Erik Lindström

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Näyttelijä Erik Lindströmistä on oma artikkeli.
Erik Lindström
Erik Linström Vihreät Niityt musiikkitapahtumassa 2004.JPG
Erik Lindström Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2004.
Syntynyt 29. toukokuuta 1922 (ikä 91)
Kotipaikka Helsinki
Tyylilajit jazz, iskelmä
Ammatit säveltäjä, kapellimestari, basisti
Soittimet kontrabasso, vibrafoni, piano

Erik Wilhelm Lindström (s. 29. toukokuuta 1922 Helsinki[1]) on säveltäjä, kapellimestari ja basisti, joka on Ruotsin kansalainen mutta asunut ja työskennellyt koko ikänsä Suomessa[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindströmin isä on ruotsalainen kemisti, äiti suomalainen.[1] Lindströmin työura alkoi vuonna 1938 Uuden Suomen latomossa kirjaltajan ammatissa,[3] mutta hän työskenteli myös isänsä yrityksessä[1]. Hän avioitui joulukuussa 1948 Vuokko Hillevi Suomen kanssa[4][1][5], joka on toiminut sanoittajana nimimerkillä Hillevi[6].

Ensimmäisessä esiintyvässä kokoonpanossa, jossa Lindström oli mukana, soittivat hänen lisäkseen Jaakko Furman rumpuja, Sal Furman trumpettia, Herbert Katz kitaraa, Börje Sundgren saksofonia. Myöhemmin ryhmään liittyi soittamaan Nils Westerholm pianoa, Gustav Lackman pasuunaa ja Lars Lindqvist rumpuja.[7] Ryhmän ensimmäinen laulusolisti Veljeshovissa oli Rosie Andrew (taiteilijanimi), oikealta nimeltään Rosa Rung, jonka tytär on Marion Rung.[8]

Lindströmin yhtye voitti 24. huhtikuuta 1945 Balderin salissa pidetyn orkesterikilpailun.[9]

Lindström liittyi 1946 Ossi Aallon orkesteriin ja soitti siinä kolme vuotta.[10] Sen jälkeen hän liittyi Onni Gideonin yhtyeeseen.[4]

Erik Lindströmin yhtye 1951–1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik Lindströmin yhtye keikalla Hämeenlinnassa 1950-luvun lopulla

Yhtyeessä vaikuttivat seuraavat henkilöt[11]

Studiotyöskentely ja säveltäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindström on toiminut paljon studiomuusikkona. Säveltäjänä hänen uransa alkoi varsinaisesti 1952, kun hänen säveltämänsä kappale Armi levytettiin. Lindström johti vuorotellen Olli Hämeen kanssa vastaperustettua Radion tanssiorkesteria vuodesta 1957 lähtien.[12] Vuonna 1960 Lindströmille tarjottiin levytuotantoimintaa Musiikkitalo Westerlundille jonka hän otti vastaan ja sinä aikana Lindström työskenteli Seija Järvisen, Arja Tuomarilan, Marjatta Leppäsen, Erkki Liikasen, Kai Lindin, ja Matti Heinivahon kanssa.[13] Hänen sävellyksensä Muistatko Monrepos'n Annikki Tähden levyttämänä oli Suomen ensimmäinen kultalevy. Vuonna 1963 Lindqvist perusti yhdessä Rolf Kronqvistin kanssa Oy Finndisc Ab:n.[14] Vuonna 1963 Lindström näki Lammilla lavatansseissa tanssittavan jenkkaa jonossa, mistä hänelle syntyi idea levyttää kitarayhtyeen kanssa letkajenkkaa. The Adventurers pääsi levyttämään kappaleen "Letkajenkka". Kappaleesta on tehty levytyksiä useissa Euroopan maissa. Tästä alkoi letkajenkkabuumi.[15]

Myös Helena Siltalan tulkitsema Pikku midinetti on niin sävellykseltään, sanoiltaan kuin sovitukseltaan Lindströmin käsialaa; molemmat saivat vuonna 1972 siitä kultalevyn.

Juha Vainio ja Irwin Goodman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Vainio tuli vuonna 1964 mukaan artistivalikoimaan ja levytti ensimmäiseksi kappaleen "Paras rautalankayhtye", johon hän oli tehnyt sanoituksen.[16] Samassa yhteydessä päädyttiin lisäämään Juha Vainion nimeen lisä Watt[17]. Kun Vainio levytti kappaleen "Juhannustanssit", nimettiin säestävä yhtye J. Janatuisen Jatsiyhtyeeksi, jonka alkuperäinen kokoonpano oli:

Vuonna 1965 liittyi Irwin Goodman mukaan ja teki heille ensi levytyksenään kappaleen "En kerro kuinka jouduin naimisiin".[18]. Jyrki Hämäläinen sanoo Irwiniä koskevassa artikkelissaan Suosikissa keväällä 1970, että juuri Lindströmillä oli terve arvostelukyky ja ennakkoluuloton mieli hyväksyä epäsovinnainen laulaja - jonka Eino Virtanen oli vuotta aiemmin tylysti torjunut - mikä antoi Hämäläiselle aiheen ivailla rankanlaisesti Virtasen omia lauluesiintymisiä Brita Koivusen kanssa.

Fazer osti Finndisciltä Irwinin oikeudet ja äänitteet 25 000 markan korvauksella. Tästä summasta on liikkunut eri versioita eri julkaisuissa, mutta kukaan ei ole tiennyt totuutta, sanoo Lindström. [19].

Lindsstörmin sävellyksiä on levytetty yli 500, niistä iskelmiä noin 350. Hänellä on edelleen yhtye Erik Lindström Dream Team, joka soittaa muutaman kerran vuodessa.[1].

Finndiscin lopetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finndiscin toiminta loppui 1970, kun Kronqvist siirtyi EMI:lle ja Lindström alkoi kirjoittaa ohjelmistoa eri artisteille. Yhtiö myytiin yhteisellä sopimuksella.[20].

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindström sai Valtion säveltaidepalkinnon 2003 ja elämäntyöstään kultaisen Emma-patsaan 2006.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrikson, Juha: Svengaten, Erik: Erik Lindströmin elämä ja musiikki. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3420-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Harri Uusitorppa, "Musiikin pitää olla fiksua", Helsingin Sanomat 28.5.2012 sivu C 6
  2. Arthur Fuhrman, Elvis ry, viitattu 28.5.2012
  3. Henrikson, s. 26
  4. a b Henrikson, s. 58
  5. Komppia ikä kaikki, Webmarx.jazzrytmit.com, viitattu 28.5.2012
  6. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n salanimiluettelo, viitattu 28.5.2012
  7. Henrikson, s. 38
  8. Henrikson, s. 39
  9. Henrikson, s. 49
  10. Henrikson, s. 50
  11. Henrikson, s. 67
  12. Henrikson, s. 87
  13. Henrikson, s. 101
  14. Henrikson, s. 106
  15. Henrikson, s. 109
  16. Henrikson, s. 112
  17. a b Henrikson, s. 113
  18. Henrikson, s. 122
  19. Henrikson, s. 124
  20. Henrikson, s. 128

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]