Siiri Rantanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siiri Rantanen
Henkilötiedot
Syntynyt14. joulukuuta 1924
Tohmajärvi
Kuollut5. toukokuuta 2023 (98 vuotta)
Lahti
Uran tiedot
Lempinimi Äitee
Seura Wärtsilän Teräs
Joensuun Kataja
Lahden Hiihtoseura
Pertunmaan Ponnistus
Laji maastohiihto
Maailmancup
Kaudet 1946–1969
Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Cortina 1956 3 × 5 km
Pronssia Pronssia Oslo 1952 10 km
Pronssia Pronssia Squaw Valley 1960 3 × 5 km
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Falun 1954 10 km
Hopeaa Hopeaa Falun 1954 3 × 5 km
Hopeaa Hopeaa Lahti 1958 3 × 5 km
Pronssia Pronssia Lahti 1958 10 km
Pronssia Pronssia Zakopane 1962 3 × 5 km

Siiri Johanna ”Äitee” Rantanen (o.s. Lintunen; 14. joulukuuta 1924 Tohmajärvi – 5. toukokuuta 2023 Lahti[1]) oli suomalainen maastohiihtäjä, joka saavutti urallaan kolme olympiamitalia ja viisi MM-mitalia. Talviolympialaisissa vuonna 1956 hän oli voittamassa viestin olympiakultaa. Rantanen edusti uransa parhaat vuodet Lahden Hiihtoseuraa ja hiihti arvokisamitalien lisäksi muun muassa 11 Suomen-mestaruutta. Hänet valittiin neljä kertaa Vuoden naisurheilijaksi ja uran jälkeen Suomen urheilun Hall of Fameen. Rantanen oli kuollessaan vanhin elossa ollut suomalainen olympiaurheilija.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siiri Lintunen syntyi Tohmajärvellä, ja hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Lintunen ja emäntä Anna Puustinen.[3] Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan myötä kaakkoisraja siirtyi lännemmäksi, ja sen tuntumasta perhe lähti evakkoon. Naisten puolisotilaalliseen Lotta Svärd -järjestöön Siiri Lintunen ei koskaan liittynyt.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpauran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantanen aloitti hiihtouransa Wärtsilän Teräksessä ja sai ensimmäisen hiihtopalkintonsa vuonna 1944 Teräksen järjestämästä kansallisesta kilpailusta.[4] Vuoden 1946 SM-kilpailut olivat ensimmäiset, joihin Rantanen osallistui. Hän sijoittui 10 kilometrillä 12:nneksi.[3] Rantanen hiihti 1951 Tyyne Widemanin jälkeen toiseksi Ruotsin hiihtokilpailuissa Sundsvallissa 10 kilometrillä.[5]

Olympia- ja maailmanmestaruusmitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirkka Polkunen, Siiri Rantanen ja Lydia Wideman talviolympialaisissa 1952.

Rantanen edusti parhaimmat kilpavuotensa Lahden Hiihtoseuraa. Naisten hiihto hyväksyttiin vuoden 1952 talviolympialaisiin. Naiset hiihtivät tuolloin vain 10 kilometriä, mutta neljä vuotta myöhemmin mukana oli myös viestihiihto. Oslon olympialaisissa naisten 10 kilometrillä Suomi otti kolmoisvoiton. Rantanen sijoittui kolmanneksi Lydia Widemanin ja Mirja Hietamiehen jälkeen.[3]

Hiihdon MM-kilpailuissa 1954 Rantanen sijoittui hopealle sekä 10 kilometrillä että viestissä. Cortinan olympialaisissa 1956 Rantanen oli voittamassa Sirkka Polkusen ja Mirja Hietamiehen kanssa viestin olympiakultaa.[3] Rantanen hiihti 3x5 kilometrin viestin ankkuriosuuden. Hän ratkaisi kultamitalin, kun hän onnistui ottamaan kuusi sekuntia ennen matkaan lähteneen Neuvostoliiton ankkurin Radja Jerošinan kiinni ja ohittamaan hänet viimeisessä nousussa. Rantanen hiihti olympialaisissa myös 10 kilometrin kilpailun, jossa hän sijoittui viidenneksi.[6]

Rantanen Hiihdon MM-kilpailuissa 1958.

Hiihdon MM-kilpailuissa 1958 Rantanen voitti hopeaa viestissä ja pronssia 10 kilometrillä. Lahden järjestämissä kilpailuissa Rantanen tavoitteli tosissaan 10 kilometrin maailmanmestaruutta, mutta hän jäi suksien epäonnistuneen voitelun takia pronssille. Squaw Valleyn olympialaisissa 1960 hän oli viestihiihdossa pronssilla, samoin MM-kilpailuissa 1962.[3]

Kilpauralta kuntourheilijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantanen edusti uransa viimeiset vuodet Pertunmaan Ponnistajia. Hän oli talvella 1962 kieltäytynyt edustamasta LHS:n viestijoukkuetta SM-kilpailuissa. Seuran muut hiihtäjät olivat toivoneet Rantasen antavan heille mahdollisuuden hiihtää joukkueessa. Rantanen suostui tähän, sillä hän tiesi voittavansa mitaleja muilta matkoilta.[6] LHS voitti viestihiihton, mutta seura määräsi silti Rantasen kilpailukieltoon. Hän erosi tämän jälkeen lahtelaisseurasta ja siirtyi Pertunmaan Ponnistajiin.[3]

Rantanen voitti urallaan yhteensä 11 suomenmestaruutta. Lisäksi kovakuntoinen ja monipuolisesti harjoitellut Rantanen voitti 1960-luvulla suomenmestaruuden myös maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä. Vuoden naisurheilijaksi hänet valittiin 1954, 1956, 1958 ja 1959.[3]

Rantanen hiihti kilpaa pitkään, sillä hän osallistui vielä vuoden 1969 SM-kilpailuihin. 44-vuotias Rantanen sijoittui 5 kilometrillä seitsemänneksi. Hän palasi kilpakuntoilijana radalle, kun 75 kilometriä pitkä Finlandia-hiihto aloitettiin 1970-luvun puolivälissä. Rantanen oli Finlandia-hiihdon nopein nainen sekä 1976 että 1977, jolloin hän oli jo 52-vuotias. Hän hiihti viimeisen täysmittaisen Finlandiansa 71-vuotiaana vuonna 1996.[3]

Rantasesta ilmestyi syksyllä 2020 Docendon kustantama, Jari Porttilan ja Osmo Kärkkäisen kirjoittama elämäkertakirja Äitee – Siiri Rantasen tarina.[7]

Vuonna 2021 valmistui Ylelle Jani Walleniuksen ohjaama ja Promedia Finlandin tuottama tv-ohjelma Äitee - Sisulla voittoon, joka kertoi naishiihdon historiasta ja Siiri Rantasesta.[8]

Rantasen vasen jalka jouduttiin tammikuussa 2021 amputoimaan verenkiertohäiriöiden vuoksi.[9]

Rantanen kuoli 98-vuotiaana Lahdessa 5. toukokuuta 2023.[10]

Perhe ja ammatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siiri Rantanen oli naimisissa varastonhoitaja Kalervo ”Kalle” Rantasen kanssa (k. 2004). Heille syntyi kaksi lasta, Martti (s. 1946) ja Aarre (1949–2023).[3][11] Rantanen sai lisänimensä ”Äitee”, sillä hän oli 1950-luvulla jo perheenäiti, mikä oli tuohon aikaan naisurheilussa poikkeuksellista.[12] Työuransa Rantanen teki huonekaluverhoilijana.[3]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Pelkosen suunnittelema Siiri Rantasen patsas Lahden urheilukeskuksessa paljastettiin vuonna 1998.

Lahden kaupunginhallitus myönsi hänelle 1. marraskuuta 1995 Lahti-mitalin numero 35.[13] Vuonna 2000 hän sai Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon.[14] Vuonna 2009 Rantaselle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.[15] Rantanen valittiin 2012 Suomen urheilun Hall of Fameen,[16] ja vuonna 2017 hänet palkittiin Suomen urheilugaalassa Elämänura-palkinnolla.[17]

Vuonna 2015 hän sai täyden urheilijaeläkkeen ensimmäisenä Suomessa.[18] Rantanen hiihti 92-vuotiaana kunniakierroksen Lahden MM-kisoissa 2017.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Rantanen, Siiri (1924–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Mestarihiihtäjä Siiri Rantanen on kuollut yle.fi. 5.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
  2. ↑ Tchir, Paul: List of the Oldest Living Olympians acsweb.ucsd.edu. Viitattu 11.1.2022.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Arponen: Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
  4. ↑ a b Stubin, Teemu: Tässä on Siiri Rantasen ensimmäinen hiihtopalkinto Iltalehti. 14.12.2014. Alma Media Oyj. Viitattu 6.12.2017.
  5. ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 349. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  6. ↑ a b Stubin, Teemu: Äitee ei unohdu - eikä unohda Iltalehti. 14.12.2014. Alma Media Oyj. Viitattu 6.12.2017.
  7. ↑ Kirja: Suomen valmentajat varastivat naisten sukset – kun Siiri ”Äitee” Rantanen piti naisten puolia, liiton herrat kostivat: ”Todella nolo juttu” www.iltalehti.fi. Viitattu 14.10.2020.
  8. ↑ Lehtisaari, Matti: Siiri Rantasen taival suomalaiseksi hiihtosankariksi Yle Uutiset. 31.12.2020. Viitattu 17.4.2022.
  9. ↑ Olympiavoittaja Siiri Rantasen, 96, vasen jalka amputoitiin – ”Vielä minä tässä elämässä kävelen” Ilta-Sanomat. 12.1.2021. Viitattu 12.1.2021.
  10. ↑ STT: Hiihtäjä­legenda Siiri Rantanen on kuollut Helsingin Sanomat. 5.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
  11. ↑ Arkimies, Tuomas: Ystävä kertoo: Siiri Rantanen kohtasi valtavan surun juuri ennen kuolemaansa Ilta-Sanomat. 5.5.2023. Viitattu 6.5.2023.
  12. ↑ Siiri Rantanen (s. 14.12.1924) Suomen urheilun Hall of Fame. Urheilumuseo. Arkistoitu 7.12.2017. Viitattu 6.12.2017.
  13. ↑ Äitee - Suomen hiihtokuningatar Siiri Rantanen
  14. ↑ Pro Urheilu -palkinnot jaettu (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ "Äitee" Rantaselle merkittävä kunnianosoitus yle.fi. 27.3.2009. YLE. Viitattu 28.3.2009.
  16. ↑ Hall of Fame täydentyi neljällä nimellä Yle Urheilu. 16.1.2012. Yleisradio. Viitattu 6.12.2017.
  17. ↑ Husu, Atte: Siiri ”Äitee” Rantanen, 92, sulatti Urheilugaalan yleisön sydämet juhlapuheellaan: ”Menohalut ovat kovat” Ilta-Sanomat. 17.1.2017. Sanoma. Viitattu 6.12.2017.
  18. ↑ Parkkinen, Jaakko: Ensimmäiset urheilijaeläkkeet myönnettiin - lista täynnä legendoja 23.7.2015. Yle. Viitattu 19.1.2017.
  19. ↑ Olympiavoittaja Siiri Rantanen palaa MM-kisaladulle: "Kunhan näkevät, että olen vielä elossa" yle.fi. Viitattu 3.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siiri_Rantanen&oldid=22082227”