Jäänmurtaja Tarmo (1907)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jäänmurtaja Tarmo
Tarmo vuonna 2006
Tarmo vuonna 2006
Alustyyppi Jäänmurtaja
Miehistö 43
Telakka Sir W.G. Armstrong & Co Ltd., Walker Shipyard, Newcastle, Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistumisvuosi 1907
Käyttöönotto 27. helmikuuta 1908
Poistettu käytöstä Poistettiin käytöstä 1970 ja on museoaluksena Kotkassa
Mitat
Uppouma 2 300 tonnia
Pituus 67,1 m
Leveys 14,3 m
Syväys 6,1 m
Nopeus 13 solmua
Voimanlähde
Koneisto 2 kpl trippelihöyrykoneita polttoaineena öljy, aiemmin hiili
Teho 3 850 hevosvoimaa (peräkone 2 400 hv)
Aseistus
Aseistus Sodan aikana: 2 × 120 mm Vickers -tykkiä
1 × 47 mm tykki
2 × 40 mm Bofors
3 × 20 mm Madsen
2 × konekivääriä

Tarmo on Suomen merenkulkulaitoksen jäänmurtaja, joka palveli Suomen merivoimissa toisen maailmansodan aikana.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus valmistui Newcastle upon Tynessä vuonna 1907[1] ja tuli Suomeen tammikuussa 1908. Tarmoa on kutsuttu maailman vanhimmaksi säilyneeksi jäänmurtajaksi,[2] mutta sitä seitsemän vuotta vanhempi säilynyt jäänmurtaja on saman telakan valmistama ja 1900 käyttöönotettu Angara, joka on toiminut vuodesta 1990 museo- ja kokousaluksena Baikaljärvellä Siperiassa.[3]

Huomattavasti aikaisempia murtajia suuremman konetehonsa vuoksi Tarmo oli huomattava parannus, vaikka sen ominaisuudet jäissä eivät olleetkaan odotusten mukaiset, sillä alus poltti hiiltä neljä tonnia tunnissa täydellä jääteholla, mikä oli kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin vanhempi Sampo kulutti. Aluksen pääkoneiden tyyppi oli kolmipaisuntakone eli trippeli. Kokonaiskoneteho oli 3 850 hv, josta keulakoneen teho 1 450 ja peräkoneen 2 400 hv. Höyrykattikoiden lukumäärä on 5.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan aikana senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja senaattori Jalmar Castrén pakenivat Helsingistä jäänmurtaja Tarmolla Tallinnaan, josta he matkustivat edelleen Saksan ja Ruotsin kautta Pohjois-Suomeen ja Vaasaan. Viron vapaussodan aikana alus vei Viroon 3 000 suomalaista vapaaehtoista.

Sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa Tarmo palveli merivoimissa. Se joutui Neuvostoliiton ilmavoimien lentokoneen hyökkäyksen kohteeksi Kotkan satamassa 18. tammikuuta 1940. Hyökkäyksessä kuoli 39 ja haavoittui 11 miestä. Heidät on haudattu Kotkan kirkon hautausmaalle. Tarmon oli tarkoitus vielä sodan lopulla murtaa jää hyökkäävien neuvostojoukkojen edestä, mutta se ei ehtinyt suorittaa tehtäväänsä ennen rauhan tuloa.

Alus muutettiin vuonna 1950 hiililämmitykseltä öljypoltolle, mikä paransi sen ominaisuuksia olennaisesti. Myös laivan peruskorjaus ajoittui vuosille 1950–1951.

Apualusvuodet ja museointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus sai vuonna 1963 uuden nimen Apu, koska uusi dieselsähköinen Tarmo (II) valmistui samana vuonna. Alus palveli laivastoa emälaivana ja apualuksena vuoteen 1969, jolloin se sai vanhan nimensä ja se piti museoida. Poikkeuksellisen kovan talven 1970 vuoksi sen kuitenkin lähetettiin vielä kerran jäätöihin Apu-nimisenä merikapteeni Into Lehtisalon komennossa. Talvi jäi vanhan höyrymurtajan viimeiseksi työtalveksi: uusi, nyt ensi kerran kokonaan kotimaisesta teräksestä rakennettu dieselsähköinen jäänmurtaja Apu valmistui seuraavana kesänä.

Tarmon poistuttua käytöstä se kunnostettiin vuosina 1990–1992, minkä jälkeen se on ollut museojäänmurtajana Kotkan Kantasatamassa lukuun ottamatta lyhyttä vierailua Tallinnassa ja Helsingissä keväällä 1998. Alus vihittiin museojäänmurtajaksi 1.5.1992.

Hinaajat Janet ja Vega siirsivät 2008 Tarmon 400 metriä pohjoisemmaksi vastavalmistuneen merikeskus Vellamon museoaluslaituriin.

Aluksella perämiehenä koulutuksensa aikana palvellut, myöhempi Merenkulkulaitoksen toimistopäällikkö merikapteeni Seppo Laurell sanoi eräässä esitelmässäänlähde?, että juuri Tarmo sopi erään sattuman johdosta mitä parhaiten museolaivaksi, sillä alus poistui palveluksesta 63-vuotiaana kuin kuka tahansa valtion virkamies. Lisäksi alus on lajissaan ainoa, jonka miehistöä kaatui sotatoimissa; se on siis myös sankarivainajien muistomerkki.

Näyttelijä Tarmo Manni on saanut nimensä laivan mukaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Merimuseo: Höyryjäänmurtaja Tarmo -moniste 31.7.2010

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Höyryjäänmurtaja Tarmo 11.5.2009. Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  2. Matkaveneilijän tietokanta: Kotka onkin saari Suomen veneilyliitto. Viitattu 31.1.2010.
  3. Jäänmurtaja Angara Viitattu 19.1.2011.
  4. Tarmo Manni (1921–1999) Saarijärven kaupunki. Viitattu 5.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Koordinaatit: 60°28′24″N, 26°56′39.4″E