Optio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Optio arvopaperina on johdannaissopimus, jossa option myyjä (eli liikkeellepanija) antaa sitovan lupauksen kaupan tekemisestä jollakin kohde-etuudella sovittuna hetkenä tai ajanjaksona tulevaisuudessa tiettyyn hintaan. Reaalioptio puolestaan on mikä tahansa investointipäätös, joka pidetään avoimena siten että se voidaan valita tai olla valitsematta tulevana ajankohtana. Johdannaisen kohde-etuutena voi olla esimerkiksi jokin osake, raaka-aine tai valuutta. Option ostaja (haltija) voi vapaasti päättää, toteutetaanko option ehtojen mukainen transaktio. Option haltijalla on siis oikeus, mutta ei velvollisuutta, suorittaa sovittu transaktio. Optiosopimus on siis yksipuolinen oikeus.

Optiolla voidaan tarkoittaa mm. osakeyhtiölain 4 luvussa määriteltyjä optio-oikeuksia. Optio-oikeus on mahdollisuus merkitä yhtiön osakkeita johonkin määrättyyn merkintähintaan (mahdollisuus ostaa osakkeita halvemmalla kuin osakkeitten hinta pörssissä).

Optioita käytetään joko spekulatiivisesti (ilman alla olevaa kohde-etuutta) tai oman position suojaamiseen, eli karkeasti sanottuna uhkapeliin markkinoiden suuntaa arvaten tai suojelemaan omaa olemassa olevaa sijoitusta. Spekulatiivinen optioiden (kuten muidenkin derivatiivien) käyttö on huomattavasti laajempaa kuin derivatiivien käyttö sijoitusten suojaamiseen. Suojaamisessa ajatuksena on varmistaa oman sijoituksen arvon säilyminen tilanteessa, jossa sijoituksen markkinahinta putoaa voimakkaasti.

Optioita käytetään usein yritysjohdon ja avainhenkilöiden kannustimena. Optioiden käytöllä pyritään siihen, että optioita saaneet yhtiön työntekijät pyrkisivät kasvattamaan yhtiön osakekurssia, eivätkä suuntaisi päähuomiota johonkin muuhun tavoitteeseen. Kun yhtiön osakekurssi nousee, yhtiön omistajat vaurastuvat. Ajatuksena siis on, että johdon ja omistajien edut olisivat yhteneväisiä. Johdon optiojärjestelmissä käytetyt optiot ovat usein maturiteetiltaan pitkäaikaisia ja näin olleen ne oikeastaan ovatkin Warrantteja (eli pitkän maturiteetin optioita).

Tällaisista niin sanotuista henkilökuntaoptioista saatavat optiotulot ovat Suomessa saajalleen ansiotuloa, josta maksetaan palkkaveron mukaisesti veroa. Sen sijaan yleisen kaupankäynnin kohteena olevista pörssinoteeratuista optioista ja warranteista saadut luovutusvoitot verotetaan normaalin pääomatuloveron (30 prosenttia) mukaisesti.

Kun optio-sopimusten arvon määrityksen logiikkaa käytetään muiden kuin rahoitusmaailman optiosopimusten arvon määrittämiseen, eli siis tavallisten investointien arvon määrittelyssä, kutsutaan toimintaa reaalioptiolaskennaksi. Reaalioptioita ovat kaikenlaiset mahdollisuudet, jotka yritys voi, mutta ei ole pakko toteuttaa - esimerkiksi investointien tekeminen. Suomessa reaalioptioista on kiinnostunut mm. Suomen Reaalioptioyhdistys ry.

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos henkilölle annetaan esimerkiksi optio-oikeus merkitä (ostaa) yrityksen osakkeita 1000 kappaletta hintaan 15 €/kappale ja optio-oikeuden käyttämishetkellä osakkeen kurssi (osakkeen hinta pörssissä) on 17 €, saa optio-oikeuden haltija 1000 x (17–15) euron = 2000 euron edun (myydessään pörssihintaa halvemmalla ostamansa osakkeet pörssihintaan hän saa voittoa 2000 €). Jos osakkeen kurssi on merkintäajan päättyessä alle 15€, päättyy optio-oikeuden "elämä" arvottomana. Tässä tilanteessa optio-oikeuden haltija ei voita eikä häviä, muuta kuin optiosta maksamansa hinnan, koska hänen ei ole pakko ostaa kohde-etuutena olevia osakkeita itselleen tappiolla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.