Jyri Häkämies

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jyri Häkämies
Jyri Häkämies.jpg
Häkämies Pentagonissa 2007
Suomen elinkeinoministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–16.11.2012
Edeltäjä Mauri Pekkarinen
Seuraaja Jan Vapaavuori
Suomen puolustusministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007–22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Seppo Kääriäinen
Seuraaja Stefan Wallin
Kansanedustaja
24.3.1999–16.11.2012
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Kymen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 30. elokuuta 1961 (ikä 52)
Karhula
Puolue Kansallinen Kokoomus
Puoliso Tuija Arhosola-Häkämies
(1988–)
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1986)

Jyri Jukka Häkämies (s. 30. elokuuta 1961 Karhula) on suomalainen poliitikko ja työnantajajohtaja. Hän aloitti marraskuussa 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajana, mitä ennen hän toimi kokoomuksen kansanedustajana ja Kataisen hallituksen elinkeinoministerinä. Häkämies oli puolustusministeri Vanhasen toisessa hallituksessa 2007–2010 ja Kiviniemen hallituksessa vuosina 2010–2011.

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkämies on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri (1986).[1] Hän toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä vuosina 1987–1989 ja Kymen Viestintä Oy:n viestintäpäällikkönä 1989–1991, minkä jälkeen hän työskenteli Kotkan paikallislehden Kymen Sanomien myyntijohtajana vuosina 1991–1994 ja Kymenlaakson kauppakamarin toimitusjohtajana 1994–2003.[1]

Häkämies valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa Kymen vaalipiiristä ja jatkokaudelle vuonna 2003. Vuosina 2005–2008 hän oli myös Kotkan kaupunginvaltuutettu ja Kymenlaakson liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja.

Häkämies toimi vuosina 2003–2006 kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja myöhemmin 2006–2007 sen puheenjohtajana.[1] Hän kuului eduskunnan valtiovarainvaliokuntaan vuodet 2003–2007, ja toimi Yleisradion hallintoneuvoston jäsenenä vuosina 1999–2006.[1]

Puolustusministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Häkämies nousi Vanhasen toisen hallituksen puolustusministeriksi ja jatkoi puolustusministerinä myös Mari Kiviniemen hallituskaudella vuosina 2010–2011.[2]

Häkämies linjasi Yhdysvalloissa CSIS-instituutissa pitämässä puheessaan syyskuussa 2007, että "Yleisesti ottaen Suomi on etuoikeutetussa asemassa sijaitessaan yhdessä maailman turvallisimmista kolkista. Ottaen kuitenkin huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen tämän päivän kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Eikä tämä koske vain Suomea vaan meitä kaikkia."[3] Puhe herätti keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.[4][5] Suomessa lausuntoa arvosteli muun muassa silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva, joka piti Venäjä-lausetta epäonnistuneena ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka arvosteli kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa väittäen sen olevan "ristiriidassa Suomessa vallitsevan ja kansalaisten kannattaman turvallisuuspoliittisen ajattelun kanssa".[6]

Häkämies vastasi puolustusministerinä ollessaan myös valtionyritysten omistajaohjausasioista. Lokakuussa 2008 hallitus siirsi suurimman osan valtion osakeomistuksista, noin 5,573 miljardin euron arvosta Solidium-yhtiöön, jota Häkämies mainosti "sinivalkoiseen omistajapolitiikkaa" toteuttavaksi yhtiöksi. Solidium hankki myös islantilaisen Novatorin omistamat 14 % Elisan osakkeista työeläkevakuutusyhtiö Varman kautta.[7]

Valtio-omisteisten paperiyhtiöiden ryhtyessä lukuisiin vähennyksiin ja tehtaiden sulkemisiin, valtiota vaadittiin ottamaan aktiivisempi vastuu omistajaohjauksessaan. Häkämies suututti paperiliiton sanomalla metsäteollisuuden kriisin johtuvan palkkakustannuksista, vaikka Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvisen mukaan "ongelmat tulevat tehtaiden aitojen ulkopuolelta."[8] Paperiliitto vaati julkilausumassaan elokuussa 2009 valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin vaihtoa.[9][10]

Häkämies järjesti kesällä 2007 alle puoli vuotta eduskuntavaalien jälkeen Santahaminassa puolustusministeriön edustusmajalla vaalirahoittajilleen saunatilaisuuden, josta koitui ministeriölle 300 euron ruokalasku.[11] Tilaisuuteen osallistuivat muun muassa kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja kansanedustaja Marja Tiura sekä vaalirajoittajista Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari sekä Nova Groupin Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo.[11] Yksityishenkilö kanteli tapahtumasta, mutta oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei löytänyt Häkämiehen toiminnasta laittomuuksia ja puolustusministeriön mukaan tilaisuudessa noudatettiin tavanomaista vieraanvaraisuutta.[11]

Elinkeinoministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevään 2011 eduskuntavaaleja seuranneiden hallitusneuvottelujen jälkeen Häkämies nimitettiin Kataisen hallituksen elinkeinoministeriksi.[12] Marraskuussa 2012 Häkämies valittiin Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi Mikko Pukkisen tilalle, minkä vuoksi hän erosi valtioneuvoston ja eduskunnan jäsenyydestä.[13][14]

Syksyllä 2011 Häkämies kannatti voimakkaasti niin sanotun kolmikantaisen raamisopimuksen solmimista työmarkkinaosapuolten välille.[15] Pääministeri Jyrki Katainen tuki Häkämiehen ja työministeri Lauri Ihalaisen ajamaa linjaa ja suhtautumista raamisopimukseen.[16]

Elinkeinoministerinä toimiessaan Häkämies ehdotti muun muassa, että valtio ja kunnat voisivat omia investointejaan suuntaamalla ja osin kasvattamalla edistää suomalaista teollisuutta. Lokakuussa 2012 hän ehdotti Helsingin pörssin virkistämiseksi joidenkin valtionyhtiöiden, kuten Altian, Destian tai Editan listaamista.[17] Häkämiehen mukaan valtion omaisuus pitää saada tehokkaaseen käyttöön, ja pörssin kautta yhtiöt saisivat rahaa kasvuun.[18] Osakekaupan vilkastuttamiseksi hän ehdotti osinkojen verovapautta 2000 euroon asti.[17]

EK:n toimitusjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkämies aloitti Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajana 19. marraskuuta 2012.[19] Joulukuussa 2012 hän ehdotti viikkotyöajan pidentämistä parilla tunnilla suomalaisten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi.[20] Hän on ottanut kantaa myös palkkaneuvotteluihin ja peräänkuulutti kesällä 2013 maltillisia palkkaratkaisuja.[21] Keväällä 2013 Häkämies ajoi viisumilupakäytäntöjen helpottamista, jotta suomalaisia nuoria saataisiin helpommin harjoittelun ja kesätöiden kaltaisiin lyhytaikaisiin tehtäviin Venäjälle.[22]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkämiehen vanhemmat ovat opetusneuvos ja kansanedustaja Erkki Häkämies sekä filosofian maisteri Pirkko Häkämies (o.s. Kairava). Hänen isoveljensä Kari Häkämies on ollut kokoomuslainen kansanedustaja ja ministeri. Häkämies oli naimisissa Tuija Arhosola-Häkämiehen kanssa vuosina 1988–2013 ja heillä on kaksi lasta.[23] Kesällä 2013 hän kihlautui uuden naisystävänsä, työ- ja elinkeinoministeriön strategisena johtajana toimivan Mari Pantsar-Kallion kanssa.[24][25]

Häkämies on sotilasarvoltaan reservin kapteeni.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jyri Häkämies Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.10.2013.
  2. Jyri Häkämies Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 17.10.2013.
  3. Suomi: Samanlainen ja kuitenkin erilainen defmin.fi. 6.9.2007. Puolustusministeriö. Viitattu 23.11.2012.
  4. Cronberg: Häkämiehen puhe ristiriitainen IS. 10.9.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 23.11.2012.
  5. Vanhanen: Häkämies-keskustelussa ylireagointia IS. 10.9.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 23.11.2012.
  6. Kanerva: Häkämiehen Venäjä-lause epäonnistunut Helsingin Sanomat. 12.9.2007. Viitattu 5.12.2009.
  7. Raivio, Jyri: Valtio siirtää valtaosan yhtiöistään "sinivalkoiseen ankkuriyhtiöön" Helsingin Sanomat. 21.10.2008. Viitattu 5.12.2009.
  8. Paperiliiton liittovaltuuston julkilausuma 20.8.2009. Paperiliitto r.y.. Viitattu 23.11.2012.
  9. Paperiliitto vaatii Häkämiestä tilille yle.fi. 20.8.2009. Yle Uutiset. Viitattu 23.11.2012.
  10. "Häkämies voi vaikuttaa energiaveron määrään" mtv3.fi. 21.8.2009. MTV3 Uutiset. Viitattu 23.11.2012.
  11. a b c Häkämies ei saanut moitteita vaalirahoittajien saunottamisesta HS.fi. 14.4.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.4.2011.
  12. Jyri Häkämies elinkeinoministeriksi, Lauri Ihalainen työministeriksi 23.6.2011. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 17.10.2013.
  13. Uusi ministeri hallitukseen – Häkämies jättää politiikan Uusi Suomi. 9.11.2012. Viitattu 9.11.2012.
  14. Jyri Häkämiehelle vapautus edustajantoimesta 14.11.2012. Eduskunta. Viitattu 21.11.2012.
  15. Häkämies Ylelle: Raamisopimusta kannattaa yrittää MTV3. 1.10.2011. Viitattu 7.11.2012.
  16. Katainen pitää raamisopimusta historiallisen kattavana HS.fi. 28.11.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2012.
  17. a b Aamulehti: Häkämies veisi pörssiin valtionyhtiöitä yle.fi. 3.10.2012. Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2012.
  18. Suojanen, Sami: Häkämies kysyy, miksi valtiolla on oma asvalttiyhtiö 3.10.2012. Aamulehti. Viitattu 24.11.2012.
  19. Jyri Häkämiehestä EK:n toimitusjohtaja 9.11.2012. EK. Viitattu 17.10.2013.
  20. Sundqvist, Vesa: Häkämies: Viikkotyöaikaan pari tuntia lisää 11.12.2013. Yle Uutiset.
  21. Nurmi, Olli: Jyri Häkämies: Hallituksen tuettava äärimaltillista palkankorotusta 17.7.2013. Verkkouutiset. Viitattu 17.10.2013.
  22. Claramunt, Alberto: Häkämies: Nuorille töitä Venäjältä 3.5.2013. Verkkouutiset. Viitattu 17.10.2013.
  23. Jyri Häkämies eroaa 1.2.2013. Iltalehti. Viitattu 13.3.2013.
  24. Jyri Häkämies meni kihloihin 26.8.2013. Iltalehti. Viitattu 17.10.2013.
  25. Lehdet: Jyri Häkämies meni kihloihin 28.8.2013. ess.fi. Viitattu 17.10.2013.
  26. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2013/12/06/ekn-hakamies-kapteeniksi-anneli-tainalle-ansioristi-soljella Viitattu 06.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Jyri Häkämies -sitaatteja.
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Seppo Kääriäinen
Suomen puolustusministeri
20072011
Seuraaja:
Stefan Wallin