Liikekannallepano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pakko-otettuja hevosia koottuina sotaan lähtöä varten

Liikekannallepano eli mobilisaatio tarkoittaa valtion asevoimien (useimmiten erityisesti sen reservin) ja muun yhteiskunnan määräämistä taisteluvalmiuteen.

Liikekannallepanossa asevoimien reserviläiset kutsutaan palvelukseen sekä joukkojen ja tarvikkeiden valmistellaan sotaa varten. Mobilisaatio-sanaa käytettiin ensimmäisen kerran sotilaallisessa merkityksessä kuvaamaan Preussiarmeijan valmistelua 1850- ja 1860-luvuilla. Liikekannallepanoteoriat ja -tekniikat ovat jatkuvasti muuttuneet vuosien aikana. Etenkin ennen ensimmäistä ja toista maailmansotaa lukuisat maat kehittivät monimutkaisia suunnitelmia yltääkseen nopeaan ja tehokkaaseen mobilisaatioon sodan syttyessä. Mobilisaatio voi olla täydellinen tai osittainen, jolloin vain osa reserviä kutsutaan asepalvelukseen.

Suomessa siirryttiin 1935 liikekannallepanossa aluejärjestelmään.

Liikekannallepano Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa liikekannallepano toteutettiin ”ylimääräisinä kertausharjoituksina”, joihin kutsut vietiin henkilökohtaisesti reserviläisille 6. lokakuuta 1939 alkaen. Kun reserviläiset olivat saapuneet ”harjoituspaikoille” ja johtosuhteet määrätty, voitiin todeta armeijan muodostuneen ja liikekannallepanon tapahtuneen.[1] Jatkosodassa liikekannallepano toteutettiin myös ylimääräisenä harjoituksena, johon reserviläiset kutsuttiin henkilökohtaisesti, 18. kesäkuuta 1941 alkaen. Liikekannallepantu armeija oli taisteluvalmis viikon kuluttua liikekannallepanon aloittamisesta.[2]

Suomen nykyisen valmiussääntelyn perusteet

Nykyinen liikekannallepanojärjestelmä on osa laajempaa puolustuksen valmiudenkohottamisjärjestelmää, joka perustuu alueellisen puolustuksen doktriiniin. Valmiutta pyritään kohottamaan joustavasti siten, että palvelukseen kutsutaan ne joukot, jotka ovat kulloisessakin tilanteessa tarpeen. Tätä varten yksiköt on jaettu käskytyseriin, joista osa kutsutaan palvelukseen jo valmiuden kohottamisen alkuvaiheessa, osa taas vasta, kun vieraan valtion epäillään aikovan ryhtyä laajamittaiseen hyökkäykseen alueiden valtaamiseksi. Valmiustiloja on neljä.[3]

  • normaaliolojen valmius
    • tehostettu virka-apuvalmius
    • tehostettu alueellisen koskemattomuuden valvonnan valmius
  • strategisen iskun ehkäisyvalmius (SIETO-joukot)
  • strategisen iskun torjuntavalmius (SIETO-joukot)
  • alueiden valtaamiseen pyrkivän hyökkäyksen torjuntavalmius (ALTO-joukot)

Valmiutta nostettaessa puolustusvoimien sotilasläänit ja aluetoimistot toteuttavat käytännössä reserviläisten sekä pakko-otettavien ajoneuvojen kutsumisen palvelukseen. Joukkoja perustavat rauhanaikaiset joukko-osastot, sotilasläänit, puolustushaarat sekä aluetoimistot.[4] Tarvittaessa vain tietyllä alueella käytettävät joukot perustetaan. Käskykortit välitetään pääasiassa postitse.[5]

Alueellisen iskun torjunnan joukkojen täyden toimintakyvyn saavuttaminen vie nykytilanteessa useita viikkoja tai kuukausia.[6] Tämän vuoksi myös näiden joukkojen kertauskoulutus aloitetaan joustavasti jo verrattain alhaisessa uhkatilassa.[7] Asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki antavatkin mahdollisuuden kutsua reserviläisiä ja siviilivarantoon kuuluvia entisiä siviilipalvelusmiehiä koulutustarkoituksessa ylimääräiseen palvelukseen jo silloin, kun arvio uhkaavan kriisin olemassaolosta perustuu vielä ainoastaan salaisiin tiedusteluhavaintoihin. Siviilivarantolaiset koulutetaan tällöin omaa kriisiajan sijoitustaan vastaaviin väestönsuojelun tai sosiaalitoimen tehtäviin.[8][9][10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liikekannallepano.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koskesta voimaa. Talvisota – Pelon aika. Tampereen yliopisto. Viitattu 11.1.2008
  2. Koskesta voimaa. Jatkosota – Liikekannallepano. Tampereen yliopisto. Viitattu 11.1.2008
  3. Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 69–71. (Koko kappaleen lähde)
  4. Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 44.
  5. Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 91–92.)
  6. Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 92–93.
  7. Puolustusvoimat. Kenttäohjesääntö. Yleinen osa. ISBN 978-951-25-1744-2, s. 81.
  8. Asevelvollisuuslaki (1438/2007). 9. luku. Viitattu 11.1.2008
  9. HE 37/2007 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle asevelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. s. 59–60. Viitattu 11.1.2008
  10. Siviilipalveluslaki (1446/2007). 64 §. Viitattu 11.1.2007<
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.