Virkaehtosopimus
Virkaehtosopimus (VES) on Suomessa valtion, kuntien, ja seurakuntien virkamiesten palvelussuhteiden ehtoja koskeva määräaikainen ja valtakunnallinen sopimus. Virkaehtosopimuksella sovitaan palkoista, työajoista ja muista palvelussuhteen ehdoista. Se on sisällöltään työehtosopimusta vastaava tai sitä täydentävä. Virkaehtosopimuksen solmii työnantajan puolelta Valtion työmarkkinalaitos, Kuntatyönantajat ja Kirkon työmarkkinalaitos sekä työntekijäjärjestöjen pääsopijajärjestöt (keskusliitot). Samat järjestöt ovat sopimassa myös työehtosopimusta niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat työsopimussuhteisia.
Virkaehtosopimuksia on tehty vuodesta 1970 alkaen. Tuolloin solmitussa Liinamaa I -sopimuksessa sovittiin virkamiesten työehtosopimusjärjestelmän kehittämisestä, mikä johti virkaehtosopimuksia koskevien lakien säätämiseen. Ennen vuotta 1970 valtio teki yksipuolisesti palkka-asioita koskevat sitovat päätökset, ja kuntapuolella kukin kunta ja seurakunta päätti itsenäisesti palvelussuhteiden ehdoista.[1] Virkamiesten määrä on suuresti vähentynyt muun muassa valtion ja kuntien liikelaitosten perustamisen ja vuoden 2010 yliopistouudistuksen takia. Nämä työntekijät ovat uudistuksen yhteydessä siirtyneet virkaehtosopimuksesta työehtosopimuksen piiriin.
Virkaehtosopimuksia:
- Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus
- Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus (OVTES)
- Kunnallinen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus (TS)
- Kunnallinen lääkärien virkaehtosopimus (LS)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous), s. 7428, art. Työnantajaryhmät. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.