

  • Elämän virta / Olavi Virran muistomerkki
  • Olavi Virran ja hänen musiikkinsa kannatusyhdistys Virtapiiri Ry paljastivat Olavi Virran muistomerkin paikkaan, jossa Virta levytti suuren osan 1950-luvun lauluistaan, kahvilaravintola Kirjaan Helsingin Kruununhaassa. Julkisivussa sisäänkäynnin kohdalla on muistolaatta, jonka on suunnitellut helsinkiläinen taiteilija Kari Lindström. Julkistamistilaisuus oli 22. huhtikuuta 2005. Muistomerkin otti kaupungin puolesta vastaan apulaiskaupunginjohtaja Ilkka-Christian Björklund.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Olavi_Virta
Henkilökohtaiset työkalut