Peter von Bagh

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter von Bagh.

Kari Peter Conrad von Bagh (s. 29. elokuuta 1943 Helsinki) on elokuvahistorioitsija, -ohjaaja, -käsikirjoittaja, tietokirjailija, kustantaja, radio-ohjelmien tekijä, Filmihullu-lehden päätoimittaja ja festivaalijohtaja.

Peter von Baghin kirjoja on käännetty useille kielille ja hänen elokuviaan esitetään kansainvälisillä foorumeilla. Von Baghin tuotannon pääteoksiin lukeutuvat muiden muassa Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina (WSOY 2007, 12-osainen tv-sarja, YLE 2003–04) ja Elokuvan historia (W&G 1975, Otava 1998, 2004, 52-osainen radio-ohjelmasarja, YLE) sekä Tähtien kirja (Otava, 2006).

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Bagh suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1961. Helsingin yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970 aineyhdistelmällä teoreettinen filosofia, sosiologia, estetiikka ja kirjallisuus. Laudaturtyö Elokuvalliset keinot ja niiden käyttö: Alfred Hitchcockin Vertigo julkaistiin myöhemmin kirjana (Helsingin yliopisto, 1979). Valtiotieteen tohtoriksi von Bagh väitteli vuonna 2002. Väitöskirja Peili jolla oli muisti – elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895–1970), SKS 2002) tutkii elokuvailmaisun perusyksikköjä, montaasia ja kollaasia.

Von Bagh on toiminut opettajana ja luennoitsijana useissa koti- ja ulkomaisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa, muun muassa Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian professorina vuodesta 2001 alkaen. Hän on laatinut myös kouluille suunnatun elokuvaoppikirjan Salainen muisti (Sanoma Pro, 2009).

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter von Baghin tuotannon punaisena lankana on suomalaisen arjen historia: kuvat sellaisista yksityiskohdista, jotka välittävät jotakin siitä, millaista suomalaisten elämä on kulloinkin ollut.kenen mukaan? Teoksissa Vuosi 1952 (1980), Viimeinen kesä 1944 (1992), Helsinki ikuisesti (2008) [1] ja Lastuja - suomalaisen taiteilijasuvun tarina (2011) historiaan kurkistetaan tietyn ajankohdan, paikan tai taiteilijasuvun rajaaman suurennuslasin kautta.

Von Bagh on tehnyt useita kymmeniä televisioelokuvia, muun muassa henkilökuvia eri alojen suomalaisista merkkihenkilöistä (Tapio Rautavaara Tapsa - viiltoja reissumiehen elämästä, 1980; Paavo Nurmi, 1978; Otto Ville Kuusinen Mies varjossa, 1994), muusikoista (Olavi Virta, 1972; Suomi Pop, 1984), näyttelijöistä (Tauno Palo, 1981) ja ohjaajista (Edvin Laine, 2006; Mikko Niskanen, 2010).

Von Baghin fiktioelokuvat ovat usein dokumentaarisia omalla tavallaan: Kreivi (1971) -elokuvan päähenkilö on iltapäivälehtien kruunaama huijari Pertti Ylermi Lindgren. Pockpicket (1968) on Robert Bressonin Taskuvaras (1959) -elokuvan variaatio, jossa vieraantunut mies hakee elämäänsä jännitettä sujauttelemalla seteleitä hyvää aavistamattomien kaupunkilaisten lompakkoihin.

Von Bagh on osallistunut käsikirjoittajana Risto Jarvan elokuviin Ruusujen aika (1969), Bensaa suonissa (1970) ja Kun taivas putoaa... (1972).

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Baghin kirjallinen tuotanto käsittää liki 40 tietokirjaa. Opetusministeriö myönsi von Baghille tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon vuonna 2007. Samana vuonna Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina palkittiin Tieto-Finlandialla. Valtion tiedonjulkistamispalkinto on osoitettu hänelle kahdesti, vuonna 1986 teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa) ja vuonna 1975 teoksesta Elokuvan historia. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Lönnrot-palkinto myönnettiin hänelle teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja vuonna 1992.

Von Baghin esseitä ja artikkeleita on julkaistu lukuisissa koti- ja ulkomaisissa elokuvakirjoissa ja -lehdissä, joista tunnetuimpia ovat ranskalaiset L'Écran, Cahiers du Cinéma, Trafic ja Cinema 02, italialainen Cinegrafie, espanjalainen Nosferatu, ruotsalainen Chaplin, englantilainen Movie jne. Ulkomailla julkaistujen artikkeleiden kooste on suomennettu kokoelmaan Cinefilia (Johnny Kniga 2013).

Peter von Bagh toimii edelleen vuonna 1968 perustamansa Filmihullu-lehden päätoimittajana.

Ulkomailla von Bagh on toiminut elokuva-alan asiantuntijana ranskalaiselle Larousse-tietokirjakustantamolle vuonna 2009 sekä vakituisena avustajana italialaiselle Einaudi-kustantamolle.

Peter von Bagh toimi Love Kirjat -kustantamon toimittajana ja esipuheiden kirjoittajana vuosina 1977–1996.

Festivaalijohtajuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankylän elokuvajuhlat perustettiin Anssi Mänttärin aloitteesta vuonna 1986. Mänttärin lisäksi festivaalin linjan loivat Kaurismäen veljekset Aki ja Mika sekä Peter von Bagh.

Vuodesta 2001 alkaen Peter von Bagh on toiminut myös Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalin taiteellisena johtajana. Festivaalin erityisalaa ovat "jälleenlöydetyt", kadonneiksi luullut ja tuntemattomat aarteet, mykkäelokuvat ja restauroidut filmikopiot. Vuosittain kesä-heinäkuun vaihteessa Bolognan Piazza Maggiorelle levitettävä valkokangas kerää tuhansia katsojia. Festivaalin yleisö koostuu sekä paikallisista elokuvanystävistä että alan kansainvälisistä spesialisteista.

Von Bagh on toiminut myös San Sebastiánin elokuvajuhlien taiteellisena neuvonantajana vuonna 2009, Telluriden elokuvafestivaalin vierailevana taiteellisena johtajana vuonna 1997 sekä tuomariston jäsenenä Cannesin festivaalin kilpailusarjassa vuonna 2004.

Työ Suomen elokuva-arkistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Elokuva-arkiston toiminnanjohtajana Peter von Bagh toimi vuosina 1966–1969 ja ohjelmistosuunnittelijana vuoteen 1984. Tuona aikana arkiston ohjelmatarjonta vakiinnutti arvostetun maineensa ja näytösten määrä moninkertaistui.

»Kun aloitin, arkisto tarjosi vain kaksi näytäntöä viikoittain. Lisäsin näytösten määrän heti neljään. Pian onnistuimme näyttämään 8 elokuvaa viikossa. Näin kului muutamia vuosia, kunnes yleisön luottamuksen vakiinnuttua aloimme näyttää kolme elokuvaa päivittäin.»

[2] Helsingissä elettiin elokuvateattereiden kulta-aikaa, mistä esimerkkinä "1970-luvulla Bressonin elokuvat keräsivät enemmän rahaa Helsingissä kuin Pariisissa."[3].

Lissabonissa, FIAFin (elokuva-arkistojen kansainvälisen liiton) konferenssissa vuonna 1989, pitämässään puheessa von Bagh tähdensi:

»Moni arkisto on langennut liian helppoihin täkyihin ja muotielokuvien painotukseen. Lyhytnäköisillä laskelmilla varustautuneiden virkamiesten voi olla vaikea käsittää, miksi pieni arkisto tilaisi harvinaisen elokuvan kaukaisesta maasta vain yhtä näytäntöä varten. Tällainen laskelmointi lamauttaa helposti kulttuurityön kokonaan. Ristiriita on ilmassa tulikirjaimin: yleisö näyttää kuolaavan de Palman ja Eastwoodin perään, vaikka sisäinen ääni kutsuu näyttämään Victor Sjöströmin ja Carl Th. Dreyerin tuotantoa luotaavia kokonaisuuksia...
Ensimmäiset Sjöströmin ja Dreyerin esitykset tuovat saliin ehkä tosiaan vain 15 katsojaa – mutta viiden vuoden täsmällisten valintojen ja taitavasti sijoitettujen uusintojen jälkeen samaiset näytännöt voivat olla loppuunmyytyjä. --. Alussa jokin elokuva voi olla täysin tuntematon, mutta sen jättämä käyntikortti on ikuinen: ihmeellinen kauneus.[4]»

Samassa puheenvuorossa von Bagh määrittelee arkistojen velvollisuudet seuraavasti: luottamuksellisen yleisösuhteen vaaliminen, klassikoiden ja etenkin kotimaisten elokuvien suojelu ja restaurointi sekä elokuvakerhotoiminnan tukeminen yhteisenä elokuvapankkina, josta teokset ovat esitettävissä.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisia lyhytelokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pockpicket eli katkelmia helsinkiläisen porvarisnuoren elämästä (& Pentti Maisala, 1968)
  • Vanhan valtaus (ryhmä: Bagh–Toiviainen–Maisala–Katainen, 1968)
  • Joulukuu (1969)
Pitkä näytelmäelokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkiä dokumenttielokuvia teatterilevitykseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viimeinen kesä 1944 (1992)
  • Vuosi 1939 (1993)
  • Muisteja (2013)
Lähinnä tv-tuotantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Olavi Virta (1972)
  • Paavo Nurmi – mies ja aika (& Markku Koski, 1978)
  • Sinitaivas – matka muistojen maisemaan (1978)
  • Repe – sirpaleita Reino Helismaan elämästä (1979)
  • Tankavaaran Travolta (1979)
  • Vuosi 1952 (1980)
  • Tapsa – viiltoja reissumiehen elämästä (1980)
  • Laulajan lähtö (1980)
  • Tauno Palo (1981)
  • Väliasemalla Veikko Lavi (1982)
  • Päivä Karl Marxin haudalla (1983)
  • Suomi Pop – suomalaisen iskelmän historia (1984–1985)
  • Lähikuvassa 1–19: Tuomari Nurmio, Remu Aaltonen, Pelle Miljoona, Juice Leskinen, Hassisen Kone, Eppu Normaali, Dave Lindholm, Rauli "Badding" Somerjoki, Kipparikvartetti, Erkki Junkkarinen, Jorma Ikävalko, Matti Jurva, Harmony Sisters, Esa Pakarinen, Palle, Henry Theel, Vili Vesterinen, Eugen Malmstén ja Big Band, Metro-tytöt (1983–1992)
  • Yhdeksän hetkeä Urho Kekkosen elämästä (1985)
  • Elämä ja aurinko – rapsodia F.E. Sillanpään maisemasta (1985)
  • Isoveli (1985)
  • Ajan draama (1986)
  • Muisto (1987)
  • Faaraoiden maa (1987)
  • Asema (1987)
  • Tämä on Suomi (1987)
  • Olavi Virta (1987)
  • Jukeboxin ikivihreät (1988)
  • Henkilökohtainen ongelma (1988)
  • SF:n tarina 1–6 (1990–1991)
  • T. J. Särkkä 100 vuotta (1990)
  • Kohtaaminen (1992)
  • Suomi-Filmin tarina 1–5 (1993)
  • Fennadan tarina 1–3 (1993)
  • Mies varjossa 1–3 (& Elina Katainen & Iikka Vehkalahti, 1994)
  • Erään oopperan synty: Lapualaisooppera (1996)
  • Oi kallis Suomenmaa 1–8 (1997) (16-osainen versio: 1999)
  • Victor Eríce: unelma valosta (1997)
  • Irma Seikkula – kulta-ajan tähti (1998)
  • Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina 1–12 (2003–2004)
  • Kansalainen Puupää (Armand Lohikosken muotokuva) (2004)
  • Edvin Laine (2006)
  • Helsinki, ikuisesti (2008)
  • Tähtien tarina 1–6: Hannes Häyrinen, Ville Salminen, Hannu Leminen, Eeva-Kaarina Volanen, Leif Wager, Tarmo Manni (2008)
  • Ohjaaja matkalla ihmiseksi: Mikko Niskasen tarina 1–3 (2010)
  • Sodankylä ikuisesti 1–4: Elokuvan vuosisata, Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho, Ikuinen aika, Valon draama (2010–2011)
  • Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata (2011)
  • Suomalaiset ja raha: rakkaustarina (2011)
Käsikirjoittajana muiden ohjaamissa elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radiotyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Satoja radio-ohjelmia vakituisesti vuodesta 1961, myös laajoja sarjoja:
  • Yöradio
  • Suuria elokuvaohjaajia (1963)
  • Amerikan ääniä (1974)
  • Kohtaamisia (1976)
  • Keskusteluja elokuvasta (1981)
  • Elämää suuremmat elokuvat (1984–1993 vuosittain 10 ohjelmaa, yhteensä 100)
  • Elämää suuremmat näyttelijät (1997, 36 ohjelmaa)
  • Elokuvan historia (2006, 52 ohjelmaa)

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1975 Valtion tiedonjulkistamispalkinto teoksesta Elokuvan historia
  • 1978 Vuoden teatteriteko -palkinto teoksesta Teatterikirja (toim. yhdessä Pekka Milonoffin kanssa)
  • 1980 Valtion elokuvapalkinto teoksesta Vuosi 1952
  • 1984 Venla-palkinto teoksesta Suomi Pop - suomalaisen iskelmän historia
  • 1986 Valtion tiedonjulkistamispalkinto teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa)
  • 1991 Venla-palkinto teoksesta SF:n tarina I-VI
  • 1992 SKS:n Lönnrot-palkinto teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja
  • 1992 Betoni-Jussi-palkinto
  • 2005 DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalin Aho-Soldan-elämäntyöpalkinto
  • 2007 Tietokirjallisuuden elämäntyöpalkinto
  • 2007 Tieto-Finlandia teoksesta Sininen laulu
  • 2012 Matti Pellonpää -palkinto[5]
  • 2013 San Franciscon elokuvajuhlien Mel Novikoff -palkinto "elämäntyöstä kansainvälisen elokuvan parissa".[6]
  • 2013 Sodankylän kunta päätti nimetä Vasantien Peter von Baghin kaduksi.[7]

Apurahoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1984–1999
  • Suomen Kulttuurirahaston Eminent-apuraha 2011

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Le Giornate del Cinema Muto 2008 : catalogo : Pordenone : XXVII edizione, 4-11- ottobre 2008 = 27th Pordenone Silent Film Festival : catalogue Chris MARKER on HELSINKI ikuisesti.
  2. Cinefilia. Helsinki: Johnny Kniga, 2013.
  3. Aki Kaurismäki. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31773-0.
  4. von Bagh, Peter "The task of Preserving and Showing in a Historical Perspective", Papers and Debates of the international symposium organised by the Cinemateca Portuguesa on the occasion of the 45th Congress of the International Federation of Film Archives, Lisboa, April 21st and 22nd 1989, FIAF 1990
  5. ESS, Peter von Bagh sai Matti Pellonpää -palkinnon, viitattu 19.11.2012
  6. Peter von Bagh palkitaan San Franciscon elokuvajuhlilla 3.5.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2013.
  7. Peter Von Bagh saa oman kadun 13.6.2013. Yle Uutiset. Viitattu 13.6.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]