Reserviupseerikoulu
Wikipedia
Reserviupseerikoulu on Haminassa toimiva Puolustusvoimien sotilasopetuslaitos, joka kouluttaa suurimman osan maavoimien ja rajavartiolaitoksen sekä osan meri- ja ilmavoimien reserviupseereista. Koulu on perustettu vuonna 1920. Sotavuodet 1939-1945 se oli sijoitettuna Niinisaloon ja toimi vuodet 1942-1945 Upseerikoulun nimellä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Organisaatio
Reserviupseerikoulu on Itäisen Maanpuolustusalueen komentajan alainen joukko-osasto. Koulutusasioissa se on kuitenkin Pääesikunnan alainen. Sisäisesti Reserviupseerikoulu on jaettu Esikuntaan, Reserviupseerikurssiin, Huoltokeskukseen ja Jääkärikomppaniaan. Jääkärikomppaniaan astuu palvelukseen myös alokkaita toisin kuin muihin koulun alaisiin yksiköihin. Reserviupseerikurssi puolestaan jakautuu yhdeksään perusyksikköön:
- 1.K (l. Kärkikomppania): Jalkaväki ja panssarintorjunta
- 2.K (l. Kirveskomppania): Jalkaväki
- Sissikomppania (SissiK): Sissi- ja tiedustelu
- Sotilaspoliisikomppania (SpolK)
- Tulenjohtopatteri (TjPtri): Jalkaväki- ja tiedustelutulenjohto
- Tuliasemapatteri (TasPtri): Kenttätykistön ja kranaatinheittimistön tuliasematoiminta
- Ilmatorjuntapatteri (ItPtri): Ilmatorjunnan tykki-, ohjus- ja tulenjohtokoulutus
- Pioneerikomppania (PionK)
- Viestikomppania (VK): Viestiaselaji sekä muiden aselajien viestikoulutushaarat – Viestikomppania tarjoaa joukkueenjohtajaopetusta viestijoukkojen aliupseerikurssin ensimmäisen osan suorittaneille, Ilmasotakoulun aliupseerikurssin ensimmäisen osan suorittaneille, kranaatinheittimistön viestitoiminnan aliupseerikurssin ensimmäisen osan suorittaneille ja ilmatorjuntajoukkojen aliupseerikurssin ensimmäisen osan suorittaneille upseerioppilaille.
Kukin perusyksikkö jakautuu edelleen joukkueisiin tai jaoksiin. Osassa yksiköistä koulutus on jaoteltu eri linjoihin. Esimerkiksi sissikomppania jakautuu sissi- ja tiedustelulinjoihin.
[muokkaa] Koulutus
Suomen puolustusratkaisu edellyttää suurehkoa kenttäarmeijaa (350 000 miestä), jonka päällystön runkona toimivat palkattuun henkilökuntaan jo rauhan aikana kuuluvat upseerit ja opistoupseerit. Näitä on yhteensä noin 9 000, mikä ei riitä täyttämään sodan ajan koko päällystötarvetta, vaan puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvat korkeakoulu- ja opistoupseerit sijoitetaan pääasiassa pataljoonatasolle sekä prikaati- ja armeijakuntatason johto- ja asiantuntijatehtäviin. Näin ollen päällystö koostuu komppania- ja patteritasolle reserviläisistä.
Tätä varten koulutetaan RUK:ssa varusmiehistä reserviupseereja. Reserviupseerikouluun otetaan kustakin saapumiserästä 700-750 upseerioppilasta, jotka saavat koulutuksen oman koulutushaaransa joukkueen (vast.), jaoksen, tai tulevia tehtäviään vastaavan ryhmän (johtajiksi), poikkeuksena RUK:n Tuliasemapatterin kenttätykistölinjan upseerioppilaat, joista koulutetaan patteriupseereita, joka tehtävänä vastaa lähinnä komppanian varapäällikön tehtävää.
Ryhmänjohtajiksi reserviupseereja sijoitetaan pääasiassa tiedustelussa sekä eräissä muissa erikoisjoukoissa, joiden miehistötehtävissä on aliupseereja.
Kaikki reserviupseerikoulun opetus jakaantuu neljään oppiaineeseen: johtamistaitoon (painokerroin 10), aselajioppiin (painokerroin 8), taktiikkaan (painokerroin 5) ja liikuntaan (painokerroin 3).
Yleisarvosana määräytyy eri aineiden painotettujen arvosanojen perusteella. Erityisesti kurssin alkuvaiheessa teoriakoulutusta saattaa olla paljonkin, mutta sen määrä riippuu olennaisesti linjasta, sillä aselajioppi voi olla joko teoria- (esimerkiksi viesti) tai käytäntöpainotteista (esimerkiksi jalkaväki).
Teoreettisen opiskelun vaativuustaso on karkeasti ottaen sama kuin lukiossa. Suoritukset teoreettisissa opinnoissa mitataan kirjallisin kokein (”koulutöin”), jotka on läpäistävä. Heikko opintomenestys johtaa oppilaan siirtämiseen valvontaan. Riittämätön opintomenestys aiheuttaa opintojen keskeyttämisen ja palauttamisen perusyksikköön niin sanotusti maitojunalla. Perusyksikössä entinen upseerioppilas palvelee 12 kuukauden palvelusaikansa loppuun yleensä korpraalina tai alikersanttina. Myös liiat poissaolot johtavat opintojen keskeyttämiseen. Sairastuneille saatetaan kuitenkin tarjota mahdollisuutta suorittaa opintonsa loppuun ns. jälki-RUK:ssa yhdessä seuraavan saapumiserän kanssa. Upseerioppilas voidaan erottaa koulusta esimerkiksi lunttaamisen takia.
Kurssin alkuvaiheessa painottuvat teoreettiset opinnot ja muodolliset maastoharjoitukset. Keskivaiheilla toteutetaan joukko laajahkoja soveltavia maastoharjoituksia, joissa paneudutaan aselajien yhteistoimintaan. Loppukurssi keskittyy johtajakoulutukseen sekä ampumaleiriin, joka toteutetaan yleensä Pahkajärven ampuma-alueella.
Reserviupseerikoululle on tyypillistä upseerioppilaiden voimakas indoktrinaatio. Upseerioppilaille korostetaan heidän asemaansa varusmiesten parhaimmistona, sodan ajan johtajina ja tulevina yhteiskunnan tukipylväinä. Reserviupseerikoulun kuri on tavanomaiseen suomalaiseen peruyksikköön verrattuna tiukka.
Kuri pyritään kuitenkin luomaan sisäiseksi vaatimalla upseerioppilailta oma-aloitteista kurinalaisuutta. Tavoitteena on saada upseerioppilaasta luotettava, itsenäinen ja Puolustusvoimien arvomaailman omaksunut alainen esimiehelleen. On kuitenkin huomattava, että Reserviupseerikoulun indoktrinaatio on luonteeltaan yleisisänmaallista eikä sisällä puoluepoliittisia piirteitä tai painotuksia.
[muokkaa] Oppilaskunta
Reserviupseerikurssi muodostaa oman oppilaskuntansa, jota kutsutaan myös RUK:n kymmenenneksi komppaniaksi. Oppilaskunnan korkeimpana elimenä toimii edustajisto, johon valitaan kustakin joukkueesta ja jaoksesta yksi edustaja varamiehineen avoimella vaalilla. Edustajisto valitsee puolestaan hallituksen, jonka jäsenille määrätään tietyt vastuualueet. Hallitukseen valitaan 14 jäsentä, puheenjohtaja, pääsihteeri sekä ATK-, ilmoitushankinta-, kurssijuhla-, kurssikirja-, historia-, urheilu-, sosiaali-, hengellisen-, kuljetus-, kulttuuri-, talous- ja tiedotusjaoston puheenjohtajat. Jaostojen puheenjohtajat tarvitsevat käytännön toteuttamiseen jaostovirkailijoita, jotka nimetään hallituksen kokouksissa. Oppilaskunta toteuttaa RUK:ssa varusmiestoimikunnan tehtäviä: se järjestää lomakuljetukset, edustaa koko kurssia ja huolehtii upseerioppilaiden henkisestä ja mahdollisuuksien mukaan sosiaalisesta hyvinvoinnista. Oppilaskunnalla on kuitenkin varusmiestoimikuntiin verrattuna laajempi toimialue: näkyvimpinä tehtävinä on järjestää kurssijuhla ja julkaista kurssikirja. Näihin varat hankitaan myymällä kirjaan ilmoituksia. Käytännössä ilmoitusvarat kanavoidaan Reserviupseerikoulun Kannatusyhdistys ry.:lle, joka luovuttaa ilmoitusmyyntiä vastaavan summan oppilaskunnan käyttöön. Varoilla toteutetaan myös erinäisiä hankkeita upseerioppilaiden hyväksi. Esimerkkinä tästä Haminan Sotilaskodin käytössä oleva sotilaskotiauto Varvara, joka on varustettu muun muassa nelivedolla, GPS:llä, saniteettitiloilla ja maastouttamisvälineillä. Yhden reserviupseerikurssin oppilaskunnan budjetti on yli 100 000 €.
[muokkaa] Oppilaat
Reserviupseerikoulu ei edellytä oppilailtaan mitään tiettyä siviilikoulutusta. Vaikka suuri osa upseerioppilaista onkin ylioppilaita, silti erityisesti pioneerikomppanian oppilaista suurella osalla on tekninen koulutus aselajin "käytännön tekniikan" vuoksi.[1] Sen sijaan useimmat upseerioppilaat valitaan aliupseerikurssin ensimmäisen seitsemän viikon aikana osoittamansa soveltuvuuden ja kyvykkyyden perusteella. Loput ovat vapaaehtoisia, menestyneitä aliupseereja, jotka ovat pyrkineet niin sanottuun jälki-RUK:hon. Reserviupseerikurssi kestää 14 viikkoa, minkä jälkeen vastaylennetyt upseerikokelaat lähetetään takaisin omiin joukko-osastoihinsa. Joukko-osastossa upseerikokelas kouluttaa tyypillisesti oman sodan ajan joukkueensa (vast.) yksikön kantahenkilökunnan alaisuudessa. Koko sodan ajan joukko kotiutuu yleensä samaan aikaan, jolloin lähes kaikki upseerikokelaat ylennetään vänrikeiksi. Osa heistä jatkaa Puolustusvoimien palveluksessa joko sopimussotilaina tai Maanpuolustuskorkeakoulun kadetteina.
Siviilissä reserviupseerit sijoittuvat erilaisiin tehtäviin kaikille elämän aloille. On kuitenkin havaittavissa, että keski- ja ylemmässä johdossa on enemmän reserviupseereja kuin heidän tilastollinen osuutensa väestöstä antaisi aihetta osoittaa. Tämä saattaa osaltaan johtua ylioppilaiden suuresta määrästä reserviupseerikouluun valittaessa. Erityisesti aiemmin reserviupseerikoulutus onkin ollut merkittävä etu pyrittäessä liike-elämän palvelukseen. Vaikutusvaltaiset reserviupseerit saattavat edistää maanpuolustusmyönteistä asennoitumista, ja heidän siviilikokemustaan voidaan hyödyntää sopivissa sodan ajan sijoituksissa.[2]
[muokkaa] Muu reserviupseerikoulutus
Muita puolustusvoimain kouluja, jossa järjestetään reserviupseerikursseja, ovat muun muassa Panssarikoulu (panssariala), Ilmasotakoulu (lentoteknillinen ala, lentävä kurssi sekä ilmavoimien viestiala), Merisotakoulu (laivasto, rannikkotykistö, merivalvonta, rannikkotutka, rannikkoviesti sekä meritiedustelu), Huoltokoulutuskeskus (Lääkintäupseerikurssi), Urheilukoulu (urheilijoiden reserviupseerikurssi) ja Laskuvarjojääkärikoulu (laskuvarjojääkärijoukot).
[muokkaa] RUK-museo
Reserviupseerikoulun museo, RUK-museo, joka sijaitsee koulun välittömässä läheisyydessä, esittelee reserviupseerikoulutusta, oppilaskuntaa ja reservin johtajien perinteitä aina vuodesta 1920 alkaen. Perusnäyttely kertoo ennen muuta upseerioppilaista palveluksessa ja vapaa-ajallakin vuosikymmenten varrella. Kesän 2008 erikoisnäyttelyssä esiteltiin reservin johtajuutta. Museon pääperiaatteena on kerätä ja tallentaa koulun ja oppilaskunnan vaiheisiin liittyvää aineistoa ja esineistöä. Museon kokoelmia voivat vierailijoiden ohella käyttää hyväkseen tutkijat. Vuonna 2000 avatussa Pahkajärvi -hallissa on esillä koulutuskäytössä ollutta raskasta kalustoa. RUK-museota ylläpitää Reserviupseerikoulun Oppilaskunnan Kannatusyhdistys.
[muokkaa] Lähteet
- RUK:n historiaa (viitattu 14.7.2008)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Määttä, J. (2005) Asepalvelus nuorten naisten ja miesten opinto- ja työuralla. Väitöskirja. Jyväskylä studies in education psychology and social research 305. s. 91. ISBN 978-951-39-2876-6 tai ISBN 978-951-39-2876-3. ISSN 0075-4625. Viitattu 5.12.2007. Viite ei totea mitään erityistä upseerioppilaiden taustasta, mutta toteaa, että ylioppilaat suorittavat aliupseeri- tai upseerikoulutuksen muita useammin. On loogista olettaa, että sama trendi jatkuu myös upseerikoulutuksessa.
- ↑ Nybergh, M. (2005) Varusmiesaikaisen johtajakoulutuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja kehittämistarpeet. Maanpuolustuskorkeakoulu. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 1/2005. Tutkimuksia nro 33. ISBN 951–25–1647–0. ISSN 1455–7495. S. 40. Viitattu 5.12.2007
