Kullervo (sanoittaja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tapio Kullervo Lahtinen (18. heinäkuuta 1922 Helsinki24. heinäkuuta 1996 Tampere) oli suomalainen sanoittaja ja säveltäjä. Lahtisen koko tuotanto on tehty salanimillä, joista eniten käytetty oli Kullervo. Muita hänen käyttämiään nimiä olivat Hilma Järvi, Ilpo Kallio, Pirkko Mäki, Pentti Rautio ja Juhani Sälö. Lahtisen tuotantoon kuuluu useita ”ikivihreiksi” muotoutuneita sanoituksia. Näitä ovat muun muassa Kullervo Linnan säveltämä ”Kultainen nuoruus” ja tanskalaisen Jacob Gaden tango ”Mustasukkaisuutta”. Hänen tunnetuin sanoituksensa lienee joululaulu ”Kulkuset”. Hänen sävellyksistään tunnetuimpia ovat ”Laulajan ystävä”, ”Suopursu” ja ”Pelimannin penkillä”, jotka kaikki ovat Helena Eevan sanoittamia.

Lahtinen oli alun perin muusikko: hän soitti sotavuosina Klaus Salmen jazzyhtyeessä. Hän myös opiskeli musiikkia Helsingin yliopistossa ja konservatoriossa. Sanoittajana Lahtinen aloitti Musiikki Fazerilla vuonna 1946. Vuosina 1950–1961 hän toimitti Musiikki Fazerin julkaisemia suosittuja ”Toivelauluja”-vihkoja sekä oli Musiikkiviestin toimittajana vuoteen 1961. Vuodesta 1966 hän toimi Yle TV2:n hallintoasian hoitajana Tampereella ja samalla lopetti sanoittamisen.[1]

Tapio Lahtinen kertoi itse, että hänet innoitti iskelmärunoilijaksi hänen sodanaikainen muusikkotuttavansa Klaus Salmi, joka oli valitellut, ettei hyviin ulkomaisiin kappaleisiin ollut suomenkielisiä sanoja. Lahtisen eri nimimerkeillä sanoittamia kappaleita levyttivät muiden muassa Olavi Virta, Henry Theel, Erkki Junkkarinen ja Metro-tytöt. Lahtiselle oli tärkeää, että teksti sulautui täydellisesti säveliin ja kappaleen muotoon. Teksti ei saanut riidellä melodian kanssa, vaan laulun piti olla ennen kaikkea laulettava. ”Mustasukkaisuutta”-tangon Lahtinen kirjoitti nimenomaan Olavi Virran esitettäväksi. [2]

Tapio Lahtinen oli luonteeltaan hiljainen ja ujo, jopa arka, minkä vuoksi hän toimi vain nimimerkkien takana. Edes hänen sanoitustensa suuri menestys ei saanut häntä astumaan ulos kulisseista, vaan hän suojeli yksityisyyttään niin tarkoin, että suuri yleisö sai tietää hänen oikean nimensä vasta lukiessaan hänen muistokirjoituksiaan vuonna 1996. [3]

Tunnettuja Kullervon sanoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aamun koi (Unto Monosen sävellys)
  • Aaveratsastajat (alun perin Riders in the Sky)
  • Arholma-valssi (Arholmavalsen)
  • Bingo bango bongo (Civilasation)
  • Capri (Isle of Capri)
  • Ennen kuolemaa (Avant de mourir)
  • Hiljaa yössä (La Cumparsita)
  • Hymy (Smile)
  • Hyvä on olla luonasi (C'est si bon)
  • Istanbul (Istanbul)
  • Keltaruusu (Yellow Rose of Texas)
  • Kenties kenties (Quizas quizas quizas)
  • Kettu juoksi yli järven (Räven raskar över isen)
  • Kolme kelloa (Les trois cloches)
  • Kostervalssi (Kostervalsen)
  • Kotiharjun päällä (American Patrol)
  • Kulkuset (Jingle Bells)
  • Kultainen nuoruus (Kullervo Linnan sävellys)
  • Kultaiset korvarenkaat (Golden Earrings)
  • Kun yö saapuu Pariisiin (Le Grisbi)
  • Kuolleet lehdet (Les feuilles mortes)
  • Luonasi oli aina niin ihanaa (Bei dir war es immer so schön)
  • Luonnonlapsi (Nature Boy)
  • Missä oot rakkahin (Ou est tu mon amour)
  • Mustasukkaisuutta (Tango jealousie)
  • Muurari (kansansävelmä)
  • Nyt syttyy valot tuhannet (Nu tändas tusen juleljus)
  • Onnen lähde (Three Coins in the Fountain)
  • On syömmesi jäätä (Moulin Rouge)
  • Picardyn ruusuja (Roses of Picardy)
  • Rakkauden katu (Rue de l'amour)
  • Sininen tango (Blue Tango)
  • Soutuvenheellä Kiinaan (On a Slow Boat to China)
  • Sua vailla (Tres palabras)
  • Syysunelmia (Songe d'automne)
  • Tango Illusion (Tango Illusion)
  • Tie (La Strada)
  • Tulisuudelma (El Choclo)
  • Unikuva (Kullervo Linnan sävellys)
  • Valkea joulu (White Christmas)
  • Vanha riimu (There's A Bridle Hangin' On The Wall)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muistot: Tapio Kullervo Lahtinen. Helsingin Sanomat, 1996. Helsingin Sanomien muistokirjoitus Viitattu 20.8.2012.
  2. Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 89. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
  3. Erola 2005, s. 89−90.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]