Liisa Jaakonsaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liisa Jaakonsaari
Jaakonsaari helmikuussa 2014
Jaakonsaari helmikuussa 2014
Suomen työministeri
Lipposen I hallitus
13.4.1995–15.4.1999
Edeltäjä Ilkka Kanerva
Seuraaja Sinikka Mönkäre
Euroopan parlamentin jäsen
14.7.2009–18.4.2019
Kansanedustaja
24.3.1979–13.7.2009[1]
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt2. syyskuuta 1945 (ikä 78)
Oulu
Ammatti toimittaja
Arvonimiministeri
Puoliso Seppo Mauno Ilmari Jaakonsaari
Tiedot
Puolue SDP
Aiheesta muualla
www.liisajaakonsaari.fi

Liisa Anneli Jaakonsaari (o.s. Ollakka,[2] s. 2. syyskuuta 1945 Oulu)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko ja entinen kansanedustaja. Hän toimi muun muassa kansanedustajana, työministerinä ja europarlamentaarikkona.

Jaakonsaari toimi kansanedustajana yli 30 vuotta vuosina 1979–2009 ja on eduskunnan pitkäaikaisimpia naiskansanedustajia.[2] Vuosina 1995–1999 hän toimi työministerinä Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Vuosina 1993–1999 Jaakonsaari toimi SDP:n varapuheenjohtajana. Jaakonsaari sai ministerin arvon vuonna 2020.[3]

Jaakonsaari on Suomen Atlantti-Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja 2009–.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakonsaari valmistui ylioppilaaksi vuonna 1966. Ennen nousuaan eduskuntaan hän työskenteli Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1970–1972 ja sosiaalidemokraattisen Pohjolan Työ -lehden toimittajana 1974–1979.[1] Hänet valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon vuonna 1972 ja hän jatkoi valtuutettuna vuoteen 1995 saakka.

Kansanedustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajana Jaakonsaari toimi yhtäjaksoisesti vuosina 1979–2009. Ensimmäisen kerran Jaakonsaari valittiin eduskuntaan vuonna 1979 Oulun vaalipiiristä. Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1978, 1982 ja 1988 vaaleissa.

Jaakonsaari toimi 1999–2007 ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Lisäksi Jaakonsaari toimi Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssissa sekä Euro-Välimeri parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuosina 2004–2007.

Vuosina 1990–1999 Jaakonsaari oli Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtaja.

Kansanedustajana Jaakonsaari toimi yhtäjaksoisesti heinäkuuhun 2009 saakka kunnes siirtyi Euroopan parlamenttiin. Hänen tilalleen kansanedustajaksi nousi tuolloin kajaanilainen Raimo Piirainen.[1]

Europarlamentaarikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakonsaari toimi europarlamentaarikkona heinäkuusta 2009 huhtikuuhun 2019. Euroopan parlamentissa Jaakonsaari kuului sosialistien ja demokraattien ryhmään (S&D). Hänet valittiin toiselle kaudelle Euroopan parlamenttiin kevään 2014 eurovaaleissa.[4] Syyskuussa 2018 Jaakonsaari ilmoitti, ettei enää asetu ehdokkaaksi europarlamentti- eikä eduskuntavaaleissa.[5]

Vuodesta 2014 hän oli sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) jäsen sekä ulkoasiainvaliokunnan (AFET) varajäsen. Jaakonsaari oli myös varapuheenjohtaja EU:n ja Venäjän parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa sekä varajäsen suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavassa valtuuskunnassa.

Aiemmalla kaudella Jaakonsaari oli jäsen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa (2009–2012) sekä ulkoasiainvaliokunnassa (2012–2014). Lisäksi hän toimi varapuheenjohtajana suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavassa valtuuskunnassa sekä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsitelleessä erityisvaliokunnassa (2009–2011). Hän oli myös EU:n ja Turkin parlamentaarisen sekavaliokunnan valtuuskunnan jäsen.[6]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakonsaari laati 1990-luvun puolivälissä SDP:n käyttöön niin sanotun ”Liisan listan” eli listan kymmenestä sosiaalietuudesta, joita SDP halusi leikata vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen.[7]

Kansanedustajana Jaakonsaari oli pitkäaikainen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäsen ja toimi valiokunnan puheenjohtajana vuosina 1999–2007.[1] Hän on käyttänyt ulko- ja turvallisuuspoliittisia puheenvuoroja muun muassa vaatimalla selvitystä mahdollisen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, selontekojen uudistamisesta sekä asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Itse Nato-jäsenyyteen Jaakonsaari on sanonut ottavansa kantaa vasta, kun riittävät analyysit on saatu.

Helmikuussa 2006 Jaakonsaari ehdotti vaalikausittaisia turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen korvaamista vuosittaisilla pääministerin ilmoituksilla, koska selontekoon sitoutuminen neljäksi vuodeksi jäykistää turvallisuuspoliittista keskustelua. Pääministeri Matti Vanhanen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja ja tasavallan presidentti Tarja Halonen kannattivat selontekomenettelyn jatkamista eduskunnan sitouttamiseksi puolustuspoliittiseen linjaan sekä opposition vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. Seuraava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko valmistui tammikuussa 2009 eduskunnan hyväksyttäväksi.[8]

Oulun kaupungin ystävyyskaupunkitoimintaa Kazakstanin uuden pääkaupungin, Astanan, kanssa Jaakonsaari on kritisoinut ihmisoikeusperustein: ”Mielestäni se [Oulun ja Astanan ystävyyskaupunkisopimus] on erikoinen päätös, koska ihmisoikeustilanne Kazakstanissa heikkenee koko ajan. Oppositiojohtajat ovat vankilassa, vapaata lehdistöä lopetetaan ja esimerkiksi Euroopan parlamentti on kovasti kritisoinut Kazakstania.” [9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakonsaaren puoliso on vuodesta lähtien 1971 ollut suunnittelija Seppo Jaakonsaari.[10] Heillä ei ole lapsia.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Ilkka Kanerva 		Suomen työministeri
1995−1999 		Seuraaja:
Sinikka Mönkäre
Suomen europarlamentaarikot
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liisa_Jaakonsaari&oldid=21701916”