Aapeli Hautanen
Abel Evert (Aapeli Eevertti) Hautanen (9. syyskuuta[1] 1899 Jalasjärvi, Suomen suuriruhtinaskunta – 23. marraskuuta 1984[2] Jalasjärvi, Suomi) oli suomalainen mestaripelimanni, 1- ja 2-rivisen harmonikan soittaja, pienviljelijä ja suutari. Hänen soittotyyliään on pidetty eteläpohjalaisen vähärivisten harmonikkojen soiton esikuvana[3].
Kansanpelimanni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautanen sai 10-vuotiaana huuliharpun ja ensimmäisen harmonikkansa 14-vuotiaana. Jo nuoruusvuosina hän soitti 1- ja 2-rivistä harmonikkaa tansseissa ja häissä. Hautanen lopetti soittamisen 1920-luvulla monirivisten harmonikkojen vallatessa alaa kolmeksikymmeneksi vuodeksi.[3]
1950-luvulla Hautanen aloitti soittamisen uudelleen ja hänen vanhahtava ja laaja ohjelmistonsa tyylikkääksi kuvatun soittotavan myötä herättivät runsaasti kiinnostusta. Hänen soittotyyliään on tallennettu ja tutkittu 1960-luvulta lähtien ja se on ollut esikuvana monille vähärivisten harmonikkojen soittajille, kuten Teppo Välimäelle[4]. Hänen soittotyylinsä mainitaan jopa yleisesti ottaen eteläpohjalaisen vähärivisoiton esikuvana.[3]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- valtakunnallinen pelimannimestaruus vuosina 1955, 1958 ja 1972
- mestaripelimannin arvonimi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1973[3]
- taiteilijaeläke 1976[5]
Hautanen kommentoi saavutuksiaan itse muun muassa seuraavasti 73-vuotiaana:
Haastattelija: "No mites, te ootte siis mestaripelimanni, miten tällasen tittelin saa?"
Hautanen: "No ku ottaa tällaasen huonon haitarin ja menee Helsinkiin ja pelaa siel."
Haastattelija: "Niin yksinkertastako se…?"
Hautanen: "Joo joo. Sitte annetaan ensipalkinto."[6]
Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pelimanni (1979, uudelleenjulkaistu: Kansanmusiikki-instituutti, KICD-6, 1997)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eino Saari: Eino Saaren äänitteet 2006 (pdf) www.karviankotiseutu.fi. 2006. Viitattu 21. joulukuuta 2007.
- ↑ Aapeli Evert Hautanen BillionGraves. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Suuri Musiikkitietosanakirja 2 C-Ha, s. 267. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4726-4.
- ↑ Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-Ö, s. 252–253. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.
- ↑ Valtion ylimääräiset taiteilijaeläkkeet. Helsingin Sanomat, 24.6.1976. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ “Ei tällä mitään tienaa” (Kansanperinnearkisto, nauha AK/2458, raidat 12-14, transkriptio haastattelusta blogissa) anni.blogsome.com. 13. maaliskuuta 2007. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 21. joulukuuta 2007. (Arkistolinkki)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
