C-kasetti

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyypillinen C-kasetti

C-kasetti (compact audio cassette, music cassette) on hollantilaisen elektroniikkajätti Philipsin vuonna 1963[1] julkaisema analoginen äänen tallennukseen tarkoitettu tallennusväline. C-kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden välillä liikkuvasta magneettisesta nauhasta. Vaikkakin C-kasettia oli alun perin tarkoitus käyttää puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen, myöhemmin kehitettävän taustakohinaa merkittävästi vaimentavan Dolby-tekniikan myötä, sekä edullisen hintansa ansiosta ja kaikkien merkittävien elektroniikkavalmistajien standardin hyväksymisen myötä C-kasetista muodostuikin aikansa merkittävä musiikin tallennusmedia. C-kasettien tallennuskapasiteettia mitataan minuutteina, ja tyypilliset C-kasettien tallennuskapasiteetit olivat (ovat) 60, 90 ja jopa 120 minuuttia tallennusaikaa.

C-kasettien kenties merkittävin etu CD-levyihin verraten oli se, että niille oli helppo tallentaa materiaalia itse. Niiden toisto ei myöskään vaadi korkeaa teknologiaa eivätkä ne ole yhtä herkkiä kosketukselle kuin CD-levyt. Lähes samoista syistä sekä pienikokoisuutensa ansiosta C-kasetit menestyivät tietyllä tavalla paremmin kuin vinyylilevyt. Kasettinauhojen merkittävimmät ongelmat liittyvät ääninauhan venymiseen, nauhan kietoutumiseen nauhurin sisälle ja toistuvien äänitys- ja toistokertojen myötä syntyviin magneettinauhan häiriöihin sekä nauhurin äänipään kulumiseen ja likaantumiseen. Nykyään CD-levyt ja DVD:t ovat länsimaissa lähes kokonaan syrjäyttäneet äänikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti on kuitenkin kääntynyt nousuun koska ihmiset eivät halua vaihtaa vanhoja soittimiaan. Kasetteja myydään tyhjinä edelleenkin. Varskinkin autoissa C-kasetit ovat vielä jonkinlaisessa suosiossa. Britanniassa poliisi käyttää C-kasetteja, sillä se ei pidä digitaalitekniikkaa tarpeeksi luotettavana.[2]

C-kasetin toistamisen mahdollistaa sitä varten suunnitellulla nauhurilla

Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,7625 cm/s) on noin 16 kHz. Yleisin käyttötapa on tallentaa nauhalle analogista ääniraitaa. Monissa 1980-luvun 8-bittisissä kotitietokoneissa C-kasetteja käytettiin datan tallennusvälineenä kasettiaseman avulla. Tämän menetelmän etuna oli, että tietokoneiden tallennusvälineenä voitiin käyttää normaalia kasettinauhuria – jotkin tietokonemallit tosin toimivat vain erityisten nauhurien kanssa - kasettien halpa hinta ja hyvä saatavuus, mutta toisaalta alhaisempi luotettavuus (jopa erikoisnauhureita käytettäessä) ja levykkeisiin verrattuna hankalampi käyttö ja hitaus. Esimerkiksi MSX-kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200 bittiä sekunnissa.

Iranin islamilainen vallankumous sai alkunsa 1970-luvun lopulla Ajatollah Khomeinin maanpakopaikastaan Ranskasta lähettämillä C-kaseteilla. Niille oli tallennettu poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan.lähde?

Neuvostoliitossa valtion kieltämää rock-musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimellä magnizdat.lähde?

[muokkaa] Muuta

Vuonna 1976 Sony kehitti C-kasetin kilpailijaksi El-kasetin, jossa oli leveämpi nauha ja jossa nauhanopeus oli 9,5 cm/s. Se takasi paremman äänenlaadun kuin C-kasetilla ja herätti kiinnostusta hifiharrastajien parissa. Kuitenkaan Sony ei myöntänyt lisenssejä muille valmistajille, mikä aiheutti sen, että C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myös C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen Hirvox osti El-kasettisoittimien viimeisen erän ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979. Tällöin soittimia jopa jonotettiin.lähde?

2000-luvulla C-kasetteja on käytetty lähinnä autoissa, joista löytyy vielä kasettiradio. Autokäytössä kasetti on suhteellisen luotettava mm. kylmissä olosuhteissa sekä huonossa ajomaastossa koska se ei ole erityisen arka tärinälle. Niinikään soittimen ei tarvitse sisältää sähköhäiriöille herkkää digitaalitekniikkaa.

[muokkaa] Lähteet

  1. Ronald K. Jurgen: Automotive electronics handbook, 2. edition, s. 25.8. McGraw-Hill Professional, 1999. ISBN 9780070344532. Google book (limited preview).
  2. C-kasettien myynti kääntyi kasvuun Helsingin Sanomat. 18.5.2009. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 18.5.2009.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta C-kasetti.

Henkilökohtaiset työkalut