Kotka (kaupunki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotka
Kotka.vaakuna.svg Kotka.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

www.kotka.fi
Sijainti 60°28′N, 026°26.5′EKoordinaatit: 60°28′N, 026°26.5′E
Maakunta Kymenlaakson maakunta
Seutukunta Kotka-Haminan seutukunta
Perustettu 1879
Kuntaliitokset Haapasaari (1974)
Karhula (1977)
Kymi (1977)
Pinta-ala ilman merialueita 277,38 km²
243:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 949,78 km²
118:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 271,62 km²
– sisävesi 5,76 km²
– meri 672,40 km²
Väkiluku 54 732
18:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 201,5 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,6 %
– 15–64-v. 63,1 %
– yli 64-v. 22,3 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 91,8 %
ruotsinkielisiä 1,0 %
– muut 7,2 %
Kunnallisvero 20,50 %
84:nneksi suurin 2014 [4]
Kaupunginjohtaja Henry Lindelöf
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
  2013–2016 [5]
Kok.
SDP
Vas.
PS
Vihr.
KD
Kesk.
RKP

13
13
10
8
3
2
1
1

Kotka on kaupunki Kymenlaakson maakunnan eteläosassa Suomenlahden rannalla. Kotka on merkittävä satama- ja teollisuuskaupunki ja myös monipuolinen koulu- ja kulttuurikaupunki. Kaupungin asukasluku on 54 732[2] (2014-04-3030. huhtikuuta 2014). Kotkan naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola ja Pyhtää. Seutukuntajaossa Kotka kuuluu Kotkan–Haminan seutukuntaan.

Kotkan historia liittyy emäpitäjänsä Kymin historiaan. Pyhtääseen kuulunut Kyminkartanon kappeli rakennettiin noin vuonna 1440. Kymin seurakunta itsenäistyi vuonna 1642. Kaupungistumisen myötä Kymistä erotettiin ensin Kotkan kaupunki vuonna 1879 ja Karhulan kauppala 1951. Vuoden 1977 kuntaliitoksessa Kotkan kaupunki laajeni käsittämään pääosin kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Toinen tärkeä keskus on entinen Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskusta, joka nykyisin kuuluu Karhulan ja Helilän kaupunginosiin. Merkittävimmät kerrostalolähiöt ovat Karhuvuori lännessä ja Sunila idässä. Kotkan keskustaajama on jaettu asemakaavallisiin kaupunginosiin. Keskustaajaman ulkopuolella on maaseutumaisia pääosin kaavoittamattomia kyliä. Kotkan maapinta-ala on 277,38 neliökilometriä, josta 5,76 neliökilometriä on sisävesistöjä. Meripinta-ala on 672,40 neliökilometriä.[1]

Yleisnäkymä Kotkansaaresta

Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Saarista ovat suurimmat Mussalo, Kirkonmaa, Kuutsalo ja Kotkansaari. Suomenlahden ulkosaaristossa on Haapasaaren saaristo. Hovinsaari ja Kolkansaari ovat Kymijoen suuhaarojen välistä mereen työntyviä niemiä, joita voidaan pitää myös saarina, koska Kymijoki erottaa ne mantereesta.

Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Hovinsaari jää Langinkosken- ja Huumanhaaran väliin ja Kolkansaari Huuman- ja Korkeakoskenhaaran väliin. Kymijoessa on Kotkan alueella useita koskialueita. Suurimmat vapaana virtaavat kosket ovat Pernoonkosket, Langinkoski, Siikakoski ja Kultaankosket. Vesivoimalaitokset on rakennettu Korkeakoskeen ja Koivukoskeen.

Kotkassa on ainoastaan kaksi pientä, noin yhden kilometrin halkaisijaltaan olevaa järveä ja joitakin noin 300 metriä halkaisijaltaan olevia lampia. Laajakoskenjärvi Kymijoen Pernoonhaaran vieressä on alun perin ollut joenpoukama. Laajakosken perkauksen ja oikaisun ja siitä johtuneen vedenpinnan laskun seurauksena sen erottaa joesta nykyään kapea kannas. Rapakivenjärvi Kotkan ja Kouvolan rajalla on lähes umpeenkasvanut järvi, joka sijaitsee nykyiseen Nummenjokeen johtaneen muinaisen Kymijoen haaran varrella. Laajakoskenjärvi ja Rapakivenjärvi kuuluvat Natura 2000 -alueisiin.

Kotkan korkein kohta on lähellä Haminan rajaa sijaitseva Suurivuori, jonka korkeus on 87 metriä merenpinnasta. Muita korkeita kohtia ovat Kymin lentokentän seutu (noin 72 metriä) ja Pernoon Haukkavuori (69,1 metriä). Kallioperä on suurimmaksi osaksi rapakiveä. Kymijoen itäpuolella kulkee osin katkonainen pitkittäisharju. Kymijoen ja Nummenjoen varrella on tasaista savikkoa ja entisiä suoalueita, jotka on raivattu pelloiksi. Luonnontilaisista suoalueista merkittävin on lähellä Pyhtään rajaa sijaitseva Mustanjärvensuo, joka kuuluu Valkmusan kansallispuistoon.

Ilmastoon vaikuttaa erityisesti rannikon tuntumassa Suomenlahti, jonka seurauksena kaupungin eteläosissa on meri-ilmaston piirteitä. Kaupungin pohjoisosissa ilmasto on jo huomattavasti mantereisempi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiidenkiuas Höyterinpohjan alueella.

Nykyisen Kotkan alueen varhaisimmat asuinpaikat kuuluvat kivikauden aikaiseen kampakeraamiseen kulttuuriin. Merenpinta on ollut tällöin noin 20 metriä nykyistä korkeammalla ja nykyiset Kotkan alueella olevat Kymijoen ja Nummenjoen varret ovat olleet merenlahtia. Asuinpaikkoja on löydetty näiden muinaislahtien rannoilta Laajakoskelta, Juurikorvesta ja Ylänummelta. Myöhempään vasarakirveskulttuuriin kuulunut asuinpaikka on löydetty Juurikorvesta ja kulttuuriin kuuluneita irtolöytöjä myös muualta. Pronssikautisia röykkiöhautoja eli hiidenkiukaita tunnetaan merkittävä ryhmä Östringinlahden Höyterinpohjan alueelta Itärannan ja Kaarniemen välillä. Alueella on myös Suomessa harvinaisia pronssikautisia tai pronssi- ja rautakauden vaihteen aikaisia laivan tai veneenmuotoisia kivilatomuksia. Eräs alueen hautaröykkiöistä on ajoitettu varhaisrautakaudelle.

Kuutsalon ja Kirkonmaan välisen salmen itäistä suuta on joskus arveltu viikinkien idäntien yöpymissatamaksi.[6] Tiutisen vieressä sijaitseva Pirköyrin saari on toiminut mahdollisesti jo viikinkiajalla kauppapaikkana. Itämeren alueen jouduttua 1100-luvun loppupuolelta lähtien saksalaisten hansakauppiaiden valtaan Suomenlahden pohjoisrannikon kauppayhteydet etelään vilkastuivat.[7]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiskeskiajalla vilkastunut kaupankäynti ja Kymijoen lohi- ja siikakosket aiheuttivat Kymijoen suualueelle voimakasta uudisasutustoimintaa. Kymijoen suualueiden merkittävän asutuskauden katsotaan alkaneen 1200-luvun alkupuolella. Paikan- ja henkilönnimien perusteella alueelle muuttanut väestö oli suurimmaksi osaksi hämäläisperäistä, mutta joukossa on ollut myös savolaista ja karjalaista väestöä. Viipurin linnan rakentamisen jälkeen 1293 Kymijoen suualue tuli liitetyksi Ruotsin valtapiiriin ja Viipurin linnalääniin. Alueen ruotsinkielisen asutuksen syntyminen on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle, jolloin saaristoon ja rannikolle muutti ruotsalaisia uudisasukkaita. Tallinnan saksalaisten hansakauppiaiden oikeus käydä vapaata kauppaa Kymijoen ja Nummenjoen suualueilla rajoittui vuonna 1336, jolloin Viipurin linnanpäällikkö Pietari Joninpoika myönsi heille oikeuden käydä kauppaa Viipurissa, Virolahdella ja Vehkalahdella.

Kymijoen suualueelle syntyi noin vuonna 1350 Kyminkartano, jonka Ruotsin valtakunnan drotsi Bo Joninpoika Grip lahjoitti vuonna 1380 Vadstenan luostarille. Kartanon yhteyteen rakennettiin noin vuonna 1440 Pyhtääseen kuulunut Kyminkartanon kappeli. Kartano siirtyi Kustaa Vaasan aikana 1556 kuninkaankartanoksi ja siitä tuli Kymenkartanon läänin voutikunnan hallintokeskus.

Kymin pitäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymi itsenäistyi omaksi seurakunnaksi Pyhtään itäosasta vuonna 1642. Kymiin liitettiin kyliä myös Vehkalahden länsiosista eli Kymijoen Pernoonhaaran, Koivukoskenhaaran ja Huumanhaaran itäpuolelta. Seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin Kyminkartanon kappelin paikalle. Tämä puukirkko oli 1720-luvulle tultaessa huonokuntoinen, jolloin uusi kirkko päätettiin rakentaa Helilään. Helilästä kasvoi myöhemmin Karhulan kauppalan keskusta.

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa III:n sodan ja siihen kuuluneiden Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen venäläiset rakensivat 1790-luvulla Kymin alueelle RuotsinsalmenKyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluivat Fort Katarina Kotkansaarella, Fort Elisabeth Varissaaressa ja Fort Slava Kukourin saarella sekä pienempiä linnakkeita lähisaarilla. Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama ja varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen rakennettiin saaren sisäosaan.

Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kyminkartanon alueelle paikkaan, jossa Alinen Viipurintie eli Suuri Rantatie ylittää Kymijoen Langinkosken- ja Huumanhaaran. Ensimmäistä niin sanottua Suvorovin linnoitusta laajennettiin vuodesta 1803 lähtien käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa.

Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä, kohoten parhaimmillaan noin kahdeksaan tuhanteen, mikä oli suunnilleen saman verran kuin Suomen pääkaupungissa Turussa. Kymin pitäjän luterilainen väestö oli samaan aikaan noin 2 200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa vuonna 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä, ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat (esimerkiksi Sinebrychoff) siirtyivät muun muassa Helsinkiin. Krimin sodassa vuonna 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään on parhaiten säilynyt ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko vuodelta 1801 sekä linnoituksista Kyminlinna, joka ei sijaintinsa vuoksi joutunut sotatoimien kohteeksi.

Teollistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan saha vuonna 1910.

Korkeakosken länsirannalla tiedetään olleen Kyminkartanon jauhomylly jo ainakin 1550-luvulla ja sinne rakennettiin myös sahamylly vuonna 1563. Korkeakosken jokihaaran alajuoksulle Helilään perustettiin 1560-luvulla kruunun laivanveistämö.

Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvun alkupuolella johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä. Kymijoen suulla sijainnut alue oli otollinen sahateollisuudelle, koska jokea pitkin saattoi uittaa puutavaraa Päijänteeltä ja Saimaalta asti ja Kymijoki oli luonnollinen paikka sahojen perustamiselle. Ensimmäisen höyrysahan rakennuttivat Kotkansaaren itäosaan yhteisesti Carl Henrik Ahlqvist ja Johan Friedrich Hackman. Vuonna 1871 valmistunutta sahaa alettiin kutsua uusien sahojen rakentamisen myötä Vanhaksi sahaksi. Vuonna 1872 norjalainen yhtiö W. Gutzeit & Co perusti Kotkansaaren itäosaan sahan, joka oli valmistuessaan Suomen suurin. Sahaa nimitettiin myöhemmin Norjan sahaksi, koska siellä työkenteli paljon norjalaisia, joista Gutzeit piti hyvää huolta. Hän rakennutti heille oman koulun ja kaupan sekä järjesti hyvät asumisolot ja korotti palkkoja. Gutzeitin kiinnostus purjehtimiseen näkyi siinä, että Gutzeitin järjestämistä tapahtumisisista suurin osa oli purjehdukseen liittyviä. Gutzeit perusti myös lasitehtaita, konepajoja ja tiilitehtaita. Vuoteen 1876 mennessä Kymissä oli yhdeksän höyrysahaa (esim. Norjan saha, Vanha saha, Hallan, Karhulan, Hovinsaaren, Jumalniemen ja Sunilan saha) joiden ympärille syntyi nopeasti muuta teollisuutta. Teollistumisen myötä Kymin väkiluku alkoi nousta voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli noin 3 200, mutta vuosikymmenen loppupuolella noin 5 000, joista Kotkansaarella asui noin 1 000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostua uudelleen kaupunkimainen yhteisö.

Kotkan kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti antoi 16. huhtikuuta 1878 julistuksen kaupungin perustamisesta Kotkan saarelle Kymin pitäjästä,[8] joten vuonna 1879 Kotkansaari ja Hovinsaaren eteläosat irrotettiin Kymin kunnasta ja perustettiin Kotkan kaupunki, joka sai meri- ja tapulikaupungin oikeudet. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1878 katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa. Kaava laadittiin silloin yleisesti käytössä olleeksi ruutukaavaksi. Kouvola-Kotka -rautatien valmistuminen vuonna 1890 vahvisti Kotkan kehitystä alueensa merkittävimmäksi teollisuus- ja satamakaupungiksi ohi Haminan. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin uusi Kymen lääni, jonka väliaikainen pääkaupunki Kotka hetken oli. Kotkan kaupungin vaakunan suunnitteli Olof Eriksson vuonna 1957.

Karhulan kauppala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun alussa Kymi oli suurkunta, jonka hallintoa ja rakennustoimintaa ei pystytty enää hoitamaan maalaiskuntien lainsäädännön mukaan. Vuonna 1951 Kymin teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Alvar Aallon suunnittelema Sunilan asuntoalue oli alun perin kaavoituksella muuhun kuntakokonaisuuteen liittymätön alue Kymissä. Otto-Iivari Meurmannin luomassa Karhulan kauppalan ensimmäisessä yleiskaavassa vuodelta 1955 pyrittiin kokoamaan kylätaajamia kauppalan asumalähiöiksi ja luomaan Helilästä liikekeskusta.

Kotkan alueellinen laajeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan kaupungin alue käsitti alun perin vain Kotkansaaren ja Hovinsaaren eteläisimmän osan. Nopeasti kasvava kaupunki tarvitsi lisää maata ja jo vuonna 1884 Kotkaan liitettiin Hovinsaari suurimmaksi osaksi ja Hietanen. Hovinsaaren pohjoisosa eli Kyminlinna liitettiin Kotkaan vuonna 1948. Vuonna 1954 Kymin länsiosista liitettiin kaupunkiin laaja alue, joka käsitti muun muassa Mussalon saaren sekä Ruonalan, Lankilan ja Sutelan kylät. Alueella on nykyisin myös Karhuvuoren ja Aittakorven kaupunginosat. Vuonna 1965 kaupunkiin liitettiin Karhulan kauppalasta Tiutisen saari.[9] Haapasaaren kunta, joka oli irtautunut Kymistä 1913 ja joka oli 1970-luvulla ollut asukasluvultaan Suomen pienin kunta, liitettiin Kotkaan vuonna 1974. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa vuonna 1977 kaupunki laajeni käsittämään pääosin kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet.[10]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan kaupungintalon on suunnitellut Erkki Huttunen ja se valmistui vuonna 1934.

Kotkan kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttää kaupungin asukkaiden joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa valitsema kaupunginvaltuusto. Kotkan kaupunginvaltuustossa on 51 jäsentä, jotka valitsevat 13–jäsenisen kaupunginhallituksen ja lautakunnat. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2013 SDP:n Nina Brask. Kaupunginjohtajana toimii Henry Lindelöf.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan asukasluku on 54 732 asukasta[2] (2014-04-3030. huhtikuuta 2014) ja asukastiheys 201,5 asukasta neliökilometrillä. Vuoden 2006 lopulla asukkaista oli suomenkielisiä 52 131 (95,5 %) ja ruotsinkielisiä 579 (1,1 %). Muiden kielten puhujien määrä oli 1 897 (3,5 %). Ulkomaan kansalaisia Kotkassa asui 1 582 (2,9 %). Ulkomaan kansalaisten määrä on kasvanut nopeasti 1990- ja 2000-luvuilla, vielä vuonna 1990 se oli vain 0,3 % väestöstä.[11] Nykyisen Kotkan alueen asukasluku oli suurimmillaan noin 62 000 1970-luvun puolivälissä hieman ennen suurta kuntaliitosta. 1970-luvun lopulta alkoi väestökato, jota kesti 1990-luvun lopulle. Muuttoliike suuntautui erityisesti pääkaupunkiseudulle. 2000-luvulla asukasluku on pysynyt suunnilleen ennallaan.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kotkan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
60 752
1985
  
58 956
1990
  
56 634
1995
  
55 903
2000
  
54 846
2005
  
54 838
2010
  
54 824
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Vuoden 2011 lopussa Kotkan kaupungin 54 831 asukkaasta 52 884 asui Kotkan keskustaajamassa. Halla-Tiutisen muodostamassa taajamassa oli tuolloin 374 asukasta, haja-asutusalueilla 1 016 asukasta ja 557 asukkaan asuinpaikka oli tuntematon.[13]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan kolme suurinta työnantajaa vuoden 2008 alussa olivat Kotkan kaupunki, Kymenlaakson sairaanhoitopiiri ja Steveco.[14] Suurimmat elinkeinot vuonna 2004 olivat yhteiskunnalliset palvelut (31,7 %) ja teollisuus (21,9 %).[15] Vuonna 2006 kaupungin kokonaismenot olivat hieman yli 370 miljoonaa euroa ja kunnallisverotuloja kertyi 141,3 milj. euroa tuloveroprosentin ollessa 18,75 %.[16] Työttömyysaste on laskenut tasaisesti, vuonna 2004 työttymyysaste oli Kotkassa 14,7 %, vuonna 2005 se oli 14,4 % ja vuonna 2006 työttömyysaste oli 12,9 %. Vuosina 2010–2011 työttömyysluvut ovat kuitenkin jälleen kääntyneet nousuun ja työttömiä on väestöstä noin 15 %, mikä tekee Kotkasta Kaakkois-Suomen pahimmin työttömyydestä kärsivän kunnan[17].

Suurimmat työnantajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan kaupungin suurimmat työnantajat tammikuussa 2010.

Työnantaja Työntekijöitä
Kotkan kaupunki 3 523
Carea 940
Steveco 888
Stora Enso 562
Sulzer Pumps 535
Osuuskauppa Ympyrä 494
Ahlstrom 326
Ekami 296
Vaasan 287
Andritz 245

Paperiteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkassa on toiminut kaksi paperitehdasta, yksi kartonkitehdas ja kaksi sellutehdasta.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 7 Karhulasta Jumalniemen suuntaan.

Kotkasta on vuonna 1890 valmistunut rautatieyhteys Kouvolaan. Laivaliikenteen matkustajasatama on Kantasatamassa ja lisäksi Sapokanlahden laiturista lähtee yhteysaluksia saaristoon, muun muassa Pyhtään Kaunissaareen. Kymin lentokenttä on pienkonekenttä kaupungin pohjoisosissa.

Kaupunki sijaitsee valtatien 7 varrella, jonka kautta etäisyys Helsinkiin on noin 130 kilometriä. Paikallis­liikennettä Kotkassa hoitaa nykyisin vain Pohjolan Liikenne, joka osti ensin Karhulanpuoleisen linja-autoliikenteen Onni Vilkas Oy:ltä Onni Vilkkaan kuoltua ja sitten Mussalo-Karhuvuoren liikenneoikeudet marraskuussa 2007 Jyrkilä-liikenneyhtiöltä, joka jatkaa kuitenkin tilausmatka-liikenneyhtiönä.[18] Palvelulinjoja sekä seutu- ja kaukoliikenteen vakiovuoroja Kotkassa ajavat lisäksi Savonlinja-Yhtiöt, Henkilöliikenne Heino Oy sekä Liikenne Vuorela.

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mussalon satamaa.

Kotkan satama yhdistyi vuonna 2011 Haminan sataman kanssa HaminaKotkan satamaksi, joka on Suomen suurin yleissatama. Kotkan satama oli jo ennen yhdistymistään yleissatamista Suomen suurin vientisatama.

HaminaKotka Sataman osakeyhtiöön kuuluvat satamat Kotkan alueella:

Kotkassa on lisäksi muita kuin HaminaKotka Sataman osakeyhtiöön kuuluvia satamia:

  • Sunilan satama on Sunila Oy:n ja HaminaKotka Satama Oy:n yhdessä omistama satama
  • Hallan satama on UPM-Kymmene Oyj:n omistama satama Hallan saaressa
  • Pohjolan Voima Oy:n satama Mussalossa
  • Kuusisen satama Kuusisen saaressa. Kotkan saariston yhteysalusliikennettä, kalasatama sekä väyläalusten satama
  • Sapokka. Kotkan saariston yhteysalusliikennettä. Vierassatama[19].

Entisen Puistolan öljysataman alueella sijaitsee nykyisin Katariinan meripuisto.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hovinsaaren koulu

Kotkassa sijaitsee Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monia toimipisteitä, joissa voi opiskella teknistä-, kaupallista- ja terveydenhuoltoalaa. Peruskouluja on 22 ja lukioita kolme. Kaupungissa on yksi ruotsinkielinen koulu, Kotka Svenska Samskola, jossa toimii peruskoulun luokkien 1–9 lisäksi lukio.

Kolmannen asteen oppilaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiseen asteen oppilaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakkautettuja kouluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan Kantasatamassa 11. heinäkuuta 2008 avattu Merikeskus Vellamo.

Kymenlaaksossa toimivan sinfoniaorkesterin Kymi Sinfoniettan toinen pääkonserttitalo on Kotkan konserttitalo. Tunnettuja kotkalaisia kevyen ja rockmusiikin yhtyeitä ovat muun muassa Harmony Sisters, Sydänmaa ja Ypö-Viis. Musiikin perusopetuksesta on jo vuodesta 1946 lähtien vastannut Kotkan-seudun musiikkiopisto, joka toimii Kotkan lisäksi neljän lähikunnan alueella.

Kotkan kaupunginteatterin historia alkaa Kotkan Työväenteatterin perustamisesta vuonna 1908. Merkittäviä museoita ovat Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo, jotka siirtyivät heinäkuussa 2008 Kotkan Kantasatamassa sijaitsevaan Merikeskus Vellamoon.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotkan meripäivät on järjestetty vuodesta 1962. Meriaiheinen tapahtuma järjestetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Se on nykyisin yleisömäärältään Suomen kolmanneksi suurin festivaalitapahtuma.
  • Kotkan urkuviikko on vuosittain järjestettävä urkujen soiton opetusta ja konsertteja sisältävä tapahtuma. Järjestäjinä ovat Kotkan seurakunta, Kotkan kaupunki ja Sibelius-Akatemia.
  • Kotkan kansainvälinen urkukilpailu on Kotkan kulttuuriasiainkeskuksen, Kotkan seurakunnan ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston noin viiden vuoden välein järjestämä nuorille urkureille tarkoitettu kilpailu.
  • Kymijoen Lohisoitto, klassiseen musiikkiin painottuva viisipäiväinen musiikkitapahtuma kesäkuussa.
  • Kotkan kalamarkkinat, kahdesti vuodessa Sapokanrannassa järjestettävä markkinatapahtuma.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkansaarella sijaitsevat Merikeskus Vellamo Kantasatamassa ja sen laiturissa museojäänmurtaja Tarmo. Puistoista kuuluisin on Sapokan vesipuisto, joka on useasti palkittu viheralue. Sapokanlahden rannalla sijaitsee myös Maretarium, joka on vuonna 2002 valmistunut suomalaisten kalojen akvaariotalo. Puistoista uusin on Katariinan Meripuisto. Kotkan veistospromenadi on kokoelma nykykuvanveistäjien teoksia, joista pääosa sijaitsee Keskuskadun lehmusbulevardilla, mutta kokoelma on laajentunut myös ympäröiviin puistoihin ja katuihin. Veistospromenadille on hankittu uusia teoksia lähes vuosittain.

Kotkansaaren kirkkoja ovat Kotkan kirkko, vuonna 1898 valmistunut uusgoottilainen punatiilikirkko sekä Pyhän Nikolaoksen kirkko, joka on Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkko ja Kotkan vanhin kivirakennus. Haukkavuoren näkötorni on alun perin ollut vesitorni.

Kymin kirkko on vuonna 1850 valmistunut Kotkan alueen vanhin luterilainen kirkko. Uusklassista arkkitehtuuria edustava kirkko sijaitsee Helilän kaupunginosassa. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja luonnonsuojelualue sijaitsevat Kymijoen Langinkoskenhaaran suualueella. Kyminlinna ja Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvat linnakkeet kuuluvat Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmään.

Teollisuushistoriaa ja siihen liittyvää arkkitehtuuria edustavat A. Ahlström Oy:n Karhulan Teollisuuspuisto Karhulassa, joka on Suomen valtakunnallisesti merkittävimpiä teollisuus- ja rakennushistoriallisia ympäristökokonaisuuksia sekä Sunilan sulfaattisellutehdas ja asuinalue Sunilassa (Alvar Aalto).

Urheilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan merkittävimmät yleisurheilukentät ovat Karhulan keskuskenttä Karhulassa ja Puistolan urheilukenttä Kotkansaarella Katariinan kaupunginosassa. Kaupungissa on kaksi uimahallia, Uimala Katariina Kotkansaarella Katariinassa ja Karhulan uimahalli. Katariinan uimalaan kuuluu myös 50-metrinen maauimala, joka on auki kesäkuukausina. Arto Tolsa Areena on erityisesti jalkapallolle tarkoitettu stadion Kotkansaarella Uimala Katariinan vieressä.

Jääkiekkoa ja taitoluistelua varten on käytössä Ilona Areena Rauhalassa ja sen vieressä oleva harjoitushalli. Ruonalan urheiluhalli toimii harjoitushallina useille eri lajeille (muun muassa jalkapallo). Monille sisäurheilulajeille on käytössä Steveco-areena Karhuvuoressa (erityisesti koripallo). Aittakorvessa sijaisevat keilahalli sekä Liikuntakeskus Kotka, jossa voi harjoittaa muun muassa squashia ja sulkapalloa.

Mussalossa on 18-reikäinen golfkenttä ja Koivulassa pienempi 6-reikäinen kenttä. Kymin lentokenttä toimii aktiivisena purjelentokeskuksena ja sen lähistöllä on myös Kotkan moottoriurheilukeskus.

Urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkan kaupungilla on 10 ystävyyskaupunkia eri puolilta maailmaa. Lisäksi kaupungilla on yhteistyösopimuksia Pietarin ja Pohjois-Tallinnan kaupunginosan kanssa. Myös koulutusalalla on yhteistyösopimuksia Viipurin, Pietarin, ja Tallinnan oppilaitosten kanssa.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Useita kirjoittajia: Kymin historia 1. Kymin kunta, seurakunta ja Karhulan kauppala, 1960.
  • Veikko Kallio: Kymin historia 2. WSOY, 1990. ISBN 952-90-2478-9.
  • Useita kirjoittajia: Kotkan historia 1. Suomen Punaisen Ristin Kymen piirihallitus, 1953.
  • Useita kirjoittajia: Kotkan historia 2. Suomen Punaisen Ristin Kymen piirihallitus, 1955.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b c Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Valtuustoryhmät 5.2.2013. Kotkan kaupunki. Viitattu 11.2.2013.
  6. Kymin historia 1 s. 91
  7. Kymin historia 1
  8. Kotkan synty ja kasvu Kotkan kaupunki. Viitattu 31.12.2007.
  9. Veikko Kallio: Kymin historia 2, s. 435. WSOY, 1990. ISBN 952-90-2478-9.
  10. Kymi 20.7.2009. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 6.11.2009.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2007 Tilastokeskus. Viitattu 26.11.2008.
  12. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 14.11.2013.
  14. Suurimmat työnantajat 1.1.2008 Kotkan kaupunki. Viitattu 4.1.2008.
  15. Elinkeinorakenne Kotkan kaupunki. Viitattu 4.1.2008.
  16. Kaupungin talous ja verotus Kotkan kaupunki. Viitattu 4.1.2008.
  17. http://www.kymensanomat.fi/Online/2011/10/18/Kaupunginjohtaja%3A+Kotkan+ty%C3%B6tt%C3%B6myystilanne+l%C3%A4hes+katastrofaalinen/2011312267040/4
  18. Jyrkilä Oy – Uutiset Jyrkilä Oy. Viitattu 2.1.2008.
  19. Kotka, Sapokka – Vierassatamat Viitattu 14.4.2014.
  20. Kansainvälinen toiminta Kotkan kaupunki. Viitattu 31.12.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kotka.