Elli Björkstén
.jpg)
Kristina Elisabeth (Elli) Björkstén (16. lokakuuta 1870 Lappeenranta – 6. maaliskuuta 1947 Helsinki[1]) oli suomalaisen naisvoimistelun keskeisiä kehittäjiä. Hän oli kasvatusopillisen voimistelun vanhempi opettaja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella vuosina 1913–1938. Hän sai kouluneuvoksen arvon 1938.[1]
Björkstén valmistui Professori Aspin voimistelulaitoksesta 1890. Hän opiskeli myös Tukholman kuninkaallisessa voimistelun keskuslaitoksessa, josta hän valmistui 1895. Hän toimi voimistelunopettajana Helsingissä Nya svenska samskolanissa 1891–1913, vt. vanhempana opettajana yliopiston voimistelulaitoksessa vuodesta 1913 ja johti lomakursseja Suomessa ja Tanskassa. Hän toimi voimistelujohtajana voimistelujuhlissa, muun muassa Tukholman olympiakisoissa 1912 ja Malmön kisoissa 1914, johti suomalaisia naisvoimistelijoita Tallinnassa 1907, Kristianiassa 1914, Kööpenhaminassa ja Tanskan maaseudulla 1919. Hän oli vuonna 1914 Suomen naisten fyysillisen kasvatuksen ruotsinkielisen osaston puheenjohtaja.[2]
Björkstén kehitti ruotsalaisen P. H. Ling -menetelmän, lingiläisen voimistelun, pohjalta oman, naiselle sovelletun voimistelujärjestelmän, jossa käytetään musiikkia liikkeiden tehostajana.[1] Siinä, toisin kuin 1900-luvun vaihteessa sovelletussa sotilaallisessa voimistelussa, oli liikkeissä eloisuutta, vapautta ja rytmiä ja rytmin tukena käytettiin musiikkia. Hän sai vaikutteita myös Ellen Keyn ajatuksista.[3]
Björksténin maine levisi, ja hänet kutsuttiin Tanskaan opettamaan. Hänen teoksensa Kvinnogymnastik muodosti suomalaisen naisvoimistelun perustan ja sitä käytti lähtökohtanaan hänen oppilaansa Hilma Jalkanen. Hänen perustamansa Nordiskt Förbund för Kvinnogymnastik levitti hänen opetustaan muihin Pohjoismaihin. Kvinnogymnastik käännettiin puolaksi, tanskaksi, englanniksi ja ranskaksi. Björkstén oli 1921 perustetun Svenskt förbund för fysisk fostran för Finlands kvinnor puheenjohtaja 1922–1933.[3]
Suomalaista naisvoimistelua jakoi kielikysymyksen ohella kysymys siitä, mihin suuntaan naisten liikuntakasvatusta tulisi kehittää. Lojaalius Björkstenin visioita kohtaan vei ruotsinkieliset naiset omaan järjestöön. Kielikysymys hupentui juuri ennen olympialaisia ja herätti kiistan siitä ketkä saavat kisoissa edustaa Suomea. Vielä 1930-luvullakin kielikysymys aiheutti sen, että kiertue Englantiin jäi vaille valtion rahoitusta. Tilanteen ja myös Björkstenin suggestiivisen johtajapersoonan vuoksi hänen ympärilleen muodostui kultti, johon kuului kannattajia ja tukiryhmiä paitsi Suomesta ja muista Pohjoismaista myös Keski-Euroopasta.[3]
Björkstén esitti ajatuksiaan voimistelusta teoksessa Kvinnogymnastik (2 osaa, 1918–1919; suom. Naisvoimistelu).[1]
Hänen isänsä oli lääkäri, arkkiatri Johan Isak Björkstén ja äiti Elise Wilhelmina Jakobina Ollongrén.[1][3]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kvinnogymnastik 1 Schildt, 1918 Suomeksi: Naisvoimistelu. Suom. Hilma Jalkanen. Otava 1920; ranskaksi: Gymnastique féminine. 1 Delachaux & Niestlé, 1929.; englanniksi: Principles of gymnastics for women and girls. 1 J. & A. Churchill Ltd, 1932; tanskaksi: Kvindegymnastik, P. Haase & Søns Forlag, 1933.
- Kvinnogymnastik 2 Schildt, 1923 Suomeksi: Naisvoimistelu. Suom. Hilma Jalkanen. Otava 1926; englanniksi: Principles of gymnastics for women and girls. London: J. & A. Churchill Ltd, 1934.
- Exercises-jeux pour petits et grands. Neutchâtel: Delachaux: Niestlé, 1949
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
