Reijo Taipale
| Reijo Taipale | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1940 Miehikkälä |
| Kuollut | 26. huhtikuuta 2019 (79 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | muusikko |
| Puoliso | Anita Taipale |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1952–2016[1] |
| Tyylilajit |
tango iskelmä |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt |
BMG Finland Warner |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Reijo Toivo Taipale (9. maaliskuuta 1940 Miehikkälä – 26. huhtikuuta 2019 Helsinki)[2] oli suomalainen iskelmälaulaja.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taipale syntyi tavalliseen maanviljelijäperheeseen. Hän menetti isänsä ollessaan kolmevuotias.[3] Laulamisen Taipale aloitti jo 12-vuotiaana. Idolinaan hän piti Olavi Virtaa. Jo 1950-luvulla Taipale osallistui useisiin iskelmälaulukilpailuihin ja voitti ne kaikki. Loppuvuodesta 1960 oli edessä muutto Helsinkiin, sillä Taipale arveli sieltä avautuvan uran paremmin kuin kotiseudultaan.[4]
Miehikkälässä asuessaan Taipale hankki elantonsa metsätöillä. Helsingissä hän toimi aluksi rakennuksilla ja lauloi iltaisin naisorkesteri Rytmi-tyttöjen solistina.[3] Sieltä hänet pestasi palvelukseensa veteraanirumpali ja orkesterinjohtaja Kullervo Linna, joka passitti Taipaleen syksyllä 1961 edelleen Scandia-musiikin järjestämään koelaulutilaisuuteen. Tässä koelaulutilaisuudessa Jaakko Salo huomasi Taipaleen kyvyt ja antoi hänelle mahdollisuuden levyttää Kullervo Linnan kanssa.
Taipaleen levytysura alkoi vuonna 1962 kappaleilla ”Aila” ja ”Yön hetket”.[5] Puoli vuotta myöhemmin levytetty Unto Monosen ”Satumaa” toi nuorelle artistille pysyvän paikan tangosolistien eturivissä. Taipaleen muihin hitteihin kuuluvat esimerkiksi ”Tähdet meren yllä”, ”Tango Humiko”, ”Sateen tango”, ”Onnen maa”, ”Elämän parketeilla”, ”Ruusu joka vuodesta”, ”Niittykukkaset” ja ”Jaksaa vanhakin tanssia”. Aluksi hän oli Kullervo Linnan orkesterin laulusolistina vuosina 1961–1964,[5] mutta vuodesta 1965 Taipale viihdytti suomalaisia oman yhtyeensä kanssa. Taipale levytti sittemmin myös cover-version ruotsalaisen rockyhtye Kentin kappaleesta ”Dom andra” (suom. ”Ihan kuin nuo toiset”).
Taipaleen viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi jäi Sievin Urjanlinnassa elokuussa 2016 pidetty keikka.[1]
Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1990 Reijo Taipale sai Kullervo Linnan Säätiön palkinnon.[6] Vuonna 2007 Taipale oli yhtenä Iskelmä-Finlandia-palkinnon saajaehdokkaista, mutta Seppo Hovi valitsi tuolloin voittajaksi Eino Grönin.[7] Vuonna 2015 Taipale sai Pro Finlandia -mitalin.[8]
Elokuvarooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1993 Taipale esiintyi Markku Pölösen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Onnen maa.
Reijo Taipale esitti laulajaa myös Aki Kaurismäen elokuvassa Tulitikkutehtaan tyttö.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taipaleesta ilmestyi vuoden 2017 lokakuussa Hellevi Poudan kirjoittama elämäkerta Satumaa: Reijo Taipaleen tarina.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taipale oli naimisissa Anita Taipaleen kanssa, ja heillä on kolme lasta, Satu (s. 1966), Krista (s. 1970) ja Roni (s. 1981). He tapasivat syyskesällä 1962, kihlautuivat joulukuussa 1963 ja avioituivat vuonna 1964.[9] Taipale asui Helsingin Veräjämäessä sijaitsevassa rivitalossa.[10] Artisti Senya on hänen lapsenlapsi.[1]
Taipale sairasti Alzheimerin tautia ja kuoli siihen 26. huhtikuuta 2019.[2][11] Taipale on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon: lohko 13, paikka 99. Hautakiveen on kirjoitettu versaalilla ainoastaan laulajan sukunimi. Sen alla on hänen arvonimensä director cantus ja Taipaleen nimikirjoitus. Kiven on suunnitellut Taipaleen leski Anita Taipale.[12]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reijo (1966)
- Reijo Taipale (1968)
- Ethän minua unhoita (1970)
- Unto Monosen muistolle (Reijo Taipale, Eija Merilä ja Esko Rahkonen, 1971)
- Kahden kanssasi (1973)
- Amado mio (1975)
- Reijon taipaleelta (1975)
- Juhlakonsertti (1976)
- Muistoja ja tunteita (1976)
- Angelique (1977)
- Juhlavalssit (1978)
- Unohtumaton ilta (1979)
- Kaipaan sua (1980)
- Olen saanut elää (1981)
- Elämän parketeilla (1982)
- 25 vuotta taipaleella (1984)
- Ruusu joka vuodesta (1986) kultalevy
- Rakkauskirje (1987)
- Kotiseutuni − Muistojen Miehikkälä (Reijo Taipale, Kalevi Korpi ja Erkki Pärtty, 1987)
- Virran rannalla (1989) kultalevy, platinalevy
- Tulisuudelma (1990) kultalevy
- Elämän tanssit (1990)
- Olit täysikuu (1991) kultalevy
- Taas kutsuu Karjala (1992)
- Toivo Kärjen kauneimmat tangot (1992)
- Kulkukoirat (Reijo Taipale ja Topi Sorsakoski, 1992) kultalevy
- Soita kitara kaipaustani (1993)
- Onnen maa (lauluja samannimisestä elokuvasta, 1993)
- Unta näin taas (1994) kultalevy, platinalevy
- Natalie (1995) kultalevy
- Jaksaa vanhakin tanssia (1996) kultalevy
- Jäi yöstä muisto vain (1998) kultalevy
- Elämän virta (2001)
- Ihan kuin nuo toiset (2003)
- Sateen hiljainen ääni (2006)
- Muistojen polku (2008)
- Valon lapsi (2014)
Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 16 tangoa (Eino Grön ja Reijo Taipale, 1970)
- 16 tangoa 2 (Eino Grön ja Reijo Taipale, 1973)
- 16 tähteä – 16 iskelmää (Eri esittäjiä, 1975)
- 16 tangoa (Eino Grön ja Reijo Taipale, 1978)
- Toiset 16 tangoa (Eino Grön ja Reijo Taipale, 1978)
- Satumaa (1982)
- Reijo Taipaleen parhaat (1985)
- Reijo Taipale (1987)
- Niittykukkia (levytyksiä vuosilta 1979−1984, 1989)
- Ruusujen aika (levytyksiä vuosilta 1986−1991, 1991)
- Elämän parketeilla (levytyksiä vuosilta 1979−1984, 1992)
- 20 suosikkia − Onnen maa (1995) kultalevy
- Saapuuko hän (levytyksiä vuosilta 1990−1996, 1996)
- Juhlalevy (1997)
- 20 suosikkia − Aila (1998)
- Unohtumattomat (2000) kultalevy, platinalevy
- 20 suosikkia − Kielon jäähyväiset (2001)
- Unohtumattomat 2 (2004) kultalevy
- Unohtumattomat 3 (2005)
- Toivotut (2005)
- 40 unohtumatonta tangoa ja valssia (2007)
- Tuulet kääntyy pohjoiseen – Kaikki Fonovox-levytykset 1975–1978 (2009)
- Elämän parketeilla – 48 levytystä matkan varrelta (2018)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suvi Kerttula: Reijo Taipale esiintyi viimeisen kerran vuonna 2016 Sievissä – kukaan ei älynnyt, että keikka jäisi viimeiseksi: ”Hän kuvitteli, että myöhemmin jatketaan” Ilta-Sanomat. 28.4.2019. Viitattu 29.4.2019.
- ↑ a b Vedenpää, Ville: Iskelmälaulaja Reijo Taipale on kuollut yle.fi. 27.4.2019. Viitattu 27.4.2019.
- ↑ a b Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja, s. 465. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
- ↑ Kupiainen, Jari: Reijo Taipale: metsurista tanssilavojen suosikiksi Iltalehti. 13.6.2007. Viitattu 16.6.2010.
- ↑ a b Pälli, Erkki: Reijo Taipale pomus.net. Viitattu 16.6.2010.
- ↑ Palkittu. Helsingin Sanomat, 27.11.1990, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Eino Grön sai Iskelmä-Finlandian Helsingin Sanomat. 26.7.2007. Viitattu 16.6.2010.
- ↑ Heikkilä, Markus: Jukka Puotila ja Reijo Taipale saavat Pro Finlandia -mitalit HS.fi. 2.12.2015. Viitattu 9.12.2015.
- ↑ Reijo Taipale teki tulevaan vaimoonsa vaikutuksen sukkaparilla iltalehti.fi. Viitattu 12.10.2017.
- ↑ Reijo Taipaleen koti ollut pitkään myynnissä – hintapyyntö liki puoli miljoonaa: kaksikerroksisen asunnon makuuhuoneessa erityinen yksityiskohta Ilta-Sanomat. 29.4.2019. Viitattu 30.4.2019.
- ↑ Iida Kantola: Reijo Taipaleen Krista-tytär kertoo isänsä viimeisistä hetkistä – ”Hän vietti hyvää elämää loppuun saakka” Ilta-Sanomat. 27.4.2019. Viitattu 27.4.2019.
- ↑ Reijo Taipale sai kauniin hautakiven - Anita-lesken suunnittelemaa kiveä koristavat ikonisen laulun sanat www.iltalehti.fi. Viitattu 7.10.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niiniluoto, Maarit: ”Taipale, Reijo (1940–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 576–578. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- Pouta, Hellevi: Satumaa: Reijo Taipaleen tarina. Hämeenlinna: Karisto, 2017. ISBN 978-951-23-6307-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reijo Taipale Pomus.netin tietokannassa
- Reijo Taipaleen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Reijo Taipale YLEn Elävässä arkistossa
| ||||||||||||||||||
