C-kasetti
C-kasetti (compact audio cassette, music cassette) on suuren hollantilaisen elektroniikanvalmistajan Philipsin vuonna 1963[1] julkaisema analoginen äänen tallennukseen tarkoitettu tallennusväline. C-kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden välillä liikkuvasta magneettisesta nauhasta.
C-kasettia oli alun perin tarkoitus käyttää puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen, mutta siitä muodostui merkittävä musiikin tallennusmedia 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. Tähän vaikutti edullinen hinta, kaikkien merkittävien elektroniikkavalmistajien standardin hyväksyminen ja myöhemmin kehitetty taustakohinaa merkittävästi vaimentava Dolby-tekniikka.
C-kasettien myynti oli huipussaan vuonna 1988. Nykyään CD- ja DVD-levyt ovat länsimaissa lähes kokonaan syrjäyttäneet äänikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti on kuitenkin kääntynyt nousuun, koska ihmiset eivät halua vaihtaa vanhoja soittimiaan. Kasetteja myydään tyhjinä edelleenkin.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuudet
C-kasettien tallennuskapasiteettia mitataan minuutteina, ja tyypilliset C-kasettien tallennuskapasiteetit olivat (ovat) 60, 90 ja jopa 120 minuuttia tallennusaikaa. Minuuttimäärät eivät ole tarkalleen oikeita, sillä kaseteissa oli tallennusaikaa aina muutama minuutti mainittujen minuuttien lisäksi. 120 minuutin C-kasetit jäivät harvinaisiksi, ja monet laitevalmistajat jopa kielsivät käyttämästä niitä nauhureissaan huippuohuesta nauhasta aiheutuvien ongelmien vuoksi. Heikkolaatuisiin ja hieman kuluneisiin nauhurimalleihin yleisesti varmin vaihtoehto oli 60; toisinaan jo kapasiteettia 90 oleva nauha ei pyöri oikealla nopeudella tällaisessa laitteessa.
C-kasetteja myytiin sekä valmiiksi äänitettyinä että äänittämättöminä. Tyhjissä kaseteista täytyy äänityksen jälkeen poistaa ohuet muoviläpät kasetin yläosassa olevien reikien päältä, sillä tämä toiminto estää sen, että nauhalle äänitettäisiin vahingossa uudelleen päälle. Mikäli tällä tavoin käsiteltyä kasettia - tai valmiiksi äänitettyä kasettia - haluaa käyttää uuteen taltiointiin, täytyy reiät peittää teipillä tms. materiaalilla.
C-kasettien kenties merkittävin etu CD-levyihin verraten on se, että niille on helppo tallentaa materiaalia itse. Niiden toisto ei myöskään vaadi korkeaa teknologiaa eivätkä ne ole yhtä herkkiä kosketukselle kuin CD-levyt, joten niitä voi paremmin säilyttää ilman koteloa. Lähes samoista syistä sekä pienikokoisuutensa ansiosta C-kasetit menestyivät tietyllä tavalla paremmin kuin vinyylilevyt. Kasettinauhojen merkittävimmät ongelmat liittyvät ääninauhan venymiseen, nauhan kietoutumiseen nauhurin sisälle ja toistuvien äänitys- ja toistokertojen myötä syntyviin magneettinauhan häiriöihin sekä nauhurin äänipään kulumiseen ja likaantumiseen.
Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,7625 cm/s) on noin 16 kHz. Yleisin käyttötapa on tallentaa nauhalle analogista ääniraitaa. Monissa 1980-luvun 8-bittisissä kotitietokoneissa C-kasetteja käytettiin datan tallennusvälineenä kasettiaseman avulla. Tämän menetelmän etuna oli, että tietokoneiden tallennusvälineenä voitiin käyttää normaalia kasettinauhuria – jotkin tietokonemallit tosin toimivat vain erityisten nauhurien kanssa - kasettien halpa hinta ja hyvä saatavuus, mutta toisaalta alhaisempi luotettavuus (jopa erikoisnauhureita käytettäessä) ja levykkeisiin verrattuna hankalampi käyttö ja hitaus. Esimerkiksi MSX-kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200 bittiä sekunnissa.
[muokkaa] Esimerkkejä käytöstä
2000-luvulla C-kasetteja on käytetty lähinnä autoissa, joista löytyy vielä kasettiradio. Autokäytössä kasetti on suhteellisen luotettava muun muassa kylmissä olosuhteissa sekä huonossa ajomaastossa, koska se ei ole erityisen arka tärinälle. Niin ikään soittimen ei tarvitse sisältää sähköhäiriöille herkkää digitaalitekniikkaa. Britanniassa poliisi käyttää C-kasetteja, sillä se ei pidä digitaalitekniikkaa tarpeeksi luotettavana.[2]
Iranin islamilainen vallankumous sai alkunsa 1970-luvun lopulla Ajatollah Khomeinin maanpakopaikastaan Ranskasta lähettämillä C-kaseteilla. Niille oli tallennettu poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan.lähde?
Neuvostoliitossa valtion kieltämää rock-musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimellä magnizdat.
[muokkaa] El-kasetti
Vuonna 1976 Sony kehitti C-kasetin kilpailijaksi El-kasetin, jossa oli leveämpi nauha ja jossa nauhanopeus oli 9,5 cm/s. Se takasi paremman äänenlaadun kuin C-kasetilla ja herätti kiinnostusta hifiharrastajien parissa. Kuitenkaan Sony ei myöntänyt lisenssejä muille valmistajille, mikä aiheutti sen, että C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myös C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen Hirvox osti El-kasettisoittimien viimeisen erän ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979. Tällöin soittimia jopa jonotettiin.lähde?
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ronald K. Jurgen: Automotive electronics handbook, 2. edition, s. 25.8. McGraw-Hill Professional, 1999. ISBN 9780070344532. Google book (limited preview).
- ↑ a b C-kasettien myynti kääntyi kasvuun Helsingin Sanomat. 18.5.2009. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 18.5.2009.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta C-kasetti Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
