Nils-Erik Nyman
Nils-Erik Wilhelm Nyman (22. helmikuuta 1912 – 7. helmikuuta 2001[1][2]) oli suomalainen urheilujohtaja ja urheilun aktiiviurallaan pikajuoksija. Nyman edusti uransa aikana HIFK:ta.[3]
Nyman kilpaili HIFK:n väreissä 1930-luvulla. Hän oli mukana vuoden 1934 Suomen mestaruuden voittaneessa 4 × 100 metrin joukkueessa ja pronssia voittaneessa 4 × 400 metrin joukkueessa. Hän kuului vuoden 1936 olympiavalmennettaviin kisamatkan kuitenkaan toteutumatta.[3]
Urheilu-uransa jälkeen hän toimi ruotsinkielisen yleisurheiluliiton SFI:n puheenjohtajana vuosina 1959–1970 ja ruotsinkielisen urheilun keskusjärjestön CIF:n hallituksessa vuosina 1959–1972 ja sen jälkeen puheenjohtajana.[3] Vuonna 1989 hänelle myönnettiin suomalaisen urheilun korkein tunnustus eli Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.
Siviiliammatiltaan Nyman oli juristi ja toimi valmistuttuaan oikeusneuvosmiehenä.
Nymanin neljästä lapsesta Kurt Nyman oli purjehtija, Kristian Nyman kenttäratsastuksen Suomen mestari.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 501. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.
- ↑ Hietaniemen hautausmaa, kortteli H28, rivi 8, hauta125
- ↑ a b c d Nils-Erik Nyman 70 vuotta tänään – Urheilu selviytyy doping-ongelmastakin. Helsingin Sanomat, 22.2.1982, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.6.2020.