Pituushyppy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pituushyppy on yleisurheilulaji, jossa päämääränä on suorittaa pituussuunnassa mahdollisimman pitkä hyppy. Nopea vauhdinotto ja korkea loikka lankulta ovat lajissa menestymisen keskeisiä tekijöitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että monet pikajuoksijat, kuten Carl Lewis ja Marion Jones, ovat kilpailleet menestyksekkäästi pituushypyssä.

Pituushyppy on ollut nykyaikaisten kesäolympialaisten ohjelmassa niiden alusta lähtien. Vuosina 1900–1912 olympialajeihin kuului myös vauhditon pituushyppy.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punainen lippu nousee yliastutun hypyn merkiksi ja Salim Sdirin suoritus GE Money -kisassa on hylätty.

Kilpailijat ottavat hyppyyn vauhtia radalta, joka on päällystetty samalla materiaalilla kuin kentän juoksurata. Vauhdinottoradan päässä on radasta hieman korotettu lankku, johon vahalla merkityn hyppyrajan takaa kilpailijan täytyy suorittaa hyppynsä. Rajalta tai sen jälkeen tehdyn hypyn katsotaan olevan yliastuttu, ja se hylätään. Hylkääminen on seurauksena myös, jos kilpailija ei aloita hyppyään ennen hänelle kilpasuoritukseensa varatun ajan täyttymistä. Laskeutuminen tapahtuu hiekalla täytettyyn kuoppaan. Hypyn pituus saadaan selville, kun mitataan matka lankun hyppyrajasta kilpailijan taaimmaisimpaan jälkeen hiekassa. Matkaa ponnistuskohdasta hyppyrajalle ei lasketa mukaan tulokseen.

Arvokisoissa pituuskilpailu koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin on karsinta, johon kaikki kisaan päässeet ottavat osaa. Jokaiseen kisaan määrätään etukäteen valmiiksi karsintaraja, jonka ylittämällä kilpailija pääsee automaattisesti finaaliin. Jos vähintään 12 kilpailijaa ei ole ylittänyt rajaa, otetaan finaaliin mukaan 12 parasta tulosten perusteella. Jos tällöin 12:nnella on sama tulos kuin yhdellä tai useammalla seuraavaksi sijoittuneella, kunkin toiseksi paras hyppy ratkaisee jatkoon pääsijän. Jos sekin on yhtä pitkä, ratkaisee kolmanneksi pisin hyppy. Jos vielä sekin on yhtä pitkä, kaikki edelleen tasoissa olevat kilpailijat pääsevät finaaliin. Joissakin kilpailuissa (esimerkiksi sisäratojen arvokilpailuissa ja Kalevan kisoissa) finaaliin kelpuutetaan 12 parhaan sijasta vain kahdeksan parasta. Finaali, joka on kilpailun toinen vaihe, alkaa niin, että kaikki mukaan päässeet kilpailijat hyppäävät kolme hyppyä, minkä jälkeen 8 parasta pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle.

Finaalissa pisimmän hypyn tehnyt julistetaan voittajaksi. Jos kaksi tai useampi saa saman tuloksen, ratkaisee näiden hyppääjien toiseksi pisin hyppy keskinäisen paremmuuden, sen jälkeen tarvittaessa kolmanneksi pisin ja niin edelleen. Jos kaikki hypyt ovat yhtä pitkiä, sija jaetaan.

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituushypyn maailmanennätys on Mike Powellin vuonna 1991 hyppäämä 895.

Pituushyppy on kuuluisa kahdesta pitkään voimassa olleesta maailmanennätyksestä. Vuonna 1935 Jesse Owens hyppäsi maailmanennätyksen 813 senttimetriä, joka rikottiin vasta 1960. Myöhemmin Bob Beamon hyppäsi 890 senttimetriä vuoden 1968 olympialaisissa eikä sitä pidempiä nähty kuin vasta vuonna 1991, jolloin Mike Powell hyppäsi Tokion MM-kilpailuissa 895 senttimetriä. Vuonna 1995 Iván Pedroso tosin hyppäsi 896, mutta ennätystä ei ilmoitettu ratifioitavaksi, koska toimitsija oli seissyt tuulimittarin edessä, joka näytti sallittua lukemaa 1,2 metrin myötätuulta.

Nykyistä naisten maailmanennätystä 752 senttimetriä pitää hallussaan Neuvostoliittoa edustanut Galina Tšistjakova. Hyppy tehtiin Leningradissa vuonna 1988.

Miesten Suomen ennätys oli pitkään Rainer Steniuksen vuonna 1966 hyppäämä (ja Jarmo Kärnän myöhemmin sivuama) 816 senttimetriä, kunnes Tommi Evilä paransi sitä hyppäämällä 818 senttimetriä vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailuiden pituushypyn karsinnassa 12. elokuuta 2005. Evilä paransi SE-tulosta Suomi–Ruotsi-maaottelussa Göteborgissa sentillä samana vuonna. Nykyisen ennätyksen 822 Evilä hyppäsi 28.6.2008 Göteborgissa 1,0 m/s myötätuulessa.

Naisten Suomen ennätystä pitää hallussaan Ringa Ropo tuloksella 685 senttimetriä, joka on hypätty Lahdessa 9. elokuuta 1990.

Kaikkien aikojen pisimmät hypyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakin urheilijalta vain paras tulos. Päivitetty 7. kesäkuuta 2009.

Maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[1][2]

Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm
1. 895 +0,3 Yhdysvaltain lippu Mike Powell Tokio 30.8.1991
2. 890 +2,0 Yhdysvaltain lippu Bob Beamon México 18.10.1968
3. 887 -0,2 Yhdysvaltain lippu Carl Lewis Tokio 30.8.1991
4. 886 +1,9 Neuvostoliiton lippu Robert Emmijan Tsakhkadzor 22.5.1987
5. 874 +1,4 Yhdysvaltain lippu Larry Myricks Indianapolis 18.7.1988
874 +2,0 Yhdysvaltain lippu Erick Walder El Paso 2.4.1994
874 -1,2 Yhdysvaltain lippu Dwight Phillips Eugene 7.6.2009
8. 873 +1,2 Panaman lippu Irving Saladino Hengelo 24.5.2008
9. 871 +1,9 Kuuban lippu Iván Pedroso Salamanca 18.7.1995
871i 0,0 Saksan lippu Sebastian Bayer Torino 8.3.2009

Naiset[3]

Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm
1. 752 +1,4 Neuvostoliiton lippu Galina Tšistjakova Leningrad 11.6.1988
2. 749 +1,3 Yhdysvaltain lippu Jackie Joyner-Kersee New York 22.5.1994
3. 748 +1,2 Itä-Saksan lippu Heike Drechsler Neubrandenburg 9.7.1988
4. 743 +1,4 Romanian lippu Anișoara Cușmir Bukarest 4.6.1983
5. 742 +2,0 Venäjän lippu Tatjana Kotova Annecy 23.6.2002
6. 739 +0,5 Neuvostoliiton lippu Jelena Belevskaja Brjansk 18.7.1987
7. 737 - Ukrainan lippu Inesa Kravets Kiova 13.6.1992
8. 733 +0,4 Venäjän lippu Tatjana Lebedeva Tula 31.7.2004
9. 731 +1,5 Neuvostoliiton lippu Jelena Khlopotnova Alma Ata 12.9.1985
731 -0,1 Yhdysvaltain lippu Marion Jones Zürich 12.8.1998

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[4]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 822 Tommi Evilä Göteborg 28.6.2008
Bad Langensalza 5.6.2010
2. 816 Rainer Stenius Los Angeles 6.5.1966
816 Jarmo Kärnä Riika 4.6.1989
4. 811 Petteri Lax Tampere 26.7.2008
5. 805 Roni Ollikainen Jämsä 16.6.2012
6. 804 Pentti Eskola Helsinki 4.7.1963
804 Pertti Pousi Kuortane 22.6.1968
8. 802 Juha Kivi Tampere 29.8.1989
802 Mikko Kivinen Jämsä 16.6.2012
10. 799 Juha Plosila Vesanto 3.7.1988
799 Kenneth Kastrén Seinäjoki 7.8.1999

Naiset[5]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 685 Ringa Ropo Lahti 9.8.1990
2. 679 Johanna Halkoaho Budapest 21.8.1998
3. 665 Heli Koivula-Kruger Tallinna 21.7.2004
4. 663 Satu Ruotsalainen Helsinki 30.8.1992
663 Natalia Kilpeläinen Tampere 7.6.2006
6. 660 Tuula Rautanen Varsova 4.8.1973
7. 659 Pirkko Helenius Rooma 3.9.1974
8. 658 Ragne Kytölä Helsinki 19.8.1990
9. 652 Tiia Hautala Götzis 31.5.1998
10. 649 Arja Jussila Tyrnävä 15.6.1986

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]