Osinko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osinko on yrityksen omistajilleen jakama voitto-osuus.

Yleisimmin osinkoja jakavat osakeyhtiömuotoiset yritykset. Suomessa osakeyhtiö voi jakaa osinkoa, jos sillä on vapaata omaa pääomaa, käytännössä yleensä edellisiltä tilikausilta kertyneitä voittoja. Osingonjako ei saa vaarantaa yhtiön maksuvalmiutta.[1]

Osingonjaosta päättää Suomessa osakeyhtiön yhtiökokous hallituksen esityksestä. Yhtiökokous voi päättää jakaa osinkoa vähemmän tai enemmän kuin hallitus on esittänyt, mutta osingon korottaminen hallituksen esittämästä on mahdollista vain rajoitetusti.

Osinko ja muut voitonjakotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Tavanomainen tapa, jolla yhtiö tämän voiton omistajilleen maksaa, on osinko. Osakeyhtiölaissa määrätään, että ainakin osa voitosta on pakko jakaa osinkoina osakkeenomistajille, jos he näin haluavat ja tietyt ehdot täyttyvät. Jos yhtiö tuottaa voittoa, osakkeenomistajilla on mahdollisuus vaatia siitä itselleen vähintään puolet osinkoina.

Yhtiö voi jakaa voittoa osingon lisäksi myös muulla tavoin. Osakeyhtiölain 13 luvun mukaan varoja voidaan jakaa ns. vapaan oman pääoman rahastosta, alentamalla osakepääomaa, hankkimalla yhtiölle sen omia osakkeita (osakkeiden takaisinosto) tai purkamalla yhtiö.

Eräs varsin tavallinen tapa on jättää voitto kokonaan tai osittain yritykseen taseeseen. Tällöin yhtiön toivotaan tuottavan voittoa osakkeenomistajille osakkeen arvon kasvun kautta tai toisaalta entistäkin suurempina voittoina tulevina tilikausina.

Osingot eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset yritykset jakavat osinkoa yleensä vuosittain tilinpäätöksen valmistuttua. Maksu on sidoksissa tilinpäätökseen, koska osinkoja voidaan maksaa ainoastaan viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen perusteella. Tietyissä tilanteissa osinkoa jakavan yhtiön ylimääräinen yhtiökokous voi kuitenkin tehdä jo sillä tilikaudella, jolta osinkoa jaetaan, ennakoivan osingonjakopäätöksen (kts. oikeustapaus KHO 1999/254).[2]

Osinkoon on oikeutettu, jos omistaa osakkeet osingosta päättävän yhtiökokouspäivän päätteeksi. Pörssiosakkeiden kohdalla seuraavaa pörssipäivää nimitetään osingon irtoamispäiväksi, jolloin ostetulla osakkeella ei ole enää osinko-oikeutta tässä osingonjaossa. Osakkeen omistuksen kirjaaminen arvo-osuustilille tehdään kolmantena pankkipäivänä, jota nimitetään osingon täsmäytyspäiväksi.

Kotimaisten osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 verotuskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos osingon saajana on yksityishenkilö, on vuoden 2014 alusta alkaen pörssiyhtiön (eli julkisesti noteeratun yhtiön) jakamasta osingosta 85 % veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata tuloa.

Listaamattoman (eli muun kuin julkisesti noteeratun) yhtiön jakamasta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa. Tätä sovelletaan silloin, kun osingon määrä vastaa enintään osakkeiden matemaattiselle arvolle laskettua 8 %:n vuotuista tuottoa. Jos osingonsaajan verovuonna saamien tällaisten osinkojen yhteismäärä ylittää 150 000 euroa, ylimenevästä osasta on veronalaista pääomatuloa 85 % ja verovapaata tuloa 15 %.

Jos osakkeiden tuotto yli 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta, on ylimenevästä osasta 75 % veronalaista ansiotuloa ja 25 % verovapaata tuloa.[3]

Osakeyhtiöiden väliset osingot ovat pääsääntöisesti verovapaita. Listaamattoman yhtiön julkisesti noteeratulta yhtiöltä saama osinko verotetaan kuitenkin 100-prosenttisesti veronalaisena tulona, jos omistusosuus yhtiöstä on alle kymmenen prosenttia.[4] Saajalleen veroton osinko-osuus on lain mukaan ei-julkista (toisin kuin esim. ansiotulo ja pääomatulo, joka tulotieto on julkista).

Aikaisempi verotuskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiin listaamattomien yritysten osingot olivat saajalleen osittain veronalaista tuloa ja osittain verovapaata tuloa. Osingot jaettiin pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon, jos saajana oli luonnollinen henkilö tai kuolinpesä. Osinkojen verotuksessa käytettiin vuonna 2013 seuraavia ohjeita:

1. Pääomatulo-osinkoa on osinko, joka on suuruudeltaan 9 % yrityksen nettovarallisuudesta. Osingonsaajan verovuonna listaamattomista yhtiöistä saamien pääomatulo-osinkojen yhteismäärästä 60 000 euroa on saajalleen verovapaata tuloa. Tämä euroraja on verovelvolliskohtainen, ei yhtiökohtainen. Prosenttiraja on sen sijaan yhtiökohtainen. Mikäli pääomatulo-osinkoa kertyy saajalle yhteensä enemmän kuin 60 000 euroa, oli osinko sitten yhdestä tai useammasta yhtiöstä, ylimenevästä osasta 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa.

2. Ansiotulo-osinkoa on kaikki muu osinko, eli se mikä ylittää 9 % yhtiön nettovarallisuudesta. Ansiotulo-osingosta 70 % on veronalaista ansiotuloa ja 30 % on verovapaata tuloa.

Kaksinkertaisesti verotettu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuin yritys maksaa osinkoja, sen on maksettava tuloksestaan 20,0 % yhteisöveroa. Näin ollen yllämainituista saajalleen verovapaista osinkotuloista on joka tapauksessa maksettu verottajalle jo 20,0 % veroa, eli se on jo kertaalleen verotettu. Tätä saajalleen verovapaata osuutta kutsutaan poliittisessa retoriikassa ja lehdistössä usein virheellisesti "verottomaksi osingoksi", vaikka siitä on jo yhteisövero maksettu. Se osuus, mikä osinkotuloista on veronalaista pääomatuloa tai ansiotuloa, on verotettu kahteen kertaan (ensin yhteisövero, sen jälkeen pääomatulovero tai ansiotulovero).

Ulkomailta saatujen osinkojen verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verokustannuksiin vaikuttavat seuraavat seikat:

  • onko osinko saatu verosopimusmaahan tai EU:hun kuuluvalta yhtiöltä vai verokeitaasta,
  • jakaako osingon julkisesti noteerattu vai jokin muu yhtiö,
  • miten osakkeen käypä arvo lasketaan,
  • verottaako veroja maksavan yhtiön kotimaa osinkoa,
  • millä tavalla kansainvälinen kahdenkertainen verotus poistetaan.[5]

Suomessa asuvan yksityishenkilön EU- ja verosopimusvaltioista saatuja osinkoja verotetaan pitkälti samoilla periaatteilla kuin Suomesta saatujakin. Tämä edellyttää kuitenkin asiaa koskevassa direktiivissä mainittujen ehtojen täyttämistä. Jos yhtiö ei täytä vaatimuksia, osinkoja verotetaan ansiotuloina.[5] Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osalta osinkovero lasketaan kuitenkin koko osinkosummasta toisin kuin kotimaisissa osingoissa, jolloin osingon veroprosentti on 30 tai 32. Ulkomailta saadusta pörssiosingosta peritään pääsääntöisesti lähdevero jo osinkoa maksavan yhtiön kotivaltiossa, jolloin 30 tai 32 kokonaisveroprosentti edellyttää lähdeveron anomista takaisin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Osakeyhtiölaki, 13 luku
  2. http://www.finlex.fi
  3. Muutoksia osinkojen verotukseen ja ennakonpidätykseen vuoden 2014 alusta 27.12.2013. Verohallinto. Viitattu 27.9.2014.
  4. Yritys- ja osinkoverotuksen muutoksia 17.12.2013. Yrittäjät. Viitattu 27.9.2014.
  5. a b Huovinen, Juha-Pekka: Osinkoa ulkomailta. Taloustaito, 19.9.2007, nro 9, s. 26. Veronmaksajain keskusliitto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]