Asevelvollisuus Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa.

Asevelvollisuus Suomessa on miesten velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Asevelvollisuudesta määräävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:n määräämää maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asevelvollisuuteen kuuluu varusmiespalvelus tai siviilipalvelus.

Asevelvollisuus kestää 43 vuotta, alkaen sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää 18 vuotta ja jatkuen sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää 60 vuotta.[1]

Jokainen 18 vuotta täyttänyt suomalainen mies – ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta – käsketään kutsuntoihin. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen. Asevelvollinen voi myös vapaaehtoisena astua palvelukseen heti 18:tta syntymäpäiväänsä seuraavassa saapumiserässä. Kutsuntojen kautta henkilökohtaisten syiden vuoksi varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen lykkäystä voi hakea aina sen vuoden loppuun asti, jona täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Lykkäystä ei tämän jälkeen myönnetä, ja asevelvollisen on astuttava palvelukseen ellei häntä vapauteta palveluksesta. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.[2]

Vastuu varusmiespalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin koulutetaan miehiä asevelvollisuuden avulla. Vuosittain noin 26 000 miestä aloittaa varusmiespalveluksen. Lisäksi noin 500 naista aloittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Vuosittain kertausharjoituksiin osallistuu noin 20 000 reserviläistä.

Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työministeriöllä. Vuosittain noin 2 600 henkilöä hakeutuu siviilipalvelukseen.[3]

Vuosittain noin 70–80 miestä kieltäytyy asevelvollisuuspalveluksesta kokonaan. Heitä kutsutaan totaalikieltäytyjiksi, joiden palvelusvelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun totaalikieltäytymisestä määrätty ehdoton vankeusrangaistus on suoritettu.[4] Jehovan todistajat ja ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta rauhan aikana. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta voivat hakeutua asepalvelukseen vapaaehtoisina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)


Suomessa on Ruotsin kuningaskunnan aikana vuoteen 1809 ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ollut eri laajuisia asevelvollisuuksia, joista Ruotsin vallan loppupuolella leimaa-antavin oli ruotusotaväki. Haminan rauhan jälkeen Suomessa ei ollut käytännössä yleistä asevelvollisuutta. Oolannin sodan aikana pyrittiin perustamaan myös kansallista sotaväkeä suojaamaan Suomen rannikkoja Englannin laivaston ja Ranskan laivaston kauppasaartotoimia vastaa, joihin kuului rannikkokaupunkien vientitavaravarastojen hävittäminen nousemalla maihin laivoilta. Krimin sodan jälkeen asiaa pohdittiin ja 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki.

Suomessa oli säätyvaltiopäivillä johtavana ajatuksena se, ettei asevelvollisuus Suomessa saisi johtaa maailmanlaajuiseen asevelvollisuuteen eli siihen, että suomalaisia asevelvollisia määrättäisiin mihin tahansa sotiin ja konflikteihin minne tahansa Venäjän keisarikunnan armeijan osana. Ensimmäisen maailmansodan lähestyessä tästä kehkeytyi riita Venäjän keisarikunnan sotaministeriön kanssa, mikä osaltaan johti helmikuun manifestin antamiseen vuonna 1899. Sen nojalla keisari Nikolai II päätti vuonna 1901 yhdistää Suomen armeijan Venäjän armeijaan. Kahden seuraavan vuoden aikana kutsuntalakkojen seurauksena Venäjän keisarikunta luopui yleisvenäläisen asevelvollisuuden vaatimuksesta suomalaisten osalta Suomen suuriruhtinaskunnassa ja puuttuva kansalaisvelvoite korvattiin Venäjän keisarikunnan sotilasbudjettiin sotilasmiljoonina. Suomen sisällissodan aikana Vaasan senaatti otti käyttöön käytöstä poistetun vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja perusti Suomen maavoimien ensimmäisen joukko-osaston, Suomen Tasavallan Vartioston pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnalta saaduilla kivääreillä ja osin sen joukoista. Suomen sisällissodan jälkeen säädettiin itsenäiselle Suomelle ensimmäinen oma asevelvollisuuslaki. Se oli voimassa vuoteen 1950 saakka, jolloin sen tilalle säädettiin uusi asevelvollisuuslaki. Nykyinen laki on vuodelta 2007. Vuoden 2007 Suomen asevelvollisuuslain uutuuksiin kuuluu asepalveluksessa olevalle ja reserviläiselle säädetty velvollisuus palvella tarvittaessa Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen perusteella enintään puoli vuotta ilman, että Suomen tasavalta on julistettu poikkeustilaan tai sotatilaan.

Varusmiespalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa.

Aseellinen varusmiespalvelus on 1. helmikuuta 2013 voimaan astuvan lainmuutoksen mukaan 165, 255 tai 347 vuorokauden pituinen. Varusmieskoulutusaikaa lyhennettiin aiemmasta 15 vrk puolustusvoimilta edellytettyjen taloudellisten säästöjen vuoksi.

Palveluksen aloitettaessa ei voi tietää minkä pituiseen palvelukseen tulee määrätyksi, koska palvelusajan pituus määräytyy tehtävän ja siihen tarvittavan koulutuksen perusteella. Varusmiehiä kehotetaan usein lähtökohtaisesti varautumaan 347:n vuorokauden palvelusaikaan.

Aseellinen varusmiespalvelus oli vuodesta 1998 lähtien säädetyn lainmuutoksen mukaan 180, 270 tai 362 vuorokauden mittainen[5], vuoteen 2013 asti. Ennen vuotta 1998 palvelusajat olivat 240, 285 tai 330 vuorokautta.

Miehistötehtäviin koulutettavat, joita on enemmistö, palvelevat tavallisesti 165 vuorokautta. Erityistehtäviin koulutettavat varusmiehet (esimerkiksi lääkintämiehet, miehistöarvossa palvelevat lääkärit ja sotilaspoliisit) palvelevat 255 tai 347 vuorokautta (esimerkiksi kuorma-autonkuljettajat tai panssarimiehet). Reservin aliupseereiksi ja reserviupseereiksi koulutettavien palvelujakson pituus on 347 vuorokautta. Jos asevelvollisen uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana joka on yleensä 255 tai 347 vuorokautta.

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin koulutuksesta riippuen enintään 40, 75 tai 100 vuorokaudeksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus.

Siviilipalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Siviilipalvelus Suomessa

Suomessa asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksen ohella myös siviilipalveluksena. Siviilipalvelus muodostuu 1 kk koulutuksesta kriisinajan tehtäviin ja 11 kk työpalvelusta. Armeijan reservistä voi myös kieltäytyä varusmiespalveluksen jälkeen hakemalla täydennyspalvelukseen.

Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alkamisen jälkeen hakea takaisin varusmiespalvelukseen.[6]

Aseistakieltäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiespalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen eli totaalikieltäytyminen on säädetty lainvastaiseksi teoksi, josta rangaistuksena on ehdoton vankeusrangaistus. Aseistakieltäytymiseksi luetaan myös osittaiskieltäytyminen eli totaalikieltäytyjäksi ryhtyminen kesken palveluksen.[7] Asevelvollisuuteen voi reagoida myös jättämällä saapumatta kutsuntoihin, mikä on lainvastaista.

Reservi- ja siviilipalvelus normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä puolustusvoimat kohottaa valmiuttaan käytettävissä olevan tiedustelutiedon nojalla. Jotta valmiuden kohottaminen onnistuisi, reservin täydennyskoulutus on aloitettava jo verrattain varhaisessa vaiheessa. Vuoden 2007 asevelvollisuuslaki täydensi tuntuvasti puolustusvoimien keinovalikoimaa aikaisempaan verrattuna.

Kriisin uhatessa tasavallan presidentti voi oikeuttaa päätöksellään pääesikunnan kutsumaan reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen (aikaisemman terminologian mukaan ylimääräisiin harjoituksiin, jollaiset toimeenpantiinkin syksyllä 1939). Päätösesityksen tekee presidentille puolustusministeri puolustusvoimain komentajan ja pääministerin ollessa läsnä. Puolustusvoimien aluetoimistot ja muut toimielimet määräävät tämän jälkeen reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen. Palvelukseen astuminen voidaan määrätä tällöin tapahtuvaksi välittömästi. Päätös ylimääräisen palveluksen aloittamisesta voi olla voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan.[8]

Vastaavasti uusi siviilipalveluslaki mahdollistaa, että valmiutta kohotettaessa myös siviilipalveluksen suorittaneita siviilivarantoon kuuluvia henkilöitä voidaan määrätä ylimääräiseen palvelukseen, jossa heitä koulutetaan liikekannallepanon aikaisiin tehtäviinsä. Tällöin palveluspaikkoina toimivat pelastus- ja väestönsuojeluviranomaiset sekä Opetusministeriön hallinnonalan virastot. Siviilipalveluskeskuksen tehtävänä on varata jo rauhan aikana näiden virastojen käyttöön tarpeellinen määrä siviilipalvelusvelvollisia.[9]

Varsinaisen kriisin alkaessa puolustusvoimat pannaan liikekannalle joko kokonaan tai osittain. Molemmista ratkaisuista päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Osittaisen liikekannallepanon aikana kutsutaan palvelukseen reserviläisiä. Täydellisen liikekannallepanon aikana voidaan kutsua myös varareserviin kuuluvia henkilöitä, joista yli 50-vuotiaita ainoastaan eduskunnan päätöksellä. Toisin kuin ylimääräisessä palveluksessa, josta asevelvolliselle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, liikekannallepanossa palvelukseenastumismääräys voidaan antaa yleisellä kuulutuksella. Liikekannallepanon sattuessa siviilipalveluksessa olleet tai totaalikieltäymisestä vankeusrangaistukseen tuomitut voidaan määrätä valmiuslaissa tarkoitettuun työpalvelukseen tai siviilipalveluslain mukaiseen palvelukseen liikekannallepanon aikana.[9][10] Kysymys siitä, täytyykö valmiuslain olla voimassa, jotta siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin määrätä työpalvelukseen, ei ole käytännössä merkittävä, sillä liikekannallepano on mahdollinen vain, mikäli valmiuslain toimivaltuudet ovat käytössä.[11]

Suuronnettomuuden tai vakavan kulkutaudin sattuessa tasavallan presidentti voi, valtioneuvoston esityksestä, antaa pääesikunnalle oikeuden määrätä palvelukseen reserviläisiä enintään 14 päivän ajaksi. Tällöin kysymykseen tulevat puolustusvoimissa lääkintä-, pioneeri-, viesti-, kuljetus- ja suojelualan tai muun vastaavan erikoiskoulutuksen saaneet reserviläiset, jotka tulee määrätä koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Näin palvelukseen määrätyt reserviläiset eivät saa joutua käyttämään sotilaallisia voimakeinoja tehtävissään. Suuronnettomuuspalveluksensa aikana reserviläisillä on oikeus nauttia kaikkia työvelvolliselle kuuluvia etuja, joista tärkein lienee oikeus soveltuvan alan työ- tai virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Käytännössä määräyksen suuronnettomuustilanteen mukaiseen palvelukseen antaa pääesikunta.[12][13]

Asevelvollisuudesta vapautetut ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapautus terveydellisestä syystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä) syistä rauhanajaksi (palveluskelpoisuusluokka C). Vapautuksen myöntää kutsuntalautakunta. Palveluksesta vapautetaan lääketieteellisen diagnoosin perusteella. Tarvittaessa asevelvollinen voidaan määrätä lisätutkimuksiin, minkä jälkeen kutsuntalautakunta vahvistaa palveluskelpoisuusluokan. Tautiluokitus tulee puolustusvoimien tietoon ja se merkitään myös kutsuntatodistukseen.

Jos asevelvollisen terveydellinen ongelma on ohimenevä, palveluskelpoisuusluokaksi määrätään E, joka tarkastetaan erikseen määrätyn ajan kuluttua. Mikäli ongelma ei parane 25. ikävuoteen mennessä, asevelvollinen siirretään luokkaan C. Asevelvollinen voidaan määrätä myös palveluskelpoisuusluokkaan C jo kutsunnoissa, mikäli ongelma on luonteeltaan pysyvä. Palveluskelpoisuusluokka D on poistettu, sitä käytettiin silloin, kun asevelvollisen terveysvaiva on niin paha ettei hän kelpaa minkäänlaiseen palvelukseen rauhan tai sota-aikana.

Esimerkiksi vuonna 2012 kannabiksen käyttö esti tai lykkäsi palvelusta 156 nuorelta, jotka luokiteltiin tyypillisesti joko kelpoisuusluokkaan C tai E.[14]

Palvelustaan suorittava varusmies, jonka terveydentila on heikentynyt, vapautetaan samalla tavoin palveluksesta, mutta päätöksen tekee kutsuntalautakunnan sijasta lääkärintarkastuslautakunta.

Varusmiespalvelukseen ei kutsuta myöskään eräitä rikostaustansa vuoksi vaarallisiksi katsottuja henkilöitä (T-luokitus).

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia vannomassa sotilasvalaa

Naisten ei tarvitse osallistua aseelliseen palvelukseen. Jotkut feministit ovat tuoneet esille, että Suomen maanpuolustusjärjestely on tässä suhteessa miehiä syrjivä.[15] On olemassa valtioita, joissa asevelvollisuus koskee myös naisia. Tällainen valtio on esimerkiksi Israel.

Elisabeth Rehn oli Suomen puolustusministerinä vuosina 1990-1994. Hänen kaudellaan valmisteltiin suunnitelma naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja siitä laadittiin lakiesitys. Ennen lakiesitystä oli kansalaisten suhtautumista naisten asepalvelukseen kartoitettu haastattelututkimuksin. Tutkimuksen tulokset olivat myönteisiä.

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1. huhtikuuta 1995. Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina. Hakijan on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terve Suomen kansalainen. Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.

Nainen voi hakea mihin tahansa aselajikoulutukseen ja hänet sijoitetaan parhaiten soveltuvaan tehtävään. Jos nainen ei ole keskeyttänyt asepalvelusta 45 päivän kuluessa palvelukseen astumisesta, häneen sovelletaan asevelvollisuuslain määräyksiä, joten palveluksen keskeyttäminen on mahdollista vain pätevästä syystä tai siirtymällä siviilipalvelukseen.[16]

Ahvenanmaalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Ahvenanmaa on ollut 1920-luvun alusta alkaen demilitarisoitu alue, asevelvollisuus ei kosketa siellä pysyvästi asuvia. He voivat kuitenkin halutessaan suorittaa asepalveluksen aivan normaalisti, tavallisesti ruotsinkielisessä Uudenmaan prikaatissa, joskin käytännössä vain harvat näin tekevät.[17]

Jehovan todistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös Suomen Jehovan todistajien kieltäytyminen asepalveluksesta

Jehovan todistajat -nimiseen uskontokuntaan kuuluvat saavat lykkäystä armeijaan astumisesta, kunnes täyttävät 28 vuotta. Uskontokuntaan kuuluminen on todistettava joka toinen vuosi korkeintaan kaksi kuukautta vanhalla, seurakunnan antamalla todistuksella. Mikäli lykkäyksen edellytykset ovat tämän jälkeenkin vielä olemassa, vapautetaan asevelvollinen asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana.

Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut sitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei ole laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä.[18]

Puolustusministeriö asetti 14. maaliskuuta 2007 toimikunnan selvittämään Jehovan todistajat asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttavan lain tarpeellisuutta, ja tekemään ehdotus mahdollisista muutoksista. Vaihtoehtoina olivat nykyisen tilanteen säilyttäminen, lain kumoaminen, siviilipalveluslain muutos tai vapauttavan lain kirjoittaminen sellaiseen muotoon, ettei se koskisi yksittäistä uskonnollista yhdyskuntaa. 30. marraskuuta 2007 valmistuneen mietinnön tuloksena todetaan että laki nykyisessä muodossaan on ongelmallinen, mutta mikään harkinnassa olleista vaihtoehdoista ei ollut toimikunnan näkemyksen mukaan luonteva ratkaisu, joten mietinnöstä järjestetään laaja lausuntokierros.[19] Vastaava mietintö valmistui myös vuonna 2013.[20]

Ammattiurheilijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulaisoikeusasiamies on vaatinut vuonna 2012 pääesikunnalta selvitystä ammattiurheilijoiden poikkeuksellisesta palveluksesta.[21] Ammattiurheilijoiden asepalvelus on ollut kestoltaan muita lyhyempi.[22] Pääesikunnan antaman vastauksen mukaan "huippu-urheilijoiden asema nuorison esikuvina ja esimerkkeinä antaa perusteet yhdenvertaisuuslaissa mainitulle positiiviselle erikoiskohtelulle palvelusajan määräytymisessä”.

Asevelvollisuudesta sodan aikana vapautetut ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan aikana asevelvollisuudesta ovat vapautettuja tietyt yhteiskunnalle tärkeää työtä suorittavat ryhmät. Asetuksessa vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa (635/1968 muutoksineen) nämä jaetaan kolmeen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat henkilöt, joita ei missään tapauksessa saa kutsua palvelukseen.

  1. kansanedustaja, eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies, eduskunnan pääsihteeri, apulaispääsihteeri ja keskuskanslian vanhempi sihteeri
  2. tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö ja linnanvouti
  3. valtioneuvoston jäsen, valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön kansliapäällikkö, oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö, alivaltiosihteeri, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön osastopäällikkö, apulaisosastopäällikkö ja toimistopäällikkö, hallitusneuvos, budjettineuvos, neuvotteleva virkamies, ulkoasiainministeriön jaostopäällikkö, poliisiylitarkastaja sekä sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisitoimiston ylitarkastaja ja tarkastaja
  4. keskusviraston päällikkö, ylijohtaja ja osastopäällikkö
  5. Suomen ulkomailla olevan diplomaattisen edustuston päällikkö ja lähetetty konsuli
  6. korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti sekä oikeusneuvos ja hallintoneuvos, hovioikeuden presidentti, hovioikeudenneuvos, kihlakunnantuomari, pormestari ja järjestysoikeuden puheenjohtaja
  7. työtuomioistuimen presidentti ja jäsen, vesiylioikeuden vesiylituomari ja jäsen, liikevaihtovero-oikeuden veroylituomari, verotuomari ja asessori, vakuutusoikeuden vakuutusylituomari ja vanhempi vakuutustuomari, maaoikeustuomari, vesioikeustuomari sekä vankilaoikeuden puheenjohtaja ja jäsen
  8. vankeinhoitolaitoksen johtaja
  9. maaherra, lääninhallituksen osastopäällikkö, lääninneuvos, vanhempi lääninasessori, lääninlääkäri, oikeuslääkäri, läänineläinlääkäri ja läänin sosiaalitarkastaja
  10. väestörekisterikeskuksen johtaja ja toimistopäällikkö
  11. kunnanjohtaja ja apulaiskunnanjohtaja
  12. Suomen Pankin johtokunnan jäsen, valtiokonttorin ja postipankin pääjohtaja ja johtaja
  13. kirkkohallituksen puheenjohtaja, kirkkoneuvos, tuomiokapitulin jäsen, evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispa, piispa ja seurakunnan kirkkoherra
  14. tapaturmaviraston ylijohtaja ja osastopäällikkö
  15. kansaneläkelaitoksen pääjohtaja, johtaja ja osastopäällikkö sekä
  16. säteilyturvallisuuslaitoksen ylijohtaja, johtaja ja osastonjohtaja.

Lisäksi on selvää, että tasavallan presidenttiä ei voida kutsua palvelukseen, vaikka hän olisikin luovuttanut ylipäällikkyytensä toiselle Suomen kansalaiselle valtioneuvoston esityksestä.

Toiseen vapautettujen luokkaan kuuluvat virkamiehet, joita voidaan kutsua rauhan aikana kertausharjoituksiin ja ylimääräiseen palvelukseen. Näitä ovat

  1. vankeinhoitolaitoksen talouspäällikkö, vartiopäällikkö ja peruspalkkaisen vartijan toimen haltija
  2. poliisitarkastaja, apulaispoliisitarkastaja, lääninkomisario sekä lääninhallituksen pelastustarkastaja ja palo- ja pelastustoimen sekä väestönsuojelun tehtävissä toimiva apulaistarkastaja
  3. paikallispoliisissa, keskusrikospoliisissa, suojelupoliisissa, liikkuvassa poliisissa, poliisiopistossa ja poliisikoiralaitoksessa palveleva poliisimies
  4. kunnan väestönsuojelupäällikkö ja -ohjaaja
  5. palopäällikkö, vakinaisen ja puolivakinaisen kunnallisen palokunnan päätoimisesti palkattu päällystö, alipäällystö ja miehistö
  6. valtion sairaalan, kunnallisen yleissairaalan, keskusparantolan, keskusmielisairaalan, yliopistollisen keskussairaalan ja terveyskeskuksen johtava lääkäri, talousjohtaja, talouspäällikkö ja taloudenhoitaja
  7. vajaamielislaitoksen ja koulukodin johtaja
  8. tie- ja vesirakennuslaitoksen, valtionrautateiden sekä posti- ja lennätinlaitoksen alaisen piirihallinnon piiripäällikkö sekä
  9. työvoimapiirin päällikkö.[23]

Luetteloa on viimeksi päivitetty vuonna 1982, joten osa virkanimikkeistä on tänä aikana vaihtunut tai lakannut olemasta. Tällaiset virkanimikkeet on pyritty merkitsemään kursiivilla.

Kolmanteen vapautettujen ryhmään kuuluvat sellaiset henkilöt, joille työnantaja hakee vapautuksen puolustusvoimien aluetoimistolta. Tällöin työnantajan on oltava sellainen, että sen toiminnan häiriötön jatkuminen on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Varattavat henkilöt jaetaan neljään tärkeysluokkaan korvattavuutensa kannalta. Yritysten tulisi hoitaa henkilöstövarauksensa yhteistyössä muiden saman alan yritysten kanssa oman alansa huoltovarmuuspoolia hyödyntäen. Yritys, joka tahtoo varmistaa henkilöstönsä pysymisen nykyisissä tehtävissään myös kriisin sattuessa, ottaa yhteyttä aluetoimistoon ja ilmoittaa tälle kriittisen tärkeän henkilöstönsä. Jos varaushakemus hyväksytään, se on voimassa näiden henkilöiden osalta viisi vuotta kerrallaan. Henkilöitä, jotka työnantaja on hyväksytysti varannut käyttöönsä, ei kutsuta kertausharjoituksiin eikä kriisin sattuessa palvelukseen. Tehdyt varaukset on tarkistettava ja päivitettävä aluetoimistolle yhden–kolmen vuoden välein.[24]

Kustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiot järjestävät sotilaallisen turvallisuutensa vapaaehtoisista muodostetulla ammattiarmeijalla, yleisellä asevelvollisuudella tai valikoivalla asevelvollisuudella. Maailmassa on vain muutama maa jolla ei ole omaa armeijaa.

Varusmiespalveluksen budjettikustannukset (kun asevelvollisuustyölle ei lasketa hintaa) ovat arviolta 350 miljoonaa euroa, missä varusmiehiä on keskimäärin palveluksessa 19 000 ja varusmiesvuorokausi maksaa 45 euroa. Päälle tulevat kertausharjoitusten kustannukset. Vakinaista väkeä puolustusvoimissa on 15 000 henkeä. Vuoden 2009 puolustusbudjetti arvonlisäveroineen on 2,7 miljardia euroa.[25]

Varusmiespäiväraha on 5 euroa vuorokaudessa ensimmäisen 165 päivän ajalta, jonka jälkeen päivärahan määrä nousee porrastetusti.[26]

Puolustusvoimista luopuminen tuottaisi verovaikutuksena 2,7 miljardia euroa vuodessa ja kokonaishyvinvointivaikutuksina pitkällä aikavälillä 4,8 miljardia euroa vuodessa. Tämä tosin edellyttäisi, että puolustuskyvystä luovutaan kokonaan.[27]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija tulee 1–2 % BKT:stä kalliimmaksi kuin ammattiarmeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5–3,5 % BKT:stä.[28][29]selvennä

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi ammattiarmeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät.[30] Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi.

Professori Poutvaaran mukaan asevelvollisuuden lakkauttaminen vahvistaisi kansantaloutta ja "vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko". Poutvaara kuuluu asevelvollisuuden lakkauttamista ajavan Ohi on -kansalaisaloitteen tukijoihin.[31]

Argentiinassa asepalvelukseen arpomalla pakotettujen todennäköisyys tehdä rikoksia myöhemmässä elämässä on ollut korkeampi kuin palveluksesta arvan perusteella vapautettujen. Asepalvelukseen pakotettujen menestys työelämässä on taas ollut vapautettuja heikompi.[32]

Suomessa pakollisen palveluksen vaikutuksia rikollisuuteen ja työelämässä pärjäämiseen on vaikea selvittää, sillä vapautuksia palveluksesta myönnetään mm. mielenterveysongelmien perusteella, eikä vertailukelpoista tutkimusaineistoa vapautetuista ja pakotetuista näinollen ole saatavilla.

Tuula Tähtisen väitöskirjaa[33] varten tutkittujen Pohjan Prikaatin varusmiesten paino nousi palveluksen aikana 4,6 kg, ja lipideissä ja insuliinissa tapahtui monia terveydelle haitalliseen suuntaan johtavia muutoksia. Varusmiesten munkkien kulutuskertojen määrä nousi varusmiespalveluksen aikana 166 %, viinerien ja muiden kahvileipien 119 %, sokeroitujen virvoitusjuomien 43 %, oluen 24 % ja pizzojen 14 %.

Edut ja hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 julkaistussa asevelvollisuuden vaihtoehtoja selvittäneessä Suomalainen asevelvollisuus -raportissa (ns. Siilasmaan raportti) todetaan, että "Mielestämme asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky."[34] Raportin kansantaloudellinen tarkastelu perustuu VATT:n Juha Honkatukian tekemiin laskelmiin[35], mutta raportista on kuitenkin jätetty pois Honkatukian laskelmiinsa lisäämä huomio: "On korostettava, että tutkimuksessa tarkastellut vaihtoehdot eivät ole puolustuskyvyn suhteen yhteismitallisia, eikä tutkimuksen perusteella voida vielä esittää kustannustehokkainta tapaa esimerkiksi nykytasoisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi."

Siilasmaan raportissa asevelvollisuuden kustannuksia verrattiin jatkuvasti palveluksessa olevista sotilaista muodostetun armeijan kustannuksiin. Asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto olisi kuitenkin vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista varusmiehistä muodostettu reservi, ei miesvahvuudeltaan samansuuruinen jatkuvasti palveluksessa oleva ammattisotilasjoukko. Siilasmaan raportin väite, jonka mukaan asevelvollisuus olisi kustannustehokas maanpuolustustapa, ei siis perustu tutkimustietoon, vaan on raportin kirjoittajien oma mielipide.

Asevelvollisuuden väitetään tuottavan useita hyötyjä, kuten kunnon kohoamista, sosiaalisia taitoja, esiintymiskykyä ja johtamistaitoja.[36][37][38] Varusmiehet voivat kuitenkin oppia kyseisiä taitoja myös vapaaehtoismallissa, mikäli he suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina. Erikoiskoulutuksen antamat hyödyt, kuten esimerkiksi ammattikuljettajan tutkinto, kuorma-auton ajokortti ja ensiaputaidot, lankeavat myös vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen suorittaville.

Varusmiehet arvioivat armeija-ajan varsin positiiviseksi ja antava siitä yleisarvosanaksi 4,1 (1-5).[39] Palveluksensa jo suorittaneiden varusmiesten loppukyselytulokset eivät kuitenkaan mittaa asevelvollisuuden toimivuutta kovin kattavasti, vaan mielipidettä pakollisesta asepalveluksesta tulisi kysyä myös niiltä asevelvollisilta, jotka eivät suorittaneet asepalvelusta loppuun, eli siviilipalvelusmiehiltä, totaalikieltäytyjiltä ja palveluksessa vammautuneilta tai palveluksen muista syistä keskeyttäneiltä. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana positiivisesti ja on summamuuttujien perusteella tasolla 4,0 (1-5).[40]lähde tarkemmin?

Nykyjärjestelmä poliittisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa varusmiespalveluksen suoritusprosentti on perinteisesti ollut korkea, vuonna 2008 83 % ikäluokan miehistä suoritti varusmiespalveluksen.[41] Osuus on kuitenkin nopeasti laskeva ja virallisten lukujen mukaan 2012 miehistä olisi enää 78% suorittanut asevelvollisuuden ja vuonna 2013 Aseistakieltäytyjäliitto arvioi osuuden olevan selvästi alle 70% ja arvioi armeijan liukuvan kohti valikoivaa asevelvollisuutta.[42][43]

Huolimatta kansainvälisestä kehityksestä, jossa länsimaissa vain paria poikkeusta lukuun ottamatta on luovuttu laajasti toimeenpannusta yleisestä asevelvollisuudesta, on nykyisen laajuisesta asevelvollisuudesta pitkään vallinnut Suomen politiikassa lähes täysi konsensus. 2000-luvulla jotkut poliitikot, esimerkiksi Paavo Arhinmäki, Osmo Soininvaara, Liisa Jaakonsaari ja Tarja Cronberg, ovat kuitenkin ehdottaneet harkittavaksi siirtymistä Norjan tapaiseen valikoivaan asepalvelukseen, jonka suorittaisi huomattavasti pienempi osa, esimerkiksi 30 % miehistä.[44] Eduskunnan äänestäessä 4. joulukuuta 2007 uudesta asevelvollisuuslaista ainoa kiistakysymys oli se, tulisiko varusmiehille myöntää isyysvapaata 12 vai 18 päivää.[45]

Eduskuntapuolueista yleistä asevelvollisuutta kannattavat keskusta[46], RKP[47], perussuomalaiset[48] ja kristillisdemokraatit[49]. Järjestelmän uudistamista ja siirtymistä vapaaehtoisuuteen perustuvaan asepalvelukseen kannattavat puolestaan vihreät[50] ja vasemmistoliitto[51]. Sosialidemokraattien mukaan on syytä tehdä selvitys molempia sukupuolia koskevasta kansalaispalveluksesta.[52] Kokoomuksen vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelma ei tehnyt linjauksia asevelvollisuuden suhteen, mutta eräät korkean profiilin kokoomuspoliitikot, mm. puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen[53] ja Alexander Stubb[54] ovat ilmaisseet pitävänsä nykykäytäntöä hyvänä.

Asevelvollisuuteen kohdistuvat muutospaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuudella on vuonna 2012 vahva kansalaisten tuki. Yleistä asevelvollisuutta kannattaa nyt 72% suomalaisista. Kasvua vuoteen 2011 on tapahtunut 9 prosenttiyksikköä. Asevelvollisuuden kannatus on palannut näin vuoden 2009 tasolle.[55]

Vielä vuonna 2007 Ilta-Sanomien TNS-Gallupilla teettämässä kyselyssä 78 prosenttia vastanneista kannatti vallitsevaa asevelvollisuusjärjestelmää. Vaihtoehtona sille mielipidetiedustelussa tarjottiin valikoivampaa järjestelmää, jossa vain osa ikäluokista suorittaisi asepalveluksen. Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Arto Nokkala arvioi tuolloin, että yleisestä asevelvollisuudesta on tullut osa suomalaisuutta ja tuki sille saattaa toimia muun ohessa protestina liialliseksi koettua kansainvälistymistä vastaan.[56]

Vuonna 2009 Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämässä kyselyssä vallitsevaa asevelvollisuusjärjestelmää kannatti 70 prosenttia vastanneista, missä oli laskua kahden vuoden takaiseen tulokseen verrattuna kahdeksan prosenttiyksikköä.[57] Vapaaehtoisuuteen perustuvan asepalveluksen kannatus oli saman kyselyn mukaan noussut kahden vuoden takaiseen verrattuna kuusi prosenttiyksikköä.

Vuonna 2009 Puolustusministeriö asetti Risto Siilasmaan johtaman selvitysryhmän selvittämään asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia [58], mutta se ei loppuraportissaan esittänyt merkittäviä muutoksia vallitsevaan asevelvollisuusjärjestelmään. Työryhmän teki sen sijaan noin 80 ehdotusta asevelvollisten aseman ja varusmieskoulutuksen kehittämiseksi. Puolustusvoimat on toteuttanut ehdotuksista yli puolet ja pääosa tullaan toteuttamaan vuoden 2013 loppuun mennessä.

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen arvioi toukokuussa 2010, että sodanajan joukkoja tullaan vähentämään nykyisestä 350 000:sta.[59] Puolustusministeri Jyri Häkämies niin ikään arvioi toukokuussa 2010, että asevelvollisuusjärjestelmä muuttuu kiristyvän julkisen talouden ja kallistuvan puolustusmateriaalin seurauksena ja muutokset tulevat jo seuraavan hallituksen ohjelmaan [60]

Kansanedustaja Eero Heinäluoma totesi Porissa 22. heinäkuuta 2010 Suomi-areena keskustelutapahtumassa pitävänsä vihreiden kantaa valikoivasta asevelvollisuudesta maanpuolustuksellisesti "vaarallisena". Heinäluoma nosti esimerkiksi Ruotsin, jossa hän katsoi valikoivan asevelvollisuuden lopulta johtaneen ammattiarmeijaan. Vihreiden silloinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki puolestaan sanoi samassa keskustelussa uskovansa, että Suomessa on vuoteen 2020 mennessä luovuttu yleisestä asevelvollisuudesta.[61]

Joulukuussa 2010 Vihreä miesliike julkaisi kannanoton, jossa esitettiin sekä nykyisen mallisen asepalveluksen että siviilipalveluksen ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksen lakkauttamista. Nykyistä järjestelmää korvaamaan kannanotossa ehdotettiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa. Kannanotossa ehdotettiin reservin pienentämistä siten, että koko ikäluokasta koulutettaisiin 12 % (noin 7 000 henkeä), ja tästä koituvilla säästöillä armeijan kalustoa pystyttäisiin päivittämään. Samalla myös varusmiesten palkkausta korotettaisiin entistä kilpailukykyisemmäksi. Toteutuessaan muutosten todettiin pidentävän miesten työuria ja olevan sekä eettisesti että tasa-arvon kannalta mielekkäämpiä Suomen puolustuksen pysyessä kuitenkin uskottavana.[62]

Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen arvioi maaliskuussa 2011, että asevelvollisuus säilyy mutta yhä harvempi suorittaa sen ja reservin miesvahvuutta pienennetään ehkä kolmannekseen.[63]

Valtioneuvoston asettaman Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan loppuvuonna 2010 tekemän kyselyn mukaan asevelvollisuuden kannatus oli pudonnut 63 prosenttiin.[64]. Niin ikään Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan alkuvuonna 2011 tekemässä tutkimuksessa vallitsevaa asevelvollisuusjärjestelmää kannatti enää puolet vastanneista.[65] Kyselyyn vastanneista miehistä alle puolet ja naisista hieman yli puolet kannatti vallitsevaa asevelvollisuusjärjestelmää.[66]

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan toteuttamaa kyselyä on kritisoitu kysymyksenasettelusta, joka ei mittaa asevelvollisuuden todellista kannatusta.[67]

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyssä asevelvollisuuden kannatusta mitataan kysymyksellä: "Suomessa on käytössä miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, jossa mahdollisimman suuri osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja joka tuottaa suuren reservin. Pitäisikö nykyinen järjestelmä säilyttää vai siirtyä valikoivaan varusmiespalvelukseen, jolloin vain osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja jolloin reservin määrä supistuisi, vai kokonaan siirtyä palkattuun, henkilömäärältään pienempään ammattiarmeijaan?"

Kriitikoiden mukaan asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto on vapaaehtoisista varusmiehistä muodostettu nykyisen suuruinen reservi, ei nykyistä valikoivampi asevelvollisuus, tai pysyvästi töissäolevista ammattisotilaista muodostettu armeija. Suomessa n. 36% ikäluokasta suoritti asepalveluksen vuonna 2013[68], ja sama määrä olisi mahdollista houkutella palvelukseen myös vapaaehtoismallissa, mikäli palveluksen suorittaneille maksettaisiin tarvittavan suuruinen korvaus heidän ajastaan. Kyselyssä tulisi mitata vain asevelvollisuuden kannatusta, ei reservin koon pienentämisen kannatusta.

Asevelvollisuuden kannatusta paremmin mittaavaksi kysymykseksi on esitetty seuraavaa:[69] "Suomessa on käytössä miesten asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä. Pitäisikö nykyinen järjestelmä säilyttää, vai pitäisikö nykyinen miehille pakollinen varusmiespalvelus muuttaa vapaaehtoiseksi, jonka jälkeen varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyviä miehiä ei enää tuomittaisi vankeuteen?"

Asevelvollisuuden lakkauttamiseksi aloitettiin kansalaisaloite ja Ohi on -kampanja syyskuussa 2013.[70] Aloitteen mukaan asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu. Aloite keräsi puolen vuoden aikana 7533 kannattajaa.[71]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.mil.fi/reservilainen/asevelvollisuus/asevelvollisuus.dsp
  2. Asevelvollisuuslaki 28.12.2007 Finlex.
  3. Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta 12.4.2006. Ihmisoikeudet.net.
  4. Rikosseuraamusvirasto: Siviilipalveluksesta/asevelvollisuudesta annetun lain nojalla tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano(22/011/2006) 25.9.2006. Viitattu 18.5.2007.
  5. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1999/19990187
  6. Siirto varusmiespalveluun 12.10.2013. Viitattu 12.10.2013.
  7. Aseistakieltäytyminen Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 18.3.2009.
  8. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071438 Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 83 §
  9. a b http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071446 Siviilipalveluslaki (1446/2007)
  10. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071438 Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 88 §
  11. Puolustusvoimat (2007) Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet. s. 69. ISBN 978-951-25-1744-2. Ohjesääntönro 202.
  12. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071438 Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 79 §
  13. Valmiuslaki (1080/1991) 24 §. Viitattu 11.12.2007
  14. Toistasataa nuorta ei pääse armeijaan kannabiksen käytön takia HS.fi. 5.11.2013. Viitattu 9.11.2013.
  15. Tulva-lehti 4/2005, tasa-arvoministeri Tuula Haataisen haastattelu asevelvollisuudesta
  16. Ensimmäinen nainen siviilipalvelussa
  17. Toimenpidealoite TPA 249/2001
  18. Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuskomitea: Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 40 artiklan nojalla antamien raporttien tarkastelu - Ihmisoikeuskomitean päätelmät 5.11.2004. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.1.2007.
  19. Jehovan todistajien maanpuolustusvelvollisuutta selvittänyt toimikunta 30.11.2007. Suomen Puolustusministeriö. Viitattu 20.12.2007.
  20. Tiedote: Selvitys Jehovan todistajien asepalveluksesta valmistunut
  21. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.26/1394603306_166513&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
  22. http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/miljonaarit-ruotuvaessa/1301830
  23. Asetus vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun asetuksen 2 §:n muuttamisesta (269/1977) Viitattu 12.4.2007,
    Asetus vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun asetuksen 2 §:n muuttamisesta (475/1982) Viitattu 12.4.2007 ja
    Asetus vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa (635/1968)] Viitattu 12.4.2007.
  24. Puolustusvoimat. Henkilövaraaminen (VAP) Viitattu 28.1.2008 ja Asetus vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa (635/1968) 3–8 §. Viitattu 12.4.2007
  25. Suomalainen asevelvollisuus, Puolustusministeriö, 2010, ISBN 978-951-25-2136-4 ("Siilasmaan työryhmän raportti"), s. 127-128
  26. Puolustusvoimat > Päivärahat ja muut korvaukset, Puolustusvoimat 30.7.2013
  27. Puolustusvoimien kansantaloudelliset vaikutukset. Juha Honkatukia, Valtion taloudellinen tutkimuslaitos. PDF. Viitattu 30.5.2014.
  28. Tutkija: Asevelvollisuus tulee Suomelle kalliiksi, Yle 19.2.2010
  29. The Political Economy of Conscription, Panu Poutvaara & Andreas Wagener, IZA DP No. 4429, Sep 2009
  30. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK42010/KAK42010Poutvaara.pdf
  31. http://ohion.fi/tukijat.htm
  32. http://www.scribd.com/doc/221429433/Conscription-and-Crime-September-13-2010
  33. Tähtinen, Tuula: Insuliiniresistenssiin liittyvät kardiovaskulaariset riskitekijät suomalaisilla varusmiehillä. Tupakoinnin yhteys riskitekijöihin 2007.
  34. http://defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf
  35. https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/muistiot_11.pdf
  36. Sotilaan käsikirja 2012
  37. Johtajan käsikirja 2012
  38. Kiuru, Pertti: ”Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi kansantalouden näkökulmasta”, Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia. Puolustusministeriö, 2007. ISBN 978-951-25-1758-9. lähde tarkemmin?
  39. http://yle.fi/uutiset/varusmiehet_ennatystyytyvaisia_armeijaan/6830303
  40. Varusmiesten loppukyselyjen tulokset 2000 - 2012
  41. Reserviläinen 6/2008
  42. Pekka Mervola: Kansanarmeijan pohja puhki? (kolumni) Keskisuomalainen. 3.2.2012. Viitattu 10.8.2013.
  43. Pontus Purokuru: Suomi liukuu kohti valikoivaa asevelvollisuutta Kansanuutiset. 13.7.2013. Viitattu 10.8.2013.
  44. http://www.vihrealiitto.fi/fi/node/450
  45. Täysistunnon pöytäkirja 92/2007 vp. Viitattu 11.12.2007
  46. Maailma ja turvallisuus - Keskusta Viitattu 13.6.2011
  47. Askeleen edellä.pdf, RKP:n eduskuntavaaliohjelma 2011 Viitattu 13.6.2011
  48. Koko kansan puolustusvoimat - Perussuomalaiset: Artikkelit Viitattu 13.6.2011
  49. Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma 2011 Viitattu 13.6.2011
  50. http://www.vihreat.fi/node/1228 Viitattu 13.6.2011
  51. http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1068.html Viitattu 13.6.2011
  52. Puolueet ja asevelvollisuus: pimein lyhdyin auringonlaskuun Viitattu 13.6.2011
  53. http://www.vaalikone.fi/eduskuntavaalit2011/ehdokkaat/uusimaa/kokoomus/katainen_jyrki/ Viitattu 13.6.2011
  54. Länsiväylä: Reilu viidennes kansanedustajaehdokkaista säästäisi asevelvollisuudesta, 19.3.2011 Viitattu 13.6.2011
  55. Yleistä asevelvollisuutta kannattavien osuus pyrähti 28.11.2012. Ruotuväki-lehti. Viitattu 7.5.2013.
  56. Yleisen asevelvollisuuden kannatus pysyy korkealla. Ilta-Sanomat, 2007, nro 11.7.2007, s. 2.
  57. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Valtaosa+suomalaisista+hyv%C3%A4ksyy++asevelvollisuuden+vain+miehille/HS20090512SI1YO016td
  58. http://www.defmin.fi/index.phtml?4252_m=4050&s=496
  59. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/05/puheloinen_sodanajan_joukkoja_vahennetaan_1692559.html
  60. Pääkirjoitus: Yleinen asevelvollisuus murrosvaiheessa Kansan Uutiset 20.5.2010
  61. SuomiAreena 22.7.2010 Viitattu 13.6.2011
  62. Vihreän miesliikkeen armeija-kannanotto Viitattu 13.6.2011
  63. Kohti uutta armeijaa, Mikael Pentikäinen, Helsingin Sanomat pääkirjoitussivu 6.3.2011, mm. "Nyt reservissä on noin 350 000 henkeä. Tulevaisuudessa reservin koko saattaa pudota jopa kolmannekseen. Toiseksi asevelvollisuus säilyy, mutta harmaisiin astuu yhä harvempi, kun tarve vähenee"
  64. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yleisen+asevelvollisuuden+kannatus+laski+tuntuvasti/1135262078800
  65. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Asevelvollisuuden+kannatus+on+yh%C3%A4+laskussa/1135264451466
  66. http://www.defmin.fi/index.phtml?463_m=4576&s=263
  67. https://www.facebook.com/KansalaisaloiteAsevelvollisuudenLakkauttamiseksi/posts/10152130109868472
  68. http://ohion.fi/faktaa.htm
  69. https://www.facebook.com/KansalaisaloiteAsevelvollisuudenLakkauttamiseksi/posts/10152130109868472
  70. http://www.ohion.fi/
  71. Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi Kansalaisaloite.fi. 2.3.2014. Viitattu 1.4.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfvengren, Eero (päätoim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen julkaisuja. Helsinki: WSOY, 2003 (6. painos 2006). ISBN 951-0-28151-4.
  • Jukarainen, Pirjo & Terävä, Sirkku (toim.): Tasa-arvoinen turvallisuus? Sukupuolten yhdenvertaisuus suomalaisessa maanpuolustuksessa ja kriisinhallinnassa. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-347-7.
  • Juvonen, Riikka: Suomineidon sotatieto. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7198-3.
  • Laitinen, Kari & Nokkala, Arto: Suomalainen asevelvollisuus: Historiaa, haasteita ja tulevaisuutta. Puolustusministeriön julkaisuja 1/2005. Helsinki: Puolustusministeriö, 2005. ISBN 951-25-1574-1.
  • Rummakko, Sanna (toim.): Tahdon asia: Suomalainen maanpuolustus murroksessa. Kirjoittajat: Tarja Cronberg ym. Helsinki: Like: Sadankomitea, 2006. ISBN 952-471-881-2.
  • Saari, Heikki: Kaunis on kuolla: Pamfletti. Barrikadi-sarja no 7. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-35261-8.
  • Maavoimien Esikunta, henkilöstöosasto: Sotilaan Käsikirja 2012. Helsinki: {{{Julkaisija}}}, 2012. ISB 978-951-25-2328-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]