Jalasjärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jalasjärvi
Jalasjärvi.vaakuna.svg Jalasjärvi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.jalasjarvi.fi
Sijainti 62°29′20″N, 022°45′45″EKoordinaatit: 62°29′20″N, 022°45′45″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Perustettu 1867
Kuntaliitokset Kurikka (2016)
Kokonaispinta-ala 830,39 km²
139:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 818,70 km²
– sisävesi 11,69 km²
Väkiluku 7 899
131:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 9,65 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 15,7 %
– 15–64-v. 60,5 %
– yli 64-v. 23,8 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,0 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 0,8 %
Kunnallisvero 22,00 %
kolmanneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Juha Luukko
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP

17
10
5
3

Jalasjärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 7 899 ihmistä[2] ja väestöntiheys on noin 10,3 asukasta/km². Jalasjärven naapurikunnat ovat Ilmajoki, Karvia, Kauhajoki, Kihniö, Kurikka, Parkano ja Seinäjoki.

Jalasjärvi liitetään Kurikkaan Jalasjärven ja Kurikan yhteisestä esityksestä. [6]

Jalasjärven alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärven asukasluvun kehitys
Vuosi Asukasluku
1805 246 [7]
1810 267 [7]
1815 419 [7]
1820 454 [7]
1825 489 [7]
1830 524 [7]
1835 520 [7]
1840 556 [7]
1845 769 [7]
1850 823 [7]
1917 13 861 [8]
1939 14 520 [9]
1996 9 490
1997 9 292
1998 9 155
1999 9 038
2000 8 924
2001 8 830
2002 8 792
2003 8 760
2004 8 691
2005 8 631
2006 8 532

Jalasjärven Jalasjärvi sijaitsee Kivistön kylässä, kun taas valtatie 3:n itäpuolella, kirkonkylän kohdalla näkyvä järvi on Lamminjärvi.

Jalasjärven eteläosassa on runsaasti järviä metsäteiden varrella. Jalasjärvi sijaitsee pääradan varrella. Siellä on kolme Ratahallintokeskuksen liikennepaikkaa: Jalasjärven liikennepaikka Alavallissa, Ylivallin liikennepaikka Ylivallissa sekä Madesjärven liikennepaikka. Liikennepaikat ovat palvelleet lähinnä turpeen- ja puuntuotannon tarvitsemia raskaita kuljetuksia. Ylivallin asfaltoidulla liikennepaikalla, jonka lastauskenttä on asfaltoitu, on harjoitettu myös mikroautoilua.

Jalasjärven eteläosan Saarijärveltä itään valtatie 3:n itäpuolella on Pohjan Korpilammi, Iso Madesjärvi ja Vähä Madesjärvi, Kolhonjärvi, Liikajärvi, Liikapuron tekojärvi ja Lamminjärvi. Lisäksi joillain paikoilla on tierakennuksissa käytettyjen kivenottamoiden pohjalla lähdevettä, mikä on mahdollistanut uimisen ja kalastamisen, vaikka paikat eivät ole virallisia uimapaikkoja. Tällainen paikka on esimerkiksi Ala-Koskuella murskaksi kutsuttu paikka valtatie 3:n länsipuolella, joka on aikaisemmin ollut uimapaikka ja jossa on loivan rannan jälkeen jyrkästi syvenevä pohja.

Etelässä, joka kuuluu talousmaantieteellisesti Suomenselän suomaahan, on metsäautoteitä, hiekkakankaita ja metsätaloutta, kun taas pohjoisessa, Jokipiissä ja Luopajärvellä on laajoja peltoaukeita sekä maidontuotantoalueita. Jalasjärven keskisillä ja pohjoisilla alueilla, lähellä Peräseinäjokea on turvetuotantoalueita.

Pohjanmaan portti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärven kotiseutumuseo valtatie 3:n suunnasta katsottuna.

Aikaisemmin matkailumarkkinoinnissa Jalasjärveä kutsuttiin Pohjanmaan portiksi tarkoittaen sitä, että se on ensimmäinen Vaasan läänin ja Etelä-Pohjanmaan kunta Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä tultaessa. Sanontaa on käyttänyt aikaisemmin Koskuen Esso. Sanonnan arvellaan olevan kuitenkin alun perin vuodelta 1932, jolloin nykyistä eduskunnan liikennevaltiokuntaa vastaava kulkulaitosvaliokunta vieraili Jalasjärvellä ja kuntaan johtavan valtatien varteen oli rakennettu portti tervehdyksellä varustettuna.

Tuulimyllyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärven tuulimyllyaiheinen linja-autopysäkki Ala-Koskuella.

Jalasjärven epävirallinen symboli on tuulimylly, joista tunnetuin sijaitsee Aittomäellä valtatie 3:n itäpuolella, noin kilometrin Jalasjärven kirkonkylästä etelään päin. Luopajärvellä, Seinäjoelle, Ilmajoen kautta, johtavan valtatie 19:n itäpuolella on myös samaa kokoluokkaa oleva tuulimylly. Lisäksi Jalasjärvellä linja-autopysäkkien katoksissa on tuulimyllyn tyylitellyt kuvat molemmissa päissä. Jalasjärven kotiseutumuseossa on kaksi tuulimyllyä. Jalasjärvellä on myös kolme nykyaikaista kolmilapaista tuulivoimalaa. Yksi näistä sijaitsee Jokipiissä on Kurikkaan johtavan valtatie 3:n varrella ja kaksi Ilvesjoella Karviaan johtavan seututie 273:n varrella.

Seurakunnan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärvi on kuulunut Ilmajoen seurakuntaan ja sittemmin Ilmajoen seurakuntaan kuuluneeseen Kurikan kappeliseurakuntaan, josta se on itsenäistynyt Jalasjärven seurakunnaksi sekä muuttunut kunnallishallinnon uudistuksessa Jalasjärven kunnaksi vuonna 1867.

Sotien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärveltä on alkanut Suomen itsenäisyyden aikainen asevelvollisuus vuonna 1918. Suomen maavoimien ensimmäinen joukko-osasto, Suomen Tasavallan Vartiosto, muodostettiin pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnan pohjalle. Suomen Tasavallan Vartiostosta muodostettiin Suomen sisällissodan kestäessä osa Seinäjoen Krenatööripataljoonaa. Alkuvaiheen jälkeen oli ryhdytty täydentämään joukkoja ja lopulta myös perustamaan joukkoja vanhaan autonomian aikaiseen asevelvollisuuslakiin nojaten. Näin ollen Suomen puolustusvoimien maavoimien asevelvollisuus alkoi Jalasjärveltä. Kronstadtin kapinan jälkeen Jalasjärvelle tuli pakolaisina myös venäläisiä.

Jalasjärveläiset kuuluivat pääasiassa viime sotien aikana Pohjanmaalta koottuun jalkaväkirykmentti 58:an. Aluejärjestelmän periaatteiden mukaisesti suuri osa meni jalkaväkeen, minkä vuoksi kaatuneiden määrä oli tappioiden vuoksi huomattava. Jalkaväkirykmentti 1 ja Jalkaväkirykmentti 58 muodostivat 19. divisioonan rungon. Myöhemmin jatkosodan asemasotavaiheen jälkeen JR 58 sai täydennyksiä muun muassa joutsalaisista.

Jalasjärven kotiseutumuseon alueella on sotaveteraanien perinnetalo, jossa on Jalasjärven suojeluskuntaan ja toisen maailmansodan aikaan liittyviä esineitä, muun muassa kokoelma jalkaväen käsiaseita sekä kirjallisuutta. Jalkaväkirykmentti 58:lle on Jalasjärven kirkon länsipuolella muistokivi. Kirkkomaan hautausmaalla on jokaisella haudatulla kivestä veistetty risti.

Talouselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa toimii noin 550 yritystä, joista tunnetuimpia ovat Jalas, Juustoportti, Jokipiin Pellava, Listatalo, L-Kaluste, Pramia ja Lennol.

Aikaisemmin Jalas valmisti hiihtokenkiä murtomaasuksiin, mutta on sittemmin erikoistunut turvajalkineisiin. Juustoportti Keskikylän Pentinmäellä on matkailunähtävyys. Siellä valmistetaan juustoja.

Koja Oy on Jalasjärvellä merkittävä työnantaja. Lisäksi Jalasjärvellä on pienempiä yrityksiä, kuten Tarja Salonrannan uniikkitaidekeramiikkaa valmistava Taijulinpaja ja Vesa Ritolan kalkkunatila, joka valittiin vuoden 2012 kalkkunatilaksi. Jalasjärven Keskikylässä sijaitsee tunnettu ruokapaikka Pihlajan Kevari, joka on toiminut eteläpohjalaisten juhlapaikkana vuodesta 1966.

Jalasjärvellä on noin 550 maatilaa, jotka tuottavat yhteensä noin 3,5 miljoonaa kiloa sianlihaa, 1,1 miljoonaa kiloa naudanlihaa ja 27,4 miljoonaa litraa maitoa. Jalasjärvi on Suomen kolmanneksi suurin maidontuottajakunta ja kuuluu maan kymmenen suurimman lihantuottajakunnan joukkoon.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtateiden 3 ja 19 liittymä Jalasjärvellä.

Jalasjärven läpi kulkee vilkasliikenteinen valtatie 3 Helsingistä Vaasaan ja Jalasjärveltä lähtee valtatie 19 Uuteenkaarlepyyhyn.

Välimatkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärvellä toimii kuusi 1–6 luokkien peruskoulua (Hirvijärven koulu, Keskikylän koulu, Kirkonkylän koulu, Koskuen koulu, Luopajärven koulu ja Metsolan koulu), peruskoulun 7–9 luokkien koulu ( Jalasjärven yläaste] ja lukio. Kirkonkylän koulu siirtyi elokuussa 2005 keskustasta uusiin tiloihin koulukeskukseen, jossa lukio ja yläaste myös toimivat. Koulukeskuksessa kaikilla kolmella koululla on muun muassa yhteinen ruokasali ja liikuntatilat.

Jalasjärvellä toimii myös Jalasjärven aikuiskoulutuskeskus JAKK, joka on valtakunnallinen aikuiskouluttaja ja kehittäjä. JAKK toimii 11 paikkakunnalla. Koulutusaloja ovat autoala, kuljetus-logistiikka, maarakennus-infra-ala, talonrakennus ja teollisuus. Lokakuussa 2011 opetus- ja kulttuuriministeriö päätti, että Jalasjärven kunta joutuu maksamaan takaisin JAKKille vuosina 2005-2009 maksettuja oppisopimuskoulutusrahoja lähes 35 miljoonaa euroa.[10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Jalasjärven väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
10 259
1985
  
10 250
1990
  
9 846
1995
  
9 618
2000
  
8 924
2005
  
8 631
2010
  
8 214
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavalli, Hirvijärvi, Ilvesjoki, Jalasjärvi, Jokipii, Keskikylä, Koskue, Luopajärvi, Sikakylä, Taivalmaa ja Ylivalli.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja jalasjärveläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalasjärveläisiä yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Yle: Kunnallisvaalit 2008 tulospalvelu 27.10.2008. Yleisradio. Viitattu 1.5.2009.
  6. http://yle.fi/uutiset/virkkunen_pakkoliitoksista_kunnissa_otetaan_kriisimenettely_nyt_vakavammin/7295892
  7. a b c d e f g h i j K. A, Bäckman (Knut Adolf Bäckman), suomentanut Toivo Vuorela: Jalasjärven kappeli, s. 80. Vammala: Suomalaisen kirjallisuuden seura. ISBN 951-717-201-X.
  8. Toimittanut Raimo Salokangas et. al.: ”Taulukko 3, Vapaussodassa kaatuneet eteläpohjalaiset”, Etelä-Pohjanmaan historia, s. 583. . ISBN 951-766-097-9.
  9. Toimittanut Raimo Salokangas et. al.: ”Taulukko 5, Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet eteläpohjalaiset”, Etelä-Pohjanmaan historia, s. 624. . ISBN 951-766-097-9.
  10. http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2011/10/jalasjarven_kunnalta_peritaan_35_miljoonaa_perusteettomia_etuja_2925263.html
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. download.asp Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 29.11.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]