19. divisioona (jatkosota)
19. divisioona oli Vaasan sotilasläänin perustama Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Sotilaslääniin kuuluivat Vaasan suojeluskuntapiiri, Etelä-Pohjanmaan Itäinen suojeluskuntapiiri sekä Etelä-Pohjanmaan Läntinen suojeluskuntapiiri, jotka kattoivat Vaasan läänin läntiset rannikkoseudut ja itäisen sisämaan.[1] Perustaminen aloitettiin 17. kesäkuuta 1941 Rangellin hallituksen puolustusministerin Rudolf Waldenin määrättyä puolustusvoimat ylimääräisiin harjoituksiin.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[2] [3]
- Jalkaväkirykmentti 16 (JR 16), perustajana Etelä-Pohjanmaan Itäinen suojeluskuntapiiri
- Jalkaväkirykmentti 37 (JR 37) perustettiin Vaasan sotilasläänin alueelta niin kutsuttuna ylimääräisenä rykmenttinä
- Jalkaväkirykmentti 58 (JR 58), perustajana Etelä-Pohjanmaan Läntinen suojeluskuntapiiri
- Kenttätykistörykmentti 10 (KTR 10)
- Kevyt osasto 18 (KevOs 18)
- Pioneeripataljoona 30 (PionP 30)
- Viestipataljoona 28 (VP 28)
- 266. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (266. ItKKK)
19. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, mutta aivan kaikilta osin niihin ei päästy.
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioonankomentajana oli perustamisesta 20. kesäkuuta 1941 lakkauttamiseen 1. helmikuuta 1942 eversti Hannu Hannuksela, joka ylennettiin 31. joulukuuta 1941 kenraalimajuriksi.[4]
Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioona jäi perustamisalueelleen Päämajan reserviksi, jonka käyttö riippui valittavasta toimintasuunnitelmasta, joka oli joko puolustuksellinen tai hyökkäyksellinen.
Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioonan Päämajalle laatimien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 4 813 miestä, vaikka yhtymä lakkautettiin käytännössä tammikuussa 1942.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 102
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.102
- ↑ Sampo Ahto, Veikko Pirilä: "Etelä-Pohjalaisia taistelussa", osa 2 ss. 302-304
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
- ↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
|
19. divisioonan joukkoyksiköt jatkosodan aikana | 
|
| JR 16 | JR 37 | JR 58 | KTR 10 | KevOs 18 | PionP 30 | VP 28 |