C-kasetti

Wikipedia

C-kasetti (compact audio cassette, music cassette) on hollantilaisen elektroniikkajätti Philipsin vuonna 1963 julkaisema analoginen äänen tallennukseen tarkoitettu kasetti. Se koostuu kahdesta kelasta ja niiden välillä liikkuvasta magneettisesta nauhasta. C-kasettia oli alun perin tarkoitus käyttää ainoastaan puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen, mutta taustakohinaa huomattavasti vaimentavan Dolby-tekniikan myötä kasetista tulikin myös musiikin tallennusmedia. C-kasetteja on myyty esimerkiksi 60, 90 ja joskus jopa 120 minuutin pituisina.

C-kasettien kenties tärkein etu CD-levyihin verraten on se, että niille on helppo tallentaa materiaalia itse.^lähde? Niiden toisto ei myöskään vaadi korkeaa teknologiaa eivätkä ne ole yhtä herkkiä kosketukselle kuin CD-levyt. Kasettinauhojen merkittävimmät ongelmat liittyvät ääninauhan venymiseen, nauhan kietoutumiseen nauhurin sisälle ja toistuvien äänitys- ja toistokertojen myötä syntyviin magneettinauhan häiriöihin sekä nauhurin äänipään kulumiseen ja likaantumiseen. Nykyään CD-levyt ja DVD:t ovat länsimaissa lähes kokonaan syrjäyttäneet äänikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti on kuitenkin kääntynyt nousuun koska ihmiset eivät halua vaihtaa vanhoja soittimiaan. Britanniassa poliisi käyttää C-kasetteja, sillä se ei pidä digitaalitekniikkaa tarpeeksi luotettavana.^[1]

Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,7625 cm/s) on noin 16 kHz. Yleisin käyttötapa on tallentaa nauhalle analogista ääniraitaa. Monissa 1980-luvun 8-bittisissä kotitietokoneissa C-kasetteja käytettiin datan tallennusvälineenä kasettiaseman avulla. Tämän menetelmän etuna oli, että tietokoneiden tallennusvälineenä voitiin käyttää normaalia kasettinauhuria - jotkin tietokonemallit tosin toimivat vain erityisten nauhurien kanssa - kasettien halpa hinta ja hyvä saatavuus, mutta toisaalta alhaisempi luotettavuus (jopa erikoisnauhureita käytettäessä) ja levykkeisiin verrattuna hankalampi käyttö ja hitaus. Esimerkiksi MSX-kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200 bittiä sekunnissa.

Iranin islamilainen vallankumous sai alkunsa 1970-luvun lopulla Ajatollah Khomeinin maanpakopaikastaan Ranskasta lähettämillä C-kaseteilla. Niille oli tallennettu poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan.^lähde?

Neuvostoliitossa valtion kieltämää rock-musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimellä magnizdat.^lähde?

[muokkaa] Muuta

Vuonna 1976 Sony kehitti C-kasetin kilpailijaksi El-kasetin, jossa oli leveämpi nauha ja jossa nauhanopeus oli 9,5 cm/s. Se takasi paremman äänenlaadun kuin C-kasetilla ja herätti kiinnostusta hifiharrastajien parissa. Kuitenkaan Sony ei myöntänyt lisenssejä muille valmistajille, mikä aiheutti sen, että C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myös C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen Hirvox osti El-kasettisoittimien viimeisen erän ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979. Tällöin soittimia jopa jonotettiin.^lähde?

[muokkaa] Lähteet