Babe Zaharias

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1932 80 m aidat
Kultaa Kultaa Los Angeles 1932 keihäs
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1932 korkeus

Mildred Ella ”Babe” Didrikson Zaharias (syntyjään Mildred Didriksen, 26. kesäkuuta 1911 Port Arthur, Teksas27. syyskuuta 1956 Galveston, Teksas) oli yhdysvaltalainen urheilija ja olympiavoittaja. Hän oli erittäin monipuolinen urheilija, joka saavutti suurimmat menestyksensä yleisurheilussa ja golfissa. Hän sai lempinimensä "Babe" (Babe Ruthin mukaan) lyötyään viisi kunnaria samassa baseball-ottelussa. Didriksonin vanhemmat olivat molemmat norjalaisia.

Didriksonin ensimmäinen työpaikka oli nimellisesti Employers Casualty Insurance Co. -yrityksen sihteerinä Dallasissa vuonna 1930, mutta käytännössä hän työllistyi lähes kokonaan pelaamalla koripalloa "tehdasjoukkueessa" kisoissa joita Amateur Athletic Union (AAU) järjesti. Vuonna 1931 sen lisäksi, että hänen joukkueensa voitti AAU:n mestaruuden, Didrikson alkoi herättää huomiota yleisurheilijana. Edustaen yritystään vuoden 1932 AAU:n mestaruuskilpailuissa, hän osallistui kahdeksaan yleisurheilulajiin voittaen näistä viisi ja jakaen yhden voiton. Samalla hän tuli tehneeksi viisi maailmanennätystä yhden iltapäivän aikana ja hänen joukkueensa voitti joukkuekilpailun vaikka Didrikson oli ainoa jäsen. Kilpailut olivat samalla de facto olympiakarsinnat. Vuoden 1932 olympialaisissa hän osallistui kolmeen lajiin. Hän voitti kultaa keihäänheitossa ja 80 metrin aitajuoksussa. Kolmannessa kilpailussaan korkeushypyssä hän sai saman tuloksen kuin maannainen Jean Shiley (jonka kanssa oli jakanut AAU:n mestaruuden). Tuomaristo kuitenkin piti Didriksonin tyyliä epäpuhtaana ja julisti Shileyn voittajaksi. Kisojen jälkeen Shiley ja Didrikson jakoivat mitalinsa.

Vuonna 1935 Didrikson alkoi pelata golfia ja siirtyi pian ammattilaiseksi. Tammikuussa 1938 hän kilpaili PGA-kiertueella Los Angelesin avoimessa miesten golfturnauksessa, saavutus jonka uusi Annika Sörenstam vasta vuonna 2003. Turnauksessa hän pelasi yhdessä tunnetun painijan ja urheilupromoottorin George Zahariaksen kanssa. Pari meni naimisiin 23. joulukuuta 1938. Didriksonista tuli Yhdysvaltojen ensimmäinen naispuolinen golfjulkkis ja hän hallitsi lajia 1950-luvun puoliväliin asti.

Babe Zahariaksen museo Beaumontissa, Teksasissa

Vuonna 1942 Zaharias sai takaisin amatöörioikeutensa ja hän voitti vuosien 1946-1947 Yhdysvaltojen naisten amatöörimestaruudet, vuoden 1947 brittien amatöörimestaruuden sekä kolme Western Open -mestaruutta. Palattuaan ammattilaiseksi 1947 hän hallitsi aluksi WPGA:n myöhemmin LPGA:n (jonka perustajajäseniä hän oli) kilpailuja kunnes joutui sairauden vuoksi lopettamaan 1950-luvun puolivälissä. Titleholders Championship vuonna 1947 ja Yhdysvaltojen naisten avoin mestaruuskilpailu 1948 olivat hänen neljäs ja viides major-voittonsa.

Zahriaksen paras vuosi oli 1950, silloin hän voitti kaikki naisten kolme silloista major-turnausta: Yhdysvaltojen avoimet, Titleholders Championshipin ja Western Openin sekä lisäksi oli rahalistan ykkösenä (kuten myös 1951). Vuonna 1952 hän voitti jälleen Titleholders-kisan, mutta sairastelu esti häntä osallistumasta täyspainoisesti kaudelle 1952-1953. Zahariaksella havaittiin syöpä vuonna 1953, mutta leikkauksesta toivuttuaan hän palasi pelikentille vuonna 1954. Sinä vuonna hän voitti Vare Trophyn ja otti kymmenennen, viimeisen major-voittonsa Yhdysvaltojen avoimissa. Vuonna 1955 syöpä uusiutui ja hän pystyi osallistumaan vain kahdeksaan turnaukseen (joista voitti kaksi). Zaharias kuoli syöpään 45-vuotiaana yhä ollessaan Yhdysvaltojen ykkösnaispelaaja.

Uutistoimisto AP:n (Associated Press) vuoden naisurheilijaksi Zaharias valittiin kuusi kertaa ja vuonna 1950 hänet äänestettiin AP:n 1900-luvun ensimmäisen puoliskon parhaaksi naisurheilijaksi.

Urheilulehti arvioi hänet 2009 kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi homo- tai biseksuaaliseksi urheilijaksi Martina Navratilovan jälkeen.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sateenkaaren sankaritarinat. Urheilulehti, 2009, nro 12, s. 60.