Paavo Nurmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Paavo Nurmi Antwerpenissä 1920
Paavo Nurmi Antwerpenissä 1920
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 10 000 m
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 Maastojuoksu
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 Maastojuoksu (Joukkue)
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 1 500 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 5 000 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 Maastojuoksu
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 Maastojuoksu (Joukkue)
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 3 000 m (Joukkue)
Kultaa Kultaa Amsterdam 1928 10 000 m
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 3 000 m esteet

Paavo Johannes Nurmi (13. kesäkuuta 1897 Turku2. lokakuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja ja liikemies. Juoksijoiden kuninkaaksi ja Lentäväksi suomalaiseksi (The Flying Finn) nimetty Nurmi on olympiakultien määrässä mitattuna kesäolympialaisten historian toiseksi menestynein olympiaurheilija yhdessä Carl Lewisin, Larysa Latyninan ja Mark Spitzin kanssa. Vain Michael Phelpsillä on enemmän kultamitaleita, 18. Paavo Nurmea onkin arvioitu niin kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin yhdeksi kaikkien aikojen yleisurheilijoistakin.

Yhdeksän kulta- ja kolmen hopeaolympiamitalin lisäksi Nurmen meriitteihin sisältyy 25 henkilökohtaista ja kaksi viestimaailmanennätystä. Hän osallistui noin 300 kilpailuun, joista hävisi vuoden 1919 jälkeen vain viitisentoista. Paavo Nurmi on edelleen ainoa kaikkien 800 m ja 10 000 m välisten juoksumatkojen SM-voittaja, maastojuoksu mukaan lukien.

Nurmi piti sekä 5 000 että 10 000 metrin matkojen maailmanennätyksiä hallussaan 2849 perättäistä päivää. Tämän ennätyksen rikkoi etiopialainen Kenenisa Bekele maaliskuussa 2012.[1]

Lapsuus ja urheilu-uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmen kerrotaan aloittaneen juoksuharjoittelun 9-vuotiaana naapuritalojen poikien kanssa, jolloin hän jo osoitti lahjakkuuttaan voittamalla 12-13-vuotiaat harjoittelukumppaninsa. Harjoittelu taukosi useaksi vuodeksi, kun Paavon ollessa 12-vuotias hänen isänsä kuoli ja Paavon täytyi osallistua perheensä taloudenpitoon[2].

Noin 17-vuotiaana hän alkoi harjoitella "välivuosinaan" tekemiensä suunnitelmien mukaan[3]. Paavo Nurmen nuorukaisena saavuttamista tuloksista kerrotaan seuraavaa[4]:

Vuosi 2 000m 3 000m 5 000m 10 000m
1914 10.06,5
1915 6.06,8 9.30 15.50,7
1916 5.55 15.52,8
1917 15.47,5
1918 1500m 4.29 15.50,7
1919 8.58,1 15.31,5 32.56

Vuoden 1918 heikohkoja tuloksia selittää sisällissodan aiheuttamat olot, kun taas seuraavana vuonna Nurmi alkoi suorittaa asepalvelustaan, joka paransi hänen harjoitusolosuhteitaan.

Antwerpenin olympialaiset 1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaassaankin lähes tuntematon Nurmi osallistui Antwerpenin olympialaisiin 1920 Suomen joukkueessa. Hänen ensimmäinen kilpailunsa oli 17. elokuuta 1920 juostu 5 000 metrin kilpailu. Nurmi yritti kovalla alkuvauhdilla pudottaa muut juoksijat kyydistä, mutta Ranskan Joseph Guillemot pysyi mukana ja voitti Nurmen loppukirissä. Nurmi kommentoi myöhemmin tappiotaan elämänsä katkerimmaksi. Kaksi päivää myöhemmin ohjelmassa oli 10 000 metrin kilpailu. Nurmi seurasi kilpailun etenemistä joukon keskivaiheilla, kunnes nousi kärkiryhmään kahdeksan kilometrin kohdalla. Guillemot yritti lopussa nykäistä, mutta Nurmi kykeni seuraamaan häntä. Loppusuoran kirikamppailussa Nurmi oli tällä kertaa vahvempi ja näin hän otti uransa ensimmäisen olympiavoiton ajalla 31.45,8.

21. elokuuta 1920 oli vuorossa 8 kilometrin maastojuoksu. Guillemot otti vauhdinpitäjän roolin jo heti juoksun alusta lähtien. Nurmi ja Ruotsin Erik Backman seurasivat häntä. Kuuden kilometrin kohdalla Nurmi kiristi vauhtia, mihin ainoastaan Backman kykeni vastaamaan. Guillemot puolestaan putosi kyydistä ja keskeytti kilpailun hieman tämän jälkeen. Backman onnistui juoksun loppuvaiheessa jopa ohittamaan Nurmen ja saapuikin ensimmäisenä stadionille. Nurmen loppukiri kuitenkin puri ja hän voitti kultaa 0,6 sekunnin erolla Backmaniin. Heikki Liimatainen oli kilpailun kolmas ja Teodor Koskenniemi kuudes, joten Suomi saavutti kultaa myös joukkuekilpailussa.

Vuodet 1921–1923[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisten jälkeen Nurmi muutti Helsinkiin ja aloitti opiskelut teollisuuskoulussa sponsoriensa tuella. Seuraavana vuonna hän yritti rikkoa 5 000 metrin maailmanennästystä Tukholmassa 20. kesäkuuta 1921, mutta huonot olosuhteet pilasivat yrityksen. Kaksi päivää myöhemmin 10 000 metrillä hän onnistui juosten uuden maailmanennätyksen ajalla 30.40,2. Samassa juoksussa kuuden mailin väliaika oli 29.41,2, joka oli myös alle silloisen maailmanennätyksen, mutta aikaa ei kuitenkaan ratifioitu. Vuonna 1922 Nurmi palasi ennätysjahtiin. Ensimmäiseksi hän paransi 4. syyskuuta 2 000 metrin maailmanennätystä lukemiin 5.26,3. Hannes Kolehmaisen 1912 Tukholmassa juoksemaa 5 000 metrin maailmanennätystä 14.36,6 pidettiin yleisesti mahdottomana rikkoa. Nurmi otti ajan kuitenkin tähtäimeensä ja laati tarkan aikataulun juoksulle, jonka loppuaika olisi 14.35. Ensimmäisen kerran hän yritti rikkoa ennätystä 10. syyskuuta, mutta rankkasateessa juostu aika 14.48,1 oli vasta maailmantilaston kolmanneksi nopein. Kaksi päivää myöhemmin sää oli hyvä, ja Nurmi yritti ennätystä uudelleen. Juoksun alkuvauhti oli erinomainen, mutta puolimatkassa näytti siltä, että hän kangistuisi. 4 600 metrin väliaika oli 13.33,0, mikä tarkoitti sitä, että aikataulusta oltiin kaksi sekuntia jäljessä. Nurmi onnistui puristamaan viimeisen kierroksen aikaan 62,3, eli loppuajaksi tuli 14.35,3, uusi maailmanennätys. Myöhemmin syksyllä hän teki vielä HIFK:n 25-vuotisjuhlakilpailussa 1 500 metrin juoksun uuden Suomen ennätyksen ajalla 3.59,8. Kyseessä oli ensimmäinen suomalaisen juoksema alle neljän minuutin aika.

Pariisin olympialaiset 1924[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä 24.–25. toukokuuta 1924 juostuissa olympiakarsintakilpailuissa Nurmi voitti 1 500 metriä ajalla 4.00,5 ja 3 000 metriä ajalla 8.41,5 ja jäi 10 000 metrin maailmanennätyksen juosseen Ville Ritolan varjoon.[5] Pariisin olympialaisten ohjelmassa oli 1 500:n ja 5 000 metrin juoksujen loppukilpailut sijoitettu samalle päivälle, ja Nurmi kokeili selviytymistään moisesta urakasta HKV:n kisoissa Eläintarhan kentällä 19. kesäkuuta 1924. Lyhyemmällä matkalla hän aloitti suunniteltua kovempaa juosten ensimmäisen kierroksen aikaan 57,3 sekuntia. Seuraavaan kierrokseen kului 63,7 sekuntia ja kolmanteen 65,0 sekuntia, jolloin Nurmi oli palannut suunnittelemaansa aikatauluun. Loppuaika 3.52,6 oli uusi maailmanennätys. Pidemmän matkan hän juoksi aikaan 14.28,2, joka sekin oli uusi maailmanennätys.[6]

Pariisin olympialaisten alussa Nurmea säästeltiin eikä hän juossut 6. heinäkuuta käytyä 10 000 metrin kilpailua, jonka voitti Ville Ritola. Nurmi juoksi ensimmäiset loppukilpailunsa torstaina 10. heinäkuuta, johon mennessä Ritola oli ehtinyt voittaa myös 3 000 metrin estejuoksun. Nurmi aloitti illan urakkansa 1 500 metrillä ja piti alusta saakka niin kovaa vauhtia, että vain Yhdysvaltain Watson jaksoi seurata kolmannen 500-metrisen kierroksen alkuun ja putosi lopulta seitsemänneksi. Nurmen väliajat olivat 500 metrin kohdalla 1.13,2 ja 1 000 metrin kohdalla 2.32,0, ja 800 metrin väliaika 1.58,5 kertoo hänen juosseen siihen saakka selvästi lujempaa kuin maailmanennätysjuoksussaan. Voiton ratkettua Nurmi löysäsi vauhtia ja voitti kultaa loppuajalla 3.53,6 hopeamitalisti Willy Schärerin päästessä 1,4 sekunnin päähän.[7] Noin tunti myöhemmin oli vuorossa 5 000 metrin loppukilpailu, jonka kärjessä puolimatkaan saakka vuorottelivat Ville Ritola ja Ruotsin Edvin Wide. Siitä eteenpäin Nurmi ja Ritola pitivät vauhtia vuorovedolla ja pudottivat Widenkin kauas taakseen. Loppusuoralla Nurmi piti Ritolan takanaan ja voitti toisen kultamitalinsa ajalla 14.31,2 voittaen Ritolan 0,2 sekunnilla ja pronssimitalisti Widen 30,6 sekunnilla.[8]

Perjantaina Nurmi osallistui 3 000 metrin joukkuejuoksun koe-erään (alkuerään), ja lauantaina oli vuorossa 10 560 metrin pituinen maastojuoksu. Jo kilpailun alkaessa oli varjossa lämpöä 36 astetta, joten kilpailusta tuli erittäin raskas. Nurmi aloitti rauhallisesti, ja vasta 4,5 kilometrin kohdalla hän ja Ritola pudottivat pahimman kilpailijansa Widen vauhdistaan – monien muiden tavoin Wide lopulta keskeytti kilpailun. Nurmi saapui maaliin voittajana ajassa 32.54,8. Ritola hävisi hänelle lähes 85 sekuntia ja pronssimitalisti, Yhdysvaltain Johnson vielä yli minuutin lisää. Maastojuoksun joukkuekilpailussa Suomen kultamitali varmistui vasta, kun Heikki Liimatainen saapui uupuneena maaliin 12:ntena yli viisi minuuttia Nurmen jälkeen – muut suomalaiset olivat keskeyttäneet.[9] Sunnuntaina 13. heinäkuuta Nurmi päätti urakkansa 3 000 metrin joukkuejuoksun loppukilpailussa. Hän piti jälleen kovaa alkuvauhtia ja väsytti ainoana mukanaan roikkuneen yhdysvaltalaisen Joie Rayn niin, että tämä sijoittui lopulta 18:nneksi. Nurmi saapui maaliin ensimmäisenä ajassa 8.32,0 Ville Ritolan ollessa 8,6 sekuntia hitaampi. Tässä lajissa ei jaettu henkilökohtaisia mitaleja, mutta Nurmi, Ritola ja Elias Katz voittivat joukkuekultaa. Näin Nurmen kokonaissaldoksi Pariisin kisoista tuli viisi kultamitalia.[10]

Yhdysvaltain-kiertue 1925[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi lähti vuoden 1924 lopulla Yhdysvaltoihin ja kilpaili siellä viiden kuukauden aikana 55 kertaa häviten vain kahdesti.[11] Ensimmäinen kilpailu käytiin täyteen myydyssä Madison Square Gardenissa 6. tammikuuta 1925. Nurmi voitti samana iltana mailin ajalla 4.13,6 ja 5 000 metriä ajalla 14.44,6. Molemmat ajat olivat uusia halliennätyksiä. Nurmella oli vastassa jo olympialaisista tuttuja kilpakumppaneita, sillä maililla toiseksi sijoittui Joie Ray ja 5000 metrillä Ville Ritola.[12]

Kiertueen viimeisen hallikilpailunsa Nurmi juoksi 17. huhtikuuta. Osa juoksuista oli tasoituskilpailuja, ja kahdesti tasoituksen saanut juoksija ehti maaliin ennen Nurmea. Muut 45 hallikilpailustaan Nurmi voitti lukuun ottamatta yhtä keskeytystä. Hallikauden jatkoksi hän kilpaili vielä kymmenen kertaa ulkoradoilla 19. huhtikuuta ja 26. toukokuuta välisenä aikana. Yhdeksän ulkokilpailua Nurmi voitti, mutta viimeisessä 880 jaardin kilpailussa New Yorkissa hän hävisi isäntämaan Alan Helffrichille.[12]

Amerikkalaiset ihastuivat mieheen, jolla oli "alhaisin pulssi, mutta korkein taksa", ja antoivat hänelle lempinimien Phantom. Kiertueesta oli taloudellista hyötyä paitsi Nurmelle, myös hänen kotimaalleen, sillä yleisen käsityksen mukaan Nurmen juoksut vaikuttivat siihen, että Yhdysvallat myönsi Suomelle 400 miljoonan markan lainan.[11]

Amsterdamin olympialaiset 1928[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amsterdamin 1928 olympialaisissa Paavo Nurmi osallistui kolmelle juoksumatkalle. Pariisin kisojen kultamitalilajeista maastojuoksu ja 3 000 metrin joukkuejuoksu eivät kuuluneet enää kisojen ohjelmaan. Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 10 000 metrin loppukilpailu.[13] Juoksun kärkeen nousi 1 500 metrin kohdalla Ville Ritola, jonka vauhtiin lähti mukaan vain neljä juoksijaa.[14] Heistä yhdysvaltalainen Ray putosi jo ennen kolmen kilometrin kohtaa[15] ja brittiläinen Beavers ennen neljää kilometriä. Puolimatkan väliaika oli 15.07.[16] Ruotsalainen Edwin Wide putosi Ritolan ja Nurmen vauhdista 6 500 metrin kohdalla.[17] Nurmi ohitti Ritolan vasta viimeisellä sadalla metrillä[18] ja voitti kultaa olympiaennätyksellä 30.18,8. Ritola hävisi hänelle 0,6 ja Wide 45,2 sekuntia.[19]

Kaksi päivää 10 000 metrin loppukilpailun jälkeen juostiin 5 000 metrin juoksun alkuerät. Jokaisesta erästä pääsivät neljä parasta loppukilpailuun[20] ja Nurmi hölkötteli kolmannessa erässä juuri tuolle neljännelle sijalle ajalla 15.08,0.[21] Seuraavana päivänä Nurmi osallistui 3 000 metrin estejuoksun toiseen alkuerään.[22] Ensimmäisellä vesiesteellä hänen jalkineensa piikki tarttui tiukasti estepuuhun ja hän kaatui vesihautaan, josta ranskalainen Lucien Duquesne auttoi hänet ylös.[23] Rauhallisesti Nurmi juoksi karkuun päässeet muut juoksijat kiinni ennen kahden kilometrin täyttymistä ja tuli maaliin erän voittajana Duquesnen seuraamana.[24]

Yhden lepopäivän jälkeen Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailussa. Hän kärsi edelleen estejuoksun alkuerässä loukkaantuneesta lonkastaan.[25] Hän siirtyi kilpailun johtoon vajaan 800 metrin kohdalla mutta päästi puolimatkassa estejuoksun alkuerissä nilkkansa loukanneen Ville Ritolan kärkeen.[26] Kuusisataa metriä ennen maalia yhdysvaltalainen Lermond ja Ruotsin Wide putosivat viimeisinä Ritolan ja Nurmen vauhdista.[27] Loppusuoralla Ritola jätti Nurmen lopullisesti ja voitti hänet ainoan kerran olympialaisjuoksuissa. Wide tavoitti loppusuoralla Nurmea, joka kuitenkin säilytti hopeatilan 0,2 sekunnin erolla ruotsalaiseen. Nurmen loppuaika oli 14.41,0 ja hän hävisi Ritolalle 3,0 sekunnilla.[28]

Viimeisen olympialaisen kilpailunsa, 3 000 metrin estejuoksun loppukilpailun Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailua seuranneena päivänä, lauantaina, 4. elokuuta.[29] Nuori Toivo Loukola karkasi muilta noin 2 000 metrin kohdalla ja Nurmi tyytyi johtamaan pääjoukkoa ja hidastamaan ohitseen pyrkineitten ranskalaisten, Henri Dartiguesin ja Duquesnen vauhtia.[30] Viimeisen kierroksen alkaessa Nurmi irtosi pääjoukosta ja juoksi hopealle 9,0 sekuntia Loukolalle hävinneenä. Ove Andersen hävisi Nurmelle 3,2 sekunnilla ja varmisti Suomen kolmoisvoiton.[31]

Ammattilaistuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmen juoksijanura päättyi skandaalinkäryisesti vähän ennen vuoden 1932 kesäolympialaisia Los Angelesissa. Silloin hänet päätettiin julistaa ammattilaiseksi amerikkalaisissa kilpailuissa, hankkimiensa palkintojen takia ruotsalaisten kansainvälisen olympiakomitean viranomaisten vaatimuksesta, mitä Sigfrid Edström oli eritoten lobannut. Päätös esti Nurmea tavoittelemasta olympiauransa huipennusta maratonjuoksusta. Suomessa valitukset nähtiin ruotsalaisten kateutena, ja Suomi vetäytyi Suomi-Ruotsi-maaottelusta kahdeksaksi vuodeksi välien kiristyessä.

Urheilijaprofiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmen urheilu-uran aikana valmentajien yleinen mielipide oli, että jopa Suomessa oli häntä lahjakkaampia juoksijoita. Hänestä tuli kuitenkin olympiavoittaja kovan työn ja tahdonvoiman avulla. Nurmi oli paitsi säälimätön itseään kohtaan, myös nopea oppimaan. Hän luki urheilukirjallisuutta, kokeili erilaisia harjoitusmenetelmiä ja pyrki tarkkailemaan kehoaan rasituksen alla. Eräs hänen tunnettu keinonsa oli pidentää askelta niin, että hän juoksi junan perässä ja piti kiinni takapuskurista.[11]

Olympialaisten arvokisamitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmesta on julkaistu Suomessa kolme postimerkkiä. Kuvassa vuoden 1945 merkki. Hänen kuolinvuotenaan 1973 julkaistiin hänen muistokseen postimerkki ja vuonna 1997 hänen syntymänsä 100-vuotispäivän kunniaksi.
  • Antwerpen 1920:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
    • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
  • Pariisi 1924:
    • kultamitali – 1 500 m juoksu
    • kultamitali – 5 000 m juoksu
    • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
    • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)
  • Amsterdam 1928:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
    • hopeamitali – 3 000 m estejuoksu

Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952.

Urheilu-uransa jälkeen juro ja sulkeutunut Nurmi ryhtyi liikealalle; tosin hän oli alkanut sijoittaa palkkioitaan jo uransa loppuvaiheessa.[32] Rakennuspiirtäjän koulutuksen saanut Nurmi perehtyi pörssin toimintaan Finanssilehteä lukemalla ja talouden tuntijoita kuuntelemalla.[32] Hän oli säästäväinen, mutta se ei estänyt häntä ottamasta riskiä osakekaupassa.[33] Arvopaperikaupan käymisen lisäksi Paavo Nurmi rakennutti Helsinkiin nelisenkymmentä taloa. Rakennuttajana hän oli yhtä pedantti kuin urheilijana ja kävi usein rakennustyömaalla valvomassa työntekoa. Hän kiinnitti huomiota rakennusmateriaalin korkeaan laatuun ja työn jälkeen. Vuonna 1936 Nurmi perusti Asusteliike Paavo Nurmi Oy:n ja toimi sen toimitusjohtajana vuoteen 1973.[33]

Nurmi juoksi julkisesti vielä vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen avajaisissa, kun hän sai kunnian tuoda olympiasoihtu stadionille. Hän ei kuitenkaan ottanut tehtävää vastaan täysin kitkatta, sillä hän piti yhä 20 vuoden takaista ammattilaiseksi julistamista vääryytenä ja kantoi kaunaa Kansainväliselle olympiakomitealle.[33] Urheilu-uran jälkeen Nurmi suhtautui tiedotusvälineisiin entistäkin umpimielisemmin. Hänen kerrotaan suostuneen Yleisradion 70-vuotishaastatteluun vain, koska presidentti Urho Kekkonen haastatteli häntä.[11]

Myöhemmällä iällä Nurmi sai aivoveritulpan, mikä sekä katkeroitti häntä että toi esiin inhimillisen puolen. Hän perusti 1968 nimeään kantavan säätiön, joka tutkii sydän- ja verisuonitauteja sekä yleistä kansanterveyttä.[33]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmen sukuhauta Turun hautausmaalla.

Paavo Nurmi oli 1932–1935 avioliitossa Sylvi Laaksosen kanssa, ja heille syntyi poika Matti 1932.[33] Jälkipolville Nurmi on jäänyt myyttiseksi hahmoksi, jonka on sanottu avautuneen vain juostessaan. Hänellä oli vain vähän ystäviä ja vielä vähemmän uskottuja. Jopa Matti on tunnustanut, että ei todella tuntenut isäänsä. Paavo Nurmi suhtautui penseästi Matin yleisurheiluharrastukseen ja oli sitä mieltä, että hänestä ei koskaan tulisi kunnon juoksijaa. Matti Nurmi kuitenkin kilpaili keskimatkoilla hyvällä kansallisella tasolla.[34]

Nurmi kirjoitti urheilusta, ja hänen tekstejään julkaisivat Turun Urheiluliiton lehti Kisatorvi, Suomen Urheilulehti ja Associated Press, jonka tilaama juttusarja levisi ympäri maailmaa. Paavo Nurmen kirjoituksia on koonnut antologiaksi Erkki Vettenniemi. Juoksijan mielikirjailijoita olivat F. E. Sillanpää ja Leo Tolstoi.[35]

Paavo Nurmi on haudattu sukuhautaan Turun hautausmaalle.

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmi 10 markan setelissä.
  • Paavo Nurmi esiintyi 1986 liikkeelle lasketussa 10 markan setelissä. Sinipohjaisessa setelissä toisella puolella oli Paavo Nurmen kuva ja toisella puolella oli Helsingin Olympiastadion.[36] Seteli poistettiin käytöstä vuonna 1993, jolloin sen korvasi 20 markan seteli ja siinä oli Väinö Linnan kuva.
  • Turun urheilupuiston yleisurheilukenttä nimettiin lokakuussa 1997 Paavo Nurmi -stadioniksi.
  • Turussa järjestetään vuosittain Paavo Nurmi Marathon ja Paavo Nurmi Games -urheilutapahtumat.
  • Arvostettu yhdysvaltalainen Time-aikakauslehti valitsi vuonna 1997 Nurmen yhdeksi vuosisadan urheilijoista.
  • Finnairin ensimmäinen DC-8 -suihkukone sai nimekseen Paavo Nurmi. Kone tuli Suomeen vuonna 1969 ja lensi ensilentonsa New Yorkiin.[37]
  • Helsingissä ja Turussa on Paavo Nurmen tie, Helsingissä lisäksi Paavo Nurmen kuja ja Turussa Paavo Nurmen puistotie
  • Tuomas Kantelinen sävelsi Paavo Haavikon librettoon urheiluoopperan Paavo Suuri. Suuri juoksu. Suuri uni. Sitä esitti muun muassa Helsingin Kaupunginteatteri Olympiastadionilla vuonna 2000.[38][39]
  • Wäino Aaltosen veistämän Paavo Nurmi pronssiveistoksen valokset ovat Ateneumin taidemuseon kokoelmien (1925) lisäksi Olympiastadionin edessä Helsingissä (1952), Turussa (1955), Lausannessa, Sveitsissä (1994) ja Jyväskylän yliopiston kampuksen puisto-alueella (2001).
  • Postimerkkejä kuvallaan Suomessa ja ulkomailla
  • Tv-sarjassa Simpsonit Mr. Burnsilta kysyttiin kerran hänen autonsa ikää, johon Burns vastasi: "Tämä auto on ottanut mittaa Lentävästä Suomalaisesta, Paavo Nurmesta!"
  • Vuoden 2012 kesäolympialaisten ajaksi Lontoon metron Barkingin asema nimettiin väliaikaisesti Paavo Nurmeksi.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpakenttien sankarit, 1. osa, Tammi 1992, s. 225–229
  • Kaila, Toivo T. (toim.): Paavo Nurmi – Elämä, tulokset ja harjoitusmenetelmät. WSOY, 1926.
  • Raevuori, Antero: Paavo Nurmi – Juoksijain kuningas. 2. painos. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21850-2.
  • Syvänen, Juhani: HS-tähdet. Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
  • Pihkala, Lauri & Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924 - II osa. Porvoo: WSOY, 1924.
  • Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat – III osa. WSOY, 1928.
  • Paavo Nurmi Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bekelelle Nurmen ennätys. Iltalehti Urheilu, 2012, nro 20.3., s. 7.
  2. Kaila, s.12-13
  3. Kaila, s.15
  4. Kaila, s.18-24
  5. Olympialaiskisat II, s. 62–65, 77–78
  6. Raevuori, s. 154–159
  7. Olympialaiskisat II, s. 157–160
  8. Olympialaiskisat II, s. 164–172
  9. Olympialaiskisat II, s. 229–239
  10. Olympialaiskisat II, s. 224–229
  11. a b c d Syvänen, s. 14
  12. a b Raevuori, s. 199–204, 437–438
  13. Olympialaiskisat III, s. 145
  14. Olympialaiskisat III, s. 146
  15. Olympialaiskisat III, s. 147
  16. Olympialaiskisat III, s. 148
  17. Olympialaiskisat III, s. 149
  18. Olympialaiskisat III, s. 153
  19. Olympialaiskisat III, s. 155
  20. Olympialaiskisat III, s. 132
  21. Olympialaiskisat III, s. 138
  22. Olympialaiskisat III, s. 199-200
  23. Olympialaiskisat III, s. 200
  24. Olympialaiskisat III, s. 201
  25. Olympialaiskisat III, s. 139
  26. Olympialaiskisat III, s. 139, 140
  27. Olympialaiskisat III, s. 141
  28. Olympialaiskisat III, s. 143, 144
  29. Olympialaiskisat III, s. 204
  30. Olympialaiskisat III, s. 207-208
  31. Olympialaiskisat III, s. 210, 212
  32. a b Syvänen, s. 14, 15
  33. a b c d e Syvänen, s. 15
  34. Syvänen, s. 13
  35. [H-verkko] Arvosteltavaksi: Teoksen kevään 2010 kirjoja (sähköposti 23.3. 2010)
  36. [1]
  37. http://www.finnairgroup.com/media/media_10_2_1.html
  38. Urheiluooppera Paavo Suuri Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 2.8.2012.
  39. http://www.imdb.com/title/tt0260263/
  40. Paavo Nurmi and other Olympic legends get on the map - the London Underground map HS.fi. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Nurmi, juoksijain kuningas. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21850-2 (sid.).
  • Paavo Nurmi, Erkki Vettenniemi: Täpärin voittoni. Teos, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]