Valeri Borzov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Valeri Borzov
Valeri Borzov
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa München 1972 100 metriä
Kultaa Kultaa München 1972 200 metriä
Hopeaa Hopeaa München 1972 4×100 metriä
Pronssia Pronssia Montréal 1976 100 metriä
Pronssia Pronssia Montréal 1976 4×100 metriä
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ateena 1969 100 metriä
Kultaa Kultaa Helsinki 1971 100 metriä
Kultaa Kultaa Helsinki 1971 200 metriä
Kultaa Kultaa Rooma 1974 100 metriä
Hopeaa Hopeaa Ateena 1969 4×100 metriä
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Wien 1970 60 metriä
Kultaa Kultaa Sofia 1971 60 metriä
Kultaa Kultaa Grenoble 1972 50 metriä
Kultaa Kultaa Göteborg 1974 60 metriä
Kultaa Kultaa Katowice 1975 60 metriä
Kultaa Kultaa München 1976 60 metriä
Kultaa Kultaa San Sebastián 1977 60 metriä
Hopeaa Hopeaa Belgrad 1969 50 metriä
Hopeaa Hopeaa Belgrad 1969 4×2 kierrosta

Valeri Filippovitš Borzov (s. 20. lokakuuta 1949 Sambir, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on entinen neuvostoliittolainen urheilija, pikamatkojen juoksija ja olympiavoittaja. Kansallisuudeltaan Borzov on ukrainalainen.

Borzovin sanotaan olleen neuvostovalmennuksen esimerkkituote.lähde? Tieteellinen valmennus oli tärkeä osa hänen valmentautumistaan. Borzovin juoksutekniikka oli hyvä ja sen kehittämisessä oli tehty paljon työtä.[1] Borzov aloitti urheilu-uransa vuonna 1968.lähde? Hänen ensimmäinen arvokisavoittonsa oli 100 metrin Euroopan mestaruus 1969 Ateenassa.[2] Hän voitti molemmat pikamatkat 1971 Euroopan mestaruuskisoissa Helsingissä.[3]

Münchenin olympialaisissa yhdysvaltalaiset pikajuoksijat Eddie Hart ja Rey Robinson eivät osanneet tulla oikeaan aikaan 100 metrin juoksun toisiin alkueriin, sillä heidän valmentajansa ilmoitti väärän kellonajan.[4] Loppukilpailussa Borzov voitti kultaa ajalla 10,14 ja voitti kolmannen yhdysvaltalaisen Robert Taylorin 0,1 sekunnilla.[4] Borzovilla oli 200 metrin loppukilpailussa kolme yhdysvaltalaista vastassaan mutta hän voitti toisen kultamitalinsa ajalla 20,00; hopeamitalisti Larry Black hävisi hänelle 0,19 sekunnilla.[5] Borzov sai lisäksi hopeaa pikaviestijoukkueessa.[6] Münchenin ja seuraavien olympialaisten välillä Borzov vietti enemmän aikaa opintojensa parissa.lähde? Hän voitti kolmannen 100 metrin Euroopan mestaruutensa vuonna 1974 Roomassa.[7] Montréalin 1976 olympialaisissa hän saavutti pronssia 100 metrin juoksussa ja 4 × 100 metrin viestissä nostaen olympiamitaliensa määrän viiteen.[8]

Sisäratojen EM-kilpailuissa Borzov saavutti seitsemän kultaa ja kaksi hopeaa vuosina 1969–1977. Hän hävisi 50 metrin juoksussa puolalaiselle Zenon Nowoszille Belgradissa 1969 ja saavutti samoissa kisoissa hopeaa viestijuoksussa mutta voitti sen jälkeen 50:n tai 60 metrin juoksun mestaruuden seitsemän kertaa kahdeksan vuoden aikana.[9]

Borzov lopetti urheilu-uransa vuonna 1979.lähde? Hän avioitui joulukuussa 1977 voimistelun olympiavoittaja Ljudmila Turištševan kanssa.[1] Vuosina 1991-98 hän toimi Ukrainan olympiakomitean presidenttinä. Hän on ollut myös Kansainvälisen olympiakomitean jäsen ja vuodesta 1994 lähtien Ukrainan nuoriso- ja urheiluministeri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Wallechinsky, s. 11
  2. Siukonen & Ahola, s. 94
  3. Siukonen & Ahola, s. 110
  4. a b Wallechinsky, s. 10–11
  5. Wallechinsky, s. 16
  6. Wallechinsky, s. 70
  7. Siukonen & Ahola, s. 122
  8. Wallechinsky, s. 11, 71
  9. EAA, s. 116–125
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.