Silakka
Tätä sivua ei ole | Silakka | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
| Silakkaa | ||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kolmiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Clupea harengus membras Linnaeus, 1761[1] |
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Silakka Wikispeciesissä |
Silakka eli haili (Clupea harengus membras) on Itämeressä elävä sillin alalaji. Silliin verrattuna silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Biologisesti silli ja silakka ovat samaa lajia eikä niiden välillä ole jyrkkää rajaa. Käytännössä silli ja silakka erotetaan kaupallisessa mielessä Suomen virallisten määräysten mukaan (Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös) siten, että vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä saa käyttää sillin nimeä ja vähärasvainen kala on kaupattava silakkana.[2] Ruotsissa silakaksi (strömming) on kutsuttu Kalmarin ja Puolan rannikon välisen linjan itäpuolelta pyydettyä silliä.[3]
Silakka on parvikala. Silakka on Viron kansalliskala ja Varsinais-Suomen maakuntakala.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Silakka on tavallisesti 14–18 cm pitkä, joskus jopa 30–35 cm. Normaalikokoinen silakka painaa 30–90 grammaa. Suomen suurin silakka on vuodelta 1997 ja painoi 1 100 g.[4]
Ulkonäöltään silakan voi sekoittaa kilohailiin. Kalat erottaa kuitenkin esimerkiksi vatsaa silittämällä: kilohailin vatsan suomut tuntuvat käteen teräviltä.[2]
[muokkaa] Lisääntyminen
Silakalla on eri aikaan kutevia populaatioita. Suurin osa kutee alkukesällä, pieni vähemmistö syksyllä.[5] Silakka kutee suurissa parvissa aivan matalikosta jopa kymmenen metrin syvyyteen, kunhan paikka on kovapohjainen, soran, hiekan ja kasvillisuuden peitossa. Mäti takertuu alustaan. Poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä.[2] Poikaset kasvavat ensimmäisen kesänsä aikana 8–10 cm pitkiksi.
[muokkaa] Kalastus ja käyttö
Silakka on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Sitä pyydetään nykyisin pääasiassa troolaamalla.[5] Suomen ammattikalastajien saalis vuonna 2010 oli noin 92 miljoonaa kiloa.[6]. Suurin osa saaliista menee rehuksi turkistarhoille ja lohenkasvattamoille.[2] Noin 69 miljoonaa kiloa eli kolme neljännestä suomalaisten saaliista pyydetään Selkämereltä, 14,5 miljoonaa Saaristomereltä.[6] Suomenlahdelta saatiin vuonna 2010 silakkaa enää 3,4 miljoonaa kiloa, kun 1980-luvun saaliit olivat 20 miljoonaa, ja vielä 1990-luvulla 7-12 miljoonaa kiloa vuodessa.[7][6]
[muokkaa] Silakan onginta
Silakka syö eläinplanktonia joten sitä on turha pyytää syötillä. Litkalla niitä sen sijaan saa ongituksi varsinkin keväällä, muun muassa Helsingin silloilta.[8]
[muokkaa] Silakkaruoka
Ruokakalana silakka on edullinen ja ravinteikas. Suolasilakka, savusilakka ja hiilisilakka ovat osa suomalaista ruokaperinnettä. Ruotsalaisten perinneherkkuna pidetään bakteerikäymisellä valmistettua hapansilakkaa, jonka haju on erikoinen ja voimakas.[9]
Silakassa on muiden rasvaisten kalojen tavoin EPA-happoja sekä vitamiineja ja hivenaineita, etenkin kalsiumia, fosforia ja D-vitamiinia. Kalsiumia ja fosforia on eniten kalojen ruodoissa.[10]
Alla olevassa taulukossa luetellaan perusravintoaineiden sekä kolestrolin, EPA-rasvahappojen ja fosforin pitoisuudet eräissä yleisissä ruokalajeissa. Taulukossa on eritelty kokonaisenergian jakautuminen prosentteina: vaikka silakkapihvien massasta vain 12,3 % on rasvaa, se tuottaa 58 % koko tuotteen energiamäärästä.
| Kalapuikot uunissa [11] | Silakkapihvit[12] | Lihapullat[13] | |
|---|---|---|---|
| Energiaa | 270 kCal | 187 kCal | 240 kCal |
| Proteiineja | 14,9 g (23 %) | 15,6 g (34 %) | 18,4 g (31 %) |
| Rasvaa | 9,3 g (30 %) | 12,3 g (58 %) | 15,6% (58 %) |
| Hiilihydraatteja | 31,2 g (47 %) | 3,5 g (8 %) | 6,6 g (11 %) |
| EPA rasvahappoja | 61 mg | 232 mg | 2 mg |
| Kolesterolia | 41,9 mg | 80,7 mg | 96,1 mg |
| Fosforia | 152,8 mg | 228,2 mg | 166,5 mg |
| Kalsiumia | 9,6 mg | 337 mg | 20,2 mg |
| D-vitamiinia | 0,9 μg | 17,5 μg | 0,5 μg |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Clupea harengus+membras (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b c d Silakka ahven.net. Kalatalouden keskusliitto.
- ↑ Sill eller strömmming Naturhistoriska riksmuseet.
- ↑ Ennätyskalarekisteri. Viitattu 7.6.2009.
- ↑ a b RKTL Kala-atlas: Silakka
- ↑ a b c Ammattikalastus merellä 2010 Riista- ja kalatalous, Tilastoja 3/2011. Suomen virallinen tilasto. www.rktl.fi
- ↑ Etelä-Suomen kalatalousryhmä ESKO, ohjelmatyöryhmä: Esko – Etelä-Suomen kalatalousohjelma (s.10) 29.4.2008. KEHU Ry.. Viitattu 7.6.2009.
- ↑ Maalareiden kalakerho
- ↑ Lehti: Hapansilakka kiellettiin Arlandan lentokentällä 2006
- ↑ Silakka on terveellistä syötävää Klik ! Helsingin Sanomat
- ↑ Kalapuikko leivitetty, uunissa paistettu Fineli
- ↑ Silakkapihvi Fineli
- ↑ Lihapulla naudanliha, uunissa paistettu Fineli
[muokkaa] Aiheesta muualla
- NOAA Photo Library (kuva)
