Sotilaspoliisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sotilaspoliisi (vanh. sotapoliisi) on sotilas, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa järjestyksen turvaaminen.

Sotilaspoliisitunnukset

Useimmissa armeijoissa, myös Suomen puolustusvoimissa koulutetaan sotilaspoliiseja, joiden tehtävänä ovat muun muassa sotilaskohteiden turvallisuusvalvonta, järjestyksen ylläpito, vaarallisten henkilöiden kiinniotto ja virka-aputehtävät.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa varusmiessotilaspoliisin koulutushaaratunnus on vaakunakilven sisällä oleva miekka, jonka kahvana on leijonan pää.[1] Koulutushaaratunnus on samankaltainen kuin poliisin käyttämä tunnus, jossa miekkaleijona on sijoitettu ovaalin sisään. Leijonan päällä varustettu miekka on ollut ensimmäisenä käytössä puolustusvoimissa.

Varusmiessotilaspoliisit käyttävät sotilaspoliisitehtävissä mustaa hihavaatetta, jossa on sotilaspoliisin lyhenne SP ja mahdollisesti sotilasarvo tai joukko-osastotunnus.

Henkilökuntaan kuuluvat sotilaspoliisit käyttävät sotilaspoliisitehtävissä pääasiallisesti maastopukua ja samaa hihavaatetta kuin varusmiehet tai maastokuviollista haalaria, jonka selässä on teksti SOTILASPOLIISI.

Sotilaspoliisit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen sotilaspoliisitoimiala perustettiin 1930-luvulla nimikkeellä "sotapoliisi". Talvi- ja jatkosodan aikaan sotapoliisit olivat puolustusvoimien palvelukseen käskettyjä, pääsääntöisesti entisiä poliiseja, joiden tehtävinä olivat muun muassa järjestyksen ylläpitäminen ja rikosten selvittäminen kenttäarmeijassa. Sotapoliisit olivat pitkään olemassa ainoastaan sodan ajan kenttäarmeijassa.

Puolustusvoimien henkilöstöä ryhdyttiin kouluttamaan sotilaspoliisitehtäviin vuonna 1963 kun Sotilaspoliisikoulu perustettiin Helsinkiin osaksi erillistä autokomppaniaa Mechelininkadun kasarmeille.

Sotilaspoliisien tehtävät voidaan karkeasti jakaa normaaliolojen ja poikkeusolojen aikana suoritettaviin tehtäviin. Molempia tehtäviä suorittavat palkattuun henkilökuntaan kuuluvat virkamiehinä toimivat ammattisotilaat ja varusmiehet sekä reserviläiset, mutta heidän koulutuksensa sisällössä ja rauhan ajan toimivaltuuksissa on eroavaisuuksia. Rauhan aikana sotilaspoliisitehtäviin koulutetuilla varusmiehillä ei lain mukaan ole käytössään samoja toimivaltuuksia kuin virkamiehillä (ammattisotilailla)[2].

Normaaliolojen eli rauhan aikana vartio- ja päivystystehtävää suorittavien sotilaspoliisien tehtävänä on järjestyksen turvaaminen puolustusvoimien alueilla. Sotilaspoliisin toimivalta perustuu erilaisiin säädöksiin, esimerkiksi laki puolustusvoimista[3] (jossa erityisesti turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoa koskeva luku) ja yleinen palvelusohjesääntö[4].

Poikkeusolojen aikana sotilaspoliisijoukkojen tehtäviin kuuluvat seuranta-, valvonta-, tarkkailu-, etsintä- ja kiinniottotehtävät ja tuhoamistehtävät. Erikoisjoukkojen vastaiseen toimintaan kuuluvat myös avainkohteiden ja -henkilöiden suojaamistehtävät. Kohteiden suojaustehtävistä vastaavat pääsääntöisesti vartiokomppaniat.

Sotilaspoliisivarusmiehiä koulutetaan lähes kaikissa puolustusvoimien joukko-osastoissa.[5] Varusmieheltä edellytetään hyvää ruumiillista ja henkistä kuntoa.[5] Miehistötehtävien koulutusaika on yhdeksän kuukautta, ja ryhmän- ja joukkueenjohtajien 12 kuukautta.[5] Osa joukko-osastoista lähettää johtajakoulutettavat sotilaspoliisivarusmiehensä toisen joukko-osaston aliupseerikouluun. Joukkueenjohtajat koulutetaan Reserviupseerikoulun sotilaspoliisikomppaniassa Haminassa.[6][7] Osa miehistön sotilaspoliiseista koulutetaan tarkka-ampujiksi, tukiasetehtäviin tai koiranohjaajiksi. Koiranohjaajat koulutetaan Sotakoiraosastossa Niinisalossa.

Karjalan Prikaatissa sotilaspoliisivarusmiehet on jaettu operatiivisiin ja taktisiin joukkueisiin vuoden 2013 alusta lähtien. Operatiivinen sotilaspoliisijoukkue osallistuu sodanajan koulutukseen sekä hoitaa vartioinnin Vekaranjärven varuskunnassa, kun taas taktinen sotilaspoliisijoukkue harjoittelee ainoastaan sodanajan sotilaspoliisitoimintaa. Tällä hetkellä Karjalan Prikaati on ainoa joukkoyksikkö, joka on jakanut sotilaspoliisitoimintansa tällä tavalla.

Sotilaspoliisialan ammattisotilaat koulutetaan Utin Erikoisjääkäripataljoonan sotilaspoliisikoulussa.[8] Palkatulle henkilöstölle pääsyvaatimuksena sotilaspoliisikoulun tarjoamaan koulutukseen on pysyvässä virassa palveleminen ja riittävä fyysinen kelpoisuus.

Yleisesti sotilaspoliisien koulutukseen kuuluu vähintään lakiasiain perusta, oikeudenhoitoa, voimakeinojen käytön harjoittelua, asutuskeskustaistelua, lähitaistelua kylmin asein, mekaanista- ja räjähdemurtamista, (hätä)ensiavun antamista sekä henkilön ja vaarallisen henkilön kohtaamista.

Sotilaspoliisin henkilökohtaisina aseina ovat rynnäkkökivääri ja pistooli. Poikkeusoloissa sotilaspoliisiryhmällä on lisäksi käytössään tarkkuuskivääreitä ja haulikoita.[9]

Sotilaspoliiseja kutsutaan puolustusvoimien käyttämän lyhenteen mukaan spolleiksi ja joskus leikkisästi sotakoiriksi.[10]

Kansainvälisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten sotilaspoliisien tehtäväkenttä on poikkeuksellinen. Normaaliolojen aikana sotilaspoliisivarusmiehet suorittavat tehtäviä, jotka muissa maissa ovat kokeneiden ammattialiupseereiden tehtäviä. Poikkeusoloissa suomalaiset sotilaspoliisit valmistautuvat ensisijaisesti kansallisen puolustuksen tarpeisiin varsin vaativilla tehtävillä.

Kansainvälisesti sotilaspoliisien tehtävät vaihtelevat kyseisen valtion toimintamallien mukaan. Pääsääntöisesti sotilaspoliisilla on täydet kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat poliisivaltuudet kyseisen valtion sotilasalueilla.

Kansainvälisesti sotilaspoliisin poikkeusolojen tehtävät poikkeavat suomalaisesta erilaisen koulutusjärjestelmän ja erilaisten uhkakuvien ja tehtävien vuoksi. Muissa valtioissa erikoisjoukkojen vastainen toiminta on ensisijaisesti suunnattu omille erikoisjoukoille. Kriisiaikana sotilaspoliisien tehtävät säilyvät ennallaan.

Kansainvälisissä tehtävissä olevilla sotilaspoliisijoukoilla yksiköiden tehtävät on ensisijaisesti suunnattu järjestyksen turvaamiseen, kiinniotettujen käsittelyyn ja oman joukon toiminnan kontrolloimiseen. Yhtenä tehtävänä on myös sotilaspoliisitiedustelu, johon kuuluu sekä CIMIC (Civil-Military Co-operation) että reittitiedustelu.

Kriisinhallintatehtävissä toimivien sotilaspoliisijoukkojen toimintaa johtaa suoraan operaation komentajan alaisuudessa oleva Provost Marshall. Sotilaspoliisin toimivaltuudet riippuvat Yhdistyneiden Kansakuntien operaatiolle myöntämästä mandaatista, Euroopan Unionin mandaatista tai NATO:n mandaatista ja viime kädessä operaatiokohtaisista voimankäytön säännöksistä (Rules Of Engagement, ROE).

Sotilaspoliisilla ei ole yleismaailmallista tunnusta tai merkkiä, yleensä sotilaspoliisijoukoissa palvelevalla on oman kansallisuuden maastokuvioon sopiva hihavaate, jossa musta tunnus "MP" (military police).

Sotilaspoliisikoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla perustettua sotapoliisia varten puolustusvoimilla ei ollut olemassa omaa koulutushaaraa tai -linjaa, vaan henkilöstö otettiin sodan ajan kenttäarmeijaan muualta hankitun soveltuvan osaamisen perusteella.

Myöhemmin ilmenneen tarpeen perusteella 1963 perustettiin Sotilaspoliisikoulu (SpolK) kouluttamaan puolustusvoimien rauhan- ja sodan ajan tarpeen edellyttämät sotilaspoliisit joilla ei enää edellytetty olevan esim. poliisitaustaa.

Ensimmäinen Sotilaspoliisikoulu sijaitsi Helsingissä Mechelininkadulla, Taivallahden kasarmilla osana senaikaista Erillistä Autokomppaniaa. Puolustusvoimien silloisen organisaatiouudistuksen mukana Sotilaspoliisikoulu liitettiin myöhemmin silloiseen Kaartin Pataljoonaan, mutta se jatkoi toimintaansa samoissa tiloissa Erillisen Autokomppanian yhdistyessä pataljoonaan.

Seuraavaksi sotilaspoliisikoulu siirrettiin Parolaan, jossa se toimi vuoden 1996 loppun saakka. Siellä koulun johtajana toimi mm. kapteeni Maunu Uoti.

Vuonna 1997 Sotilaspoliisikoulu siirrettiin Utin Jääkärirykmenttiin (UtJR), jossa se toimi itsenäisenä toimalakouluna vuoteen 2005. Vuonna 2005 koulu liitettiin osaksi perustettua Erikoisjääkäripataljoonaa.

Sotilaspoliisikoulu koulutti varusmiehiä ja palkattua henkilökuntaa vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen se koulutti ainoastaan palkattua henkilökuntaa. Vuosina 2005–2011 sotilaspoliisikoulu koulutti yli 150 henkilöä joka vuosi eri kursseilla ja opetustilaisuuksissa. Kursseilla keskityttiin normaali- ja poikkeusolojen sotilaspoliisitaktiikkaan ja -taistelutekniikkaan, toimivaltakysymyksiin sekä sotilaspoliisin erikoisvälineiden käsittelyyn. Sotilaspoliisikoulu johti myös sotilaspoliisitoiminnan tutkimus- ja kehittämistyötä sekä koordinoi valtakunnallisesti sotilaspoliisitoimintaa.[8]

Sotilaspoliisikoulu lakkautettiin puolustusvoimien hallinnollisella päätöksellä 31.12.2011 ja kaikki sen toiminnot siirrettiin kokonaisuudessaan Lappeenrantaan Maasotakoululle. Koulun viimeinen johtaja oli kapteeni Ari Heikkilä.

Sotakoiraosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien Sotakoiraosasto sijaitsee Tykistöprikaatin Tiedustelupatteristossa Niinisalossa. Sotakoiraosasto vastaa puolustusvoimien koiratoiminnasta.

Kainuun Prikaatissa sijaitseva prikaatin oma sotakoiraosasto vastaa koirien ja -ohjaajien kouluttamisesta KAIPR:n tarpeisiin.

Varusmiehistä koulutetaan sotilaskoirien ohjaajia, koiranohjaaja-aliupseereita ja eläinhuoltomiehiä jokaisesta saapumiserästä marginaalinen määrä. Koulutukseen hakevia on yleensä runsaasti.[11] Esimerkiksi vuonna 2010 koiranohjaajan tehtäviin Kainuussa haki yli sata henkilöä, 70 pyydettiin haastatteluun, joista lopulta valittiin kymmenen. Niinisalossa koirien koulutus keskittyy sotilaspoliisitehtäviin ja Kainuussa sissitehtäviin.[12]

Tykistöprikaatissa varusmieskoiranohjaajien koulutushaara on sotilaspoliisi.

Sotilaspoliisikoulu ja Tykistöprikaatin sotakoiraosasto tekevät tiivistä yhteistyötä sotilaspoliisialalla.

Puolustusvoimien koiria koulutetaan suojelu-, jäljestys-, huume- ja räjähdekoiriksi. Koirat koulutetaan usein ns. combi-koiriksi, joilla on sekä suojelukoulutus että jokin erikoisetsintäkoulutus.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Varusmiesten koulutushaaramerkkejä 2001. Viitattu 16.7.2011. fi
  2. Puolustusvoimat: ”7.5.3 Vartiohenkilöstön oikeudet ja velvollisuudet”, Yleinen palvelusohjesääntö, s. 70. kohta 298. , 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.7.2011). fi
  3. Laki puolustusvoimista Finlex. Viitattu 15.7.2011. fi
  4. Puolustusvoimat: Yleinen palvelusohjesääntö. , 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.7.2011). fi
  5. a b c Puolustusvoimat: Sotilaspoliisi Puolustusvoimien verkkosivut. 1.2.2011. Viitattu 17.7.2011. fi
  6. Puolustusvoimat: Reserviupseerikoulun tehtävät Puolustusvoimien verkkosivut. 7.3.2011. Viitattu 17.7.2011. fi
  7. Puolustusvoimat: Reserviupseerikoulun organisaatio Puolustusvoimien verkkosivut. 1.2.2011. Viitattu 17.7.2011. fi
  8. a b Puolustusvoimat: Erikoisjääkäripataljoona Puolustusvoimien verkkosivut. Viitattu 15.7.2011. fi
  9. Puolustusvoimat: ”Liite 1, Sotilaspoliisikomppanian harjoitusvahvuus ja sotavarustus”, Sotilaspoliisiopas, s. 118. , 2000. fi
  10. Inttisanasto aamukampa.net. Viitattu 17.7.2011. fi
  11. Satu Hujanen: Koira voimankäytön välineenä Puolustusvoimien verkkosivut. 23.05.2011. Puolustusvoimat. Viitattu 15.7.2011. fi
  12. Tiia Turunen: Talo täynnä koiruuksia. Ruotuväki, , 2011. vsk, nro 6, s. 7. Puolustusvoimat. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.7.2011. fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]