C-kasetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyhjänä myyty C-kasetti

C-kasetti (compact audio cassette, music cassette) on hollantilaisen elektroniikkavalmistajan Philipsin vuonna 1963[1] julkaisema analoginen äänen tallennukseen tarkoitettu tallennusväline. Äänen tallennuksen lisäksi C-kasettia on käytetty myös tietokoneiden tiedontallennusvälineenä. C-kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden välillä liikkuvasta magneettisesta nauhasta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-kasettia oli alun perin tarkoitus käyttää puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen. Siitä muodostui kuitenkin merkittävä musiikin tallennusmedia 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. Tähän vaikutti edullinen hinta, kaikkien merkittävien elektroniikkavalmistajien standardin hyväksyminen ja myöhemmin kehitetty taustakohinaa merkittävästi vaimentava Dolby-tekniikka. C-kasetin nopeaa yleistymistä edesauttoi myös se, että kasetin kehittäjä Philips myönsi ilmaisen lisenssivalmistuksen kaikille halukkaille elektroniikkavalmistajille kasettijärjestelmän ensiesittelyn jälkeen Berliinin messuilla vuonna 1963.[2]

Suomessa valmiiksi äänitetty C-kasetti oli 1970- ja 1980-luvuilla yleensä LP-levyn, 1990-luvun alkupuolella CD-levyn rinnakkainen julkaisumuoto. C-kasettien myynti oli huipussaan vuonna 1988.

Nykyään CD- ja DVD-levyt ovat länsimaissa lähes kokonaan syrjäyttäneet äänikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti on kuitenkin kääntynyt nousuun, koska ihmiset eivät halua vaihtaa vanhoja soittimiaan. Kasetteja myydään tyhjinä edelleenkin.[3]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-kasettinauhuri.

C-kasettien tallennuskapasiteettia mitataan minuutteina, ja tyypilliset C-kasettien tallennuskapasiteetit ovat 60, 90 ja jopa 120 minuuttia tallennusaikaa. Minuuttimäärät eivät ole tarkalleen oikeita, sillä kaseteissa on tallennusaikaa aina muutama minuutti mainittujen minuuttien lisäksi. 120 minuutin C-kasetit jäivät harvinaisiksi, ja monet laitevalmistajat jopa kielsivät käyttämästä niitä nauhureissaan huippuohuesta nauhasta aiheutuvien ongelmien vuoksi. Heikkolaatuisiin ja hieman kuluneisiin nauhurimalleihin yleisesti varmin vaihtoehto on 60; toisinaan jo kapasiteettia 90 oleva nauha ei pyöri oikealla nopeudella tällaisessa laitteessa.

C-kasetteja myytiin kulta-aikanaan paljon sekä valmiiksi äänitettyinä että äänittämättöminä mutta nykyään melkein vain äänittämättöminä. Kaseteista voi äänityksen jälkeen poistaa ohuet muoviläpät kasetin yläosassa olevien reikien päältä, tämä toiminto estää sen, että nauhalle äänitettäisiin vahingossa uudelleen entisen päälle. Mikäli tällä tavoin käsiteltyä kasettia - tai valmiiksi äänitettyä kasettia - haluaa käyttää uuteen taltiointiin, täytyy reiät peittää teipillä tms. materiaalilla.

C-kasettien kenties merkittävin etu CD-levyihin verraten on se, että niille on helppo tallentaa materiaalia itse. Lisäksi niiden toisto ei vaadi korkeaa tekniikkaa eikä niissä ole laajaa helposti kosketuksesta vaurioituvaa pintaa. Lähes samoista syistä sekä pienikokoisuutensa ansiosta C-kasetit menestyivät tietyllä tavalla paremmin kuin vinyylilevyt. Kasettinauhojen merkittävimmät ongelmat liittyvät ääninauhan venymiseen, nauhan kietoutumiseen nauhurin sisälle ja toistuvien äänitys- ja toistokertojen myötä syntyviin magneettinauhan häiriöihin sekä nauhurin äänipään kulumiseen ja likaantumiseen.

Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,7625 cm/s) on noin 16 kHz. Yleisin käyttötapa on tallentaa nauhalle analogista ääniraitaa.

Esimerkkejä käytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla C-kasetteja on käytetty lähinnä autoissa, joista löytyy vielä kasettiradio. Autokäytössä kasetti on suhteellisen luotettava muun muassa kylmissä olosuhteissa sekä huonossa ajomaastossa, koska se ei ole erityisen arka tärinälle. Niin ikään soittimen ei tarvitse sisältää sähköhäiriöille herkkää digitaalitekniikkaa. Britanniassa poliisi käyttää C-kasetteja, sillä se ei pidä digitaalitekniikkaa tarpeeksi luotettavana.[3]

Iranin islamilainen vallankumous sai alkunsa 1970-luvun lopulla Ajatollah Khomeinin maanpakopaikastaan Ranskasta lähettämillä C-kaseteilla. Niille oli tallennettu poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan.lähde?

Neuvostoliitossa valtion kieltämää rock-musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimellä magnizdat.

C-kasetti tietokoneissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa 1980-luvun 8-bittisissä kotitietokoneissa C-kasetteja käytettiin ohjelmien ja datan tallennusvälineenä. Menetelmän etuna oli kasettien halpa hinta ja hyvä saatavuus. Joidenkin tietokonemallien kanssa voitiin käyttää tavallista kasettinauhuria, toiset mallit taas toimivat vain erityisen kasettiaseman kanssa.

C-kasetin haittapuolena oli alhainen luotettavuus (jopa erikoisnauhureita käytettäessä) ja levykkeisiin verrattuna hankalampi käyttö ja hitaus. Esimerkiksi MSX-kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200 bittiä sekunnissalähde?.

El-kasetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Sony kehitti C-kasetin kilpailijaksi El-kasetin, jossa oli leveämpi nauha ja jossa nauhanopeus oli 9,5 cm/s. Se takasi paremman äänenlaadun kuin C-kasetilla ja herätti kiinnostusta hifiharrastajien parissa. Sony ei kuitenkaan myöntänyt lisenssejä muille valmistajille, mikä aiheutti sen, että C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myös C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen Hirvox osti El-kasettisoittimien viimeisen erän ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979. Tällöin soittimia jopa jonotettiin.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ronald K. Jurgen: Automotive electronics handbook, 2. edition, s. 25.8. McGraw-Hill Professional, 1999. ISBN 9780070344532. Google book (limited preview).
  2. ”Ääni- ja kuvateollisuus”, Kaiken maailman keksinnöt 1993, s. 227. Helsinki: Sanomaprint kirjat, 1992. ISBN 951-875-419-5.
  3. a b C-kasettien myynti kääntyi kasvuun Helsingin Sanomat. 18.5.2009. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 18.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]