Asevelvollisuus Suomessa

Wikipedia

Asevelvollisuus Suomessa on miesten velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Asevelvollisuudesta määräävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:n määräämää maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asevelvollisuuteen kuuluu varusmiespalvelus tai siviilipalvelus.

Asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää kahdeksantoista vuotta ja jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta. ^[1]

Jokainen 18 vuotta täyttänyt mies – ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta – käsketään kutsuntoihin. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen. Asevelvollinen voi myös vapaaehtoisena astua palvelukseen heti 18:tta syntymäpäiväänsä seuraavassa saapumiserässä. Kutsuntojen kautta henkilökohtaisten syiden vuoksi varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen lykkäystä voi hakea aina sen vuoden loppuun asti, jona täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Lykkäystä ei tämän jälkeen myönnetä, ja asevelvollisen on astuttava palvelukseen ellei häntä vapauteta palveluksesta. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.^[2]

Vastuu varusmiespalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin koulutetaan miehiä asevelvollisuuden avulla. Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työministeriöllä. Vuosittain noin 2 600 henkilöä hakeutuu siviilipalvelukseen.^[3]

Vuosittain noin 70–80 miestä kieltäytyy asevelvollisuuspalveluksesta kokonaan. Heitä kutsutaan totaalikieltäytyjiksi, joiden palvelusvelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun totaalikieltäytymisestä määrätty ehdoton vankeusrangaistus on suoritettu.^[4] Jehovan todistajat ja ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta rauhan aikana. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta voivat hakeutua asepalvelukseen vapaaehtoisina.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Varusmiespalvelus 3 Siviilipalvelus 4 Aseistakieltäytyminen 5 Reservi- ja siivilipalvelus normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa 6 Asevelvollisuudesta vapautetut ryhmät 6.1 Vapautus terveydellisestä syystä 6.2 Naiset 6.3 Ahvenanmaalaiset 6.4 Jehovan todistajat 6.5 Asevelvollisuudesta sodan aikana vapautetut ryhmät 7 Nykyjärjestelmä poliittisesti 8 Katso myös 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Suomen asevelvollisuuden historia

Suomessa on Ruotsin kuningaskunnan aikana vuoteen 1809 ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ollut eri laajuisia asevelvollisuuksia, joista Ruotsin vallan loppupuolella leimaa-antavin oli ruotusotaväki. Haminan rauhan jälkeen Suomessa ei ollut käytännössä yleistä asevelvollisuutta. Oolannin sodan aikana pyrittiin perustamaan myös kansallista sotaväkeä suojaamaan Suomen rannikkoja Englannin laivaston ja Ranskan laivaston kauppasaartotoimia vastaa, joihin kuului rannikkokaupunkien vientitavaravarastojen hävittäminen nousemalla maihin laivoilta. Krimin sodan jälkeen asiaa pohdittiin ja 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki.

Suomessa oli säätyvaltiopäivillä johtavana ajatuksena se, ettei asevelvollisuus Suomessa saisi johtaa maailmanlaajuiseen asevelvollisuuteen eli siihen, että suomalaisia asevelvollisia määrättäisiin mihin tahansa sotiin ja konflikteihin minne tahansa Venäjän keisarikunnan armeijan osana. Ensimmäisen maailmansodan lähestyessä tästä kehkeytyi riita Venäjän keisarikunnan sotaministeriön kanssa, mikä osaltaan johti helmikuun manifestin antamiseen vuonna 1899. Sen nojalla keisari Nikolai II päätti vuonna 1901 yhdistää Suomen armeijan Venäjän armeijaan. Kahden seuraavan vuoden aikana kutsuntalakkojen seurauksena Venäjän keisarikunta luopui yleisvenäläisen asevelvollisuuden vaatimuksesta suomalaisten osalta Suomen suuriruhtinaskunnassa ja puuttuva kansalaisvelvoite korvattiin Venäjän keisarikunnan sotilabudjettiin sotilasmiljoonina. Suomen sisällissodan aikana Vaasan senaatti otti käyttöön käytöstä poistetun vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja perusti Suomen maavoimien ensimmäisen joukko-osaston, Suomen Tasavallan Vartioston pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnalta saaduilla kivääreillä ja osin sen joukoista. Suomen sisällissodan jälkeen säädettiin itsenäiselle Suomelle ensimmäinen oma asevelvollisuuslaki. Se oli voimassa vuoteen 1950 saakka, jolloin sen tilalle säädettiin uusi asevelvollisuuslaki. Nykyinen laki on vuodelta 2007. Vuoden 2007 Suomen asevelvollisuuslain uutuuksiin kuuluu asepalveluksessa olevalle ja reserviläiselle säädetty velvollisuus palvella tarvittaessa Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen perusteella enintään puoli vuotta ilman, että Suomen tasavalta on julistettu poikkeustilaan tai sotatilaan.

[muokkaa] Varusmiespalvelus

Pääartikkeli: Varusmiespalvelus Suomessa

Aseellinen varusmiespalvelus on vuodesta 1998 lähtien säädetyn lainmuutoksen mukaan 180, 270 tai 362 vuorokauden mittainen^[5], samoin vuoden 2007 uuden lain mukaan. Ennen vuotta 1998 palvelusajat olivat 240, 285 tai 330 vuorokautta. Miehistötehtäviin koulutettavat, joita on enemmistö, palvelevat tavallisesti 180 vuorokautta. Erityistehtäviin koulutettavat varusmiehet (esimerkiksi lääkintämiehet, miehistöarvossa palvelevat lääkärit ja sotilaspoliisit) palvelevat 270 tai 362 vuorokautta (esimerkiksi BECE-kuljettajat tai panssarimiehet). Aliupseereiksi ja reserviupseereiksi koulutettavien palvelujakson pituus on 362 vuorokautta. Jos asevelvollisen uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana.

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin määräajaksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus.

[muokkaa] Siviilipalvelus

Pääartikkeli: Siviilipalvelus Suomessa

Suomessa asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksen ohella myös siviilipalveluksena.

[muokkaa] Aseistakieltäytyminen

Pääartikkeli: Aseistakieltäytyminen Suomessa

Varusmiespalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen eli totaalikieltäytyminen on säädetty lainvastaiseksi teoksi, josta rangaistuksena on ehdoton vankeusrangaistus. Aseistakieltäytymiseksi luetaan myös osittaiskieltäytyminen eli totaalikieltäytyjäksi ryhtyminen kesken palveluksen.^[6] Asevelvollisuuteen voi reagoida myös jättämällä saapumatta kutsuntoihin, mikä on lainvastaista.

[muokkaa] Reservi- ja siivilipalvelus normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä puolustusvoimat kohottaa valmiuttaan käytettävissä olevan tiedustelutiedon nojalla. Jotta valmiuden kohottaminen onnistuisi, reservin täydennyskoulutus on aloitettava jo verrattain varhaisessa vaiheessa. Vuoden 2007 asevelvollisuuslaki täydensi tuntuvasti puolustusvoimien keinovalikoimaa aikaisempaan verrattuna.

Kriisin uhatessa tasavallan presidentti voi oikeuttaa päätöksellään pääesikunnan kutsumaan reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen (aikaisemman terminologian mukaan ylimääräisiin harjoituksiin, jollaiset toimeenpantiinkin syksyllä 1939). Päätösesityksen tekee presidentille puolustusministeri puolustusvoimain komentajan ja pääministerin ollessa läsnä. Puolustusvoimien aluetoimistot ja muut toimielimet määräävät tämän jälkeen reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen. Palvelukseen astuminen voidaan määrätä tällöin tapahtuvaksi välittömästi. Päätös ylimääräisen palveluksen aloittamisesta voi olla voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan.^[7]

Vastaavasti uusi siviilipalveluslaki mahdollistaa, että valmiutta kohotettaessa myös siviilipalveluksen suorittaneita siviilivarantoon kuuluvia henkilöitä voidaan määrätä ylimääräiseen palvelukseen, jossa heitä koulutetaan liikekannallepanon aikaisiin tehtäviinsä. Tällöin palveluspaikkoina toimivat pelastus- ja väestönsuojeluviranomaiset sekä Opetusministeriön hallinnonalan virastot. Siviilipalveluskeskuksen tehtävänä on varata jo rauhan aikana näiden virastojen käyttöön tarpeellinen määrä siviilipalvelusvelvollisia.^[8]

Varsinaisen kriisin alkaessa puolustusvoimat pannaan liikekannalle joko kokonaan tai osittain. Molemmista ratkaisuista päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Osittaisen liikekannallepanon aikana kutsutaan palvelukseen reserviläisiä. Täydellisen liikekannallepanon aikana voidaan kutsua myös varareserviin kuuluvia henkilöitä, joista yli 50-vuotiaita ainoastaan eduskunnan päätöksellä. Toisin kuin ylimääräisessä palveluksessa, josta asevelvolliselle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, liikekannallepanossa palvelukseenastumismääräys voidaan antaa yleisellä kuulutuksella. Liikekannallepanon sattuessa siviilipalveluksessa olleet tai totaalikieltäymisestä vankeusrangaistukseen tuomitut voidaan määrätä valmiuslaissa tarkoitettuun työpalvelukseen tai siviilipalveluslain mukaiseen palvelukseen liikekannallepanon aikana.^[9][8] Kysymys siitä, täytyykö valmiuslain olla voimassa, jotta siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin määrätä työpalvelukseen, ei ole käytännössä merkittävä, sillä liikekannallepano on mahdollinen vain, mikäli valmiuslain toimivaltuudet ovat käytössä.^[10]

Suuronnettomuuden tai vakavan kulkutaudin sattuessa tasavallan presidentti voi, valtioneuvoston esityksestä, antaa pääesikunnalle oikeuden määrätä palvelukseen reserviläisiä enintään 14 päivän ajaksi. Tällöin kysymykseen tulevat puolustusvoimissa lääkintä-, pioneeri-, viesti-, kuljetus- ja suojelualan tai muun vastaavan erikoiskoulutuksen saaneet reserviläiset, jotka tulee määrätä koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Näin palvelukseen määrätyt reserviläiset eivät saa joutua käyttämään sotilaallisia voimakeinoja tehtävissään. Suuronnettomuuspalveluksensa aikana reserviläisillä on oikeus nauttia kaikkia työvelvolliselle kuuluvia etuja, joista tärkein lienee oikeus soveltuvan alan työ- tai virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Käytännössä määräyksen suuronnettomuustilanteen mukaiseen palvelukseen antaa pääesikunta..^[11][12]

[muokkaa] Asevelvollisuudesta vapautetut ryhmät

[muokkaa] Vapautus terveydellisestä syystä

Asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä) syistä joko kokonaan tai vain rauhan ajaksi. Vapautuksen myöntää kutsuntalautakunta. Palveluksesta vapautetaan lääketieteellisen diagnoosin perusteella. Tarvittaessa asevelvollinen voidaan määrätä lisätutkimuksiin, minkä jälkeen kutsuntalautakunta vahvistaa palveluskelpoisuusluokan. Tautiluokitus tulee puolustusvoimien tietoon ja se merkitään myös kutsuntatodistukseen.

Jos asevelvollisen terveydellinen ongelma on ohimenevä, palveluskelpoisuusluokaksi määrätään E, joka tarkastetaan erikseen määrätyn ajan kuluttua. Mikäli ongelma ei parane 25. ikävuoteen mennessä, asevelvollinen siirretään luokkaan C. Asevelvollinen voidaan määrätä myös palveluskelpoisuusluokkiin C tai D jo kutsunnoissa, mikäli ongelma on luonteeltaan pysyvä. Luokkaan C sijoitetaan asevelvolliset, joiden terveydellinen ongelma on siinä määrin lievä, että kriisiaikana heidän palveluskelpoisuutensa uudelleenmäärittely saattaisi tulla kysymykseen. Luokkaan D sijoitettujen asevelvollisten kutsumista ei harkita missään tilanteessa.

Palvelustaan suorittava varusmies, jonka terveydentila on heikentynyt, vapautetaan samalla tavoin palveluksesta, mutta päätöksen tekee kutsuntalautakunnan sijasta lääkärintarkastuslautakunta.

[muokkaa] Naiset

Naisten ei tarvitse osallistua aseelliseen palvelukseen. Jotkut feministit ovat itse tuoneet esille, että Suomen puolustusvoimat on tässä suhteessa miehiä syrjivä.^[13] On olemassa valtioita, joissa asevelvollisuus koskee myös naisia. Tällainen valtio on esimerkiksi Israel.

Elisabeth Rehn oli Suomen puolustusministerinä vuosina 1990-1994. Hänen kaudellaan valmisteltiin suunnitelma naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja siitä laadittiin lakiesitys. Ennen lakiesitystä oli kansalaisten suhtautumista naisten asepalvelukseen kartoitettu haastattelututkimuksin. Tutkimuksen tulokset olivat myönteisiä.

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1.4.1995. Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina. Hakijan on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terve Suomen kansalainen. Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.

Nainen voi hakea mihin tahansa aselajikoulutukseen ja hänet sijoitetaan parhaiten soveltuvaan tehtävään. Jos nainen ei ole keskeyttänyt asepalvelusta 45 päivän kuluessa palvelukseen astumisesta, häneen sovelletaan asevelvollisuuslain määräyksiä. Jotkut armeijaan menneistä naisista ovat jättäneet palveluksen kesken 45 päivän "koeajan" jälkeen, jolloin heidän on täytynyt siirtyä siviilipalvelukseen.^[14]

[muokkaa] Ahvenanmaalaiset

Koska Ahvenanmaa on ollut 1920-luvun alusta alkaen demilitarisoitu alue, asevelvollisuus ei kosketa siellä pysyvästi asuvia. He voivat kuitenkin halutessaan suorittaa asepalveluksen aivan normaalisti (tavallisesti ruotsinkielisessä Uudenmaan prikaatissa), joskin käytännössä vain harvat niin tekevät.^[15]

[muokkaa] Jehovan todistajat

Jehovan todistajat -nimiseen uskontokuntaan kuuluvat saavat lykkäystä armeijaan astumisesta, kunnes täyttävät 28 vuotta. Uskontokuntaan kuuluminen on todistettava joka toinen vuosi korkeintaan kaksi kuukautta vanhalla, seurakunnan antamalla todistuksella. Mikäli lykkäyksen edellytykset ovat tämän jälkeenkin vielä olemassa, vapautetaan asevelvollinen asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana.

Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut sitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei ole laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä.^[16]

Puolustusministeriö asetti 14. maaliskuuta 2007 toimikunnan selvittämään Jehovan todistajat asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttavan lain tarpeellisuutta, ja tekemään ehdotus mahdollisista muutoksista. Vaihtoehtoina olivat nykyisen tilanten säilyttäminen, lain kumoaminen, siviilipalveluslain muutos tai vapauttavan lain kirjoittaminen sellaiseen muotoon, ettei se koskisi yksittäistä uskonnollista yhdyskuntaa. 30. marraskuuta 2007 valmistuneen mietinnön tuloksena todetaan että laki nykyisessä muodossaan on ongelmallinen, mutta mikään harkinnassa olleista vaihtoehdoista ei ollut toimikunnan näkemyksen mukaan luonteva ratkaisu, joten mietinnöstä järjestetään laaja lausuntokierros.^[17]

Katso myös Suomen Jehovan todistajien kieltäytyminen asepalveluksesta

[muokkaa] Asevelvollisuudesta sodan aikana vapautetut ryhmät

Sodan aikana asevelvollisuudesta ovat vapautettuja tietyt yhteiskunnalle tärkeää työtä suorittavat ryhmät. Asetuksessa vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa (635/1968 muutoksineen) nämä jaetaan kolmeen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat henkilöt, joita ei missään tapauksessa saa kutsua palvelukseen.

1. kansanedustaja, eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies, eduskunnan pääsihteeri, apulaispääsihteeri ja keskuskanslian vanhempi sihteeri
2. tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö ja linnanvouti
3. valtioneuvoston jäsen, valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön kansliapäällikkö, oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö, alivaltiosihteeri, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön osastopäällikkö, apulaisosastopäällikkö ja toimistopäällikkö, hallitusneuvos, budjettineuvos, neuvotteleva virkamies, ulkoasiainministeriön jaostopäällikkö, poliisiylitarkastaja sekä sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisitoimiston ylitarkastaja ja tarkastaja
4. keskusviraston päällikkö, ylijohtaja ja osastopäällikkö
5. Suomen ulkomailla olevan diplomaattisen edustuston päällikkö ja lähetetty konsuli
6. korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti sekä oikeusneuvos ja hallintoneuvos, hovioikeuden presidentti, hovioikeudenneuvos, kihlakunnantuomari, pormestari ja järjestysoikeuden puheenjohtaja
7. työtuomioistuimen presidentti ja jäsen, vesiylioikeuden vesiylituomari ja jäsen, liikevaihtovero-oikeuden veroylituomari, verotuomari ja asessori, vakuutusoikeuden vakuutusylituomari ja vanhempi vakuutustuomari, maaoikeustuomari, vesioikeustuomari sekä vankilaoikeuden puheenjohtaja ja jäsen
8. vankeinhoitolaitoksen johtaja
9. maaherra, lääninhallituksen osastopäällikkö, lääninneuvos, vanhempi lääninasessori, lääninlääkäri, oikeuslääkäri, läänineläinlääkäri ja läänin sosiaalitarkastaja
10. väestörekisterikeskuksen johtaja ja toimistopäällikkö
11. kunnanjohtaja ja apulaiskunnanjohtaja
12. Suomen Pankin johtokunnan jäsen, valtiokonttorin ja postipankin pääjohtaja ja johtaja
13. kirkkohallituksen puheenjohtaja, kirkkoneuvos, tuomiokapitulin jäsen, evenkelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispa, piispa ja seurakunnan kirkkoherra
14. tapaturmaviraston ylijohtaja ja osastopäällikkö
15. kansaneläkelaitoksen pääjohtaja, johtaja ja osastopäällikkö sekä
16. säteilyturvallisuuslaitoksen ylijohtaja, johtaja ja osastonjohtaja.

Lisäksi on selvää, että tasavallan presidenttiä ei voida kutsua palvelukseen, vaikka hän olisikin luovuttanut ylipäällikkyytensä toiselle Suomen kansalaiselle valtioneuvoston esityksestä.

Toiseen vapautettujen luokkaan kuuluvat virkamiehet, joita voidaan kutsua rauhan aikana kertausharjoituksiin ja ylimääräiseen palvelukseen. Näitä ovat

1. vankeinhoitolaitoksen talouspäällikkö, vartiopäällikkö ja peruspalkkaisen vartijan toimen haltija
2. poliisitarkastaja, apulaispoliisitarkastaja, lääninkomisario sekä lääninhallituksen pelastustarkastaja ja palo- ja pelastustoimen sekä väestönsuojelun tehtävissä toimiva apulaistarkastaja
3. paikallispoliisissa, keskusrikospoliisissa, suojelupoliisissa, liikkuvassa poliisissa, poliisiopistossa ja poliisikoiralaitoksessa palveleva poliisimies
4. kunnan väestönsuojelupäällikkö ja -ohjaaja
5. palopäällikkö, vakinaisen ja puolivakinaisen kunnallisen palokunnan päätoimisesti palkattu päällystö, alipäällystö ja miehistö
6. valtion sairaalan, kunnallisen yleissairaalan, keskusparantolan, keskusmielisairaalan, yliopistollisen keskussairaalan ja terveyskeskuksen johtava lääkäri, talousjohtaja, talouspäällikkö ja taloudenhoitaja
7. vajaamielislaitoksen ja koulukodin johtaja
8. tie- ja vesirakennuslaitoksen, valtionrautateiden sekä posti- ja lennätinlaitoksen alaisen piirihallinnon piiripäällikkö sekä
9. työvoimapiirin päällikkö.^[18]

Luetteloa on viimeksi päivitetty vuonna 1982, joten osa virkanimikkeistä on tänä aikana vaihtunut tai lakannut olemasta. Tällaiset virkanimikkeet on pyritty merkitsemään kursiivilla.

Kolmanteen vapautettujen ryhmään kuuluvat sellaiset henkilöt, joille työnantaja hakee vapautuksen puolustusvoimien aluetoimistolta. Tällöin työnantajan on oltava sellainen, että sen toiminnan häiriötön jatkuminen on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Varattavat henkilöt jaetaan neljään tärkeysluokkaan korvattavuutensa kannalta. Yritysten tulisi hoitaa henkilöstövarauksensa yhteistyössä muiden saman alan yritysten kanssa oman alansa huoltovarmuuspoolia hyödyntäen. Yritys, joka tahtoo varmistaa henkilöstönsä pysymisen nykyisissä tehtävissään myös kriisin sattuessa, ottaa yhteyttä aluetoimistoon ja ilmoittaa tälle kriittisen tärkeän henkilöstönsä. Jos varaushakemus hyväksytään, se on voimassa näiden henkilöiden osalta viisi vuotta kerrallaan. Henkilöitä, jotka työnantaja on hyväksytysti varannut käyttöönsä, ei kutsuta kertausharjoituksiin eikä kriisin sattuessa palvelukseen. Tehdyt varaukset on tarkistettava ja päivitettävä aluetoimistolle yhden–kolmen vuoden välein.^[19]

[muokkaa] Nykyjärjestelmä poliittisesti

Suomessa asepalveluksen suoritusprosentti on maailman korkeimpia. Nykyisin noin 65 % ikäluokan miehistä suorittaa asepalveluksen.^[20] Laajasta asevelvollisuudesta on pitkään vallinnut Suomen politiikassa lähes täysi konsensus. 2000-luvulla jotkut poliitikot, esimerkiksi Osmo Soininvaara, Liisa Jaakonsaari ja Tarja Cronberg, ovat kuitenkin ehdottaneet harkittavaksi siirtymistä Norjan tapaiseen valikoivaan asepalvelukseen, jonka suorittaisi huomattavasti pienempi osa, esimerkiksi 30 % miehistä.^[21] Eduskunnan äänestäessä 4. joulukuuta 2007 uudesta asevelvollisuuslaista ainoa kiistakysymys oli se, tulisiko varusmiehille myöntää isyysvapaata 12 vai 18 päivää.^[22]

Ilta-Sanomien 2007 TNS-Gallupilla teettämässä kyselyssä 78 prosenttia vastanneista kannatti vallitsevaa asevelvollisuusjärjestelmää. Vaihtoehtona sille mielipidetiedustelussa tarjottiin valikoivampaa järjestelmää, jossa vain osa ikäluokista suorittaisi asepalveluksen. Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Arto Nokkala arvioi, että yleisestä asevelvollisuudesta on tullut osa suomalaisuutta ja tuki sille saattaa toimia muun ohessa protestina liialliseksi koettua kansainvälistymistä vastaan.^[23]

[muokkaa] Katso myös

• Suomen puolustusvoimat
• Vapaaehtoinen maanpuolustus
• Maanpuolustuskoulutus
• Varusmiesliitto
• Luettelo valtioista asevelvollisuuden mukaan

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Varusmieheksi 2006 - opas varusmiespalvelukseen valmistautuvalle
• Naisten vapaaehtoisesta asepalvelusta
• Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia: kansantalous • aluetalous • opinnot ja työelämä