Karin Balzer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Karin Balzer 30.8.1963
Karin Balzer 30.8.1963
Maa:  Itä-Saksa
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tokio 1964 80 m aitajuoksu
Pronssia Pronssia München 1972 100 m aitajuoksu
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Budapest 1966 80 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa Ateena 1969 100 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa Helsinki 1971 100 m aitajuoksu
Hopeaa Hopeaa Belgrad 1962 80 m aitajuoksu
sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Praha 1967 50 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa Madrid 1968 50 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa Belgrad 1969 50 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa Wien 1970 60 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa Sofia 1971 60 m aitajuoksu

Karin Balzer (o.s. Richert[1], s. 5. kesäkuuta 1938[2]) on entinen itäsaksalainen pika-aitajuoksija. Hän on edelleen lajinsa ainoa kolminkertainen ja vanhin Euroopan mestari.

Nuorempana Karin Balzer kilpaili uinnissa ja käsipallossa. Vuonna 1958 hän loikkasi tulevan aviomiehensä, seiväshypyssä kuusi Itä-Saksan mestaruutta vuosina 1949–1954 voittaneen Karl-Heinz Balzerin (1921–2007) kanssa läntisen Saksan puolelle, mutta he palasivat takaisin Itä-Saksaan pari kuukautta myöhemmin. Pariskunta avioitui vuonna 1961.[1][3]

Karin Balzer saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa Belgradin EM-kilpailuissa 1962, kun hän juoksi 80 metrin aitajuoksussa ajan 10,6 s ja sijoittui hopealle niukasti Puolan Teresa Ciepłylle hävinneenä. Tokion olympialaisissa 1964 hänestä tuli olympiavoittaja; voittoaika oli 10,5 s, ja Ciepły jäi samalla ajalla toiseksi[4]. Budapestin EM-kilpailuissa 1966 Balzer voitti Euroopan mestaruuden ajalla 10,7 s. Méxicon olympialaisissa 1968 hän jäi viidenneksi ajalla 10,6 s[4].

Vuonna 1969 naisten pika-aitamatka oli pidentynyt 100 metriksi. Balzer juoksi matkan ensimmäisenä naisena käsiajanotolla alle 13 sekunnin syyskuussa 1969 Berliinissä. Ateenan EM-kilpailuissa 1969 hän voitti ylivoimaisesti toisen ulkoratojen Euroopan mestaruutensa sähköajalla 13,29 s. Kolmas EM-titteli tuli Helsingistä 1971 voittoajan ollessa 12,94 s; saman maan Annelie Ehrhardt hävisi kahdella sadasosasekunnilla.

Balzer kilpaili viimeisen kerran arvokisoissa Münchenin olympialaisissa 1972. Valmistautuminen kilpailuun oli vaikeaa, sillä hänen kuusivuotias ainoa lapsensa Andreas loukkaantui vakavasti liikenneonnettomuudessa ja kuoli aitajuoksun loppukilpailua edeltäneenä päivänä. Karin Balzer osallistui kuitenkin loppukilpailuun ja saavutti olympiapronssia ajalla 12,90 s. Vuonna 1973 syntyi toinen lapsi Falk, joka on aitajuoksijana saavuttanut EM-hopeaa.[1]

Sisäratojen EM-kilpailuissa Karin Balzer voitti viisi Euroopan mestaruutta vuosina 1967–1971, kolme ensimmäistä 50 metrin ja loput 60 metrin aitamatkalla.[5] Yliopistomaailmassa hän on toiminut tunnettuna sosiaalipedagogiikan dosenttina.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kamper, Erich: Lexikon der 14 000 Olympioniken, s. 16. Leykam-Verlag, 1983. ISBN 3-7011-7144-0.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 149. , 1988. ISBN 0-14-010771-1.
  • European Athletics Yearbook 1995–1996, s. 144–147. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3.
  • Falk Balzerin oppivuodet. Yleisurheilun kuvalehti, 1999, nro 5, s. 45. Suomen Urheiluliiton julkaisut Oy.
  • Surun yössä olympiamitali. Yleisurheilun kuvalehti, 2008, nro 2, s. 49. Suomen Urheiluliiton julkaisut Oy.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Yleisurheilun kuvalehti 2008
  2. Kamper
  3. Yleisurheilun kuvalehti 1999
  4. a b Wallechinsky
  5. European Athletics Yearbook