Totaalikieltäytyminen Suomessa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Totaalikieltäytyminen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Poikkeuslaki kumoutui 1.4.2019

Totaalikieltäytyminen tarkoittaa sitä, että asevelvollinen kieltäytyy suorittamasta sekä varusmies- että siviilipalvelusta. Totaalikieltäytymisestä on yleensä tuomittu Suomessa enintään 173 vuorokaudeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Rikosnimike ja vankeusrangaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valvontarangaistukseen kuuluva jalkapanta

Totaalikieltäytyjät, jotka kieltäytyvät suoraan varusmiespalveluksesta, tuomitaan rikosnimikkeellä asevelvollisuudesta kieltäytyminen, kun siviilipalvelukseen hakeneet ja siitä kieltäytyvät tuomitaan siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus on kummassakin tapauksessa sama: puolet jäljellä olevasta siviilipalvelusajaksi muutetusta palvelusajasta.

Totaalikieltäytymisestä langetetun vankeusrangaistuksen kokonaan suorittaminen[1] merkitsee käytännössä myös siviilipalveluksen suorittamista, sillä totaalikieltäytyjä vapautetaan vapautumisen yhteydessä asepalveluksesta rauhan aikana. Totaalikieltäytymisestä ei seuraa rikosrekisterimerkintää[2][3] siviilipalveluksen ja siitä kieltäytymisen vakaumuksellisen luonteen vuoksi.[4] Aseistakieltäytyjäliiton mukaan sen sijaan Supo saattaa tehdä siitä merkinnän omiin rekistereihinsä, josta saattaa olla haittaa hakiessa työpaikkaa, jossa vaaditaan turvallisuusselvitys.[5] Muista vankeusrangaistuksista poiketen totaalikieltäytymisestä langetettu vankeusrangaistus kärsitään niin sanotusti päivästä päivään, eli yleinen ensikertalaista koskeva 1/2-sääntö ei päde. Myöskään muut vankila-aikaa lyhentävät poikkeussäännöt eivät ole voimassa. Vankeusrangaistus on kuitenkin mahdollista muuttaa ehdonalaiseksi rangaistusajan loppupäässä, jolloin tuomittu kärsii ehdonalaisen Siviilipalveluskeskuksessa. Toisinaan totaalikieltäytyjiä on myös armahdettu. Totaalikieltäytyjät sijoitetaan yleensä avovankilaan, josta käsin työnteko ja opiskelu ovat helpommin järjestettävissä. Vuodesta 2011 lähtien totaalikieltäytyjien tuomitseminen valvontarangaistukseen, eli elektronisesti valvottuun kotiarestiin, on myös ollut mahdollista.[6]

Vapauttaminen syrjinnän perusteella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin totaalikieltäytyjille määrättiin vankeusrangaistuksia[7], mutta vuonna 2018 heitä alettiin vapauttaa syytteistä[8].

2018 helmikuussa Helsingin hovioikeus hylkäsi ensimmäistä kertaa totaalikieltäytyjän syytteen[7]. Hovioikeus katsoi, että totaalikieltäytymisestä tuomitseminen on perustuslain mukaan syrjivää kohtelua verrattuna Jehovan todistajien vapauttamiseen asevelvollisuudesta[7].

Tämän jälkeen totaalikieltäytyjien määrä kasvoi voimakkaasti ja tuomioistuimet vapauttivat heistä useita[7], kunnes eduskunta kumosi Jehovan todistajien erivapauden[8]. Hallitus esitti Jehovan todistajien erivapauden kumoamista HE 139/2018[9] ja kumoaminen astui voimaan 1. huhtikuuta 2019.[10] Sen jälkeen totaalikieltäytyjät on jälleen tuomittu vankeuteen vakaumuksesta riippumatta[8].

Oikeudellinen oravanpyörä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuitenkin siinä tapauksessa, että totaalikieltäytyjä ei saa vankeustuomiota, lain mukaan hänet on määrättävä uudelleen palvelukseen[7]. Silloin hän joko suorittaa siviilipalveluksen tai kieltäytyy palveluksesta uudestaan[7]. Uudesta kieltäytymisestä seuraa toinen rikosilmoitus[7].

Kun Jehovan todistajia suosinut laki kumottiin, rangaistuksesta vapautetut totaalikieltäytyjät joutuivat uusimaan kieltäytymisensä[11]. Syyttäjät katsoivat, että toinen kieltäytyminen oli uusi rikos, josta tulisi rangaista oikeudessa[8]. Käräjäoikeus oli asiasta samaa mieltä.[8] Käräjillä on tuomittu ainakin 19 sellaista totaalikieltäytyjää, jotka oli jo kertaalleen vapautettu syytteestä.[8]

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan ketään ei saa syyttää tai rangaista kahdesti samassa asiassa (ne bis in idem)[7]. Tällä perusteella totaalikieltäytyjät valittivat tuomioistaan hovioikeuteen[11]. Hovioikeus asettui totaalikieltäytyjien kannalle ja kumosi kolmen totaalikieltäytyjän uudet tuomiot[11].

Vapauttavasta tuomiosta huolimatta totaalikieltäytyjät saattavat saada vielä kolmannenkin määräyksen siviilipalvelukseen. Jos he kieltäytyvät edelleen, edessä voi olla jälleen uusi rikosprosessi, ja sen jälkeen seuraava. Kierre saattaa jatkua niin kauan, kunnes henkilöt täyttävät kolmekymmentä vuotta ja heidän palvelusvelvollisuutensa päättyy.[8]

Totaalikieltäytyjien määrä ja motiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseistakieltäytyjäliiton mukaan vuosina 1999–2006 totaalikieltäytyjiä on ollut vuosittain noin 40–80.[12] Viime aikoina kieltäytyjiä on ollut muutamia kymmeniä vuodessa.[13] Totaalikieltäytyjien motiivit teoilleen vaihtelevat. Heidät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: koko asevelvollisuutta vastustaviin ja siviilipalveluksen epäkohtia vastustaviin.[14]

Tunnettuja totaalikieltäytyjiä ovat olleet muun muassa rap-muusikot Iso H ja Solonen sekä jyväskyläläinen aseistakieltäytyjä Jussi Hermaja[15]. Suomen ensimmäinen totaalikieltäytyjä oli Tauno Tapanainen, joka vuoden 1931 asevelvollisuuslain voimaantultua kieltäytyi kaikesta palvelusta ainoana tuolloin vankilassa olleena aseistakieltäytyjänä.[16]

Totaalikieltäytyjien ja rangaistusmuotojen määrät
Vuosi Vankila Valvontarangaistus Yhteensä
2000[17] 56 - 56
2001[17] 45 - 45
2002[17] 72 - 72
2003[17] [18] 55 - 55
2004[17] 55 - 55
2005[17] 60 - 60
2006[17] 53 - 53
2007[17] 39 - 39
2008[17] 38 - 38
2009[17] 22 - 22
2010[17] 24 - 24
2011[17] 20 - 20
2012[17] 6 6 12
2013[17] 14 29 43
2014[18] 2 43 45
2015[18] 7 46 53
2016[18] 10 42 52
2017[19] 3 30 33
2018[18] 2 9 11
2019[18] 2 4 6
2020[18] 2 23 25
2021[18] 2 12 14
2022[18] 1 39 40
2023 ? ? ?

Arvostelua vankeusrangaistusta kohtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemman siviilipalveluslain ollessa voimassa Amnesty International piti vuodesta 1999 lähtien suomalaisia siviilipalveluksesta kieltäytyneitä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina ja vaati heidän vapauttamistaan. Järjestö pitää myös uutta, vuonna 2008 voimaan tullutta siviilipalveluslakia rangaistuksenluontoisena ja syrjivänä, ja siten siviilipalveluksesta kieltäytyviä mielipidevankeina.[20]

YK:n ihmisoikeuskomitea on toistuvasti kritisoinut Suomen siviilipalveluksen kestoa suhteessa asepalvelukseen. Erityisesti se "suosittelee, että Suomi takaa Jehovan todistajille annetun erivapauden asevelvollisuudesta myös muille aseistakieltäytyjien ryhmille."[21]

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu antoi huomautuksen seurantaraportissaan maaliskuussa 2006 arvostellen Suomen aseistakieltäytymislainsäädäntöä. Hän kiinnitti myös huomiota seikkaan, että edellisen raportin (syyskuu 2001) jälkeen edistystä ei ole tapahtunut.[22]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja K.J. Lång: 1994/09 Siviilipalveluksesta annetun lain nojalla tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano 12.4.2006. Rikosseuraamusvirasto. Viitattu 19.3.2009.
  2. ↑ Siviilipalveluslaki 81 § Siviilipalveluksesta kieltäytymistä ja siviilipalvelusrikosta koskevat erityissäännökset Finlex palvelussa.
  3. ↑ Asevelvollisuuslaki 118 § Asevelvollisuudesta kieltäytyminen FINLEX - Ajantasainen lainsäädäntö.
  4. ↑ HE 140/2007 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle siviilipalveluslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi s. 77, Eduskunta.fi
  5. ↑ Perustietoa totaalikieltäytymisestä (verkkosivu) Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 25.8.2006.
  6. ↑ Valvontarangaistus (verkkosivu) Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 11.8.2014.
  7. ↑ a b c d e f g h Oikeuden kertaalleen vapauttamia totaalikieltäytyjiä määrätään uudelleen siviilipalvelukseen – ”Tämä on farssi”, sanoo prosessioikeuden professori Helsingin Sanomat. 14.2.2019. Viitattu 24.2.2019. (Maksullinen artikkeli)
  8. ↑ a b c d e f g Asevelvollisuus | Joukko totaalikieltäytyjiä joutui poikkeukselliseen oravanpyörään: oikeuden jo kahdesti vapauttamat kieltäytyjät voidaan määrätä palvelukseen jälleen uudelleen Helsingin Sanomat. 11.1.2021. Viitattu 16.1.2021.
  9. ↑ Hallituksen esitysHE1392018 vp Eduskunta Viitattu 27.2.2019
  10. ↑ Laki 330/2019 Finlex Viitattu 17.6.2019
  11. ↑ a b c Asevelvollisuus | Hovioikeus kumosi kolmen totaalikieltäytyjän tuomiot Helsingin Sanomat. 8.1.2021. Viitattu 16.1.2021.
  12. ↑ Totaalikieltäytyminen (verkkosivu) Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 17.3.2009.
  13. ↑ Totaalikieltäytyminen (verkkosivu) Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 11.8.2014.
  14. ↑ Mielipidevangin opas (verkkosivu) Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 11.8.2014.
  15. ↑ Tapaus Hermaja (verkkosivu) Aseistakieltaytyjaliitto / Forum voor Vredesactie / Friends of the Earth, Flanders & Brussel. Viitattu 19.3.2009.
  16. ↑ Brock, Peter & Socknat, Thomas P. (toim.): Challenge to Mars: Pacifism from 1918 to 1945, s. 48, 50. Toronto: University of Toronto Press, 1999. ISBN 978-080-20437-1-9. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Totaalikieltäytyjä sai valvontapannan nilkkaansa Iltalehti 8.5.2014.[vanhentunut linkki]
  18. ↑ a b c d e f g h i Jari Pietiläinen: Kuva: Rangaistukseen tuomitut totaalikieltäytyjät 2003 - 2022 Helsingin Uutiset. 5.3.2023. Viitattu 10.11.2023.
  19. ↑ Pauliina Karjalainen: Suomessa mielipidevanki suorittaa tuomionsa jalkapannassa – Totaalikieltäytyjä Janne: ”Onko tarkoitus, että luovun mielipiteistäni?” Seura. 11.3.2018. Viitattu 14.3.2018.
  20. ↑ Maakohtainen raportti 2012 Amnesty Internation. Viitattu 11.8.2014.
  21. ↑ YK:n ihmisoikeuskomitean loppupäätelmä (tiivistelmä) 25.7.2013. Ulkoministeriö. Viitattu 20.8.2014.
  22. ↑ Lehdistötiedote 30.3.2006 12.4.2006. Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 19.3.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Totaalikieltäytyminen_Suomessa&oldid=22195550”