Suomen maavoimat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen maavoimat
Suomen Maavoimien tunnus.svg
Toiminnassa 1918–
Valtio Suomi
Puolustushaarat maavoimat
Rooli puolustushaara
Tukikohta Mikkeli
Komentajat
Nykyinen komentaja Seppo Toivonen

Maavoimat muodostaa pääosan Suomen puolustusvoimien sodanajan vahvuudesta. Rauhan aikana maavoimien joukko-osastojen päätehtävänä on kouluttaa valmiutta kohotettaessa perustettavat maavoimien joukot. Maavoimiin kuuluu mm. jalkaväki-, kenttätykistö-, ilmatorjunta-, pioneeri-, viesti- ja huoltojoukkoja. Maavoimien komentajana aloitti 1. heinäkuuta 2014 kenraaliluutnantti Seppo Toivonen. Hänen edeltäjänsä kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi siirtyi puolustusvoimien sotatalouspäälliköksi[1] Maavoimat on yksi kolmesta puolustushaarasta Suomessa merivoimien ja ilmavoimien ohella. Maavoimien tehtävät ovat Suomen maa-alueen puolustaminen, virka-avun antaminen muille viranomaisille sekä osallistuminen puolustushaaralle käskettyihin kriisinhallintaoperaatioihin.

Aselajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maavoimat jakautuu aselajeihin, jotka Suomessa ovat:

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien rakenne
Suomen Maavoimien tunnus.svg maavoimat
Sotilaslaanin tunnus.svg aluehallinto
sotilaslääni
aluetoimisto
Suomen Ilmavoimien tunnus.svg ilmavoimat
Suomen Merivoimien tunnus.svg merivoimat
puolustusvoimien joukot
joukko-osasto
joukkoyksikkö
perusyksikkö

Lain puolustusvoimista (11. toukokuuta 2007/551) mukaan maavoimiin kuuluu maavoimien esikunta, sotilasläänejä, aluetoimistoja, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Sitä johtaa maavoimien komentaja. Maavoimien esikunta sijaitsee Mikkelissä ja sen alaisena toimivat operatiiviset sotilasläänit, Maasotakoulu ja Utin jääkärirykmentti.[2]

Sotilasläänit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi on jaettu sotilaslääneihin, jotka toimivat maavoimien esikunnan alaisina aluehallintoviranomaisina. Valtioneuvoston asetuksella Suomi on jaettu neljään sotilaslääniin: Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi-Suomen ja Pohjois-Suomen sotilasläänit.[2] Sotilasläänien alaisina aluehallintoviranomaisina toimivat aluetoimistot. Sotilasläänit vastaavat sotilaallisen puolustuksen suunnittelusta, joukkojen tuotannosta ja valmiuden säätelystä. Ne johtavat alueensa huoltoa ja vastaavat yhteyksien pitämisestä siviiliviranomaisiin.[2]

Joukko-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat joukko-osastot koostuvat joukkoyksiköistä, jotka jakautuvat edelleen perusyksiköihin. Joukko-osaston komentaja on sotilasarvoltaan everstiluutnantti, eversti tai prikaatikenraali. Komentajalla on laajat valtuudet joukko-osaston palveluksen ja toiminnan järjestelyissä.[3] Joukko-osastojen päätehtävä on kouluttaa puolustusvoimien rauhan ja sodan ajan joukkoja. Maavoimiin kuuluu Maavoimien esikunnan lisäksi 14 joukko-osastoa, joista 12 on sotilasläänien johtamia. Maasotakoulu ja Utin jääkärirykmentti ovat suoraan maavoimien komentajan alaisuudessa.[3]

Puolustusvoimauudistus maavoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimauudistuksen vaikutukset astuvat voimaan maavoimissa 1.1.2015 mennessä. Uudistuksen myötä sotilasläänit lakkautetaan ja aluetoimistot organisoidaan osaksi joukko-osastoja, jotka siirtyvät suoraan Maavoimien esikunnan alaisuuteen. Hämeen rykmentti ja Pioneerirykmentti lakkautetaan 31.12.2014. Lisäksi neljän joukko-osaston asema itsenäisenä hallintoyksikkönä lakkaa. Tykistöprikaati liitetään Porin prikaatiin, Viestirykmentti Panssariprikaatiin, Lapin ilmatorjuntarykmentti Jääkäriprikaatiin ja Reserviupseerikoulu Maasotakouluun.

Maavoimien sodan ajan joukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maavoimien sodan ajan joukot jakautuvat operatiivisiin joukkoihin, joiden vahvuus on 61 000 henkilöä, sekä alueellisiin joukkoihin, joiden vahvuus on 176 000 henkilöä. Maavoimien 1. tammikuuta 2008 voimaan astuneessa johtamisorganisaatiossa maavoimia johtaa maavoimien esikunta. Maavoimien esikunnan alaisena toimii useampia, myöhemmin yksi armeijakunnan esikunta, jotka johtavat suorityskykyisimpiä joukkoja, sekä neljä operatiivista sotilaslääniä, joiden alaisuudessa toimii pääosin paikallisiin tehtäviin tarkoitettuja joukkoja.

Operatiiviset joukot:

Alueelliset joukot:

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääesikunnan maavoimaesikunnassa 1. tammikuuta 2008 tehtiin päätös perustaa Mikkeliin Ilmavoimien Esikunnan ja Merivoimien Esikunnan kaltainen puolustushaaraesikunta, Maavoimien Esikunta, jolloin Pääesikunnalle jäi yleisesikunnan tehtävät. Myös maavoimien komentajan virka puolustusvoimissa on uusi.

Samalla vanhat maanpuolustusalueet ja sotilasläänit esikuntineen lakkautettiin.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Suomen maavoimien näkyvimmistä erityispiirteistä on tykistö, jonka numeromääräinen vahvuus on läntisen Euroopan suurin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yle Uutiset
  2. a b c Elina Lindholm: Maavoimien uudet kasvot. Ruotuväki, 2008, nro 14, s. 10.
  3. a b Puolustusvoimat
  4. Defensive gestures Economist. 24.7.2008. Viitattu 29.8.2008. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]