Esko Könönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esko Kalevi Könönen (17. lokakuuta 1930 Sortavala5. lokakuuta 1983 Lahti) oli suomalainen harmonikkataiteilija.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Könönen opiskeli harmonikansoittoa muun muassa Viljo Vesterisen johdolla.[1] Hän oli tekemisissä myös Lasse Pihlajamaan kanssa. Kun Könönen meni keikalle Joensuuhun, hän meni Pihlajamaan hotellihuoneeseen kysymään neuvoja soittamiseen.

Ura ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Könönen voitti Suomen harmonikkamestaruuden kolme kertaa vuosina 1947, 1959 ja 1960, jonka lisäksi hän oli viides harmonikansoiton maailmanmestaruuskilpailuissa Helsingissä 1965.[1]

Hän teki lukuisia levytyksiä, toimi tanssimuusikkona, harmonikansoiton opettajana, sekä kotimaan lisäksi konsertoi Yhdysvalloissa, Neuvostoliitossa ja Saksassa.[1] Esko Könönen piti omien sanojensa mukaan klassisesta ja ranskalaisesta musette-musiikista, mutta perheen elatuksen vuoksi joutui soittamaan pääosin tanssimusiikkia. Hän soitti myös oman trionsa kanssa johon hänen lisäkseen kuuluivat veljensä Lasse Könönen ja Erkki Ihalainen. Hän soitti myös duettoja Taito Vainion ja Kaarlo Vihisen kanssa. Lisäksi hän sävelsi muutamia harmonikkakappaleita.[2]

Esko Könösen kohtaloksi koitui se, että hän joutui toimimaan sinä aikana, jolloin harmonikkamusiikki oli suureksi osaksi menettänyt yleisen arvostuksensa pop- ja rockmusiikin paineessa. Muusikkokollegoiden mielestä Könönen oli liian taitava taustamuusikoksi ja olisi tarvinnut enemmän tukea voidakseen kehittyä huippuluokan konserttiesiintyjäksi. [3]

Levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mestaritangoja (1960 Philips)
  • Mestarivalsseja (1960 Philips)
  • Konsertti LP (1968 Blue Master)
  • Tanssimusiikkia (1968 Blue Master)
  • Esko Könönen LP (1969 Blue Master)
  • Sininen hetki (1975, Finnlevy)
  • Kesän muistot (1976, PSO; yhdessä Lasse Könösen ja Erkki Ihalaisen kanssa)
  • Täysin palkein (1983, LeBaron Music)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suuri Musiikkitietosanakirja 4 Kuul-N, s. 19. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4728-0.
  2. Lähde: Esko Könösen nuottialbumi
  3. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 212. Helsinki: Tammi, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.