Pituushyppy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pituushyppy
Pituushyppykilpailu.
Pituushyppykilpailu.
Miesten ennätykset
Maailmanennätys Yhdysvallat Mike Powell
8,95 m (1991)
Olympiaennätys Yhdysvallat Bob Beamon
8,90m (1968)
Naisten ennätykset
Maailmanennätys Neuvostoliitto Galina Tšistjakova
7,52 m (1988)
Olympiaennätys Yhdysvallat Jackie Joyner-Kersee
7,40 m (1988)

Pituushyppy on yleisurheilulaji, jossa päämääränä on suorittaa pituussuunnassa mahdollisimman pitkä hyppy. Nopea vauhdinotto ja korkea loikka lankulta ovat lajissa menestymisen keskeisiä tekijöitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että monet pikajuoksijat, kuten Carl Lewis ja Marion Jones, ovat kilpailleet menestyksekkäästi pituushypyssä.

Pituushyppy on ollut nykyaikaisten kesäolympialaisten ohjelmassa niiden alusta lähtien. Vuosina 1900–1912 olympialajeihin kuului myös vauhditon pituushyppy.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punainen lippu nousee yliastutun hypyn merkiksi ja Salim Sdirin suoritus GE Money -kisassa on hylätty.

Kilpailijat ottavat hyppyyn vauhtia radalta, joka on päällystetty samalla materiaalilla kuin kentän juoksurata. Vauhdinottoradan päässä on radasta hieman korotettu lankku, johon vahalla merkityn hyppyrajan takaa kilpailijan täytyy suorittaa hyppynsä. Rajalta tai sen jälkeen tehdyn hypyn katsotaan olevan yliastuttu, ja se hylätään. Hylkääminen on seurauksena myös, jos kilpailija ei aloita hyppyään ennen hänelle kilpasuoritukseensa varatun ajan täyttymistä. Laskeutuminen tapahtuu hiekalla täytettyyn kuoppaan. Hypyn pituus saadaan selville, kun mitataan matka lankun hyppyrajasta kilpailijan taaimmaisimpaan jälkeen hiekassa. Matkaa ponnistuskohdasta hyppyrajalle ei lasketa mukaan tulokseen.

Arvokisoissa pituuskilpailu koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin on karsinta, johon kaikki kisaan päässeet ottavat osaa. Jokaiseen kisaan määrätään etukäteen valmiiksi karsintaraja, jonka ylittämällä kilpailija pääsee automaattisesti finaaliin. Jos vähintään 12 kilpailijaa ei ole ylittänyt rajaa, otetaan finaaliin mukaan 12 parasta tulosten perusteella. Jos tällöin 12:nnella on sama tulos kuin yhdellä tai useammalla seuraavaksi sijoittuneella, kunkin toiseksi paras hyppy ratkaisee jatkoon pääsijän. Jos sekin on yhtä pitkä, ratkaisee kolmanneksi pisin hyppy. Jos vielä sekin on yhtä pitkä, kaikki edelleen tasoissa olevat kilpailijat pääsevät finaaliin. Joissakin kilpailuissa (esimerkiksi sisäratojen arvokilpailuissa ja Kalevan kisoissa) finaaliin kelpuutetaan 12 parhaan sijasta vain kahdeksan parasta. Finaali, joka on kilpailun toinen vaihe, alkaa niin, että kaikki mukaan päässeet kilpailijat hyppäävät kolme hyppyä, minkä jälkeen 8 parasta pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle.

Finaalissa pisimmän hypyn tehnyt julistetaan voittajaksi. Jos kaksi tai useampi saa saman tuloksen, ratkaisee näiden hyppääjien toiseksi pisin hyppy keskinäisen paremmuuden, sen jälkeen tarvittaessa kolmanneksi pisin ja niin edelleen. Jos kaikki hypyt ovat yhtä pitkiä, sija jaetaan.

Suurin sallittu myötätuuli ennätyshypyissä on 2 metriä sekunnissa.

Tulokset mitataan täysinä senttimetreinä.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituushyppysuorituksen tärkeät vaiheet ovat vauhdinotto, kaksi viimeistä askelta, ponnistus, ilmalento ja alastulo. Ponnistusnopeuden merkitys näkyy siinä, että moni pituushyppääjä on myös erinomainen pikajuoksija. Kolme merkittävintä pituushypyn hyppytekniikkaa ovat saksaus, keriminen ja tempaus. Saksaus on huippuhyppääjien yleisimmin käyttämä tekniikka mutta myös vaikein opetella. Siinä hyppääjä tekee jaloillaan useita saksausliikkeitä kuin jatkaen juoksuaan ilmassa. Kerimisessä ilmalentoa tehostetaan viemällä kädet ensin alhaalla taakse, sitten ylös ja lopuksi eteen. Tempauksessa jalat ja kädet kurotetaan mahdollisimman kauas lantiosta, ja jalat työnnetään eteen vasta hypyn lakipisteen jälkeen.[1]

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituushypyn maailmanennätys on Mike Powellin vuonna 1991 hyppäämä 895.

Pituushyppy on tunnettu pitkäikäisistä maailmanennätyksistään. Vuonna 1935 Jesse Owens hyppäsi maailmanennätyksen 813 senttimetriä, joka rikottiin vasta vuonna 1960. Myöhemmin Bob Beamon hyppäsi 890 senttimetriä vuoden 1968 olympialaisissa eikä sitä pidempiä nähty kuin vasta vuonna 1991, jolloin Mike Powell hyppäsi Tokion MM-kilpailuissa voimassa olevan maailmanennätyksen 895 senttimetriä. Vuonna 1995 Iván Pedroso tosin hyppäsi 896 cm, mutta ennätystä ei ilmoitettu ratifioitavaksi, koska toimitsija oli seissyt tuulimittarin edessä, joka näytti sallittua lukemaa 1,2 metrin myötätuulta.

Nykyistä naisten maailmanennätystä 752 senttimetriä pitää hallussaan Neuvostoliittoa edustanut Galina Tšistjakova. Hyppy tehtiin Leningradissa vuonna 1988.

Miesten Suomen ennätys oli pitkään Rainer Steniuksen vuonna 1966 hyppäämä (ja Jarmo Kärnän myöhemmin sivuama) 816 senttimetriä, kunnes Tommi Evilä paransi sitä hyppäämällä 818 senttimetriä vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailuiden pituushypyn karsinnassa elokuussa 2005. Evilä paransi SE-tulosta Suomi–Ruotsi-maaottelussa Göteborgissa sentillä samana vuonna. Kesäkuussa 2008 Evilä hyppäsi 822 senttimetriä niin ikään Göteborgissa. Se säilyi ennätyksenä kesäkuuhun 2020, jolloin Kristian Pulli hyppäsi 827 senttimetriä Espoossa.

Naisten Suomen ennätystä pitää hallussaan Ringa Ropo tuloksella 685 senttimetriä, joka on hypätty Lahdessa elokuussa 1990.

Pituushyppy arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituushyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisiä kilpailutapahtumia. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta 1896. Naisten pituushyppy tuli kisaohjelmaan vuonna 1948. Olympiahistorian alkuvuosina kilpailutapahtumia oli kaksi, kun olympiamitalit ratkaistiin myös vauhdittomassa pituushypyssä. yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa pituushyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen, vuodesta 1983. Menestynein maa arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.[2][3][4][5][6][7]

Kymmenen parasta hyppääjää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[8][9]

Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm
1. 895 +0,3 Yhdysvallat Mike Powell Tokio 30.8.1991
2. 890 +2,0 Yhdysvallat Bob Beamon México 18.10.1968
3. 887 -0,2 Yhdysvallat Carl Lewis Tokio 30.8.1991
4. 886 +1,9 Neuvostoliitto Robert Emmijan Tsaghkadzor 22.5.1987
5. 874 +1,4 Yhdysvallat Larry Myricks Indianapolis 18.7.1988
874 +2,0 Yhdysvallat Erick Walder El Paso 2.4.1994
874 -1,2 Yhdysvallat Dwight Phillips Eugene 7.6.2009
8. 873 +1,2 Panama Irving Saladino Hengelo 24.5.2008
9. 871 +1,9 Kuuba Iván Pedroso Salamanca 18.7.1995
871i 0,0 Saksa Sebastian Bayer Torino 8.3.2009

Naiset[10]

Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm
1. 752 +1,4 Neuvostoliitto Galina Tšistjakova Leningrad 11.6.1988
2. 749 +1,3 Yhdysvallat Jackie Joyner-Kersee New York 22.5.1994
3. 748 +1,2 Itä-Saksa Heike Drechsler Neubrandenburg 9.7.1988
4. 743 +1,4 Romania Anișoara Cușmir Bukarest 4.6.1983
5. 742 +2,0 Venäjä Tatjana Kotova Annecy 23.6.2002
6. 739 +0,5 Neuvostoliitto Jelena Belevskaja Brjansk 18.7.1987
7. 737 - Ukraina Inesa Kravets Kiova 13.6.1992
8. 733 +0,4 Venäjä Tatjana Lebedeva Tula 31.7.2004
9. 731 +1,5 Neuvostoliitto Jelena Hlopotnova Alma Ata 12.9.1985
731 -0,1 Yhdysvallat Marion Jones Zürich 12.8.1998
731 +1,7 Yhdysvallat Brittney Reese Eugene 2.7.2016

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[11]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 827 Kristian Pulli Espoo 11.6.2020
2. 822 Tommi Evilä Göteborg 28.6.2008
Bad Langensalza 5.6.2010
3. 816 Rainer Stenius Los Angeles 6.5.1966
816 Jarmo Kärnä Riika 4.6.1989
5. 811 Petteri Lax Tampere 26.7.2008
6. 810 Arttu Pajulahti Monachil 7.7.2017
7. 807 Henri Väyrynen Potchefstroom 26.1.2016
8. 805 Roni Ollikainen Jämsä 16.6.2012
9. 804 Pentti Eskola Helsinki 4.7.1963
804 Pertti Pousi Kuortane 22.6.1968

Naiset[12]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 685 Ringa Ropo Lahti 9.8.1990
2. 679 Johanna Halkoaho Budapest 21.8.1998
3. 669 Taika Koilahti Lappeenranta 2.8.2019
4. 665 Heli Koivula-Kruger Tallinna 21.7.2004
5. 663 Satu Ruotsalainen Helsinki 30.8.1992
663 Natalia Kilpeläinen Tampere 7.6.2006
7. 660 Tuula Rautanen Varsova 4.8.1973
8. 659 Pirkko Helenius Rooma 3.9.1974
9. 658 Ragne Kytölä Helsinki 19.8.1990
10. 656 Senni Salminen Turku 14.8.2020

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka, s. 58–59. (alkuteos: The Sports Book, 2015). Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7.
  2. Athletics Men's Long Jump Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 28.12.2008. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  3. Athletics Men's Standing Long Jump Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 4.8.2014. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  4. Athletics Women's Long Jump Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  5. Men Long Jump olympics.sporting99.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  6. Women Long Jump olympics.sporting99.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  7. Butler, Mark et al.: IAAF Statistics Book Moscow 2013 (pdf) iaaf-ebooks.s3.amazonaws.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  8. Long Jump All Time Men iaaf.org
  9. Long Jump All Time Men (indoor) iaaf.org
  10. Long Jump All Time Women iaaf.org
  11. http://www.apulanta.fi/matti/yu/suomi.html#Pituus_miehet
  12. http://www.apulanta.fi/matti/yu/suomi.html#Pituus_naiset