6. divisioona (jatkosota)
6. divisioona (6. D) oli Suomen maavoimien Perä-Pohjolan sotilasläänin perustama divisioona jatkosodassa. Tähän sotilaslääniin kuuluivat Pohjanmaan ja Länsi-Pohjan suojeluskuntapiirit.[1]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[2]
- Jalkaväkirykmentti 12 (JR 12)
- Jalkaväkirykmentti 33 (JR 33)
- Jalkaväkirykmentti 54 (JR 54)
- Kenttätykistörykmentti 14 (KTR 14)
- Kevyt osasto 3 (KevOs 3)
- Pioneeripataljoona 36 (PionP 36)
- Viestipataljoona 35 (VP 35)
- 264. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (264. ItKKK)
- Divisioonaan ei kuulunut määrävahvuuksien mukaista Raskasta patteristoa
6. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, johon pääosin päästiinkin. Materiaalin osalta aivan kaikkien välineiden osalta määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioona liitettiin Saksan XXXVI vuoristoarmeijakuntaan Pohjois-Suomessa kesällä 1941. Operaatio Napaketussa divisioona hyökkäsi Sallaan ja edelleen kohti Kantalahtea yhdessä Saksan SS Division Nordin ja Saksan 169. jalkaväkidivisioonan kanssa. Operaatio epäonnistui.
Vuonna 1942 6. divisioona järjestettiin uudelleen 12. prikaatiksi, mutta laajennettiin uudelleen divisioonaksi vuonna 1943. Joukko siirrettiin Maaselän rintamalle 1942, ja Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944 Kannaksen rintamalle, jossa se osallistui Tali-Ihantalan taisteluihin.
Jatkosodan päätyttyä divisioona osallistui Lapin sotaan. Yksikön vallattua Rovaniemen divisioona hajotettiin.
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioonankomentajina olivat[3]:
- Eversti Verner Viikla 15. kesäkuuta – 18. joulukuuta 1941
- Kenraalimajuri Einar Vihma 1. tammikuuta 1942 – 5. elokuuta 1944
- Eversti Albert Puroma 8. elokuuta – 14. marraskuuta 1944
- Eversti Arvi Kurenmaa 14. – 24. marraskuuta 1944
Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 6. divisioonan kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 9 479 miestä.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 100
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
- ↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
Alue: Lapin ja Pohjois-Suomen joukot
Suomen III armeijakunta (Uhtuan ja Kiestingin suunta): 3. divisioona
Saksan XXXVI armeijakunta (Kantalahden suunta): 6. SS-vuoristodivisioona Nord | 169. divisioona | 6. divisioona
Saksan vuoristoarmeijakunta Norja (Murmanskin suunta): 2. vuoristodivisioona | 3. vuoristodivisioona
Neuvostoliiton XVII armeijakunta (Kantalahden suunta): 104. divisioona | 122. divisioona | 1. panssaridivisioona | 14. divisioona (Murmanskin suunta) | 52. divisioona (Murmanskin suunta)