Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1972

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä järjestettiin yleisurheilussa 38 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 14.

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Valeri Borzov
 Neuvostoliitto
10,14 Maailmanennätystä 9,9 heinäkuussa sivunneet yhdysvaltalaiset Eddie Hart ja Reynaud Robinson myöhästyivät toisista alkueristä luultuaan alkamisajan olevan myöhemmin ja putosivat jatkosta. Kolmas yhdysvaltalaisjuoksija Robert Taylor ehti juuri omaan eräänsä.[1][2][3]
Hopeaa Robert Taylor
 Yhdysvallat
10,24
Pronssia Lennox Miller
 Jamaika
10,33
 
200 m
Kultaa Valeri Borzov
 Neuvostoliitto
20,00 Valeri Borzov voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Kolme päivää aiemmin hän voitti kultaa 100 metrin juoksussa.[4]
Hopeaa Larry Black
 Yhdysvallat
20,19
Pronssia Pietro Mennea
 Italia
20,30
 
400 m
Kultaa Vincent Matthews
 Yhdysvallat
44,66 Palkintojenjaossa Vincent Matthews ja Wayne Collett rupattelivat ja elehtivät keskenään kansallislaulun soidessa, ja tämän huonon käytöksen vuoksi heidän ei annettu osallistua myöhemmin ohjelmassa olleeseen viestijuoksuun.[1][5]
Hopeaa Wayne Collett
 Yhdysvallat
44,80
Pronssia Julius Sang
 Kenia
44,92
 
800 m
Kultaa Dave Wottle
 Yhdysvallat
1.45,9 Dave Wottle kilpaili lippalakki päässään ja unohti sen päähänsä myös palkintojenjaossa kansallislaulun soidessa.[1][6]
Hopeaa Jevgeni Aržanov
 Neuvostoliitto
1.45,9
Pronssia Mike Boit
 Kenia
1.46,0
 
1 500 m
Kultaa Pekka Vasala
 Suomi
3.36,3 Maailmanennätyksen haltija Jim Ryun kaatui alkuerässään eikä selviytynyt loppukilpailuun.[1][7]
Hopeaa Kipchoge Keino
 Kenia
3.36,8
Pronssia Rod Dixon
 Uusi-Seelanti
3.37,5
 
5 000 m
Kultaa Lasse Virén
 Suomi
13.26,4 Lasse Virén voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Seitsemän päivää aiemmin hän voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa.[8]
Hopeaa Mohammed Gammoudi
 Tunisia
13.27,4
Pronssia Ian Stewart
 Yhdistynyt kuningaskunta
13.27,6
 
10 000 m
Kultaa Lasse Virén
 Suomi
27.38,4 Lasse Virén ja Tunisian Mohammed Gammoudi kaatuivat vähän ennen puolimatkaa; Virén nousi ylös ja juoksi muut kiinni, Gammoudi keskeytti. Vauhdinpitäjänä kilpailussa oli Britannian David Bedford, jonka väliaika puolimatkassa oli 13.44,0. Virénin voittoaika oli uusi maailmanennätys.[9][10]
Hopeaa Emiel Puttemans
 Belgia
27.39,6
Pronssia Miruts Yifter
 Etiopia
27.41,0
 
Maraton
Kultaa Frank Shorter
 Yhdysvallat
2.12.19,8 Münchenissä syntynyt Frank Shorter karkasi muilta 11 kilometrin jälkeen. Stadionille juoksi ennen Shorteria kilpailijaksi naamioitunut huijari, joka sai ensin suuret suosionosoitukset ja tilanteen paljastuttua buuaukset, jotka jatkuivat vielä Shorterin tullessa stadionille.[9][11]
Hopeaa Karel Lismont
 Belgia
2.14.31,8
Pronssia Mamo Wolde
 Etiopia
2.15.08,4
 
110 m aitajuoksu
Kultaa Rodney Milburn
 Yhdysvallat
13,24 Rodney Milburnin käsiaika 13,2 sivusi maailmanennätystä ja sähköajasta 13,24 tuli sittemmin sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.[9][12][13]
Hopeaa Guy Drut
 Ranska
13,34
Pronssia Thomas Hill
 Yhdysvallat
13,48
 
400 m aitajuoksu
Kultaa John Akii-Bua
 Uganda
47,82 John Akii-Buasta tuli Ugandan ensimmäinen olympiavoittaja. Hänen voittoaikansa oli uusi maailmanennätys.[9][14][15]
Hopeaa Ralph Mann
 Yhdysvallat
48,51
Pronssia David Hemery
 Yhdistynyt kuningaskunta
48,52
 
3 000 m estejuoksu
Kultaa Kipchoge Keino
 Kenia
8.23,6 Olympiakultaa neljä vuotta aiemmin voittanut Kenian Amos Biwott juoksi alkuerässä olympiaennätyksen 8.23,8 mutta jäi loppukilpailussa kuudenneksi. Kipchoge Keinon väliaika puolimatkassa oli 4.22,0 mutta jälkimmäisen puoliskon hän juoksi selvästi nopeammin ja alitti Biwottin olympiaennätyksen.[9][16]
Hopeaa Benjamin Jipcho
 Kenia
8.24,6
Pronssia Tapio Kantanen
 Suomi
8.24,8
 
4 x 100 m
Kultaa  Yhdysvallat
Larry Black
Robert Taylor
Gerald Tinker
Eddie Hart
38,19 Yhdysvaltain voittoaika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä 38,2 ja siitä tuli sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.[9][17][18]
Hopeaa  Neuvostoliitto
Aleksandr Korneljuk
Vladimir Lovetski
Juris Silovs
Valeri Borzov
38,50
Pronssia  Länsi-Saksa
Jobst Hirscht
Karlheinz Klotz
Gerhard Wucherer
Klaus Ehl
38,79
 
4 x 400 m
Kultaa  Kenia
Charles Asati
Munyoro Hezekiah Nyamau
Robert Ouko
Julius Sang
2.59,8 Yhdysvallat ei saanut juoksuun lainkaan joukkuetta, kun sen kuudesta nimetystä juoksijasta 400 metrin juoksun palkintojenjaossa epäurheilijamaisesti käyttäytyneet Vincent Matthews ja Wayne Collett oli suljettu kisoista ja John Smith oli loukkaantunut.[9][19]
Hopeaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Martin Reynolds
Alan Pascoe
David Hemery
David Jenkins
3.00,5
Pronssia  Ranska
Gilles Bertould
Daniel Velasques
Francis Kerbiriou
Jacques Carette
3.00,7
 
20 km kävely
Kultaa Peter Frenkel
 Itä-Saksa
1.26.42,4
Hopeaa Vladimir Golubnitši
 Neuvostoliitto
1.26.55,2
Pronssia Hans Reimann
 Itä-Saksa
1.27.16,6
 
50 km kävely
Kultaa Bernd Kannenberg
 Länsi-Saksa
3.56.11,6
Hopeaa Veniamin Soldatenko
 Neuvostoliitto
3.58.24,0
Pronssia Larry Young
 Yhdysvallat
4.00.46,0
 
Korkeushyppy
Kultaa Jüri Tarmak
 Neuvostoliitto
223 Jüri Tarmak oli viimeinen, joka voitti miesten korkeushypyn olympiakultaa kierähdystyylillä.[20]
Hopeaa Stefan Junge
 Itä-Saksa
221
Pronssia Dwight Stones
 Yhdysvallat
221
 
Seiväshyppy
Kultaa Wolfgang Nordwig
 Itä-Saksa
550 Kansainvälinen yleisurheiluliitto kielsi juuri ennen kilpailuja muun muassa yhdysvaltalaishyppääjien käyttämän seiväsmallin, joka oli ollut vapaasti saatavilla alle vuoden.[20][21]
Hopeaa Bob Seagren
 Yhdysvallat
540
Pronssia Jan Johnson
 Yhdysvallat
535
 
Pituushyppy
Kultaa Randy Williams
 Yhdysvallat
824 19-vuotias Randy Williams hyppäsi karsinnan pisimmän hypyn 834 cm. Loppukilpailussa hän hieman loukkasi jalkaansa lämmittelyssään ja teki voittotuloksen ensimmäisellä hypyllään. Karsinnassa toiseksi pisimmän hypyn, 822 cm, tehnyt yhdysvaltalainen Preston Carrington jäi loppukilpailussa viidenneksi.[22][23]
Hopeaa Hans Baumgartner
 Länsi-Saksa
818
Pronssia Arnie Robinson
 Yhdysvallat
803
 
Kolmiloikka
Kultaa Viktor Sanejev
 Neuvostoliitto
17,35 Viktor Sanejev hyppäsi voittotuloksensa ensimmäisellä hypyllään. Jörg Drehmel pääsi viidennellä hypyllään neljän senttimetrin päähän Sanejevin tuloksesta. [23]
Hopeaa Jörg Drehmel
 Itä-Saksa
17,31
Pronssia Nelson Prudêncio
 Brasilia
17,05
 
Kuulantyöntö
Kultaa Władysław Komar
 Puola
21,18 Władysław Komar teki voittotuloksen ensimmäisellä työnnöllään ja George Woods jäi hänen tuloksestaan vain yhden senttimetrin päähän neljännellä työnnöllään. Itäsaksalaiset Hartmut Briesenick ja Hans-Peter Gies hävisivät voittajalle neljä senttimetriä. Briesenick sai pronssia, koska hänen toiseksi paras työntönsä oli 21,02 m ja Giesin toiseksi paras 21,01 m.[24]
Hopeaa George Woods
 Yhdysvallat
21,17
Pronssia Hartmut Briesenick
 Itä-Saksa
21,14
 
Kiekonheitto
Kultaa Ludvík Daněk
 Tšekkoslovakia
64,39 35-vuotias Ludvík Daněk nousi viimeisellä heitollaan viidenneltä sijalta voittoon.[20][25]
Hopeaa Jay Silvester
 Yhdysvallat
63,50
Pronssia Ricky Bruch
 Ruotsi
63,40
 
Moukarinheitto
Kultaa Anatoli Bondartšuk
 Neuvostoliitto
75,50 Anatoli Bondartšuk teki voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan.[20][25]
Hopeaa Jochen Sachse
 Itä-Saksa
74,96
Pronssia Vasili Hmelevski
 Neuvostoliitto
74,04
 
Keihäänheitto
Kultaa Klaus Wolfermann
 Länsi-Saksa
90,48 Klaus Wolfermann heitti viidennellä kierroksella voittotulokseksi jääneen ennätyksensä. Jānis Lūsis pääsi viimeisellä heitollaan kahden senttimetrin päähän; mittaustarkkuus oli tuohon aikaan kaksi senttimetriä.[20][26]
Hopeaa Jānis Lūsis
 Neuvostoliitto
90,46
Pronssia William Schmidt
 Yhdysvallat
84,42
 
Kymmenottelu
Kultaa Nikolai Avilov
 Neuvostoliitto
8454 Nikolai Avilovin voittotulos oli uusi maailmanennätys.[20][27] Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin juoksussa 11,00 s, pituushypyssä 768 cm, kuulantyönnössä 14,36 m, korkeushypyssä 212 cm, 400 metrin juoksussa 48,50 s, 110 metrin aitajuoksussa 14,31 s, kiekonheitossa 46,98 m, seiväshypyssä 455 cm, keihäänheitossa 61,66 m ja 1 500 metrin juoksussa 4.22,8.[28] Itäsaksalainen Joachim Kirst johti ottelua ensimmäisen päivän jälkeen 4 364 pisteellään ja 19 pisteen erolla Aviloviin mutta kompuroi toisen päivän ensimmäisessä lajissa, 110 metrin aitajuoksussa, ja keskeytti ottelunsa.[27][29]
Hopeaa Leonid Litvinenko
 Neuvostoliitto
8035
Pronssia Ryszard Katus
 Puola
7984
 

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Renate Stecher
 Itä-Saksa
11,07 Renate Stecherin sähköajanotolla mitattu aika 11,07 s alitti 0,01 sekunnilla siihen mennessä kaikkien aikojen parhaan sähköajan.[30][31]
Hopeaa Raelene Boyle
 Australia
11,23
Pronssia Silvia Chivás
 Kuuba
11,24
 
200 m
Kultaa Renate Stecher
 Itä-Saksa
22,40 Renate Stecherin voittoaika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä 22,4.[20][32][30] Hän voitti viisi päivää aiemmin kultaa 100 metrin juoksussa.[33]
Hopeaa Raelene Boyle
 Australia
22,45
Pronssia Irena Szewińska
 Puola
22,74
 
400 m
Kultaa Monika Zehrt
 Itä-Saksa
51,08
Hopeaa Rita Wilden
 Länsi-Saksa
51,21
Pronssia Kathy Hammond
 Yhdysvallat
51,64
 
800 m
Kultaa Hildegard Falck
 Länsi-Saksa
1.58,6 Hildegard Falck jäi loppukilpailussa 0,1 sekunnin päähän vuonna 1971 juoksemastaan maailmanennätyksestä. Bulgarian Svetla Zlateva juoksi alkuerässään ajan 1.58,9 mutta jäi loppukilpailussa neljänneksi.[34]
Hopeaa Nijolė Sabaitė
 Neuvostoliitto
1.58,7
Pronssia Gunhild Hoffmeister
 Itä-Saksa
1.59,2
 
1 500 m
Kultaa Ljudmila Bragina
 Neuvostoliitto
4.01,4 Naisten 1 500 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Ljudmila Bragina juoksi alkuerissä maailmanennätyksen 4.06,5 ja paransi sitä välierissä aikaan 4.05,1 sekä loppukilpailussa aikaan 4.01,4.[35][36][37]
Hopeaa Gunhild Hoffmeister
 Itä-Saksa
4.02,8
Pronssia Paola Cacchi
 Italia
4.02,9
 
100 m aitajuoksu
Kultaa Annelie Ehrhardt
 Itä-Saksa
12,59 Annelie Ehrhardtin voittoaika oli sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.[35][38][39]
Hopeaa Valeria Bufanu
Romanian vuosina 1965–1989 käytössä ollut lippu. Romania 
12,84
Pronssia Karin Balzer
 Itä-Saksa
12,90
 
4 x 100 m
Kultaa  Länsi-Saksa
Christiane Krause
Ingrid Mickler-Becker
Annegret Richter
Heide Rosendahl
42,81 Länsi-Saksa sivusi Yhdysvaltain neljä vuotta aiemmin juoksemaa käsiajanoton maailmanennätystä 42,8 s. Kultamitalisteista Heide Rosendahl oli kymmenen päivää aiemmin voittanut kultaa pituushypyssä.[35][40][41][42]
Hopeaa  Itä-Saksa
Evelin Kaufer
Christina Heinich
Bärbel Struppert
Renate Stecher
42,95
Pronssia  Kuuba
Marlene Elejarde
Carmen Valdés
Fulgencia Romay
Silvia Chivás
43,36
 
4 x 400 m
Kultaa  Itä-Saksa
Dagmar Käsling
Rita Kühne
Helga Seidler
Monika Zehrt
3.23,0 Naisten 4 × 400 metrin viestijuoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Itä-Saksan joukkue juoksi alkuerissä maailmanennätyksen 3.28,5 ja paransi sitä loppukilpailussa aikaan 3.23,0.[35][43][44]
Hopeaa  Yhdysvallat
Mable Fergerson
Madeline Manning
Cheryl Toussaint
Kathy Hammond
3.25,2
Pronssia  Länsi-Saksa
Anette Rückes
Inge Bödding
Hildegard Falck
Rita Wilden
3.26,5
 
Korkeushyppy
Kultaa Ulrike Meyfarth
 Länsi-Saksa
192 16-vuotiaan Ulrike Meyfarthin voittotulos sivusi Ilona Gusenbauerin vuonna 1971 hyppäämää maailmanennätystä.[35][45] Loppukilpailussa oli mukana 23 hyppääjää, jotka ylittivät karsintakorkeuden 176 cm.[46]
Hopeaa Jordanka Blagojeva
 Bulgaria
188
Pronssia Ilona Gusenbauer
 Itävalta
188
 
Pituushyppy
Kultaa Heide Rosendahl
 Länsi-Saksa
678 Heide Rosendahl hyppäsi voittotuloksen, joka jäi kuusi senttimetriä hänen omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä, ensimmäisellä hypyllään. Diana Jorgova pääsi neljännellä hypyllään yhden senttimetrin päähän Rosendahlin tuloksesta.[47] Kolme päivää myöhemmin Rosendahl hyppäsi viisiottelun pituushypyssä 683 cm eli yhden senttimetrin päähän maailmanennätyksestään.[48]
Hopeaa Diana Jorgova
 Bulgaria
677
Pronssia Eva Šuranová
 Tšekkoslovakia
667
 
Kuulantyöntö
Kultaa Nadežda Tšižova
 Neuvostoliitto
21,03 Nadežda Tšižova teki voittotuloksen ensimmäisellä työnnöllään. Toisella kierroksella hän työnsi 20,36 m ja kolmannella kierroksella 20,58 m.[49]
Hopeaa Margitta Gummel
 Itä-Saksa
20,22
Pronssia Ivanka Hristova
 Bulgaria
19,35
 
Kiekonheitto
Kultaa Faina Melnik
 Neuvostoliitto
66,62 Faina Melnik teki voittotuloksen neljännellä heitollaan oltuaan kolmen kierroksen jälkeen viidennellä sijalla. Hän jäi omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä 14 senttimetriä.[49]
Hopeaa Argentina Menis
Romanian vuosina 1965–1989 käytössä ollut lippu. Romania 
65,06
Pronssia Vassilka Stojeva
 Bulgaria
64,34
 
Keihäänheitto
Kultaa Ruth Fuchs
 Itä-Saksa
63,88 Ruth Fuchs teki voittotuloksen viidennellä heitollaan. Jacqueline Todten nousi toiseksi viimeisellä heitollaan.[48]
Hopeaa Jacqueline Todten
 Itä-Saksa
62,54
Pronssia Kathy Schmidt
 Yhdysvallat
59,94
 
Viisiottelu
Kultaa Mary Peters
 Yhdistynyt kuningaskunta
4801 Mary Petersin voittotulos oli uusi maailmanennätys.[35][50] Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin aitajuoksussa 13,29 s, kuulantyönnössä 16,20 m, korkeushypyssä 182 cm, pituushypyssä 598 cm ja 200 metrin juoksussa 24,08 s.[48][51] Hän hävisi hopeamitalisti Heide Rosendahlille pituushypyssä 85 cm:n erolla Rosendahlin hypättyä 683 cm eli vain yhden senttimetrin päähän maailmanennätyksestään ja 200 metrin juoksussa 1,12 s:n erolla mutta voitti tämän kuulantyönnössä 2,34 m:n erolla ja korkeushypyssä 17 cm:n erolla.[52]
Hopeaa Heide Rosendahl
 Länsi-Saksa
4791
Pronssia Burglinde Pollak
 Itä-Saksa
4768
 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arponen, s. 236
  2. Wallechinsky, s. 10
  3. Laitinen, s. 532
  4. Kluge, s. 233–234
  5. Wallechinsky, s. 22
  6. Wallechinsky, s. 27–28
  7. Wallechinsky, s. 34–35
  8. Kluge, s. 237–238
  9. a b c d e f g Arponen, s. 237
  10. Wallechinsky, s. 45–46
  11. Wallechinsky, s. 56
  12. Wallechinsky, s. 60
  13. Laitinen, s. 539
  14. Wallechinsky, s. 63
  15. Laitinen, s. 540
  16. Wallechinsky, s. 66–67
  17. Wallechinsky, s. 70–71
  18. Laitinen, s. 541
  19. Wallechinsky, s. 74
  20. a b c d e f g Arponen, s. 238
  21. Wallechinsky, s. 88
  22. Wallechinsky, s. 94
  23. a b Kluge, s. 245
  24. Kluge, s. 246
  25. a b Kluge, s. 247
  26. Wallechinsky, s. 114
  27. a b Wallechinsky, s. 122
  28. Kluge, s. 248
  29. Kluge, s. 387
  30. a b Laitinen, s. 554
  31. Kluge, s. 249
  32. Wallechinsky, s. 139
  33. Kluge, s. 249–250
  34. Kluge, s. 252
  35. a b c d e f Arponen, s. 239
  36. Wallechinsky, s. 143
  37. Laitinen, s. 556
  38. Wallechinsky, s. 149
  39. Laitinen, s. 557
  40. Wallechinsky, s. 152
  41. Laitinen, s. 558
  42. Kluge, s. 253, 255
  43. Wallechinsky, s. 153
  44. Laitinen, s. 560
  45. Wallechinsky, s. 155
  46. Kluge s. 254–255
  47. Kluge, s. 255
  48. a b c Kluge, s. 257
  49. a b Kluge, s. 256
  50. Wallechinsky, s. 166
  51. Laitinen, s. 565
  52. Kluge, s. 255, 257

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]