Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1956
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vuoden 1956 kesäolympialaisissa Melbournessa järjestettiin yleisurheilussa 33 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 9.
Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m |
|
Bobby Joe Morrow Yhdysvallat
|
10,5 | Bobby Morrow ja Ira Murchison sivusivat toisissa alkuerissä olympiaennätystä 10,3 ja voittivat sillä ajalla myös omat välieränsä. Vastatuuleen juossussa loppukilpailussa Morrow nousi jälkimmäisellä puoliskolla voittoon mutta Murchison jäi neljänneksi.[1] | ||
|
Thane Baker Yhdysvallat
|
10,5 | ||||
|
Hector Hogan Australia
|
10,6 | ||||
| 200 m |
|
Bobby Joe Morrow Yhdysvallat
|
20,6 | Kuudenneksi sijoittunut brasilialainen José Telles da Conceição saavutti Helsingin olympialaisissa 1952 pronssia korkeushypyssä.[2] | ||
|
|
Andy Stanfield Yhdysvallat
|
20,7 | ||||
|
|
Thane Baker Yhdysvallat
|
20,9 | ||||
| 400 m |
|
Charlie Jenkins Yhdysvallat
|
46,7 | Maailmanennätysjuoksija Lou Jones johti vielä 300 metrin kohdalla mutta putosi viidenneksi ajalla 48,1.[3][4] | ||
|
|
Karl-Friedrich Haas Saksa
|
46,8 | ||||
|
|
Voitto Hellsten Suomi Ardalion Ignatjev  Neuvostoliitto
|
47,0 | ||||
| 800 m |
|
Tom Courtney Yhdysvallat
|
1.47,7 | |||
|
|
Derek Johnson Yhdistynyt kuningaskunta
|
1.47,8 | ||||
|
|
Audun Boysen Norja
|
1.48,1 | ||||
| 1 500 m |
|
Ron Delany Irlanti
|
3.41,2 | |||
|
|
Klaus Richtzenhain Saksa
|
3.42,0 | ||||
|
|
John Landy Australia
|
3.42,0 | ||||
| 5 000 m |
|
Vladimir Kuts Neuvostoliitto
|
13.39,6 | |||
|
|
Gordon Pirie Yhdistynyt kuningaskunta
|
13.50,6 | ||||
|
|
Derek Ibbotson Yhdistynyt kuningaskunta
|
13.54,4 | ||||
| 10 000 m |
|
Vladimir Kuts Neuvostoliitto
|
28.45,6 | Vladimir Kuts aloitti kovaa, ja hänen vauhdissaan 21 kierrosta jaksanut Gordon Pirie putosi lopulta kahdeksanneksi ajalla 29.49,6.[3] | ||
|
|
József Kovács.svg){kind=small} Unkari
|
28.52,4 | ||||
|
|
Allan Lawrence Australia
|
28.53,6 | ||||
| Maraton |
|
Alain Mimoun Ranska
|
2.25.00,0 | Alain Mimoun juoksi Melbournessa uransa ensimmäisen maratonin. Hänestä oli edellisenä iltana tullut isä. Hallitseva mestari Emil Zátopek juoksi uransa toisen maratonin ja sijoittui kuudenneksi.[3] | ||
|
|
Franjo Mihalic Jugoslavia
|
2.26.32,0 | ||||
|
|
Veikko Karvonen Suomi
|
2.27.47,0 | ||||
| 110 m aitajuoksu |
|
Lee Calhoun Yhdysvallat
|
13,5 | Juoksussa oli vastatuulta 1,9 m/s mutta voittoaika jäi vain 0,1 sekuntia Jack Davisin maailmanennätyksestä.[5] | ||
|
|
Jack Davis Yhdysvallat
|
13,5 | ||||
|
|
Joel Shankle Yhdysvallat
|
14,1 | ||||
| 400 m aitajuoksu |
|
Glenn Davis Yhdysvallat
|
50,1 | Eteläafrikkalainen Gert Potgieter kompastui viimeiseen aitaan ja putosi kolmannelta sijalta kuudenneksi.[6] | ||
|
|
Eddie Southern Yhdysvallat
|
50,8 | ||||
|
|
Joshua Culbreath Yhdysvallat
|
51,6 | ||||
| 3 000 m estejuoksu |
|
Chris Brasher Yhdistynyt kuningaskunta
|
8.41,2 | Tuomaristo hylkäsi Chris Brasherin Ernst Larsenin estämisestä. Sándor Rozsnyói ja Larsen kertoivat Brasherin juosseen puhtaasti, ja Britannian protestin jälkeen hylkäys kumottiin.[6] | ||
|
|
Sándor Rozsnyói Unkari
|
8.43,6 | ||||
|
|
Ernst Larsen Norja
|
8.44,0 | ||||
| 4 x 100 m |
|
Yhdysvallat Thane Baker Leamon King Bobby Joe Morrow Ira Murchison |
39,5 | Yhdysvaltain voittoaika alitti 20 vuotta vanhan maailmanennätyksen 0,3 sekunnilla. Neuvostoliiton aika oli uusi Euroopan-ennätys.[6] | ||
|
|
Neuvostoliitto Leonid Bartenev Juri Konovalov Vladimir Suharev Boris Tokarev |
39,8 | ||||
|
|
Saksa Heinz Fütterer Manfred Germar Lothar Knörzer Leonhard Pohl |
40,3 | ||||
| 4 x 400 m |
|
Yhdysvallat Tom Courtney Charlie Jenkins Louis Jones Jesse Mashburn |
3.04,8 | |||
|
|
Australia Graham Gipson Kevan Gosper Leon Gregory David Lean |
3.06,2 | ||||
|
|
Yhdistynyt kuningaskunta Francis Higgins Derek Johnson John Salisbury Michael Wheeler |
3.07,2 | ||||
| 20 km kävely |
|
Leonid Spirin Neuvostoliitto
|
1.31.27,4 | |||
|
|
Antanas Mikenas Neuvostoliitto
|
1.32.03,0 | ||||
|
|
Bruno Junk Neuvostoliitto
|
1.32.12,0 | ||||
| 50 km kävely |
|
Norman Read Uusi-Seelanti
|
4.30.42,8 | Kilpailun voittanut Norman Read valittiin Uuden-Seelannin edustajaksi sen jälkeen, kun hän ei ollut onnistunut pääsemään Ison-Britannian olympiajoukkueeseen. Hän joutui maksamaan matkansa olympialaisiin itse.[6] | ||
|
|
Jevgeni Maskinskov Neuvostoliitto
|
4.32.57,0 | ||||
|
|
John Ljunggren Ruotsi
|
4.35.02,0 | ||||
| Korkeushyppy |
|
Charles Dumas Yhdysvallat
|
212 | Hopeamitalisti Charles Porter paransi kilpailun aikana kolme kertaa ennätystään, joka aiemmin oli 204 cm.[6] | ||
|
|
Charles Porter Australia
|
210 | ||||
|
|
Igor Kaškarov Neuvostoliitto
|
208 | ||||
| Seiväshyppy |
|
Bob Richards Yhdysvallat
|
456 | Kilpailun voittanut Bob Richards ylitti karsinnassa aloituskorkeutensa 400 cm vasta kolmannella yrityksellään. Pronssimitalisti Geórgios Roumpánis oli ensimmäinen, joka käytti olympialaisten seiväshyppykilpailussa lasikuituseivästä.[6] | ||
|
|
Bob Gutowski Yhdysvallat
|
453 | ||||
|
|
Geórgios Roumpánis Kreikka
|
450 | ||||
| Pituushyppy |
|
Gregory Bell Yhdysvallat
|
783 | |||
|
|
John Bennett Yhdysvallat
|
768 | ||||
|
|
Jorma Valkama Suomi
|
748 | ||||
| Kolmiloikka |
|
Adhemar Ferreira da Silva Brasilia
|
16,35 | Hopeamitalisti Vilhjálmur Einarsson paransi olympialaisissa ennätystään 43 cm:llä ja saavutti Islannin ensimmäisen olympiamitalin.[6] | ||
|
|
Vilhjálmur Einarsson Islanti
|
16,26 | ||||
|
|
Vitold Krejer Neuvostoliitto
|
16,02 | ||||
| Kuulantyöntö |
|
Parry O’Brien Yhdysvallat
|
18,57 | Maailmanennätysmies Parry O’Brien työnsi loppukilpailun viisi parasta tulosta.[7] | ||
|
|
Bill Nieder Yhdysvallat
|
18,18 | ||||
|
|
Jiří Skobla Tšekkoslovakia
|
17,65 | ||||
| Kiekonheitto |
|
Al Oerter Yhdysvallat
|
56,36 | Kultamitalisti Al Oerter oli 20-vuotias. Hän heitti kilpailun ensimmäisellä kierroksella voittotuloksen ja oman ennätyksensä 56,36.[6] | ||
|
|
Fortune Gordien Yhdysvallat
|
54,81 | ||||
|
|
Desmond Koch Yhdysvallat
|
54,40 | ||||
| Moukarinheitto |
|
Harold Connolly Yhdysvallat
|
63,19 | Harold Connolly ja valkovenäläinen Mihail Krivonosov olivat molemmat parannelleet maailmanennätystä vuoden 1956 aikana. Connolly nousi voittoon neljännellä heitollaan. Hän avioitui vuonna 1957 kiekonheiton kultamitalistin Olga Fikotován kanssa.[8] | ||
|
|
Mihail Krivonosov Neuvostoliitto
|
63,03 | ||||
|
|
Anatoli Samotsvetov Neuvostoliitto
|
62,56 | ||||
| Keihäänheitto |
|
Egil Danielsen Norja
|
85,71 | Kolmen heittokierroksen jälkeen maailmanennätysmies Janusz Sidło johti ja Egil Danielsen oli kuudentena tuloksella 72,60, mutta neljännellä heitollaan Danielsen paransi Sidłon maailmanennätystä yli kahdella metrillä.[9] | ||
|
|
Janusz Sidło Puola
|
79,98 | ||||
|
|
Viktor Tsibulenko Neuvostoliitto
|
79,50 | ||||
| Kymmenottelu |
|
Milt Campbell Yhdysvallat
|
7937 | Kultamitalisti Milt Campbell voitti vuonna 1955 Yhdysvaltain-mestaruuden 110 metrin aitajuoksussa mutta jäi olympiakarsinnoissa siinä lajissa neljänneksi eikä päässyt olympiaedustajaksi.[9] | ||
|
|
Rafer Johnson Yhdysvallat
|
7587 | ||||
|
|
Vasili Kuznetsov Neuvostoliitto
|
7465 | ||||
Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m |
|
Betty Cuthbert Australia
|
11,5 | 18-vuotias Betty Cuthbert juoksi alkuerissä uuden olympiaennätyksen 11,4 ja sijoittui välierissä toiseksi Christa Stubnickin jälkeen.[10] | ||
|
|
Christa Stubnick Saksa
|
11,7 | ||||
|
|
Marlene Matthews Australia
|
11,7 | ||||
| 200 m |
|
Betty Cuthbert Australia
|
23,4 | |||
|
|
Christa Stubnick Saksa
|
23,7 | ||||
|
|
Marlene Matthews Australia
|
23,8 | ||||
| 80 m aitajuoksu |
|
Shirley Strickland Australia
|
10,7 | |||
|
|
Gisela Köhler Saksa
|
10,9 | ||||
|
|
Norma Thrower Australia
|
11,0 | ||||
| 4 x 100 m |
|
Australia Shirley Strickland Norma Croker Fleur Mellor Betty Cuthbert |
44,5 | Alkuerissä Australia ja Saksa juoksivat maailmanennätyksen 44,9. Loppukilpailussa Australian Betty Cuthbert ohitti ankkuriosuudella Ison-Britannian ja Yhdysvallat ja saavutti kolmannen kultamitalinsa. Australian voittoaika 44,5 oli uusi maailmanennätys. Saksa jäi loppukilpailussa kuudenneksi.[9][11] | ||
|
|
Yhdistynyt kuningaskunta Heather Armitage Anne Pashley June Foulds Jean Scrivens |
44,7 | ||||
|
|
Yhdysvallat Isabelle Daniels Mae Faggs Margaret Matthews Wilma Rudolph |
44,9 | ||||
| Korkeushyppy |
|
Mildred McDaniel Yhdysvallat
|
176 | Mildred McDanielin voittotulos 176 cm oli uusi maailmanennätys. Aiemmin samana vuonna maailmanennätyksen 175 cm hypännyt romanialainen Iolanda Balaș sijoittui viidenneksi tuloksella 167 cm. Vielä seitsemännenkin hyppääjän tulos oli 167 cm.[9][12] | ||
|
|
Thelma Hopkins Yhdistynyt kuningaskunta Marija Pisareva Neuvostoliitto
|
167 | ||||
|
|
||||||
| Pituushyppy |
|
Elżbieta Krzesińska Puola
|
635 | Elżbieta Krzesińskan voittotulos 635 cm sivusi hänen omissa nimissään ollutta maailmanennätystä. Hopeamitalisti Willye White oli iältään kuukautta vaille 17-vuotias.[9] | ||
|
|
Willye White Yhdysvallat
|
609 | ||||
|
|
Nadešda Hnykina-Dvališvili Neuvostoliitto
|
607 | ||||
| Kuulantyöntö |
|
Tamara Tyškevitš Neuvostoliitto
|
16,59 | Tamara Tyškevitš teki voittotuloksensa viimeisellä työntökierroksella ja ohitti sillä neljän vuoden takaisen olympiavoittajan Galina Zybinan.[9][13] | ||
|
|
Galina Zybina Neuvostoliitto
|
16,53 | ||||
|
|
Marianne Werner Saksa
|
15,61 | ||||
| Kiekonheitto |
|
Olga Fikotová Tšekkoslovakia
|
53,69 | Kultamitalisti Olga Fikotová oli koripallon maajoukkuepelaaja ja kilpaili kiekonheitossa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1955. Hän avioitui vuonna 1957 moukarinheiton kultamitalistin Harold Connollyn kanssa.[9][14] | ||
|
|
Irina Begljakova Neuvostoliitto
|
52,54 | ||||
|
|
Nina Romaškova Neuvostoliitto
|
52,02 | ||||
| Keihäänheitto |
|
Inese Jaunzeme Neuvostoliitto
|
53,86 | |||
|
|
Marlene Ahrens Chile
|
50,38 | ||||
|
|
Nadežda Konjajeva Neuvostoliitto
|
50,28 | ||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wallechinsky, s. 8
- ↑ Wallechinsky, s. 14–15
- ↑ a b c Arponen, s. 172
- ↑ Wallechinsky, s. 21
- ↑ Arponen, s. 172–173
- ↑ a b c d e f g h Arponen, s. 173
- ↑ Wallechinsky, s. 101
- ↑ Arponen, s. 173–174
- ↑ a b c d e f g Arponen, s. 174
- ↑ Wallechinsky, s. 135–136
- ↑ Wallechinsky, s. 136, 151
- ↑ Wallechinsky, s. 155
- ↑ Wallechinsky, s. 159
- ↑ Wallechinsky, s. 161
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1956 Wikimedia Commonsissa
Kesäolympialaisten 1956 lajit ja kilpailutapahtumat
Ammunta | Australialainen jalkapallo (Näytöslaji) | Baseball (Näytöslaji) | Jalkapallo | Koripallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu