Lasse Virén

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Virén vuonna 1976.
Virén vuonna 1976.
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa München 1972 5 000 metriä
Kultaa Kultaa München 1972 10 000 metriä
Kultaa Kultaa Montreal 1976 5 000 metriä
Kultaa Kultaa Montreal 1976 10 000 metriä
EM-kilpailut
Pronssia Pronssia Rooma 1974 5 000 metriä

Lasse Artturi Virén (s. 22. heinäkuuta 1949 Myrskylä) on suomalainen nelinkertainen olympiavoittaja. Hän on ainoana voittanut sekä 5 000 että 10 000 metrin juoksumatkat kaksissa peräkkäisissä olympiakisoissa. Virén on viimeisin juoksulajeissa olympiavoiton saavuttanut suomalainen.

Lasse Virén on ammatiltaan poliisi, minkä vuoksi Veikko Huovinen kirjoitti kirjaansa Rasvamaksa luvun siitä, miten riistapoliisi Virén ajaa takaa kahta salametsästäjää, jotka ovat hänen ulkomaiset kilpakumppaninsa kesäolympialaisista.

Poliisina toimimisen jälkeen hän toimi Tiger-juoksukenkien maahantuojana sekä Suomen Yhdyspankin nuorisotyön projektipäällikkönä, jonka jälkeen hän toimi suvun kuljetusliikkeessä, joka ajaa liikennepolttoaineita. Nykyään Virén-Yhtiöt Ky toimittaa itse louhimiaan maa- ja kiviaineksia omalla kuljetuskalustolla. [1]

Kansanedustajana Lasse Virén toimi 1999–2007 ja 2010–2011 Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenenä. Hän toimi kotikuntansa Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1993 - 2012.

Uran alku ja kotikisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virén voitti ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa 5 000 metrillä Helsingissä 1969. Ensimmäisessä aikuisten maaottelussaan Brysselissä hän oli samana vuonna 5 000 metrillä viides ajalla 13.54,1 – ennen vuotta 1969 hänen ennätyksensä oli ollut vain hieman alle 15 minuuttia.[2] Saman vuoden Suomi–Ruotsi-maaottelussa Tukholmassa hän voitti 5 000 metriä[3].

Rolf Haikkola alkoi valmentaa Viréniä kesällä 1970[4], jolloin Virén voitti Helsingin Suomi–Ruotsi-maaottelussa jälleen 5 000 metriä[3] ja lisäksi Prahan maaottelussa 10 000 metriä[2]. Helsingin EM-kisoissa 1971 hän jäi vielä kaksoisvoittaja Juha Väätäisen varjoon oltuaan 5 000 metrillä seitsemäs ja 17. 10 000 metrillä. Syy lienee ollut liian myöhään jääneessä tyhjennysharjoituksessa, lisäksi häntä tönittiin 5 000 metrin viimeisen kierroksen alkaessa ja hän lähes kaatui. Heti kotikisojen jälkeen Virén pystyi huippuaikoihin rikkoen Heinolassa Väätäisen Suomen ennätyksen 5 000 metrillä ajalla 13.29,8.[5] Vuonna 1971 Virén voitti 5 000 metrin maaottelujuoksut Helsingissä, Göteborgissa ja Wuppertalissa[2].

Ensimmäinen olympiamenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kovalla korkean paikan harjoittelulla Thompson Fallsissa Keniassa Virén viritti itsensä huippukuntoon kaudelle 1972. Harjoituskilometrejä kertyi kaikkiaan 7 300, lähes kaksinkertaisesti vuoteen 1970 verrattuna[6]. Heinäkuun lopulla hän voitti Helsingin kolmimaaottelussa Britanniaa ja Espanjaa vastaan 5 000 metriä Suomen ennätys -ajalla 13.19,0, joka oli maailman kaikkien aikojen kolmanneksi paras aika. Kaksi päivää myöhemmin hän paransi Oulussa 3 000 metrin Suomen ennätystä yli kymmenen sekuntia aikaan 7.43,2. Elokuun alussa hän juoksi Oslossa 10 000 metrin Suomen ennätyksen 27.52,4. Kalevan kisoissa hän voitti kultaa 1 500 metrillä ja rikkoi seuraavana päivänä, 14. elokuuta, Tukholmassa 2 mailin maailmanennätyksen ajalla 8.14,0.[7] Lasse Viréniä pidettiin Münchenin kisojen mahdollisena mustana hevosena.

Virén loi maineensa henkisesti vahvana juoksijana, kun hän ei antanut periksi huolimatta kaatumisestaan Münchenin kesäolympialaisten 10 000 metrin matkalla 3. syyskuuta 1972 törmättyään Mohammed Gammoudin kanssa. Hän nousi ylös ja voitti uudella maailmanennätysajalla 27.38,4, joka löi Ron Clarken seitsemän vuotta vanhan ajan. Virén juoksi viimeisen kierroksen aikaan 56,4 ja viimeisen kilometrin 2.29,2[8]. 5 000 metrin loppukilpailun alkuvauhti oli – toisin kuin 10 000 metrillä – melko verkkainen. Virén johti viimeisen kierroksen alkaessa, joutui päästämään takasuoralla Mohammed Gammoudin ja Steve Prefontainen ohitseen, mutta nousi uudelleen johtoon viimeisessä kaarteessa voittaen toisen kultamitalinsa[8] ajalla 13.26,42[2]. Myöhemmin elokuussa hän voitti Helsingissä 5 000 metrillä maaottelujuoksun ja teki 14. syyskuuta samassa paikassa 5 000 metrin maailmanennätyksen 13.16,4[9].

Olympiakisojen välivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virén voitti vuonna 1973 10 000 metrin maaottelujuoksut Tukholmassa ja Helsingissä, mutta jäi Edinburghin Euroopan cupin finaalissa 5 000 metrillä viidenneksi[2]. Seuraavana vuonna hän loukkasi jalkansa, mutta lähti kuitenkin Rooman EM-kilpailuihin[10], joissa sijoittui 10 000 metrillä seitsemänneksi ja saavutti 5 000 metrillä pronssia ajalla 13.24,57. Hän voitti 1974 lisäksi 10 000 metrin maaottelujuoksut Helsingissä ja Sotšissa sekä Kalevan kisoissa kultaa 1 500 metrillä.[2]

Virénin reisi leikattiin tammikuussa 1975[10]. Hän voitti kauden aikana 10 000 metrin maaottelujuoksut Helsingissä ja Palermossa, mutta jäi Nizzan Euroopan Cupin finaalissa 5 000 metrillä viidenneksi.[2]

Toinen olympiamenestys ja uran loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjoiteltuaan talven 1976 Myrskylässä Virén lähti Kenian Thompson Fallsiin, jossa hän juoksi parhaimmillaan jopa 250 kilometriä viikossa. Huhtikuussa hän juoksi Kaivopuistossa 25 kilometriä maailman kaikkien aikojen nopeimmassa ajassa 1.14.21. Kärsittyään välillä poskiontelotulehduksesta hän juoksi Helsingin Maailmankisoissa kesäkuussa 10 000 metriä 27.43,1.[11] Kalevan kisoissa hän voitti kultaa 5 000 metrillä[2].

Virén kantoi Suomen lippua Montrealin olympialaisten avajaisissa. 10 000 metrillä hän saavutti uransa helpoimman olympiavoiton: hän ohitti ainoan uhkaajansa, Portugalin Carlos Lopesin 450 metriä ennen maalia ja voitti kultaa uransa toiseksi parhaalla ajalla 27.40,38. Kilpailun jälkimmäisen puoliskon hän juoksi aikaan 13.31.[12] Lasse Virén tunnettiin omintakeisesta, kilpailijat melkein huomaamatta uuvuttavasta, hitaan mutta pitkän kirin taktiikasta, jonka teki mahdolliseksi hänen erinomainen nopeuskestävyytensä. Paras näyte tästä saatiin Montrealin olympialaisten 5 000 metrin juoksussa, kun suomalainen loppusuoralla pystyi pitämään takanaan mailerimaisesta nopeudestaan tunnetut uusiseelantilaiset juoksijat voittaen neljännen olympiakultansa ajalla 13.24,76. Seuraavana päivänä Virén osallistui uransa ensimmäiselle maratonille, ja sijoittui viidenneksi runsaat kolme minuuttia kultamitalisti Waldemar Cierpinskille hävinneenä ajalla 2.13.10,8[13].

Virén osallistui kolmansiin olympiakisoihinsa Moskovassa 1980. Hän oli reisikivuista johtuen keskenkuntoinen, mutta sijoittui 10 000 metrillä silti viidenneksi, alittaen viimeisen kerran 28 minuutin rajan[14]. Maratonilla hän joutui keskeyttämään[2].

Menestyksen syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osoitus Virénin ja hänen valmentajansa Rolf Haikkolan analyyttisestä suhtautumisesta kilpailemiseen oli niin sanotun kaarrematematiikan hyödyntäminen; se perustui havaintoon, että juoksemalla pitkillä matkoilla toista tai kolmatta rataa kerää kilpailussa tarpeettomia lisämetrejä.

Mauno Saaren Virén-kirjan mukaan Lasse Virénin poikkeuksellisuuden yksi syy saattoi olla luteinisoivan hormonin luontaisen tuotannon omituinen piikki, joka syntyi aina kilpailutilanteen yhteydessä. Juoksijan luontainen hormonitaso oli sen seurauksena poikkeuksellisimmillaan isoissa kisoissa. Kehon omaa testosteronin tuotantoa säätelevä hormoni oli Virénillä korkeimmillaan olympiakisoissa ja matalammalla kansallisen tason kisoissa.[15]

Juoksija tunnettiin kyvystään ajoittaa kuntohuippu tärkeimpiin koitoksiin eli olympiakisoihin. Elokuussa 2005 Lasse Virén kertoi Hufvudstadsbladetille tehneensä ennen vuoden 1972 olympialaisia Eläintarhan kentällä Helsingissä viimeistelyharjoituksen, jossa ilman kiriapua juoksi täyttä vauhtia ja löysennettyä vauhtia vuorotellen 100×50 metrin matkan aikaan 13.13 eli alle silloisen 5 000 metrin maailmanennätyksen. Virénin voitot palauttivat monien mielestä Hannes Kolehmaisen, Paavo Nurmen ja Ville Ritolan 1920-luvulla luoman ”Lentävien suomalaisten” (The Flying Finn) maineen.

Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1980 kesäolympialaisiin päättyneen huippu-urheilu-uransa lisäksi hän on toiminut poliisina, Tiger-urheilukenkien maahantuojana, Suomen Yhdyspankin nuoriso- ja urheilutyön PR-päällikkönä, veljensä kanssa nestemäisten polttoaineiden kuljetusyrittäjänä sekä osallistunut kunnallispolitiikkaan ja valtakunnanpolitiikkaan.

Virén toimi Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1992-2012. Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana Uudenmaan vaalipiiristä hän on ollut vuosina 1999–2007 ja uudelleen vuosina 2010–2011 noustuaan eduskuntaan Espoon kaupunginjohtajaksi siirtyneen Jukka Mäkelän tilalle[16]. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän ei enää ollut ehdolla. Ennen kokoomukseen siirtymistään Virén oli tasavallan presidentti Urho Kekkosen valitsijamiesehdokkaana Liberaalisen Kansanpuolueen listalla.

Urheilusaavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden 1972 kesäolympialaisissa voitti 5 000 ja 10 000 metrin juoksun.
  • Vuoden 1976 kesäolympialaisissa voitti 5 000 ja 10 000 metrin juoksun ja oli viides maratonilla.
  • Vuoden 1980 kesäolympialaisissa viides 10 000 metrillä. (Maratonilla keskeytys. 5 000 m:lle ei osallistunut, koska finaali oli samana päivänä kuin maraton.)
  • Vuoden 1974 Rooman EM-kisoissa 5 000 metrillä pronssia.
  • 3 maailmanennätystä
    • 2 mailia 8.14,0 (1972)
    • 5 000 metriä 13.16,3 (1972)
    • 10 000 27.38,4 (1972)
  • 11 Suomen ennätystä
    • 3 000 metriä 7.54,0 (1971), 7.43,2 (1972)
    • 2 mailia 8.14,0 (1972)
    • 3 mailia 12.51,6 (1972)
    • 5 000 metriä 13.35,2 (1971), 13.29,8 (1971), 13.19,0 (1972), 13.16,3 (1972)
    • 6 mailia 26.57,8 (1972)
    • 10 000 metriä 27.52,4 (1972), 27.38,4 (1972)
  • Kaikkiaan 12 henkilökohtaista yleisen sarjan SM-mitalia, joista kultamitaleja 5 kpl.[2]
    • 1 500 metrillä kultaa 1972 ja 1974
    • 5 000 metrillä kultaa 1969 ja 1976, hopeaa 1971 ja 1975, pronssia 1979 ja 1980
    • 10 000 metrillä hopeaa 1974 ja 1979, pronssia 1973
    • 3 000 metrillä hallissa kultaa 1974.
  • Maailman paras yleisurheilija vuonna 1972.
  • Vuoden urheilija 1972 ja 1976.
  • Suomen paras yleisurheilija vuosina 1972 ja 1976.
  • Oslon Bislett stadionin Hall of Famen yhdeksäs jäsen vuodesta 2000.
  • Huippuvuosiensa jälkeen juossut kolme virallista maratonia: New Yorkissa 1983 aikaan 2.23.54, Los Angelesissa 1988 aikaan 2.27.31 ja Tukholmassa 1995 aikaan 2.42.37.[2]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juoksuopas (1973)
  • Kullatut sekunnit (1973)
  • Kullatut piikkarit (toim. Antero Raevuori ja Pentti Vuorio) 1977
  • Lasse Virenin menestyksen portaat (2003)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannus, Matti: Flying Finns – Lentävät suomalaiset. Tietosanoma Oy, 1988. ISBN 951-9434-68-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.viren.fi/tuotteet.html
  2. a b c d e f g h i j k Lasse Virén Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)
  3. a b Hannus 1988, s. 89
  4. Hannus 1988, s. 91
  5. Hannus 1988, s. 92
  6. Hannus 1988, s. 93
  7. Hannus 1988, s. 94–95
  8. a b Hannus 1988, s. 98
  9. Hannus 1988, s. 103
  10. a b Hannus 1988, s. 106
  11. Hannus 1988, s. 106–107
  12. Hannus 1988, s. 107–108
  13. Hannus 1988, s. 108
  14. Hannus 1988, s. 7
  15. Juha Niemi: Epäluonnollinen selitys (I-S Urheilu 2.4.2007, s. 3
  16. Lasse Virén aloittaa eduskunnassa Yle Uutiset. 19.10.2010. Viitattu 19.10.2010.
  17. Puranen, Olli-Pekka (koonnut): Kulta-Lasse Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 28.9.2014.
  18. STT: Lasse-jänis peittoaa Findyn kisamaskottivertailussa 3.8.2005. MTV. Viitattu 28.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lasse Virén.