Pituushyppy

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pituushyppy on yleisurheilulaji, jossa päämääränä on suorittaa pituussuunnassa mahdollisimman pitkä hyppy. Nopea vauhdinotto ja korkea loikka lankulta ovat lajissa menestymisen keskeisiä tekijöitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että monet pikajuoksijat, kuten Carl Lewis ja Marion Jones, ovat kilpailleet menestyksekkäästi pituushypyssä.

Pituushyppy on ollut nykyaikaisten kesäolympialaisten ohjelmassa niiden alusta lähtien.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Säännöt

Punainen lippu nousee yliastutun hypyn merkiksi ja Salim Sdirin suoritus GE Money -kisassa on hylätty.

Kilpailijat ottavat hyppyyn vauhtia radalta, joka on päällystetty samalla materiaalilla, kuin kentän juoksurata. Vauhdinottoradan päässä on radasta hieman korotettu lankku, johon vahalla merkityn rajan takaa kilpailijan täytyy suorittaa hyppynsä. Laskeutuminen tapahtuu hiekalla täytettyyn kuoppaan. Hypyn pituus saadaan selville, kun mitataan matka lankun hyppyrajasta kilpailijan taaimmaisimpaan jälkeen hiekassa.

Arvokisoissa pituuskilpailu koostuu kahdesta vaiheesta: ensin on karsinta, johon kaikki kisaan päässeet ottavat osaa. Jokaisessa kisassa on ennen kisaa valmiiksi määrätty karsintaraja, jonka ylittämällä pääsee automaattisesti finaaliin. Jos 12 kilpailijaa ei ole ylittänyt rajaa, otetaan finaaliin mukaan automaattisesti 12 parasta tuloksista riippumatta. Finaali, joka on kilpailun toinen vaihe, alkaa niin, että kaikki mukaan päässeet kilpailijat hyppäävät kolme hyppyä, jonka jälkeen 8 parasta pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle.

Kilpailijoista pisimmän hypyn tehnyt julistetaan voittajaksi. Jos kaksi tai useampi saa saman tuloksen, katsotaan hyppääjien toiseksi paras tulos. Jos kaikki hypyt ovat yhtä pitkiä, sija jaetaan.

[muokkaa] Ennätykset

Pituushypyn maailmanennätys on Mike Powellin 895.

Pituushyppy on kuuluisa kahdesta pitkään voimassa olleesta maailmanennätyksestä. Vuonna 1935 Jesse Owens hyppäsi maailmanennätyksen 813 senttimetriä, joka rikottiin vasta 1960. Myöhemmin Bob Beamon hyppäsi 890 senttimetriä vuoden 1968 olympialaisissa eikä sitä pidempiä nähty kuin vasta vuonna 1991, jolloin Mike Powell hyppäsi Tokion MM-kilpailuissa 895 senttimetriä. Vuonna 1995 Iván Pedroso tosin hyppäsi 896, mutta ennätystä ei ilmoitettu ratifioitavaksi, koska toimitsija oli seissyt tuulimittarin edessä, joka näytti sallittua lukemaa 1,2 metrin myötätuulta.

Nykyistä naisten maailmanennätystä 752 senttimetriä pitää hallussaan Neuvostoliittoa edustanut Galina Tšistjakova. Hyppy tehtiin Leningradissa vuonna 1988.

Miesten Suomen ennätys oli pitkään Rainer Steniuksen vuonna 1966 hyppäämä (ja Jarmo Kärnän myöhemmin sivuama) 816 senttimetriä, kunnes Tommi Evilä paransi sitä hyppäämällä 818 senttimetriä vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailuiden pituushypyn karsinnassa 12. elokuuta 2005. Evilä paransi SE-tulosta Suomi–Ruotsi-maaottelussa Göteborgissa sentillä samana vuonna. Nykyisen ennätyksen 822 Evilä hyppäsi 28.6.2008 Göteborgissa 1,0 m/s myötätuulessa.

Naisten Suomen ennätystä pitää hallussaan Ringa Junnila (o.s. Ropo) tuloksella 685 senttimetriä, joka on hypätty Lahdessa 9. elokuuta 1990.

[muokkaa] Kaikkien aikojen pisimmät hypyt

Yksi tulos urheilijaa kohden. Päivitetty 7. kesäkuuta 2009.

[muokkaa] Maailma

Miehet[1][2]

Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm
1. 895 +0,3 Yhdysvallat Mike Powell Tokio 30.8.1991
2. 890 +2,0 Yhdysvallat Bob Beamon México 18.10.1968
3. 887 -0,2 Yhdysvallat Carl Lewis Tokio 30.8.1991
4. 886 +1,9 Neuvostoliitto Robert Emmijan Tsakhkadzor 22.5.1987
5. 874 +1,4 Yhdysvallat Larry Myricks Indianapolis 18.7.1988
874 +2,0 Yhdysvallat Erick Walder El Paso 2.4.1994
874 -1,2 Yhdysvallat Dwight Phillips Eugene 7.6.2009
8. 873 +1,2 Panama Irving Saladino Hengelo 24.5.2008
9. 871 +1,9 Kuuba Iván Pedroso Salamanca 18.7.1995
871i 0,0 Saksa Sebastian Bayer Torino 8.3.2009

Naiset[3]

Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm
1. 752 +1,4 Neuvostoliitto Galina Tšistjakova Leningrad 11.6.1988
2. 749 +1,3 Yhdysvallat Jackie Joyner-Kersee New York 22.5.1994
3. 748 +1,2 Itä-Saksa Heike Drechsler Neubrandenburg 9.7.1988
4. 743 +1,4 Romania Anisoara Cusmir Bukarest 4.6.1983
5. 742 +2,0 Venäjä Tatjana Kotova Annecy 23.6.2002
6. 739 +0,5 Neuvostoliitto Jelena Belevskaja Brjansk 18.7.1987
7. 737 N/A Ukraina Inesa Kravets Kiova 13.6.1992
8. 733 +0,4 Venäjä Tatjana Lebedeva Tula 31.7.2004
9. 731 +1,5 Neuvostoliitto Jelena Khlopotnova Alma Ata 12.9.1985
731 -0,1 Yhdysvallat Marion Jones Zürich 12.8.1998

[muokkaa] Suomi

Miehet[4]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 822 Tommi Evilä Göteborg 28.6.2008
2. 816 Rainer Stenius Los Angeles 6.5.1966
816 Jarmo Kärnä Riika 4.6.1989
4. 811 Petteri Lax Tampere 26.7.2008
5. 804 Pentti Eskola Helsinki 4.7.1963
804 Pertti Pousi Kuortane 22.6.1968
7. 802 Juha Kivi Tampere 29.8.1989
8. 799 Juha Plosila Vesanto 3.7.1988
799 Kenneth Kastrén Seinäjoki 7.8.1999
10. 797 Niklas Rorarius Helsinki 24.8.2002

Naiset[5]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 685 Ringa Ropo Lahti 9.8.1990
2. 679 Johanna Halkoaho Budapest 21.8.1998
3. 665 Heli Koivula-Kruger Tallinna 21.7.2004
4. 663 Satu Ruotsalainen Helsinki 30.8.1992
663 Natalia Kilpeläinen Tampere 7.6.2006
6. 660 Tuula Rautanen Varsova 4.8.1973
7. 659 Pirkko Helenius Rooma 3.9.1974
8. 658 Ragne Kytölä Helsinki 19.8.1990
9. 652 Tiia Hautala Götzis 31.5.1998
10. 649 Arja Jussila Tyrnävä 15.6.1986

[muokkaa] Viitteet

  1. Long Jump All Time Men iaaf.org
  2. Long Jump All Time Men (indoor) iaaf.org
  3. Long Jump All Time Women iaaf.org
  4. http://www.apulanta.fi/matti/yu/suomi.html#Pituus_miehet
  5. http://www.apulanta.fi/matti/yu/suomi.html#Pituus_naiset
Henkilökohtaiset työkalut