Kuninkaankartano
Kuninkaankartano oli suuri valtion omistama maatila, johon paikkakunnan väestö oli velvollinen suorittamaan luontaissuorituksina maksettavat verot eli tekemään niihin päivätöitä. Pienempiä valtion tiloja kutsuttiin latokartanoiksi ja karjakartanoiksi. Suuria valtion omistamia karjanhoitoa harjoittavia tiloja nimitettiin kuninkaankarjataloiksi. Kuninkaankartanoita oli eri maissa.
Suomessa kuninkaankartanoita hoitivat alkuun erityiset talonvoudit. Niiden komeissa päärakennuksissa asui yleensä kuninkaan käskynhaltija, jonka lääni sai nimensä kartanon mukaan. Hallitsijat ja heidän käskyläisensä käyttivät matkustellessaan kuninkaankartanoita majapaikkoinaan. Erityisesti Kustaa Vaasa järjesti tilojen hoitoa. Hän piti vouteja tarkoin silmällä ja hän julkaisi tiloille ohjekirjoja. Kaarle XI määräsi osan tiloista korkeiden sotilasviranomaisten virkataloiksi ja muut vuokrattavaksi määräajaksi yksityisille ihmisille.
Tiloja valvoi 1800-luvulla senaatin kamaritoimituskunta sekä sen alaisena kuvernöörit. Tilat annettiin vuokralle lääninkonttorissa pidetyllä huutokaupalla 25 vuodeksi kerrallaan. Huutajan tuli antaa takuu vuokraehtojen täyttämisestä kymmenen vuoden aikana, todistus maineestaan, taidoistaan maanviljelyksessä ja varallisuudestaan. Senaatin talousosasto hyväksyi jonkun tarjouksista. Senaatin luvalla vuokraaja sai siirtää vuokraoikeutensa toiselle. Vuokraajan kuollessa hänen leskensä oli oikeutettu hoitamaan tilaa jäljellä olevan vuokra-ajan.
Historiallisia kuninkaankartanoita [muokkaa]
| Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Arvatkaa vaan kuinka paljon kuninkaankartanoita oli Ruotsissa! |
Länsi-Suomi ja Pohjanmaa
Engsholm; Paimio, Inkere; Pertteli, Juva; Tarvasjoki, Kirjola; Halikko, Kokemäki, Koivisto; Ulvila, Korsholman linna; Mustasaari, Köyliö, Lemu (sittemmin Monnoinen), Liuksiala; Kangasala, Moisio; Mynämäki, Mutainen; Parainen, Niittykartano; Lemu, Pinonäs; Pietarsaari, Pori, Pyhäjoki; Mynämäki, Pyhäjoki; Perniö, Rauma, Ruona; Sauvo, Saari; Mynämäki, Stenberga; Masku, Turun linna, Ulvila
Uusimaa ja Kymenlaakso
Boe; Porvoo, Degernäs; Pohja, Espoo, Helsinki, Kymi; Kyminkartano, Kotka, Laakspohja; Lohja, Porvoo, Raaseporin linna; Tammisaari, Ramsö; Karjaa, Sjundby; Siuntio, Taasia; Ruotsinpyhtää
Savo ja Karjala
Pellosniemen Kiiala; Ristiina, Olavinlinna; Savonlinna, Partala; Juva, Putkilahti; Savonlinna, Rantasalmi, Taipale; Savonlinna, Tavinsalmi; Maaninka, Visulahden Sairila; Mikkeli
Häme
Hakoinen; Janakkala, Hollola, Hämeen linna, Mustiala; Tammela, Sairila; Tuulo
Ahvenanmaa
Grelsby, Haga, Kastelholma, Saltvik
Lähteet [muokkaa]
- Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
- Kartanon mailla – sätereitä ja rälssimiehiä, Iris Haikonen ja Erkki Teräväinen, Ango Oy ja Genimap Oy, Helsinki 2006
Sivulta puuttuu