Pakkolunastus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pakkolunastus on omaisuuden lunastamista yleiseen käyttöön korvausta vastaan. Suomessa valtio ja kunnat voivat pakkolunastaa esimerkiksi maata kansalaisiltaan, joille tulee kuitenkin maksaa lunastetusta maasta täysi korvaus. Maata pakkolunastetaan muun muassa tekojärviä varten sekä maanteitä ja rautateitä tehtäessä. Lisäksi maata voidaan pakkolunastaa maanpuolustuksellisiin tarkoituksiin.[1].

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pakkolunastuksen tulee perustua lakiin ja lisäksi yleisen tarpeen tulee vaatia sitä.[2] [3] Pakkolunastettavasta omaisuudesta on maksettava täysimääräinen korvaus eli markkinahinta.[3] Sen on tulkittu olevan korkein käypä hinta.[3]

Vuoden 1977 laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta sallii pakkolunastuksen vain yleisen tarpeen vaatiessa ja vain jos tarkoitusta ei voida saavuttaa muilla keinoin eikä siitä koidu yksityiselle edulle suurempaa haittaa kuin on yleiselle edulle koituva hyöty. [4] Tähän lakiin viittaavat myös erityisemmät lait kuten Ratalaki ja Laki omaisuuden lunastuksesta puolustustarkoituksiin.[5][6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pakkolunastus 25. heinäkuuta 2007. Edilex lakitietopalvelu. Viitattu 25. heinäkuuta 2007.
  2. Suomen perustuslaki, 11.6.1999/731, Finlex.fi.
  3. a b c pakkolunastus, Ilkka Saraviita, Tieteen termipankki 2.01.2015.
  4. Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, 29.7.1977/603, Finlex.fi.
  5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070110
  6. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961301
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.