Ampumahiihto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaisa Mäkäräinen ja Magdalena Neuner Kontiolahden maailmancupin takaa-ajokilpailussa, vuonna 2012

Ampumahiihto on talviurheilulaji, jossa on yhdistetty maastohiihto ja ammunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihdon perinteet juontavat osittain metsästys- ja sodankäyntitaitoihin. Arktisissa talvioloissa metsästävän tai taistelevan armeijan tuli kyetä ampumaan rasittavan hiihdon jälkeen tarkasti.lähde?

Tiettävästi ensimmäinen ampumahiihtoa muistuttanut kilpailu käytiin vuonna 1767 norjalaisten rajavartioston sotilaiden välillä.lähde? Laji kasvatti asteittain suosiotaan Skandinaviassa sotilaiden harjoittelumenetelmänä. Ampumahiihdon esiaste, sotilaspartiohiihto oli talviolympialaisten virallisessa kisaohjelmassa kerran Chamonix'ssa vuonna 1924, sekä näytöslajina kolme kertaa kertaa vuosina 1928, 1936 ja 1948.

Nykyinen ampumahiihto on lähtöisin Ruotsista, jossa kilpailtiin yhdellä 20 kilometrin mittaisella lenkillä, jonka varrella oli neljä erillistä ampumapaikkaa. Niiden ampumamatkat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Kolme pisintä matkaa ammuttiin makuulta ja viimeinen pystystä. Aseena käytettiin metsästys- tai sotilaskivääriä. Vuonna 1966 siirryttiin käyttämään 150 metrin matkaa, jolta ammuttiin järjestyksessä makuu, pysty, makuu ja pysty rengastauluun. Jokaisessa ammunnassa ammuttiin viisi laukausta ja ohiammutuista sai sakkominuutin. Samana vuonna kilpailtiin 4 × 7,5 kilometrin viestihiihdossa. Vuonna 1973 järjestettiin 10 kilometrin pikamatkakilpailu, jossa käytettiin viestin tapaan rikkoutuvia tauluja. Tässä kilpailumuodossa käytettiin 150 metrin sakkokierrosta rangaistuksena ohilaukauksesta.[1]

Ensimmäiset nykyaikaisen ampumahiihdon MM-kilpailut käytiin vuonna 1958 ja laji oli olympialaisten virallisessa kisaohjelmasssa 1960 Squaw Valleyn kisoissa.[2] Naiset kilpailivat lajissa ensimmäistä kertaa olympiatasolla Albertvillessä 1992.

Ampumahiihdossa käytetty ase muutettiin vuonna 1978 sotilaskivääristä pienoiskivääriksi. Ampumamatka lyheni samalla 150:stä 50 metriin. Vuonna 1985 alettiin yleisesti käyttää luisteluhiihtoa, mikä on ollut merkittävä asia lajin kehittymiselle. Vuonna 1993 perustettiin lajin kansainvälinen kattojärjestö, Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU).[1]

Sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihdossa hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Aseena käytetään pienoiskivääriä, jota kannetaan hiihdettäessä selässä. Juniori-ikäiset eivät kanna asetta selässään, vaan ase on hiihdon ajan ampumapaikalla. Ase tulee selkään 17-vuotiaiden sarjoissa sekä tytöillä että pojilla.[3] Uusimmissa asemalleissa on varmistin, mutta se ei ole pakollinen varuste. Harvoilla se on, vielä harvemmat sitä käyttävät.lähde? Optiset tähtäimet eivät ole sallittuja; tähtäimenä käytetään diopteritähtäimiä. Ne koostuvat etu- ja takatähtäimestä. Takatähtäin on vain reikä, jonka läpi katsotaan etutähtäimeen, missä itse tähtäin sijaitsee. Lippaaseen mahtuu viisi patruunaa. Jos varapatruunoita joutuu käyttämään, ne täytyy ladata aseeseen yksitellen. Lippaita on yksi jokaista ampumakertaa varten ja ne kiinnitetään hiihdon aikana yleensä aseen tukkiin niille varatuille paikoille.

Ampumahiihdossa ammutaan makuu- ja pystyasennosta. Molemmista asennoista ammuttaessa ampumamatka on sama (50 metriä), mutta taulun osuma-alue on erikokoinen. Pystyasennosta ammuttaessa osuma-alueen koko on halkaisijaltaan 11,5 senttimetriä ja makuuasennosta ammuttaessa 4,5 senttimetriä. Taulun kaatumiseen riittää, kun puoli luotia osuu tauluun. Ohilaukauksen sattuessa kilpailija joutuu kilpailumuodosta riippuen sakkokierrokselle tai saa sakkominuutin.[3] Jokaisella ampumapaikalla on viisi taulua, joiden alas ampumiseen on käytettävissä viisi patruunaa. Yksilölajeissa sallitaan varapatruunat vain jos aseeseen tulee syöttöhäiriö. Viesteissä on käytettävissä 5+3 patruunaa viiden taulun alas ampumiseen eli kolme varapatruunaa[3], jotka on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen.

Taululaitteistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisissä IBU:n alaisissa kilpailuissa käytetään kahta erilaista taulutekniikkaa: mekaanista suomalaista ja sähköistä saksalaista.[4] Suomalainen tekniikka toimii painovoimalla ja sen on kehittänyt liperiläinen Ilmo Kurvinen. Taulut valmistetaan Liperin Ylämyllyllä ja niitä on tehty noin 7 000 kappaletta ja viety yli 30 maahan.[5]

Kilpailumuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makuupaikka Vancouverin olympiakilpailuissa

Seuraavien kilpailumuotojen matkat ovat aikuisten sarjojen mukaan.

Normaalikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimatkan pituus on miehillä 20 kilometriä ja naisilla 15 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Normaalimatkaan kuuluu neljä ammuntaa. Ensin on makuuammunta, seuraavaksi pystyammunta, sen jälkeen jälleen makuuammunta ja lopuksi pystyammunta. Jokaisesta ohilaukauksesta lisätään hiihtoaikaan yksi sakkominuutti.

Pikamatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikamatkan (kutsutaan myös sprintiksi) pituus on miehillä 10 kilometriä ja naisilla 7,5 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Pikamatkaan kuuluu kaksi ammuntaa. Ensin on makuuammunta, jonka jälkeen on pystyammunta. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin.

Takaa-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takaa-ajokilpailuun lähdetään pikamatkalla syntyneiden aikaerojen mukaisesti. (Tai vaihtoehtoisesti normaalimatkan puolitetuilla eroilla) Pikamatkan voittaja lähtee ensimmäisenä, toinen toisena ja niin edelleen. Kilpailuun pääsee yhteensä 60 pikakilpailun parasta. Matkan pituus on miehillä 12,5 kilometriä ja naisilla 10 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa. Kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä ammuntaa pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

Yhteislähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteislähtökilpailussa (kutsutaan myös massastartiksi) kilpailijat lähtevät matkaan yhtä aikaa. Miehet hiihtävät 15 kilometriä ja naiset 12,5 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa, joista kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin. Kilpailuun pääsee mukaan maailmancupin kokonaiskilpailun sen hetken 25 parasta ja sen ulkopuolelta viisi sinä kilpailuviikonloppuna parhaiten menestynyttä eli yhteensä 30 urheilijaa. Jos joku ei osallistu, ryhmää täydennetään niin, että 30 lähtee lopulta matkaan. Ennen mukaan pääsi suoraan maailmancupin 30 parasta. Sääntöä muutettiin kaudella 2010–2011.lähde?

Viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikilpailu käydään neljästä kilpailijasta muodostuvien joukkueiden välillä. Joukkueiden ensimmäiset viestinviejät lähtevät matkaan yhteislähtönä. Vaihdot tapahtuvat koskettamalla kädellä seuraavaa viestinviejää. Jokaisen viestiosuuden pituus on miehillä 7,5 kilometriä ja naisilla 6 kilometriä. Jokainen viestinviejä käy ampumapaikalla kahdesti ampuen ensin makuulta ja sen jälkeen pystystä. Viesti on sekaviestin ohella ainoa kilpailumuoto, jossa on käytettävissä varapanoksia. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Varapanokset on ladattava ja ammuttava yksitellen. Jos vielä kolmen varapanoksen jälkeen on tauluja pystyssä, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

Sekaviesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekaviestikilpailu koostuu samoista osa-alueista kuin viestikilpailukin, mutta kilpailussa hiihtää kaksi naista ja kaksi miestä. Ensimmäisen ja toisen osuuden hiihtävät naiset ja kolmannen ja neljännen miehet. Naisilla osuuden matka on kuusi kilometriä ja miehillä 7,5 kilometriä. Kilpailijat ampuvat ensin makuulta ja sitten pystystä. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Ne on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen. Jos tauluja on pystyssä vielä varapanosten jälkeen, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkokierroksen. Sekaviesti tuli uutena lajina Sotšin talviolympialaisiin 2014.lähde?

Sprinttisekaviesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sprinttisekaviestissä (single mixed relay) kilpailtiin ensimmäisen kerran maailmancupissa Nové Měston osakilpailussa helmikuussa 2015. Kilpailussa maata edustaa kaksihenkinen joukkue, jossa on kilpailee yksi nais- ja yksi miesurheilija. Kumpikin hiihtää vuorollaan 1,5 kilometriä ja ampuu matkalla kerran makuulta ja kerran pystystä. Varapatruunoita ei ole, vaan ohilaukauksesta kilpailija joutuu hiihtämään 75 metrin mittaisen sakkoringin. Kumpikin urheilija hiihtää neljä osuutta, mutta miehet hiihtävät viimeisellä osuudella toisen ampumapaikan jälkeen yhden 1,5 kilometrin kierroksen enemmän.[6]

Lajin luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumapaikan taululaitteistoja Sotšin Laura-ampumahiihtokeskusessa

Vaikka ampumahiihdossa onkin kaksi lajia yhdistetty, on niistä hiihto lopputuloksen kannalta merkittävämpi osa-alue. Vaikka kilpailija pudottaisi kaikki taulut, mutta hiihtää huonosti, ei hän usein ole kovinkaan korkealla sijalla. Silti ohilaukauksiinkaan ei ole varaa edes viestissä, sillä yksi varapatruuna vie aikaa niin kauan kuin sen ampuminen kestää.

Ammunnassa huomioon otettava seikka on myös se, että hiihtäjä on ampuessaan hengästyneessä tilassa. Onkin tavallista, että hiihtäjä jo ennen ammuntapaikkaa löysää hieman vauhtiaan ja tasaa hengitystään näin valmistautuen ammuntasuoritukseen. Ammuntapaikalle tultaessa kilpailijan sydämen pulssi on noin 170–190, ja sieltä lähtiessä 130–­150.lähde?

Myös ammuntaan käytettävä aika on olennainen, sillä ampuessa aika kuluu koko ajan. Makuuammunta vie aikaa puolisen minuuttia, pystyammunta hieman vähemmän, koska ampuma-asennon ottaminen on nopeampaa. Toisinaan ammunnassa tapahtuu häiriöitä. Esimerkiksi luodin jäädessä piippuun ajanotto pysäytetään, ja asehäiriön poistamiseen kulunut aika hyvitetään. Kuitenkaan esimerkiksi piippuun jääneestä hylsystä ei saa hyvitystä.

Ei ole täysin harvinaista, että kilpailija adrenaliinin virratessa suonissaan unohtaa sakkokierrokset. Tällöin IBU:n säännöt määräävät, että loppuaikaan lisätään kaksi minuuttia jokaisesta kiertämättömästä sakkokierroksesta. Kilpailija saattaa myös ampua väärään tauluun, jolloin kaikki laukaukset luetaan ohi ammutuiksi.

Kansainväliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihdossa kilpaillaan kauden aikana ampumahiihdon maailmancupissa ja IBU-Cupissa. Arvokisatasolla ampumahiihdossa kilpaillaan olympialaisissa ja ampumahiihdon MM-kilpailuissa. Ampumahiihto ei siis ole osa hiihdon MM-kilpailuja vaan Kansainvälinen ampumahiihtoliitto järjestää omat maailmanmestaruuskilpailut vuosittain lukuun ottamatta olympiavuosia.

Lajin valtiaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään lajissa olivat vahvoja Neuvostoliitto ja Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Nykyään lähes kaikilla merkittävillä hiihtomailla on kohtuullinen ampumahiihtojoukkue. Menestystä on viime vuosinamilloin? ollut kosolti sellaisilla mailla kuin Norja, Saksa, Venäjä ja Ranska. Viime vuosien menestyneimpiä ampumahiihtäjiä naisissa ovat muiden muassa Kaisa Mäkäräinen, Darja Domratševa, Gabriela Soukalová ja Tora Berger, sekä miehissä Martin Fourcade, Emil Hegle Svendsen ja Ole Einar Bjørndalen.

Ampumahiihtokeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen merkittävimpiä ampumahiihtokeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta Maakunta Stadion Merkittäviä tapahtumia
Hämeenlinnan vaakuna Hämeenlinna Kanta-Hämeen vaakuna Kanta-Häme Ahvenisto Ampumahiihdon SM-kilpailut 2014
Kontiolahden vaakuna Kontiolahti Pohjois-Karjalan vaakuna Pohjois-Karjala Kontiolahden ampumahiihtokeskus Ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1999 ja 2015, sekä vuosittain maailmancupin osakilpailuja.
Liperin vaakuna Liperi Pohjois-Karjalan vaakuna Pohjois-Karjala Pärnävaara -
Lahden vaakuna Lahti Päijät-Hämeen vaakuna Päijät-Häme Lahden hiihtokeskus Ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1981 ja miesten viestin mm-2000, sekä useita maailmancupin osakilpailuja.
Sotkamon vaakuna Sotkamo Kainuun vaakuna Kainuu Vuokatti -
Seinäjoen vaakuna Seinäjoki Etelä-Pohjanmaan vaakuna Etelä-Pohjanmaa - -
Oulun vaakuna Oulu Pohjois-Pohjanmaan vaakuna Pohjois-Pohjanmaa - Ampumahiihdon SM-kilpailut 2013
Rovaniemen vaakuna Rovaniemi Lapin vaakuna Lappi - -
Kalajoen vaakuna Himanka (Kalajoki) Keski-Pohjanmaan vaakuna Keski-Pohjanmaa - -
Tuusulan vaakuna Tuusula Uudenmaan vaakuna Uusimaa - -
Jalasjärven vaakuna Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaan vaakuna Etelä-Pohjanmaa - -
Kauhajoen vaakuna Kauhajoki Etelä-Pohjanmaan vaakuna Etelä-Pohjanmaa - -
Kurikan vaakuna Jurva (Kurikka) Etelä-Pohjanmaan vaakuna Etelä-Pohjanmaa - -
Mikkelin vaakuna Mikkeli Etelä-Savon vaakuna Etelä-Savo - -
Raahen vaakuna Raahe Pohjois-Pohjanmaan vaakuna Pohjois-Pohjanmaa - -
Luodon vaakuna Luoto Pohjanmaan vaakuna Pohjanmaa - -
Alavieskan vaakuna Alavieska Pohjois-Pohjanmaan vaakuna Pohjois-Pohjanmaa - -
Sodankylän vaakuna Sodankylä Lapin vaakuna Lappi - Sotilaiden ampumahiihdon MM-kilpailut 2014
Muonion vaakuna Muonio Lapin vaakuna Lappi - -
Jomalan vaakuna Jomala Ahvenanmaan vaakuna Ahvenanmaa Ålands skid- och skidskyttecentrum (Vikingavallen) -

Kansainvälisesti merkittävimpiä ampumahiihtokeskuksia[7][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta Maa Stadion Korkeus Kapasiteetti Maaston kapasiteetti
Krasnaja Poljana Venäjän lippu RUS Laura Cross Country Ski and Biathlon Center 1441 m 7500 1662
Östersund Ruotsin lippu SWE Östersund Skidstadion 355 m 6000 Ei rajoitusta
Hochfilzen Itävallan lippu AUT Biathlon Stadium Hochfilzen 1010 m 8000 3000-8000
Le Grand Bornand Ranskan lippu FRA The Sylvie Becaert Stadium 928 m 7500 1000-2000
Oberhof Saksan lippu GER DKB-Ski-Arena 814 m 12000 9000
Ruhpolding Saksan lippu GER Chiemgau-Arena 710 m 12000 18000
Antholz-Anterselva Italian lippu ITA Südtirol Arena 1634 m 10357 3000
Pokljuka Slovenian lippu SLO Sports Centre Triglav 1345 m 7000 3000-8000
Kontiolahti Suomen lippu FIN Kontiolahden ampumahiihtokeskus 120 m 10000 (15000 MM-2015) 6000
Holmenkollen Norjan lippu NOR Holmenkollen National Arena 325 m 5000 12000
Presque Isle Yhdysvaltain lippu USA Nordic Heritage Center 267 m 2000 2000
Nové Město na Moravě Tšekin lippu CZE Vysočina Arena 625 m 8000 (20000 MM-2013) 4000
Idre Ruotsin lippu SWE Idre Fjäll 710 m 1000 1500
Beitostølen Norjan lippu NOR Beitostølen Skiarena 820 m 5000 5000
Obertilliach Itävallan lippu AUT Biathlon competition area Obertilliach 1380 m 1000 300
Ridnaun-Val Ridanna Italian lippu ITA Biathlon-Trainingszentrum Ridnaun 1369 m 1500 1000
Altenberg Saksan lippu GER Sparkassen-Arena Osterzgebirge 830 m 5000 1500
Brezno-Osrblie Slovakian lippu SVK Biathlon-Arena Osrblie 604 m 3000 1500
Martell-Val Martello Italian lippu ITA Biathlonzentrum Martell 1700 m 1000 500
Tjumen Venäjän lippu RUS Regional Winter Sports Centre "Pearl of Siberia" 62 m 5500 1000
Hanti-Mansijsk Venäjän lippu RUS A. V. Filipenko Winter Sports Centre 83 m 10000 2000
Bansko Bulgarian lippu BUL Bansko Biathlon Center Banderica 1600 m 1000 0
Otepää Viron lippu EST Tehvandi Sport Center 150 m 5000 10000
Ostrov Venäjän lippu RUS Skiing and biathlon center Yunost 46 m 1000 12000
Raubitš-Minsk Valko-Venäjän lippu BLR 202 m 2500 20000
Langdorf-Arbersee Saksan lippu GER 970 m 6000 4000
Canmore Kanadan lippu CAN Canmore Nordic Centre 1407 m 5000 5000
Duszniki-Zdrój Puolan lippu POL Duszniki-Zdrój-Jamrozova Polana 600 m 1500 2000
Cesana San Sicario Italian lippu ITA Biathlon Olympic Stadion 6500
Lillehammer Norjan lippu NOR Birkebeiner Ski Stadium 13500
Park City Yhdysvaltain lippu USA Soldier Hollow 8000
Pyeongchang Etelä-Korean lippu KOR Alpensia Biathlon Center 26500
Whistler Kanadan lippu CAN Whistler Olympic Park 6000
Forni Avoltri Italian lippu ITA Forni Avoltri Biathlon Center
Fort Kent Yhdysvaltain lippu USA 10th Mountain Center
Haute Maurienne Ranskan lippu FRA Stade de Biathlon Haute Maurienne
Lantsch/Lenz Sveitsin lippu SUI Biathlon Arena Lenzerheide
Ufa Venäjän lippu RUS Biathlon Center Ufa

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaari, Satu & Markkola, Jari: ”2. Ampumahiihdon historia”, Ampumahiihtäjien osallistumismotivaatio, s. 2. Liikuntapedagogiikan pro gradu tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.3.2015).
  2. Lajiesittely: Ampumahiihto 2.3.2011. Yle. Viitattu 14.3.2015.
  3. a b c Lajiesittely: Ampumahiihto Riihimäen Kisko. Viitattu 12.3.2015.
  4. Karttunen, Anu: Olisiko suomalainen taulutekniikka estänyt MM-kisaskandaalin? 9.6.2012. Yle Urheilu. Viitattu 11.3.2015.
  5. Heikkilä, Riikka: Ampumahiihtäjät tähtäävät Kurvisen tauluihin 15.4.2012. Yle Pohjois-Karjala. Viitattu 11.3.2015. (suomeksi)
  6. Single mixed relay confirmed for NMNM WC programme 19.11.2014. IBU. Viitattu 15.3.2015.
  7. Kansainvälinen ampumahiihtoliitto, IBU: IBU Season Guide 2013-2014 (Sivut 98-131) (pdf) Viitattu 13.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]