Suomen maavoimat
Sivulta puuttuu | Suomen maavoimat | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1918– |
| Valtio | Suomi |
| Puolustushaarat | maavoimat |
| Rooli | puolustushaara |
| Tukikohta | Mikkeli |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Raimo Jyväsjärvi |
Suomen maavoimat muodostaa suurimman osan puolustusvoimista. Maavoimat on yksi kolmesta puolustushaarasta Suomessa merivoimien ja ilmavoimien ohella.
Sisällysluettelo |
Aselajit [muokkaa]
Maavoimat jakautuu aselajeihin, jotka Suomessa ovat:
Organisaatio [muokkaa]
| Puolustusvoimien rakenne |
| maavoimat |
 aluehallinto |
| sotilaslääni |
| aluetoimisto |
 ilmavoimat |
 merivoimat |
| puolustusvoimien joukot |
| joukko-osasto |
| joukkoyksikkö |
| perusyksikkö |
Lain puolustusvoimista (11. toukokuuta 2007/551) mukaan maavoimiin kuuluu maavoimien esikunta, sotilasläänejä, aluetoimistoja, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Sitä johtaa maavoimien komentaja.
Maavoimien esikunta sijaitsee Mikkelissä ja sen alaisena toimivat operatiiviset sotilasläänit, Maasotakoulu ja Utin jääkärirykmentti.[1]
Sotilasläänit [muokkaa]
Suomi on jaettu sotilaslääneihin, jotka toimivat maavoimien esikunnan alaisina aluehallintoviranomaisina. Valtioneuvoston asetuksella Suomi on jaettu neljään sotilaslääniin: Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi-Suomen ja Pohjois-Suomen sotilasläänit.[1] Sotilasläänien alaisina aluehallintoviranomaisina toimivat aluetoimistot.
Sotilasläänit vastaavat sotilaallisen puolustuksen suunnittelusta, joukkojen tuotannosta ja valmiuden säätelystä. Ne johtavat alueensa huoltoa ja vastaavat yhteyksien pitämisestä siviiliviranomaisiin.[1]
Maavoimien sodan ajan joukot [muokkaa]
Maavoimien sodan ajan joukot jakautuvat operatiivisiin joukkoihin, joiden vahvuus on 61 000 henkilöä, sekä alueellisiin joukkoihin, joiden vahvuus on 176 000 henkilöä. Maavoimien 1. tammikuuta 2008 voimaan astuneessa johtamisorganisaatiossa maavoimia johtaa maavoimien esikunta. Maavoimien esikunnan alaisena toimii useampia, myöhemmin yksi armeijakunnan esikunta, jotka johtavat suorityskykyisimpiä joukkoja, sekä neljä operatiivista sotilaslääniä, joiden alaisuudessa toimii pääosin paikallisiin tehtäviin tarkoitettuja joukkoja.
Operatiiviset joukot:
- 3 valmiusprikaatia
- 2 jääkäriprikaatia
- 2 mekanisoitua taisteluosastoa
- 2 motorisoitua taisteluosastoa
- 1 helikopteripataljoona
- 1 erikoisjääkäripataljoona
- 1 ilmatorjuntaohjus- ja ilmatorjuntatykkiyksikkö
Alueelliset joukot:
- 6 jalkaväkiprikaatia
- 14 erillistä pataljoonaa / taisteluosastoa
- 28 paikallispuolustusyksikköä / maakuntajoukot
Historiaa [muokkaa]
Pääesikunnan maavoimaesikunnassa 1. tammikuuta 2008 tehtiin päätös perustaa Mikkeliin Ilmavoimien Esikunnan ja Merivoimien Esikunnan kaltainen puolustushaaraesikunta, Maavoimien Esikunta, jolloin Pääesikunnalle jäi yleisesikunnan tehtävät. Myös maavoimien komentajan virka puolustusvoimissa on uusi.
Samalla vanhat maanpuolustusalueet ja sotilasläänit esikuntineen lakkautettiin.
Muuta [muokkaa]
Yksi Suomen maavoimien näkyvimmistä erityispiirteistä on tykistö, jonka numeromääräinen vahvuus on läntisen Euroopan suurin.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)", joka on ilmestynyt 5.10.2004, käsitellään maavoimia yleisestä teknologian tulevaisuusnäkökulmasta toisessa osassa luvussa 6 otsikolla "Maavoimien asejärjestelmät"
- Valtion talouarvioesitys 2008, luku 27.10. "Sotilaallinen maanpuolustus" "http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2008/frame_2008.html"
- Puolustusvoimien tiedote: Pääesikunnan päällikkö: Alueellinen puolustusjärjestelmä uusiutuu "http://www.mil.fi/paaesikunta/tiedotteet/3478.dsp"
- Puolustusvoimain kalustoesittely
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Elina Lindholm: Maavoimien uudet kasvot. Ruotuväki, 2008, nro 14, s. 10.
- ↑ Defensive gestures Economist. 24.7.2008. Viitattu 29.8.2008. (englanniksi)
