Unto Mononen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unto Mononen
Unto Mononen 1959.jpg
Unto Mononen vuonna 1959
Syntynyt 23. lokakuuta 1930
Kuollut 28. kesäkuuta 1968 (37 vuotta)
Kotipaikka Muolaa
Tyylilajit tango, iskelmä
Ammatit säveltäjä, sanoittaja, muusikko

Unto Uuno (alk. Uuno) Mononen (23. lokakuuta 1930 Muolaa28. kesäkuuta 1968 Somero) oli suomalainen säveltäjä, sanoittaja ja muusikko. Eräs hänen tunnetuimmista kappaleistaan on tango ”Satumaa”.[1][2]

Elämänvaiheet ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unto Monosta pidetään somerolaisena, mutta hän oli kotoisin Karjalankannaksen Muolaasta. Monosen perhe tuli Somerolle sodan jälkeen osana Karjalan siirtoväkeä. Ensin perhe oli sijoitettuna Urjalan Nuutajärvelle, mutta vuonna 1947 asuinpaikaksi tuli Someron Lahdenkylä. Lähellä Lahden kartanoa sijainnut perheen kotitalo sai vanhan muonamiehenmökin mukaan nimen Paratiisi.[3]

Mononen on Suomen merkittävimpiä tangosäveltäjiä Toivo Kärjen ohella. Hän opiskeli kirkkomusiikkilinjalla Turun Yliopistossa mutta jätti opinnot kesken, koska hän ei mielestään oppinut siellä mitään mielekästä. Säveltäjänä hän oli itseoppinut.[4] Mononen aloitti jo alle 20-vuotiaana musiikkiuran paikallisten tanssiyhtyeiden solistina, mutta menetti lauluäänensä epäonnistuneen kitarisaleikkauksen seurauksena. Tämän jälkeen Mononen alkoi tehdä ensimmäisiä sävellyksiään.

Unto Monosen yhtye esiintymässä vuonna 1959, vasemmalta: Unto Mononen, Matti Romu, Hilkka Mononen, Lasse Santakangas, Reijo Nevaviita

Ensimmäisen kerran Mononen sai myydyksi sävellyksiään levy-yhtiölle vuonna 1950. Ensimmäinen levytetty Monosen sävellys oli Pentti Halmeen esittämä valssi ”Pieni laulu”.[4] Ensimmäisen pienen menestyksen säveltäjänä hän koki vuonna 1955. Silloin Henry Theel levytti tangon Satumaa. Tosin tarvittiin vielä noin seitsemän vuotta lopulliseen läpimurtoon, jolloin Reijo Taipale levytti tulkintansa samaisesta tangosta Satumaa, vuonna 1962, ja juurrutti sen lopullisesti suomalaisten sydämiin.[4] Monosen sävellyksistä menestyksellisimpiin kuuluvat "Satumaa", "Tähdet meren yllä", "Lapin Tango", "Erottamattomat", "Kangastus" "Kaipuuni tango" (tunnetaan myös nimellä "Illan varjoon himmeään") ja "Yön hiljaisuudessa".[5] Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat tulleet tunnetuiksi myös toisen tunnetun somerolaisen muusikon, Rauli "Badding" Somerjoen tulkintoina. Muihin tunnettuihin Monosen sävellysten tulkkeihin kuuluu muun muassa Esko Rahkonen, jonka kanssa Mononen teki yhteistyötä 1960-luvulla. Tunnetuin Rahkosen levyttämistä Monosen tangoista on "Syvä kuin meri".

M. A. Numminen, joka oli soittanut Monosen kanssa samassa yhtyeessä rumpuja[4], pyysi Monoselta sävellystä tekstiinsä "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa". Mononen oli vastannut tekevänsä Nummiselle kappaleen vaikka puhelinluettelosta, ja näin syntyi tunnettu humoristinen laulu.

Mononen kärsi loppuaikoinaan vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli itse aiheutettuun pistoolin laukaukseen 28. kesäkuuta 1968. Luultavimmin laukaus oli vahinko, sillä Monosella oli tapana leikitellä omistamallaan pistoolilla, mutta kysymyksessä saattoi olla myös itsemurha.[6]

Monosen sävel- ja sanakieli eroaa muiden aikalaisten teoksista. Hänen lauluissaan on omakohtaisen kokemuksen syvä sointi. Tuntuu kuin Mononen olisi tehnyt laulut itselleen eikä kuulijoilleen. Tämän vuoksi niihin on ollut helppo samaistua ja ne ovat jääneet elämään.

Unto Mononen kertoi itse toimivansa säveltäjänä inspiraation varassa; melodiat vain tulivat hänelle jostakin.[7] Elinaikanaan Mononen ehti julkaista 67 sävellystä, joista 50 oli tangoja.[8] Scandia-levy-yhtiön sovittaja ja kapellimestari Jaakko Salo muokkasi 1960-luvulla yhdessä sanoittaja Sauvo Puhtilan (Saukki) kanssa monia Monosen tangoja esitys- ja levytyskuntoon ja jopa yhdisteli tämän sävelmäluonnoksia yhtenäisiksi kappaleiksi.[9] Vuonna 1971 Scandia julkaisi Monosen jälkeenjääneitä sävellyksiä kokoelmana Unto Monosen muistolle. Kokoelmasta ikivihreiksi nousseita tangoja ovat "Onnen maa", "Sammunut nuotio" ja "Kukkani lumen alla".[10]

Muistaminen ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Jukka Pakkanen kirjoitti Unto Monosesta kertovan kuunnelman Tunti kerrallaan, josta on myöhemmin muokattu myös näytelmäkäsikirjoitus.[11] Vuonna 1999 Claes Olsson ohjasi Unto Monosesta kertovan dokumenttielokuvan Satumaa – Unto Monosen elämä ja tangot. Elokuvassa Unto Monosen roolissa esiintyi Risto Kaskilahti.[12]

Unto Monosen muistoa vaalii Someroa kotipaikkanaan pitävä Unto Mononen -yhdistys ry. Yhdistys on julkaissut muun muassa levyjä ja se julkaisee Ikkuna kadulle -nimistä lehteä.[13] Yhdistyksen toimesta on myös pystytetty vuonna 1996 Someron keskustaan, taidetalo Aholan edustalle somerolaisen Jorma Nordmanin suunnittelema Unto Monosen muistomerkki.[14][15][16] Someron Jaatilassa Rankkulan omakotialueella on Unto Monosen muistoksi nimetty Unto Monosen tie.[17][18]

Vuodesta 2001 on somerolainen Illan varjoon himmeään ry järjestänyt Somerolla vuotuisen Somero soikoon -sävellys- ja sanoituskilpailun ja konsertin Unto Monosen ja Rauli Somerjoen kunniaksi.[19] Monosen mukaan on nimetty myös Somerolla toimiva lavatanssiseura Monokas.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aho, Marko: Iskelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, Musiikintutkimuksen laitos, 2002. ISBN 951-44-5433-2. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 20.6.2009).
  • Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
  • Satumaa: Unto Mononen - elämä ja laulut: Metsämäki, Heikki & Petteri Pelkki. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5153-2.
  • Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2505-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Unto Mononen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 8.7.2013.
  3. Metsämäki & Pelkki 1997: 29-45.
  4. a b c d von Bagh & Hakasalo 1986, s. 443
  5. von Bagh & Hakasalo 1986, s. 444
  6. http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Arvostelut/1194622134419/artikkeli/unti++surullisen+hahmon+tangosaveltaja.html Unto Mononen oli kuollessaan 37-vuotias.
  7. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 29. Helsinki: Tammi, 2004.
  8. Gronow, Lindfors& Nyman, s. 30.
  9. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 195.
  10. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 29–30.
  11. Aho 2002: 26.
  12. Satumaa - Unto Monosen elämä ja tangot Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  13. Unto Mononen yhdistys ry Allu - Salon seudun oma portaali. Viitattu 20.6.2009.
  14. Kukkonen, Ahti: Somero, somerolaisuus ja Unto Mononen (pdf) Somero Soikoon 3.-4.9.2005. Illan varjoon himmeään ry. Viitattu 25.5.2013.
  15. Rönkkö, Esko: Säveltäjä Unto Monosen elämäntien loppu oli Via Dolorosa Esko Rönkkö. Viitattu 25.5.2013.
  16. Aho 2002: 115.
  17. Someron kaupunki – karttapalvelu Someron kaupunki. Viitattu 23.11.2009.
  18. Aho 2002: 116.
  19. Somero soikoon -sävellyskilpailu Someron kaupunki. Viitattu 23.11.2009.
  20. Monokas ry Someron kaupunki. Viitattu 24.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]