Varusmiespalvelus Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa.

Varusmiespalvelus Suomessa on osa Suomen yleistä asevelvollisuutta. Varusmiespalveluksen ovat velvoitettuja suorittamaan kaikki asevelvolliset miehet, joilla ei ole vakaumukseen perustuvia syitä, jotka estävät varusmiespalveluksen suorittamisen[1] ja jotka ovat terveydentilaltaan palveluskelpoisia.[2] Naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Tämä on ollut mahdollista vuodesta 1995.

Kutsunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kutsunnat

Suomen puolustusvoimien kaikille 18 vuotta täyttäneille asevelvollisille miehille järjestämissä kutsunnoissa määritetään asevelvollisen palveluspaikka ja palveluksen aloittaminen sekä tiedotetaan puolustusvoimista ja varusmiespalveluksesta tuleville alokkaille. Kutsunnoissa selvitetään asevelvollisen palveluskelpoisuus sekä omat toivomukset ja halukkuudet.

Palvelusajan määräytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)

Aseellinen varusmiespalvelus on 165, 255 tai 347 vuorokauden mittainen. Kaikki käyvät kuitenkin aluksi 8-viikkoisen peruskoulutuskauden (P-kausi).[3] Sen aikana valitaan johtajakoulutukseen lähtijät ja miehistötehtäviin sijoitettavat. Valintoihin vaikuttavat esimiesten ja palvelustovereiden arviot, peruskoulutuskaudella suoritettavat soveltuvuuskokeet, lihas- ja kuntotestit sekä menestys sotilaan perustutkinnossa.[4]

Miehistötehtäviin koulutettavat palvelevat tavallisesti 165 vuorokautta. P-kauden jälkeen tämä palvelus jakautuu 9-viikkoiseen miehistön erikoiskoulutuskauteen ja sitä seuraavaan seitsemän viikon mittaiseen miehistön joukkokoulutuskauteen.[3]

Miehistön erityistaitoja ja ammattimaista osaamista vaativat tehtävät edellyttävät 255 vuorokautta palvelusta; tämä tulee P-kautta seuraavasta noin 34 viikon jaksosta.[3]

Miehistön vaativimpiin tehtäviin kouluttaudutaan 347 vuorokauden palveluksella. P-kauden jälkeen nämä erikoiskoulutettavat palvelevat noin 44 viikkoa.[3]

Varusmiesjohtajat suuntaavat peruskoulutuskauden jälkeen seitsenviikkoiselle aliupseerikurssi I:lle. Sen käyneet jatkavat joko aliupseerikurssi II:lle (9 viikkoa) ja sen jälkeiselle johtajakaudelle (28 viikkoa) tai 14 viikkoa kestävälle reserviupseerikurssille, jonka jälkeen koittaa 23 viikon johtajakausi.[3]

RUK-valintoihin vaikuttavat samat seikat kuin P-kauden jälkeisessä johtajakoulutusseulonnassa. Lisäksi painotetaan menestymistä johtajantehtäväradalla ja aselajikokeissa.[4]

Palveluspaikan määräytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiespalveluksen voi suorittaa Suomen puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen joukko-osastoissa. Yleisenä periaatteena on sijoittaa asevelvollinen palvelukseen kotipaikkansa lähellä sijaitseviin joukko-osastoihin.[5]

Varusmies ei voi lain mukaan valita palvelusaikaansa. Hänen mielipidettään kuitenkin kuullaan ennen erikois- tai johtajakoulutukseen määräämistä, mutta joukko-osaston komentajan vallassa on, ketkä varusmiehet määrätään palvelemaan 12 tai 9 kuukautta. On kuitenkin mahdollista hakea vapaaehtoisena eräisiin yksiköihin, joiden palvelusaika on yleensä 12 kuukautta. Tällaisia ovat Laskuvarjojääkärikomppania, erikoisrajajääkärikomppania, ilmavoimien koulut, kansainvälinen valmiusjoukko ja merivoimien sukeltajakurssi.

Siviiliammatin huomioonottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöt, joilla on siviilissä hankittu erikoiskoulutus, määrätään mahdollisuuksien mukaan palvelemaan oman erikoisalansa tehtävissä. Tyypillisimmin tällaisia tehtäviä saavat lääkärit, jotka palvelevat joko varusmieslääkäreinä tai koulutetaan lääkintäreserviupseereiksi, ja teologit jotka palvelevat usein varusmiespappeina. Myös asesepiksi ja elektroniikka-aliupseereiksi pyritään kouluttamaan näiden tai lähialojen ammattihenkilöstöä. Kuljetusalan ammattilaiseksi aikovat voivat suorittaa puolustusvoimissa C- ja E-luokan ajokortit. Osa E-kuljettajista saa edelleen ADR-kappaletavarat ja säiliöluvat. Sotilaspoliisina, keittäjänä tai soittokunnassa voi niissäkin toteuttaa siviiliosaamistaan. Graafisen alan osaajien ja viestinnän taitajienkin ammattitaidolle on kysyntää.

Erikoisjoukot ja -koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuuden voi suorittaa keskimääräistä vaikeamman kautta vaikkapa laskuvarjojääkärinä, taistelusukeltajana tai Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon taistelijana. Lisäksi on mahdollista hakeutua LentoRuk kurssille lentäjäoppilaaksi. Kurssin testit ovat viisivaiheiset ja käydään kevään aikana. Hyvä näkö, lahjakkuus ja fyysinen kunto ovat erityisvaatimuksia lentäjän koulutukselle. Koulutukset on esitelty Puolustusvoimien Varusmiehelle-sivuilla.

Vuonna 2007 Suomessa alkoi ruskeiden barettien eli erikoisrajajääkärien koulutus. Ruskeat baretit ovat Rajavartiolaitoksen erikoisjoukko, joka perustettiin, koska Rajavartiolaitoksen reserviä haluttiin pienentää tinkimättä suorituskyvystä. Erikoisrajajääkärit valitaan pääsykokeilla, jotka ovat lähes yhtäläiset Utin jääkärirykmentissä koulutettavien laskuvarjojääkärien valintakokeisiin.

Näihin joukkoihin haetaan aina erikseen ja liikkeellä on syytä olla hyvissä ajoin. Kyvykkyyttä testataan pääsykokeilla ja haastatteluilla. Ominaista on erityistaitojen edellyttäminen ja kovan kunnon, niin henkisen kuin fyysisen, vaatiminen. [3]

Palveluksen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alokasaikana alokkaiden henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia testataan eri tavoin. Kahdessa peruskokeessa kartoitetaan alokkaan soveltuvuutta aliupseeri- tai reserviupseerikoulutukseen.[6]

P1a eli P-koe numero yksi on eräänlainen älykkyystesti. Siinä täydennetään kuvioita, tehdään yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja sekä täydennetään sana-assosiaatio-osia. Kokeesta voi saada yhdeksän pistettä. Aliupseerikouluun vaaditaan neljän ja reserviupseerikouluun viiden pisteen rajan saavuttamista.[6]

P2b-koe mittaa johtajataitoja. Persoonallisuustesti koostuu joukosta osin huvittaviakin kysymyksiä. Kokeesta voi saada enintään kuusi pistettä. Aliupseerikouluun edellytetään vähintään kahta ja reserviupseerikouluun kolmea pistettä.[6]

Palveluksen ajalta maksetaan päivärahaa. Varusmiehen päiväraha on palvelusajan mukaan (1–6 kk) 5,00 euroa, (7–9 kk) 8,35 euroa ja (10–12 kk) 11,70 euroa (helmikuussa 2013). Päivärahat maksetaan yleensä pankkitilille kahden viikon välein.

Varusmieskoulutuksen arviointi ja kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmieskoulutuksen tuloksia arvioidaan jokaisella koulutuskaudella. Sotilaan tiedot, taidot ja valmiudet arvioidaan peruskoulutuskauden jälkeen taistelijan tutkinnolla. Jokainen sotilas saa arvion ja palautteen osaamisestaan. Taistelijan tutkintoon kuuluvat myös ampumataitotesti, lihaskuntotesti ja 12 minuutin juoksutesti. Tuloksia käytetään yhtenä perusteena seuraavan saapumiserän peruskoulutuskauden kehittämiseen.

Vastaavasti erikoiskoulutuskauden lopulla taistelijat suorittavat koulutushaaratutkinnon, jossa osoitetaan taistelijan oman aselajin ja koulutushaaran tiedot, taidot ja valmiudet.

Aliupseerikurssilla ja reserviupseerikurssilla tiedot ja taidot osoitetaan tenteillä ja käytännön osaaminen johtajasuorituksilla ja muilla käytännön näytöillä.[7]

Varusmiesjohtajat arvioivat itse ja saavat kouluttajaltaan palautteen keskeisistä johtaja- ja kouluttajasuorituksistaan. Lisäksi varusmiesjohtajat tekevät arvioin johtamiskäyttäytymisestään, itsearvioinnin sekä alaistensa, vertaistensa ja esimiehensä tekemänarvioinnin perusteella.[8]

Tuotettujen joukkojen koulutustaso mitataan ja arvioidaan yleensä noin viikon kestävässä sotaharjoituksessa, jossa joukon suoritusta verrataan sen suorituskykyvaatimuksiin.[9]

Varusmiespalveluksen lopulla tehdään kaikille varusmiehille nimetön kysely, jossa he arvioivat kokonaisuudessa saamaansa koulutusta ja tukipalveluja sekä varusmiesjohtajien ja palkatun henkilökunnan toimintaa. Tulokset käsitellään ensin perusyksiköissä varusmiesten kanssa kehittämistarpeiden ja erityisesti kehittämisesitysten tunnistamiseksi.[10]

Perusyksikön henkilökunta analysoi tulokset tarkemmin ja päällikkö päättää parantamiskohteet ja -toimenpiteet sekä tekee tarvittavat tukiesitykset joukkoyksikön komentajalle.[11]

Sekä koulutustuloksia että varusmiesten loppukyselyn tuloksia ja niiden perusteella tehtyjä toimenpiteitä arvioidaan joukko-osastoissa, puolustushaaraesikunnissa ja pääesikunnassa koulutuksen kehittämiseksi.

Tulokset ovat myös yksi mittari palkatun henkilökunnan suoritusarvioinnissa ja yksi peruste henkilökohtaisen palkanosan määräytymiseen.

Puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehittymistä seurataan ja arvioidaan varusmiesten loppukyselyjen, reserviläiskyselyjen ja kouluttajakyselyjen avulla. Muutokset ja kehitystrendit yhdessä tutkimustiedon kanssa antavat perusteita tavoitteiden ja menetelmien tarkistamiseen sekä voimavarojen kohdentamiseen.

Varusmieskoulutuksen sisältöä kehitetään Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustushaarakoulujen tutkimuksen sekä muun tutkimuksen perusteella. Alan parhaita käytäntöjä tunnistetaan ja jaetaan joukko-osastojen välillä. Kokemukset kriisinhallinta- ja rauhanturvaoperaatioista kootaan "Lessons Learned" menettelytavan avulla. Uudet menettelytavat testataan kenttäkokeissa ja kokeiluharjoituksissa sekä siirretään käytäntöön ohjesääntöjen, oppaiden ja käsikirjojen sekä opetusmateriaalin avulla.

Varusmieskoulutuksen ulkoinen arviointi oli osa Asevelvollisuustyöryhmän, ns. Siilasmaan työryhmän selvitystä. Työryhmä teki 77 suositusta asevelvollisuuden kehittämiseksi.[12]Puolustusvoimat on toteuttanut suosituksista 40 ja 30 se tulee toteuttamaan.[13]

Sotilaspassi ja palvelutodistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palveluksen päätyttyä todistuksena varusmiespalveluksen suorittamisesta reserviin siirtyvälle annetaan sotilaspassi ja palvelutodistus.

Palvelutodistuksessa kuvataan varusmiespalveluksen aikana saatu koulutus ja suoritetut opinnot. Opintoihin voi kuulua muun muassa johtaja- ja kouluttajakoulutus, ensiapukoulutus, lääkintämieskoulutus, sotilaspoliisikoulutus, ajoneuvon kuljettajakoulutus.[14]

Varusmiespalveluksen avaamat työurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin ja moitteetomasti suoritettu varusmiespalvelus on edellytys upseerinuralle pääsemiseksi. Upseerin perustutkinnot opiskellaan Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikoulussa. Perustutkintoja ovat sotatieteiden kandidaatin tutkinto ja sotatieteiden maisterin tutkinto. Jatkotutkintoja ovat yleisesikuntaupseerin tutkinto ja sotatieteiden tohtorin tutkinto.[15]

Johtajakoulutuksen saaneet voivat hakea varusmiespalveluksen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen sopimussotilaaksi 6 kuukaudeksi. Sopimussotilaiksi valitaan hakijoista ne, joilla on edellytykset ja halu pyrkiä aliupseeriksi tai upseeriksi. Sopimussotilaat toimivat ammattisotilaiden apuna varusmiesten koulutuksessa ja voivat arvioida omaa soveltuvuuttaan ammattisotilaaksi.[15]

Aliupseeriksi ja upseerikoulutukseen voi hakea myös ilman palvelua sopimussotilaana. Aliupseerin koulutuksessa palvelu sopimussotilaana on kuitenkin keskeinen osa ammattiin ja tehtävään perehtymistä.

Varusmiespalveluksen jälkeen voi hakeutua rauhanturvaamistehtäviin. Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukko -koulutuksen käyminen ei ole välttämätöntä. Rauhanturvaajalta edellytetään hyvää terveyttä ja kuntoa sekä kielitaitoa. Ammattitutkinto ja siviilinkoulutus tukevat hakeutumista kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin. [15]

Varusmiespalveluksen jälkeen voi hakeutua myös Raja- ja merivartiokouluun rajavartijan peruskurssille ja sitä kautta töihin Rajavartiolaitokseen raja- tai merivartijaksi.[16]

Reservipalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa.

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan käskeä kertausharjoituksiin määräajaksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, mutta ne eivät ole yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus.

  • Miehistö 40 vuorokaudeksi
  • Erikoiskoulutettu miehistö 75 vuorokaudeksi
  • Upseerit ja aliupseerit 100 vuorokaudeksi

Käytännössä enimmäismäärät tulevat täyteen hyvin harvoilla, sillä Puolustusvoimien budjetti rajoittaa merkittävästi kertausharjoitettavien reserviläisten määriä. Nykyisin suurta osaa reserviläisistä ei kutsuta kertausharjoituksiin lainkaan. Vuoden 2007 asevelvollisuuslain mukaan kertausharjoituksiin voidaan kutsua myös sellaisia reserviläisiä, joiden kertausharjoitusvelvollisuus on täyttynyt, mikäli nämä suostuvat tähän.[17] Tämä johtanee siihen, että tulevaisuudessa yhä harvemmat kutsutaan kertausharjoituksiin, mutta heidät yhä useammin. Pakollisten kertausharjoitusten lisäksi reserviläiset voivat palvella myös vapaaehtoisissa harjoituksissa.

Reserviläinen voi kieltäytyä kertausharjoituksista hakemalla täydennyspalvelukseen, jonka kesto on käytännössä viisi vuorokautta.[18] Täydennyspalveluksen suorittanut rinnastuu siviilipalveluksen suorittaneeseen, eli on vapautettu armeijan palveluksesta sekä rauhan että kriisin aikana.[18] Kerran vapautettua ei voida palauttaa enää asevelvollisrekisteriin, vaikka hän itse haluaisi.

Aseeton varusmiespalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos asevelvollisen vakaumukseen perustuvat omantunnonsyyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana. Sodan etiikka käsittelee vakaumukseen liittyviä eettisiä ongelmia. Aseettoman palveluksen suorittaneet ovat vapautettuja aseellisesta palveluksesta rauhan aikana. Aseettomana palvelevalle ei saa kouluttaa aseiden käyttöä tai käsittelyä eikä häntä saa käskeä käsittelemään ampumatarvikkeita.[19] Aseettoman palveluksen suorittaa vuosittain noin sata varusmiestä. Aseettomina palvelevat varusmiehet koulutetaan yleensä kirjureiksi, lääkintämiehiksi tai kuljetustehtäviin[20][21]

Aseeton varusmiespalvelus lyhennettiin 330 päivästä 270 päivään vuonna 2008 voimaan tulleen asevelvollisuuslain myötä. Ennen lakimuutosta vuonna 2003 aseettoman palveluksen suorittavia oli 56 henkeä ja vuonna 2006 38. Pitempiaikaisen koulutuksen vuoksi palvelusaika voi olla myös 362 päivää.[22] Aseeton palvelus on nähty aseellista kevyempänä tapana suorittaa varusmiespalvelus. Tällä on perusteltu aseettoman palveluksen pitempiaikaista kestoa verrattuna aseelliseen palvelukseen.[21] Lyhyemmän palvelusajan on toisaalta katsottu lisäävän halukkuutta suorittaa varusmiespalvelus aseettomasti, mitä ei nähdä toivottavana seurauksena puolustusvoimien tehtävien kannalta.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siviilipalveluslaki Finlex - ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 2.1.2010.
  2. Asevelvollisuuslaki Finlex - ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 9.11.2014.
  3. a b c d e f Jussi Kaskinen: Pituudella ei ole väliä. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 7. Nettiversio
  4. a b Pontus Ranta: Johtajakoulutus pähkinänkuoressa. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 8. Nettiversio
  5. Palveluspaikka Puolustusvoimat. Viitattu 12.1.2013.
  6. a b c Hannu Kivimäki: P-kokeet - taistelijan tie aliupseerikouluun. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 13. Nettiversio
  7. Sotilaan Käsikirja 2012
  8. Johtajan käsikirja 2012
  9. Pääesikunnan normit
  10. Puolustusvoimat. Varusmiesten loppukyselyjen tulokset
  11. Puolustusvoimien pysyväisasiakirjat
  12. Suomalainen asevelvollisuus 2011
  13. www.puolustusvoimat.fi
  14. Sotilaan käsikirja 2012
  15. a b c Petteri Lehtinen: Intin kautta ammattiin. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 12. Nettiversio
  16. http://www.raja.fi/rvl/rmvk/home.nsf/pages/07DEB0BAF43AEC5FC22577E7003F6DDA Rajavartiolaitos
  17. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071438 Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 50 §
  18. a b c Täydennyspalvelus Lapinjärven koulutuskeskus. Viitattu 5.10.2011.
  19. Asevelvollisuuslaki 28.12.2007 Finlex.
  20. Työryhmä esittää lukuisia muutoksia asevelvollisuuslakiin 12.4.2006. Varusmiesliitto.
  21. a b c Maaret Dufva: Varusmiesten edut paranevat Ruotuväki. Viitattu 8.3.2009.
  22. Uskonnollinen tai eettinen vakaumus Julkaisija =Puolustusvoimat (Varusmies 2008) Viitattu 8.3.2009.
  23. Varusmieheksi.fi Puolustusvoimat. Viitattu 25.3.2013.
  • Ruotuväki/Alokasliite, 2012, saapumiserä 2/12 s. 4
  • www.varusmieheksi.fi

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johtajan Käsikirja. Puolustusvoimat, pääesikunta, henkilöstöosasto 2012. (Puolustusvoimien käsikirja ja oppikirja).
  • Sotilaan Käsikirja 2012 Puolustusvoimat, pääesikunta, henkilöstöosasto 2012. (Puolustusvoimien käsikirja ja oppikirja).
  • Kouluttajan opas. Puolustusvoimat, pääesikunta, henkilöstöosasto 2010. (Puolustusvoimien käsikirja ja oppikirja).
  • Tommi Hoikkala, Mikko Salasuo & Anni Ojajärvi: Tunnetut sotilaat - Varusmiehen kokemus ja terveystaju. Julkaisija: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 94, 2009.

ISBN 978-952-5464-58-0

  • Juvonen, Riikka: Suomineidon sotatieto. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7198-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]