Osinko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osinko on yrityksen omistajilleen jakama voitto-osuus.

Yleisimmin osinkoja jakavat osakeyhtiömuotoiset yritykset. Suomessa osakeyhtiö voi jakaa osinkoa, jos sillä on vapaata omaa pääomaa, käytännössä yleensä edellisiltä tilikausilta kertyneitä voittoja. Osingonjako ei saa vaarantaa yhtiön maksuvalmiutta.[1]

Osingonjaosta päättää Suomessa osakeyhtiön yhtiökokous hallituksen esityksestä. Yhtiökokous voi päättää jakaa osinkoa vähemmän tai enemmän kuin hallitus on esittänyt, mutta osingon korottaminen hallituksen esittämästä on mahdollista vain rajoitetusti.

Osinko ja muut voitonjakotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Tavanomainen tapa, jolla yhtiö tämän voiton omistajilleen maksaa, on osinko. Osakeyhtiölaissa määrätään, että ainakin osa voitosta on pakko jakaa osinkoina osakkeenomistajille, jos he näin haluavat ja tietyt ehdot täyttyvät. Jos yhtiö tuottaa voittoa, osakkeenomistajilla on mahdollisuus vaatia siitä itselleen vähintään puolet osinkoina.

Yhtiö voi jakaa voittoa osingon lisäksi myös muulla tavoin. Osakeyhtiölain 13 luvun mukaan varoja voidaan jakaa ns. vapaan oman pääoman rahastosta, alentamalla osakepääomaa, hankkimalla yhtiölle sen omia osakkeita (osakkeiden takaisinosto) tai purkamalla yhtiö.

Eräs varsin tavallinen tapa on jättää voitto kokonaan tai osittain yritykseen taseeseen. Tällöin yhtiön toivotaan tuottavan voittoa osakkeenomistajille osakkeen arvon kasvun kautta tai toisaalta entistäkin suurempina voittoina tulevina tilikausina.

Osingot eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset yritykset jakavat osinkoa yleensä vuosittain tilinpäätöksen valmistuttua. Maksu on sidoksissa tilinpäätökseen, koska osinkoja voidaan maksaa ainoastaan viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen perusteella. Tietyissä tilanteissa osinkoa jakavan yhtiön ylimääräinen yhtiökokous voi kuitenkin tehdä jo sillä tilikaudella, jolta osinkoa jaetaan, ennakoivan osingonjakopäätöksen (kts. oikeustapaus KHO 1999/254).[2]

Osinkoon on oikeutettu, jos omistaa osakkeet osingosta päättävän yhtiökokouspäivän päätteeksi. Pörssiosakkeiden kohdalla seuraavaa pörssipäivää nimitetään osingon irtoamispäiväksi, jolloin ostetulla osakkeella ei ole enää osinko-oikeutta tässä osingonjaossa. Osakkeen omistuksen kirjaaminen arvo-osuustilille tehdään kolmantena pankkipäivänä, jota nimitetään osingon täsmäytyspäiväksi.

Kotimaisten osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiin listaamattomien yritysten osingot ovat saajalleen osittain veronalaista tuloa ja osittain verovapaata tuloa. Osingot jaetaan pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon, kun saajana on luonnollinen henkilö tai kuolinpesä. Osinkojen verotus menee vuonna 2013 seuraavasti:

1. Pääomatulo-osinkoa on osinko, joka on suurudeltaan 9% yrityksen nettovarallisuudesta. Osingonsaajan verovuonna listaamattomista yhtiöistä saamien pääomatulo-osinkojen yhteismäärästä 60.000 euroa on saajalleen verovapaata tuloa. Tämä euroraja on verovelvolliskohtainen, ei yhtiökohtainen. Prosenttiraja on sen sijaan yhtiökohtainen. Mikäli pääomatulo-osinkoa kertyy saajalle yhteensä enemmän kuin 60 000 euroa, oli osinko sitten yhdestä tai useammasta yhtiöstä, ylimenevästä osasta 70% on veronalaista pääomatuloa ja 30% verovapaata tuloa.

2. Ansiotulo-osinkoa on kaikki muu osinko, eli se mikä ylittää 9% yhtiön nettovarallisuudesta. Ansiotulo-osingosta 70% on veronalaista ansiotuloa ja 30% on verovapaata tuloa.

Ennen kuin yritys maksaa osinkoja, on sen maksettava tuloksestaan 24.5% yhteisöveroa. Näin ollen yllämainituista saajalleen verovapaista osinkotuloista on joka tapauksessa maksettu verottajalle jo 24.5% veroa, eli se on verotettu yhteen kertaan. Tätä saajalleen verovapaata osuutta kutsutaan poliittisessa retoriikassa ja lehdistössä usein virheellisesti "verottomaksi osingoksi", vaikka siitä on jo yhteisövero maksettu. Se osuus, mikä osinkotuloista on veronalaista pääomatuloa tai ansiotuloa, on verotettu kahteen kertaan (ensin yhteisövero, sen jälkeen pääomatulovero tai ansiotulovero). Saajalleen veroton osinko-osuus on lain mukaan ei-julkista (toisin kuin esim. ansiotulo ja pääomatulo, joka tulotieto on julkista).

Vuosina 2003 ja 2004 useat suomalaiset pörssiyritykset jakoivat lisäosinkoja vuonna 2005 voimaan tulleen osinkoverotuksen muutoksen vuoksi.

Ulkomailta saatujen osinkojen verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verokustannuksiin vaikuttavat seuraavat seikat:

  • onko osinko saatu verosopimusmaahan tai EU:hun kuuluvalta yhtiöltä vai verokeitaasta,
  • jakaako osingon julkisesti noteerattu vai jokin muu yhtiö,
  • miten osakkeen käypä arvo lasketaan,
  • verottaako veroja maksavan yhtiön kotimaa osinkoa,
  • millä tavalla kansainvälinen kahdenkertainen verotus poistetaan.[3]

Suomessa asuvan yksityishenkilön EU- ja verosopimusvaltioista saatuja osinkoja verotetaan pitkälti samoilla periaatteilla kuin Suomesta saatujakin. Tämä edellyttää kuitenkin asiaa koskevassa direktiivissä mainittujen ehtojen täyttämistä. Jos yhtiö ei täytä vaatimuksia, osinkoja verotetaan ansiotuloina.[3] Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osalta osinkovero lasketaan kuitenkin koko osinkosummasta toisin kuin kotimaisissa osingoissa, jolloin osingon veroprosentti on 30 tai 32. Ulkomailta saadusta pörssiosingosta peritään pääsääntöisesti lähdevero jo osinkoa maksavan yhtiön kotivaltiossa, jolloin 30 tai 32 kokonaisveroprosentti edellyttää lähdeveron anomista takaisin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Osakeyhtiölaki, 13 luku
  2. http://www.finlex.fi
  3. a b Huovinen, Juha-Pekka: Osinkoa ulkomailta. Taloustaito, 19.9.2007, nro 9, s. 26. Veronmaksajain keskusliitto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.