Greg Rutherford
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Greg Rutherford Lontoon olympialaisissa 2012 | |||
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | pituushyppy | |
 Pronssia |
Rio 2016 | pituushyppy | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Peking 2015 | pituushyppy | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Zürich 2014 | pituushyppy | |
| Kultaa |
Amsterdam 2016 | pituushyppy | |
 Hopeaa |
Göteborg 2006 | pituushyppy | |
| Kansainyhteisön kisat | |||
| Kultaa |
Glasgow 2014 | pituushyppy | |
| Hopeaa |
Delhi 2010 | pituushyppy | |
Gregory James ”Greg” Rutherford (s. 17. marraskuuta 1986 Milton Keynes, Englanti) on uransa lopettanut englantilainen pituushyppääjä.[1] Hän edusti Marshall Milton Keynes AC -seuraa.[2]
Rutherford voitti pituushypyn junioreiden Euroopan-mestaruuden Kaunasissa 2005 tuloksella 814 cm. Kansainyhteisön kisoissa maaliskuussa 2006 hän oli kahdeksas. EM-kilpailuissa 2006 Göteborgissa hän sijoittui pituushypyssä toiseksi tuloksella 813 cm, mutta MM-kilpailuissa 2007 Osakassa hän karsiutui. Pekingin olympialaisissa 2008 hän oli pituushypyssä kymmenes. Torinon EM-hallikilpailuissa 2009 hän oli samassa lajissa kuudes ja Berliinin MM-kilpailuissa 2009 viides tuloksella 817 cm. Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa 2010 hän karsiutui.[3] Delhin Kansainyhteisön kisoissa 2010 hän sai hopeaa tuloksella 822 cm[4]. Seuraavana vuonna hän karsiutui Daegun MM-kilpailuissa.[3]
Lontoon olympialaisissa 2012 Rutherford voitti kultaa tuloksella 831 cm.[5] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 hän karsiutui loppukilpailusta.[3] Hän hyppäsi Britannian ennätyksen 851 Chula Vistassa huhtikuussa 2014.[6] Hän voitti samana vuonna kultaa Glasgow'n Kansainyhteisön kisoissa tuloksella 820 ja Zürichin EM-kilpailuissa hypättyään 829.[6] Rutherford voitti kultaa myös Pekingin MM-kisoissa 2015 tuloksella 841[7] ja Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 tuloksella 825. Hän saavutti pronssia Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 tuloksella 829.[6]
Rutherford valittiin vuoden eurooppalaiseksi miesyleisurheilijaksi vuonna 2015.[8]
Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähde: Tilastopaja[6]
- 100 m: 10,26 (2010)
- Pituushyppy: 851 (2014)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rajut kivut pakottivat päätökseen: Yleisurheilun olympiavoittaja lopettaa uransa - ”En pysty edes istumaan lattialla” iltalehti.fi. Viitattu 13.6.2018.
- ↑ Greg Rutherford sports-reference.com. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 24.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Greg Rutherford Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ Tallenteilla mitalikemut Delhin kävelyissä/ Lapierre vei komean pituusfinaalin yleisurheilunkuvalehti.fi. 9.10.2010. Viitattu 19.10.2010.
- ↑ Uusitalo, Timo: Brittien uskomaton yleisurheilutunti – kolme olympiakultaa tunnissa! Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 5.8.2012.
- ↑ a b c d Greg Rutherford tilastopaja.org. Arkistoitu 1.10.2018. Viitattu 15.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Niemeläinen, Jonne: USA:lle täysi katastrofi, Rutherford leiskautti voittoon Yle Urheilu. 25.8.2015. Viitattu 25.8.2015.
- ↑ Golden Tracks glory for Rutherford and Schippers European Athletics. 17.10.2015. European Athletic Association. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Greg Rutherford Wikimedia Commonsissa
|
1896: Ellery Clark | 1900: Alvin Kraenzlein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Frank Irons | 1912: Albert Gutterson | 1920: William Pettersson | 1924: William DeHart Hubbard | 1928: Edward Hamm | 1932: Ed Gordon | 1936: Jesse Owens | 1948: Willie Steele | 1952: Jerome Biffle | 1956: Gregory Bell | 1960: Ralph Boston | 1964: Lynn Davies | 1968: Bob Beamon | 1972: Randy Williams | 1976: Arnie Robinson | 1980: Lutz Dombrowski | 1984: Carl Lewis | 1988: Carl Lewis | 1992: Carl Lewis | 1996: Carl Lewis | 2000: Iván Pedroso | 2004: Dwight Phillips | 2008: Irving Saladino | 2012: Greg Rutherford | 2016: Jeff Henderson | 2020: Miltiádis Tentóglou |
|
1983: Carl Lewis | 1987: Carl Lewis | 1991: Mike Powell | 1993: Mike Powell | 1995: Iván Pedroso | 1997: Iván Pedroso | 1999: Iván Pedroso | 2001: Iván Pedroso | 2003: Dwight Phillips | 2005: Dwight Phillips | 2007: Irving Saladino | 2009: Dwight Phillips | 2011: Dwight Phillips | 2013: Aleksandr Menkov | 2015: Greg Rutherford | 2017: Luvo Manyonga | 2019: Tajay Gayle | 2022: Wang Jianan | 2023: Miltiádis Tentóglou |
| ||||||||||||||
