Dave Lindholm
Tätä sivua ei ole .jpg)
Dave ”Isokynä” Lindholm (oikealta nimeltään Ralf-Henrik Lindholm; s. 31. maaliskuuta 1952 Helsinki) on suomalainen kitaristi ja laulaja-lauluntekijä, joka on oman pitkän uransa lisäksi esiintynyt monien muiden nimekkäiden artistien kanssa.
Helsinkiläinen Dave muutti Tampereelle jo 80-luvun alussa. Lindholmin teksteissä on paljon urbaania, mutta niissä ovat myös luonto ja maaseutu usein läsnä. Hän on elämän yksinkertaisen kauneuden ja siihen sisältyvän toivon havaitsija, joka tekee havainnostaan ja sen sisäisestä kosketuskohdasta laulun.
Lindholm on levyttänyt suuren määrän sekä suomeksi että englanniksi. Lindholmin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Pieni ja hento ote”, ”Jazzikansa tulee”, ”Sitähän se kaikki on”, ”Kaikki menee seinään”, ”Joo, joo, mä rakastan sua” ja ”Annan kitaran laulaa vaan”.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vaiheet
Dave Lindholmin ensimmäinen levyttänyt yhtye oli Ferris, joka julkaisi ainoaksi jääneen albuminsa 1971 (Love Records). Dave Lindholm vei laulujaan talvella 1971–1972 Love Recordsiin nimellä ”Great Pen Lee”. Levy-yhtiö taivutteli hänet muuttamaan taiteilijanimensä Isokynäksi, joka on pysynyt muusikon liikanimenä näihin päiviin asti. Erään tulkinnan mukaan taiteilijanimi Isokynä juontaa juurensa siitä, että Lindholm vaihtoi yhtyeensä nimeä niin usein, ettei kukaan pysynyt enää perässä. Ensimmäisistä albumeista, Iso "Kynä" Lindholm (1972) ja Sirkus (1973), varsinkin jälkimmäistä pidetään suomirockin klassikkona. Vuonna 1975 Lindholm herätti ihmetystä, kun hän päätti perustaa yhtyeen Rock'n'Roll Band ja laulaa englanniksi. Tämä kokoonpano jäi lyhytaikaiseksi ja vuonna 1979 Lindholm julkaisi pidetyn sooloalbuminsa Vanha & uusi romanssi. Vielä samana vuonna hän perusti Ari Vaahteran kanssa Bluesounds-kokoonpanon, joka levytti klassikkolevynä pidetyn englanninkielisen rockalbumin Black (1980). Like julkaisi vuonna 2001 kirjan Dave Lindholm – levytyksiä 30 vuotta, jossa käydään läpi Lindholmin siihenastinen levytysura hänen ja muitten kertomana. Kirjan teki Lamppu Laamanen.
Kesän 2006 aikana Lindholm kasasi kokoonpanon, johon kuuluivat Dave Lindholm, laulu ja kitarat, Maria Hänninen, laulu ja basso, Sir Lampard, kitara, Anssi Nykänen, rummut. Kokoonpano esitti keikoillaan Lindholmin uran tunnetuimpia englanninkielisiä lauluja, esimerkiksi ”I'm Gonna Roll” ja ”T.H.E. World”. Kiertueelta äänitettiin livealbumi, joka ilmestyi marraskuussa 2006. Albumin äänitykset ovat Tavastialta (28.6.2006) ja Kesäkaivarin konsertista (17.7.2006). Albumin nimi on Dave Lindholm in English.
Vuonna 2006 Lindholm sai säveltaiteen valtionpalkinnon pitkästä ja tinkimättömästä urastaan. Tällöin tuli kuluneeksi 35 vuotta Lindholmin ensilevytyksestä. Vuonna 2009 hän sai Juha Vainio -palkinnon[1]. Vuoden 2011 Emma-gaalassa Lindholm sai "Erikois-Emman". Häntä luonnehdittiin näin: "Aito bluesmies, suomalaisen bluesin ja rockin peruskallio".[2]
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Sooloalbumit
|
|
[muokkaa] EP:t ja minialbumit
- Dave Lindholm & Antero Jakoila: Crazy Moon (1980)
- Dave Lindholm & Pepe Ahlqvist: Stunning Episodes (2000) (Rytmi-lehden kustantama CD)
[muokkaa] DVD:t
- Dave Lindholm & Otto Donner: Pieni ja hento ote (2008)
[muokkaa] Muut albumit
- JuiceRemuDave – Live! (2008)
[muokkaa] Singlet
Isokynä Lindholm:
- Rock Kukko / Tätä on mun rock & roll (Love Records LRS 2029)
[muokkaa] Yhtyeitä
Dave Lindholmilla on ollut useita omia yhtyeitä, ja hän on soittanut monissa merkittävissä suomalaisyhtyeissä, muun muassa:
|
|
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Laamanen, Lamppu: Dave Lindholm – Levytyksiä 30 vuotta. Like, 2001. ISBN 951-578-845-5.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Juha Vainio -palkinto Dave Lindholmille YLE Uutiset. 17.7.2009. Viitattu 29.7.2009.
- ↑ http://www.emmagaala.fi/2011/tulokset/erikois-emma
