Tapio Rautavaara

Wikipedia

Tapio Rautavaara
Syntynyt	8. maaliskuuta 1915 Pirkkala
Kuollut	25. syyskuuta 1979 (64 vuotta) Helsinki
Syntymäpaikka	Pohjois-Pirkkala
Aktiivisena	1945–1979
Tyylilajit	laulelma kupletti iskelmä folk kantri
Laulukieli	suomi
Ammatit	Muusikko, urheilija ja elokuvanäyttelijä
Soittimet	laulu, kitara
Levy-yhtiöt	Warner Music Finland
MusicBrainz

Mitalit
Maa: Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Lontoo 1948	Keihäänheitto

Kaj Tapio ”Tapsa” Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pirkkala^[1] – 25. syyskuuta 1979 Helsinki) oli laulaja, urheilija ja elokuvanäyttelijä.

Rautavaara voitti keihäänheiton kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 tuloksella 69,77 metriä ja jousiammunnan maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958. Keihäänheitossa hän saavutti myös pronssia EM-kisoissa Oslossa 1946 tuloksella 66,40. Suomen mestaruuden Rautavaara voitti keihäänheitossa vuosina 1944–45 ja 1947–49 ja jousiammunnassa vuonna 1955.

Tunnettuja Tapio Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa ”Isoisän olkihattu”, ”Reppu ja reissumies”, ”Päivänsäde ja menninkäinen” ja ”Yölinjalla”. Rautavaara teki monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Hän sävelsi ja sanoitti myös itse esittämiään kappaleita. Tapsa sai uransa aikana kolme kultalevyä kappaleista ”Isoisän olkihattu”, ”Vain merimies voi tietää” (san. Heikki Saari) sekä ”Häävalssi” (säv. trad. san. Tuula Valkama), joista ensimmäinen on kokonaan Rautavaaran käsialaa, toinen kappale on hänen oma sävellyksensä.

Sisällysluettelo 1 Varhaiset vuodet 2 Sota-aika 3 Suuren yleisön suosikiksi 4 Myöhemmät vaiheet 5 Tapio Rautavaaran tunnetuimpia kappaleita 6 Levyjä ja elokuvia 7 Julkaisut 7.1 Kokoelmalevyjä 7.2 Tribuuttilevyjä 8 Elokuvat 9 Kirjallisuus 10 Viitteet 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Varhaiset vuodet

Tapio Rautavaara syntyi köyhään yksinhuoltajaäidin perheeseen Pirkkalassa, josta perhe muutti ensin Tampereelle ja sitten Helsingin maalaiskunnan Oulunkylään. Koulunkäynti jäi kansakouluun. Hän luki jo lapsena paljon, muun muassa kaikki kirjastosta löytämänsä Shakespearen näytelmät. Keihäänheitosta Rautavaara innostui erään lääkärin neuvottua häntä, että olisi syytä ryhtyä harrastamaan urheilua tai "muuten tulee noutaja". Rautavaaralla oli lapsena aliravitsemuksesta johtunut riisitauti.

Rautavaaran ensimmäinen työpaikka oli lehtienmyyjänä junissa ja rautatieasemilla. Hän työskenteli ennen sotia myös ruumillisessa työssä kivenmurskaajana Oulunkylän urheilukenttätyömaalla, tukkijätkänä, peltisepän apulaisena rakennustyömaalla ja varastomiehenä osuuskaupan myllyssä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti 1930-luvun puolivälissä laivastossa.

[muokkaa] Sota-aika

Talvisodan syttyessä kutsuntalautakunta totesi, ettei laivastolla ole tässä sodassa paljon käyttöä, joten Rautavaara sai jatkaa OTK:n myllyssä. Päiväntyönsä ohella hän toimi ilmavalvontatehtävissä. Jatkosodan alkaessa hän sai kuitenkin määräyksen siirtyä maavoimiin ja palveli noin vuoden ajan etulinjassa JR4:ssa.

Kesällä 1942 Rautavaara sai siirron viihdytysjoukkoihin, ja hän toimi pari vuotta radiotoimittajana Suomen sotilaille suunnatussa Maaselän radiossa. Tällöin hänen äänensä tuli ensi kertaa laajemmin suomalaisille tutuksi. Kesällä 1944 suomalaiset vetäytyivät nopeasti Itä-Karjalasta ja Rautavaaran radioura päättyi.

Jatkosodan vuosina Rautavaara sai rintamalta parin viikon pituisia lomia opiskelua varten. Hän kävi kursseilla SF:n filmikoulussa sekä Suomen teatterikoulussa.

[muokkaa] Suuren yleisön suosikiksi

Rautavaaran elokuvaura alkoi heti sodan päätyttyä 1945 elokuvassa Vain sinulle, ja hän esiintyi suunnilleen yhdessä elokuvassa joka vuosi aina 1960-luvun alkupuolelle saakka. Rautavaaran huhuttiin olleen ehdolla Tarzanin osaan Johnny Weissmullerin lopetettua uransa. Rautavaara ei tätä vahvistanut eikä kieltänyt^[2]. 1940-luvulla Rautavaara tunnettiin ehkä parhaiten filmitähtenä ja urheilijana, vasta seuraavalla vuosikymmenellä laulamisesta muodostui hänen päätyönsä.

Rautavaara kutsuttiin vuonna 1947 Suomen Taikapiiri ry:n jäseneksi. Rautavaara esiintyi muun muassa Taikapiirin järjestämissä "Se men hihhaan" -iltamissa Koiton salissa 1940-luvulla.

Sota-ajan jälkeen Rautavaara tutustui Puistolan työväentalolla Reino Helismaahan. Helismaa teki Rautavaaralle laulun ”Reissumies ja kissa”, josta tuli Rautavaaran ensimmäinen hitti. Yhteistyön tuloksena syntyi seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana suuri määrä suomalaisen iskelmämusiikin historiaan jääneitä lauluja.

Rautavaara, Helismaa ja Esa Pakarinen kiersivät Suomea yhteisillä kiertueilla 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Esiintymismatkat olivat välillä rankkoja, kun ajettiin autolla Suomen senaikaisilla kapeilla hiekkateillä ja yövyttiin nuukasti lämmitetyissä matkustajakodeissa. Tapio Rautavaara ajoi Kälviän Ruotsalonkylässä 25. maaliskuuta 1952 johtaja Arvo Alanteen henkilöauton liukkaan kelin vuoksi päin postiautoa. Henkilöautossa ollut neiti Aura Alanne sai aivotärähdyksen, ja radioselostaja Niilo Tarvajärvi selvisi naarmuilla, mutta Rautavaaran kitara hajosi alkutekijöihinsä.^[3]

Rautavaaran ja Helismaan välit tulehtuivat, kun Rautavaara päätti että erikseen esiintyminen on järkevämpää ja lopetti yhteiskiertueet. Välit kuitenkin paranivat taas 1950-luvun lopulla, muutamaksi vuodeksi ennen Helismaan kuolemaa 1965.

[muokkaa] Myöhemmät vaiheet

Rautavaaran suosion huippuaikaa olivat 1950-luku ja 1960-luvun alkuvuodet. 1960-luvun loppupuolella hän levytti pari suosittua suomalaisia kansanlauluja sisältänyttä albumia. Sittemmin hänen musiikkinsa jäi rockyhtyeiden, tangolaulajien ja televisioviihteen varjoon. Hän esiintyi kuitenkin säännöllisesti aina kuolemaansa asti, vaikka 1970-luvun keikat olivatkin useimmiten 'vain' tavarataloissa ja harjannostajaisissa esiintymisiä. Viimeinen elokuvarooli oli vuonna 1970 Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Anna, jossa Rautavaara esitti alkoholisoitunutta kansandemokraattista poliitikkoa.

Rautavaara kaatui 25. syyskuuta 1979 Tikkurilan uimahallissa Vantaalla ja löi päänsä lattiaan. Kaatumisen syy on herättänyt keskustelua. Veikko Tuomen mukaan Rautavaara olisi ollut 4,2 promillen humalassa ja otettuaan ensin kuumat löylyt ja sen jälkeen kylmän suihkun saanut tajuttomuuskohtauksen.^[4] Valokuvaaja, jonka seurassa Rautavaara vietti viimeisen päivänsä, on sanonut, ettei huomannut missään vaiheessa päivän aikana Rautavaaran juoneen alkoholia.

Terveyskeskuksessa Rautavaaran vammoihin ei suhtauduttu vakavasti, vaan Rautavaara sai siteen päähänsä ja hänet passitettiin kotiin. Hän menehtyi seuraavana yönä aivoverenvuotoon kotonaan Helsingissä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle, haudan osoite on 60-9-119.

Vuonna 1981 Helsingin Oulunkylään on perustettu Tapio Rautavaaran puisto. Oulunkylässä on myös vuonna 2000 hänelle omistettu Veikko Myllerin tekemä muistomerkki.

[muokkaa] Tapio Rautavaaran tunnetuimpia kappaleita

• Reissumies ja kissa
• Kulkuri ja joutsen
• Rakovalkealla
• Isoisän olkihattu
• Vain merimies voi tietää
• Lauluni aiheet
• Ontuva Eriksson
• Sininen uni
• Juokse sinä humma
• Kulkuriveljeni Jan
• Yölinjalla
• Kohti Alaskaa
• Tuopin jäljet
• Lapin jenkka
• Kulkurin iltatähti
• Päivänsäde ja menninkäinen
• Reppu ja reissumies
• Vanhan jermun purnaus
• Väliaikainen
• Häävalssi
• Anttilan keväthuumaus
• Korttipakka
• En päivääkään vaihtaisi pois

[muokkaa] Levyjä ja elokuvia

Rautavaara lauloi levylle 310 laulua. Alkuaikojen levytykset julkaistiin savikiekoilla. CD-levyinä on saatavana lukuisia kokoelmia, esimerkiksi Unohtumattomat-sarjassa on julkaistu kaksi Rautavaara-kokoelmaa ja 20 suosikkia -sarjassa kolme.

Kattava kooste hänen tuotannostaan on vuonna 1995 ilmestynyt sadan laulun CD-kokoelma. Kaikki Rautavaaran levytykset sisältävä 14 CD-levyn paketti ilmestyi 1. lokakuuta 2008.

Peter von Bagh teki syksyllä 1979, Rautavaaran kuolinvuonna, tv-dokumentin Tapsa. Rautavaarasta on tehty myös vuonna 1999 elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka ohjasi Timo Koivusalo. Rautavaaraa esitti elokuvassa Tapio Liinoja.

[muokkaa] Julkaisut

[muokkaa] Kokoelmalevyjä

• Reissumiehen taival (useita kokoelmia tällä nimellä)
• 20 suosikkia – Reissumies ja kissa (2000)
• 20 suosikkia – Juokse sinä humma (2000)
• 20 suosikkia – Tuo aika toukokuun (2000)
• En päivääkään vaihtaisi pois – Sata levytystä vuosilta 1946–1979 (5CD 1995, 4CD 2004)
• Kulkurin taival (14CD-boksi, 2008)^[5]

[muokkaa] Tribuuttilevyjä

• Sunnuntaina sataa aina (1989)
• Mestaria kunnioittaen – Tribuutti Tapio Rautavaaralle (2008)

[muokkaa] Elokuvat

• Vain sinulle (1945)
• Synnin jäljet (1946)
• Kuudes käsky (1947)
• Kultamitalivaimo (1947)
• Sinut minä tahdon (1949)
• Aila, Pohjolan tytär (1951)
• Rion yö (1951)
• Salakuljettajan laulu (1952)
• Pekka Puupää (1953)
• Kaksi hauskaa vekkulia (1953)
• Me tulemme taas (1953)
• Kummituskievari (1954)
• Veteraanin voitto (1955)
• Villi Pohjola (1955)
• Kaunis Kaarina (1955)
• Ingen morgondag (1957)
• Kahden ladun poikki (1958)
• Suuri sävelparaati (1959)
• Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960)
• Tähtisumua (1961)
• Villin Pohjolan salattu laakso (1963)
• X-Paroni (1964)
• Anna (1970)

[muokkaa] Kirjallisuus

• Rautavaara, Tapio: En päivääkään vaihtaisi pois (toim. Juha Numminen). Kirjayhtymä 1978, Helsinki.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Virallinen sivusto
• Tapio Rautavaara Pomus.netin tietokannassa
• Tapio Rautavaara Last.fm -sivustolla
• Tapio Rautavaara Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Sininen laulu: Tapio Rautavaara
• Tapio Rautavaaran laulutuotanto Suomen äänitearkistossa
• Tapio Rautavaaran sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa
• Tapio Rautavaaran sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
• Tapio Rautavaara YLEn Elävässä arkistossa